ne lapsenlapset jotka asuvat lähellä enemmän???
Meillä tää asia vaikuttaa olevan niin. Eli mieheni vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea,joten me käydään siellä aika vähän. Ja mieheni veli asuu näistä noin reilu 5km päästä. Hänen lapset saavat synttärilahjoja,joululahjoja, aikaa isovanhempien kanssa ym,ym.
Kun taas me siellä käydään ,meidän lapset on jotenkin kun ilmaa niille. Niittenkaa ei vietetään aikaa,rupatellaan jotain pientä,ja ku on kotiin lähdön aika niin annetaan 40€ per lapsi. Synttäreille tulee 20€ ja kortin,mutta ei joululahjoja,ei yhteistä aikaa vaikka eläintarhaan/huvipuistoon...ei mitään. Sama juttu toistuu joka kerta,joten meiän lapset ilmoitti jo aikaisin keväällä että nehän ei mummolaan tule tänä kesänä. Pakkohan niitä oli ottaa mukaan....mutta sama kaava toistu.
Ja isovanhemmat eivät tule meille käymään,se on itsestään selvä että mehän kyllä sinne ajetaan. Alan itse saada tarpeeksi tästä hommasta. Jos ei voi kohdella kaikkia lapsenlapsista samanlailla niin....jaa-a...en tiiä,mitä ajatella tästä. Onko muilla tällaista???
Meillä tää asia vaikuttaa olevan niin. Eli mieheni vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea,joten me käydään siellä aika vähän. Ja mieheni veli asuu näistä noin reilu 5km päästä. Hänen lapset saavat synttärilahjoja,joululahjoja, aikaa isovanhempien kanssa ym,ym.
Kun taas me siellä käydään ,meidän lapset on jotenkin kun ilmaa niille. Niittenkaa ei vietetään aikaa,rupatellaan jotain pientä,ja ku on kotiin lähdön aika niin annetaan 40€ per lapsi. Synttäreille tulee 20€ ja kortin,mutta ei joululahjoja,ei yhteistä aikaa vaikka eläintarhaan/huvipuistoon...ei mitään. Sama juttu toistuu joka kerta,joten meiän lapset ilmoitti jo aikaisin keväällä että nehän ei mummolaan tule tänä kesänä. Pakkohan niitä oli ottaa mukaan....mutta sama kaava toistu.
Ja isovanhemmat eivät tule meille käymään,se on itsestään selvä että mehän kyllä sinne ajetaan. Alan itse saada tarpeeksi tästä hommasta. Jos ei voi kohdella kaikkia lapsenlapsista samanlailla niin....jaa-a...en tiiä,mitä ajatella tästä. Onko muilla tällaista???
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikka olisikin oma lapsenlapsi.
Usein kun tapaa ja on elämässä mukana niin tuntee ja tietää pienen ihmisen - tokihan silloin on läheisempi kuin sellaisen lapsenlapsen kanssa, joka asuu pitkällä ja jota tapaa pari kertaa vuodessa.
Ei se pelkkä biologinen tosiasia automaattisesti
tuota osaaottavaa lämpöistä ja rakastavaa suhdetta - ihan samoin kuin kaikissa muissa suhteissa se läheisyys ja kasvussa mukana oleminen vaikuttaa suhtautumisiin.
Miten sitä mitään edes osaisi lahjaksi ostaa jos ei edes tunne lasta? Miten viettää aikaa, jos ei tunne lapsen mieltä?
Ei syy ole isovanhempien vaan olosuhteiden.
Pistäkää lapset mummolaan vaikka koko kesäksi kerrallaan niin asiat alkavat muuttua kunhan tutustuminen puolin ja toisin alkaa kunnolla.
Ei ristiäisinä , jouluna , synttärinä tai muutenkaan..Tosi varakas , mutta natku. En ole koskaan mitään sanonut , mutta huvittaa kovasti kun sekaantuu ja päivittelee hankintoja , jotka ITSE TIENATUILLA PALKKARAHOILLA olen tehnyt:) Lapsemme on ainut lapsenlapsi , muut perheettömiä 4kpl.
Meille kävi näin: oma äitini, siis lapseni mummo. Kuoli aivoverenvuotoon kun lapseni oli 1 1/2 -vuotias. Anoppini taas kuoli lapseni ollessa 4- vuotias. Sitten erosin, lapseni ollessa n.6-vuotias.Ensimmäisestä miehestäni.
Kun mummoa ei ollut ex-miesystäväni äiti oli se ihana "mummo". Nytkin hän on jo kuollut. Eli hän lähetteli paketteja ja syntymäpäiväkortteja lapsen ollessa pieni. Vaikkakin olin eronnut hänen pojastaan, ja mennyt naimisiin toisen kanssa. Lämmöllä muistan häntä. Tätä ihanaa ex-mieheni äitiä.
Eron jälkeen seurustelin Pohjois-Karjalaisen miehen kanssa lähes 8 vuotta. Hänen ihana äitinsä ja mummo. Otti lapseni yhdeksi laspsenlapsekseen. Hän sanoi minulle että: on näitä jo 12, mutta kyllä mummon syliin aina yksi lisää mahtuu..Poikani pitää tätä mummoa todellisena mummonaan. Nyt hänkin jo, edesmennyt.
Puhumme poikani kanssa edelleen aina välillä tästä Enon mummosta. Hän kertoo nyt, aikuisenakin kuinka Enon mummoa on aina välillä kova ikävä...
Nyt olen naimisissa toisen kerran. Ei ole enää mummoa. Mieheni äiti on ollut jo yli 10 vuotta kuolleena. Että, näin. Olen todella kiitollinen näille kahdelle IHKA IHANALLE MUMMOLLE, jotka aikoinaan olivat elämässämme. Ihanat muistot jäi ja niin sitten se ikävä. Mutta, elämä jatkuu.
Aina tämä biologisuus ihmisten välillä ei ole se juttu joka toimii...
tilanteistA kiinni.Minulla oli toiset isovanhemmat sellaisia,jotka asuivat yhden lapsensa perheen kanssa samassa.Minulle oli ihan itsestään selvää,että tietenkin nämä lapsenlapset ovat mummolle ja papalle läheisempiä,kun asuvat saman katon alla.Meitä oli serkuksia lähemmäs 20 ja luulen ,että muutkin serkkuni soivat näille yksille serkuille sen erilaisen aseman.Lahjoja saatiin kaikki kuitenkin tasapuolisesti,yhteistä aikaa tietenkään ei yhtä paljon.
Tämä on isovanhempien keskinäiseen keskusteluun tarkoitettu palsta.
tekee lettuja eikä netissä roiku:)