Täällä monet pyytävät apua huonossa tilanteessa, mutta kun neuvoja alkaa tulla, aletaan räyhätä et "mä en teitä käskeny tulla jauhamaan p**kaa, painukaa kaikki v**uun! Sanoin etten haluu v***uilua!".
Jos asiat ovat niin, että lapsi elää kuin kaatopaikalla, äiti nukkuu puoleen päivään ja lapsi on tunteja ilman valvontaa, tilanne on hälyyttävä. Samoin, jos lapsia ei jakseta kasvattaa ja hoitaa kun "yksin pitää tehä kaikki".
Mikä ihme useimpia äitejä täällä vaivaa?! Ensin kerrotaan omasta tilanteesta rehellisesti mutta kun annetaan hyvässä hengessä neuvoja siitä, miten pahasta tilanteesta pääsee ylöspäin, suljetaan korvat ja haukutaan hyvää tarkoittavat neuvojat pystyyn koska "mun kasvatukseen ei v***u puututa!" Sitä se on, kun ei kestetä katsoa omaa äitiyttä silmiin, vaikka syytä ehkä olisi.
Useimmat tämän lukijoista ehkä tietävät, keitä täällä tarkoitan.
Jos asiat ovat niin, että lapsi elää kuin kaatopaikalla, äiti nukkuu puoleen päivään ja lapsi on tunteja ilman valvontaa, tilanne on hälyyttävä. Samoin, jos lapsia ei jakseta kasvattaa ja hoitaa kun "yksin pitää tehä kaikki".
Mikä ihme useimpia äitejä täällä vaivaa?! Ensin kerrotaan omasta tilanteesta rehellisesti mutta kun annetaan hyvässä hengessä neuvoja siitä, miten pahasta tilanteesta pääsee ylöspäin, suljetaan korvat ja haukutaan hyvää tarkoittavat neuvojat pystyyn koska "mun kasvatukseen ei v***u puututa!" Sitä se on, kun ei kestetä katsoa omaa äitiyttä silmiin, vaikka syytä ehkä olisi.
Useimmat tämän lukijoista ehkä tietävät, keitä täällä tarkoitan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä on viestisi pointti? Kertoa että nuoret äidit ei voi olla hyviä?
Millainen on edes hyvä äiti? Miten määrittää hyvän äitiyden?
Äiti, jolla on lapsi vanhempi kuin vastasyntynyt tai jolla on useampia lapsia, on tietenkin kokeneempi "äitinä" kuin nuori äiti pienen esikoisensa kanssa mutta ei se sitä katso kumpi äiti on parempi.
Ihminen on lapselleen hyvä vanhempi, kunhan pitää huolta pienokaisensa hyvinvoinnista. Tässä tapauksessa ei minusta ratkaise se, kasvattaako lapsen äiti ja isä vaiko pelkästään jompikumpi. Pääasia että koti on rakastava ja turvallinen paikka lapsen kasvaa.
Cittie, tiedän mitä asiallasi ajat takaa. Olen onnellinen äiti siinä mielessä että synnytyksen jälkeisen masennuksen aikana omat vanhempani, siis tyttäreni isovanhemmat olivat kokoajan tukena ja läsnä. Ja olin viisas, osasin pyytää apua, niin lähisukulaisiltani, ystäviltäni kuin ihan terveyskeskuksesta.
Ihmisten pitäisi osata pyytää apua ja kun sitä tarjotaan, osattaisiin ottaa apu vastaan. Ei siinä ole mitään hävettävää.
Kylmä totuus on kai se että me suomalaiset ollaan liian itsepäisiä ottamaan apua vastaan, kaikesta pitäisi selvitä yksin.