Kaipaus
se on kuin suonissa huumaava viini
sammumaton jano huulillani.
Täyttymys
sieluni pienuudesta se kasvaa
jyvä jyvältä itää.
Niin että huokaus huokaukselta
samoihin uniin
haluun ja ihoon
mereesi
Sinun kokoiseksesi
jolloin olet rakastanut rakkaudella
sileäksi kolhuni jokaisen.
Ja minä tiedän
maailma on tänään meidän.
se on kuin suonissa huumaava viini
sammumaton jano huulillani.
Täyttymys
sieluni pienuudesta se kasvaa
jyvä jyvältä itää.
Niin että huokaus huokaukselta
samoihin uniin
haluun ja ihoon
mereesi
Sinun kokoiseksesi
jolloin olet rakastanut rakkaudella
sileäksi kolhuni jokaisen.
Ja minä tiedän
maailma on tänään meidän.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Kaipaus
se on kuin suonissa huumaava viini
sammumaton jano huulillani"
Jo tämä ois minulle tänään riittänyt
Ahmin tietenkin koko runosi
KIITOS
löydät aina oikeat sanat,
sellaiset joihin minun on niin helppo unohtua.
Rutistava kiitos !
Se on toi eka, ettäs tiedät!
Ja toi toka, kolmas, neljäs...
Hiivatti - koko runo!
Olisinpa kokoisesi
Sinä olet sittenkin enemmän, kokoistani enemmän.
Et ehkä ole huomannut sitä itse.
Olin hiukka hukuksissa tätä runoani
kirjoittaessa, eheys ei syntynyt kuten olisin ha-
lunnut.
Sinua kiitän, en löydä koskaan oikeita sanoja.
Milloin ihminen kypsyy.
Ja onko kypsyys joku
Jumalainen olotila.
Iskeekö ylimaallinen
elämän,elämisen
viisaus.Nerous.
Ymmärtää kaikesta kaiken.
tietää elämän filosofiset
laskeumat ja jättäytymät.
On yläpuolella kaikkea
pientä ja mitätöntä.
On viisas aikuinen.
Vai onko ihmisyyttä olla
ains epäkypsä etsijä ja
utelias kuljeksija.
Minä olen tullut päätelmään:
lapsellisuus on pitkän
iän salaisuus.
Uteliaisuus ja uudistumisen
halu.Tolkuton luovuus ja
uskallus poiketa trendeistä.
Hmmmm..mitähän epätrendikästä
tänäin tekisi.Omenavarkaus
taitaa olla liian aikaista???
Kiitos vain runostasi.
Minulle mummo aina sanoi että:
kun omistaa maailmasta näkkileivän
kokoisen palan,ei tule nälkä.
Mummot on viisaita,vai mitä?
Hymyä päivääsi.
Sinun tapasi kirjoittaa runo, se on ainutlaatui-
sen kypsää ja syväluotaavaa joka kerran.
Olisi mieli tehnyt kirjoittaa vastaruno, mutta
se olisi melkeinpä ollut runoasi vastaan rikos,
rikkonut jotain kaunista.
Kyllä, mummot on viisaita sanontoineen, elämän-
viisauksineen.
Ja keksihän nyt jotain epätrendikästä, kyllä se
Sinulta onnistuu.
Lapsellisuus ja nauru - siinä pitkän iän salai-
suudet.
Kiitän Sinua, helmi kiiltäväinen.
Kaipaus on niin ihmeellinen asia, että siitä kirjoittava ei käytännöllisesti katsoen voi koskaan epäonnistua.
Ja sitten kritiikkiä:
Kaipauksen tullessa tyhjäksi - sen täytyttyä- se lakkaa olemasta. Tämä tällainen ei ole mahdollista. Kaipuumme on elämän mittainen suruvirsi, absurdi polku halujemme kaaoksessa; otan tietenkin esimerkiksi itseni, sillä tunnen hänet paremmin kuin kenenkään muun maan päällä tapaamani ihmisen, eläimen tai kasvin.
Tämä olento nimeltä minä ei koskaan - tunnettuaan hetkellisesti tulleensa täytetyksi - ole pystynyt pitämään tätä valheellista olotilaa yllä kuin muutaman hassun tunnin. Oitis tämän jälkeen olen jälleen tuntenut itseni vajaaksi (heh) ja joutunut takaisin siihen pyörteeseen josta koko olemiseni ja elämäni koostuu - ikään kuin takaisin maan pinnalle hetkellisen lennokkaan pyrähdyksen jälkeen.
Kun kirjoitetaan rakkausrunoja, niin olisi hyvä muistaa, ettei maailma voi koskaan olla meidän. Sillä sellaisen luulisi olevan täydellinen harha - mielenterveydellinen sivuraide loputtoman pimeään hulluuden tunneliin.
Ja takaisin.
Rakkauden kuvaaminen yliluonnollisen fraseeraavilla kielikuvilla tekee siitä mielestäni vastenmielisen ja hankalan käsittää oikein. Ehkä rakkaus on paljon pienempi, yksinkertaisempi asia kuin yleisesti tunnustetaan. Se saattaa olla hyvin arkipäiväinen olotila, kuin jano, joka poistuu hetkeksi juomalla lasin vettä.
(kirjoitettu ruutuun pieni virnutus suupielessä)
voi hiivatin hiivatti,
että Sun pitikin lyödä mut kanveesiin.
Kuules. Me kirjotetaan NIIN erilaisia runoja,
emme tavoita niitten sisällöillä toisiamme var-
maan koskaan, tuskin siihen on ehkä
tarvettakaan.
Kirjotat kaipauksesta/omasta kaipauksestasi kyl-
lä älyttömän viisaasti. Teet sen kyllä noin
yleensä ottaenkin, lähes kaikesta. Katson Sinua
ylöspäin, usko pois.
Joo, joo. Eihän maailma voi oikeasti koskaan
olla meidän, mutta olen ottanut vapauden kuiten-
kin kirjoittaa sen kuin se mahdollista olisi.
Runoudessahan on ihan kaikki mahdollista, lehmät-
kin voi lentää, tähden voit jollain helkkarin
konstilla hakea taivaalta sun muuta.
Minä olen ikuinen romantikko, ja pidän nää lei-
juvat mielikuvani jatkossakin runoissani.
Vastenmielisyys siis mitä luultavimmin löytyy
Sinun silmääsi tässä runossani. Mutta usko pois,
minen siihen kompastu. Ja tietty olen otettu mo-
nisanaisesta, viksusta palautteestasi.
Juuh, tiedän - virne suupielessä :=)
Kiitz Flau.
..mitä tähän multaisin sormin kehtaa vastatakaan "maailma on meidän" lopun huipennus kruunasi runosi. Kiitos lukuhetkestä : )
Mukavaa pitkästä aikaa saada Sinultakin palautet-
ta ja kuulla että runoni miellytti.
Sanoistasi kiitän, ja toivotan sulosta suvi-iltaa
sinne mökkimaisemiisi.
Lindalla on ilmeisesti jo
puinti työt käsillä,
kun viljakin on kypsynyt.
Luonnon omaa viljaa
kuin sydämen viljaa
on myös mielen viljaa
hyvin kasvatettuna
hyvin hoidettuna
niin silloin on
sadon korjuu aika.
Kesäkö vaiko joku
muukin seikka on
saanut lindan niin
terveen kypsäksi - Runoilemaan
Elämän Onnesta jota Koski
sopivasti lämmössä
viilentää.
Kypsä että puutteeton Runo.
En tiijä kuule puintihommista yhtikäs mitään,
mutta eikös sitä näillä kymmenillä kuitenkin jo
aleta olla suhteellisen kypsää viljaa. Runossani
se kuitenkin ikään kuin kuvasi tunnetilaa, ehkä
se ei ollut osuva oivallus.
Ikä, ikä sen kypsyyden tekee niin kuin yritin
tuossa edellä jo kertoa. Ja koski kyllä
viilentää, oikiassa olet. Vaan enpä ole vielä
edes talviturkkia heittänyt pois.
Puutteetonta runoa tuskin olen koskaan synnyttä-
nytkään, luulen.
Kiitän tulkinnastasi Dolan, mukavaa nähdä että
runoni herätti Sinut kommentoimaan.
Hymyilyttää sanasi,että...tässä
vaiheessa ollaan jo kypsää
viljaa,mitähän siellä mielen
sopukoissa liikahtelee...no
ei nyt yötä vasten mitään.
Eikä turkkia heitetä pois,sillä
minäkään muutoin kuin saunassa
ja suihkussa...vanhempaa
turkkia ei saa kutistaa
järvi vedessä...kutistuu
ja menee piloille
- siis omaani.
Jos aiheesi otetaan puntariin
ja sanasi niin minulle se on
puutteetonta.
Nyt alkaa ramii ja öitä vielä
toivotan,että varmaan nukut.
Jaa-a, mitäkö mielen sopukoissa liikkuu -
Sää saat sitä ihan itse miettii. Vaan uskon, että
olet perillä missä mennään.
Jaa että turkki kutistuu kylmässä,
minä kun luulin ihan muuta * nauraa *
Puutteettomuuden sanasista ja muusta kiitos,
uutta päivää mennä pötkitään.
...sinä olet runon kirjoittajien aatelia...
Kaunis on runosi, herkkä ja kaunis!
eläppä kuule ala nimittelemään poika,
en tunne olevani oikeutettu tuohon kuvaukseesi
minusta kirjoittajana, vaikka Dolankin siihen
suuntaan muistaakseni eilen viittasi.
Mie olen ujo häppeemään, osaa oikealla tavalla
kai aina ottaa positiivista palautettakaan.
Mahottomasti sanasi silti sen osalta lämmittää,
niin kuin sekin minkälaiseksi runoni kuvaat.
Kiitos !
...on vieläkin meidän, teidän, heidän ja kaikkien onnellisesti rakastuneiden.
Kaunis runo. Kiitos!
Monesti on lohdullista lukea runoistasi se miten uskot/tiedät/toivot rakkauden korjaavan sileäksi kolhun jokaisen.
Öitä ja tähtiä!
Flau esitti vahvan mielipiteensä eilen siitä,
ettei maailma voi olla meidän.
Minä pidän vankasti mielipiteeni sen suhteen, ja
runoissa kuten sanoin, kaikki on mahdollista.
Romantikkona maailmakin voi olla meidän, Sinun ja
Hänen.
Niin. Useimmissa runoissani pyrin siihen, että
loppu olisi lohdullinen vaikka kuinka muuten räm-
mittäisiinkin surun suolla. Se kuinka siinä on-
nistun, se jää lukijan puntaroitavaksi.
Aamua ja aurinkoa - kiitos !
Ei ole taitosi muokata sanoja hiipunut ,pitkästä aikaa lueskelin teoksiasi..Mika kiirettä..PAH..ollut.
Jotenkin tuntuu että teet pientä tarinaa ,jatkumoa sannallisten hyväilyjen ketjuun.
Sielun pienuus, jyvä perässä oivallus mukava..
Mutta taas huomio kiinnittyy loppuun ,kaunis ajatus..
ter kobo
voi että miten mieluisaa saada lukea Sinua
pitkästä aikaa runossani. Olen monasti miettinyt-
kin, mihin olet kadonnut - mutta ei, olet tässä
ja nyt.
Ja minkälaisella palautteella, ihanaa luettavaa.
Jos nyt taitoa edes on ollut, niin ainakin Sinä
saat tuntumaan siltä kuin jotain osaisin.
Tuollaisesta palautteesta ei voi muuta, kuin
tulla hyvälle tuulelle.
Kiitos Kobo, ja sulosta suven jatkoa Sinulle.
Hyvä runotar!
Kynänne on kirjoittanut näin herkän runon,
meidän runoystävien nautittavaksi.
Nautin tätä pieninä palasina, herkutellen
ja totesin; Hyvää oli ja on edelleenkin:))
Kiitos
Sinä noitien noita kakkonen.
Tiijä siittä herkkyydestä, mitä lie olen horissu
ja kirjuuttanut. Vallan mukavaa lukea, että ru-
nossani jottain makusteltavaa on.
Kiittää tää rähjänen eukko Maria.