Kuljet seinän viertä
hämärissä
mustissa laseissa
ja sadetakissa,
etten sinua näkisi.
Mutta rakas, tiedätkö mitä?
Vaikka tulisit vastaan
säkkipimeässä
alastomana
keskellä tyhjyyttä,
tuntisin sinun säteilysi
niillä aisteilla,
kuudennella ja
seitsemännellä,
jotka ovat vain
rakastuneiden yksinomaisuutta.
Kuudes aisti on halu ja
seitsemäs täyttymys.
hämärissä
mustissa laseissa
ja sadetakissa,
etten sinua näkisi.
Mutta rakas, tiedätkö mitä?
Vaikka tulisit vastaan
säkkipimeässä
alastomana
keskellä tyhjyyttä,
tuntisin sinun säteilysi
niillä aisteilla,
kuudennella ja
seitsemännellä,
jotka ovat vain
rakastuneiden yksinomaisuutta.
Kuudes aisti on halu ja
seitsemäs täyttymys.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinulla on sanomisen ja kerronnan
pakko tulla esille syvistä
tunteista sellaisilla
tavoilla,
ettei ehkä kaikki ole
löytäneet sinne tietä,
vaiko tapasi liian
"vaikeaselkoista"
etteivät osaa ja tunne.
Hienoa ja Hyvää että jokaisella
on oma tyylinsä,vaikka kuitenkin
me kaikki tarkoitetaan
- Aivan samaa.
vaikka kaikki eivät perille vaikeaselkoisuudestani pääsisikään. Sinä ainakin tunnut ymmärtävän senkin, mitä ei ole sanottu, pelkän ajatuksenjuoksun voimalla. En ole täällä kokoamassa ääniä eduskuntaan päästäkseni, haluan "äänet" sellaisilta lukijoilta, jotka tavoitan. Kiitokset taas kommentistasi, jaksat aina...
Jotenkin minulla on elämän myötä
entisestään kehittynyt eri
vaiheiden että kokemuksien
myötä tuollainen-elämän rivien
väliin osallistuminen ja luku,
josta eri ammatti-ihmisetkin
ovat huomanneet yhteyksissä.
Tietenkin myös ahkera lukeminen
näiltä alueilta ja käytännön
tutustuminen.
Tämä ominaisuus on ollut jo
nuoresta pitäen minussa.
Kiitän Sinua siitä että olet
ymmärtänyt minut oikein,sillä
pelkästään "pupu"sana linjalla
en oikein ole omillani,
vaan sitä mitä on sen alla.
Arvostan suuresti kommenttiasi
kuin myös kunnioitan - sitä
sanallista KuunKeijun tekstiä.
Hyvää loppupäivää Sinulle.
...sen tuntee ja tietää vain "yksi" ihminen..
On lohduttava tietää, että juuri Hän tuntee samoja tuntemuksia..:)
KuunKeiju. Taas runo, joka kolahti..:)))))..ja johon oli vastattava..
Tervetuloa palstalle :)...
..minäkin olen viihtynyt täällä jo aikoja..
kai sitä voi sanoa...terapeuttiseksi...:)
että tavoitit ajatukseni. Kiitän, nöyrimmästi, kommentistasi ja tervetulotoivotuksesta myös. Runothan, erityisesti rakkausrunot, vaativat tiettyä latautumista, jota ei saa ilman aitoja tuntemuksia. Sen jälkeen kun tunne on kohdallaan, voi alkaa säveltää omiaan, eli käyttää sitä vapautta, johon runoilijalla on oikeus. Runoilija - noh, aloittelija... samoin oikeuksin.
ei voi muuta kuin pitää tästäkin runostasi.
On Sinulla taito kietoa runoihisi tunnelmat,
kyllä.
Mahtava runo.
kiitos kiitämästä!
Toi oli tosi tyylikäs pikkutarina. Vitsit, kun minulla olisi eden murto-osa tuollaista lahjaa.
kommentistasi. Lahja - hmmm... Luulen, että lahja on kaikilla, mutta itselläni on ainakin pitkälti kysmys kahdesta asiasat. Ensimmäinen on uskallus, sekä kirjoitta ETTÄ julkaista, toinen on tunnetila, jonka on oltava oikea. Silloin, kun elämä on tasaista puurtamista ja arkista puskemista, ei synny runoa, ei ainakaan rakkausaikeisia. Se vaatii jonkinasteisen kriisin. Yritäthän kirjoittaa!
En oikein osaa kirjoittaa. Puran itseäni tekemällä musiikkia. Nytkin minulla on kolme uutta piisiä, joissa hyvät jujut, mutta sanoja en osaa tehdä. Jos yritän niistä tulee aina liian pateettisia ja juju hukkuu. Pahinta on se, etten osaa laulaa. Äänessäni on kaikki taajuudet eli se on ns. harmaata kohinaa. Voitko kuvitella Samuli Edelmanin terssin laajuisen äänialan puolitettuna.
Ajattele, tein piisin siitä, kun tapoin tuskaani hänet unohtaakseni. Tein piisin hänestä, jossa kerroin kuinka kaunis hän on ja tein piisin tyhjyydestä, jota koin, kun katsoin taivaalle pilviin enkä tiennyt minkä pilven alla hän menee. Piisit on, mutta sanat skeidaa.
"Jostain syystä se soi aina kauniimmin suruissaan." Olet oikeassa, että tunnetila ratkaisee luovuuden.
Sinun tekstissäsi on hyvä ydinnys ja juoni. Se kuroutuu kasaan upeasti.
.. arvaa mikä ottaa pattiin. Jos lähetän hänelle ne piisit CD:llä, niin pyyhkeitä tulee. Nastaa :(
Meidänhän sitten pitäisi lyödä viisaat päämme yhteen! Minä osaan laulaa, sävelkorvani on lähes absoluuttinen (sanoi soitonopettaja aikoinaan) ja olen aktiivinen musiikin kuluttaja. Mitäs sanot?
Periaatteessa kiinnostaa. Varsinkin kun tehdään tyhjältä pöydältä uutta, niin olen suorastaan etsinyt yhteistyökumppania. Näiden nyt viimeksi tehtyjen neljän piisn kohdalla minua pohdituttaa se, että olen kolme niistä tehnyt rakastamalleni naiselle, joten niihin ei kai pitäisi muiden tekijöiden sekaantua - tyäytyy funtsia, mutta sitten tuo neljäs on sellainen, myös eräälle henkilölle tehty, vielä vähän keskeneräinenkin, että siihe voisi ottaakin osaa.
Mutta hei, minä en sanonut olevani taitava muusikko. Soitan aikaa huonosti kitaraa ja koskettimia. Käytän Cubasea sekvenssien tekoon - ainoa mahdollisuus minulle olla luova ja kiertää soittopuutteellisuudet.
Mites toi yhteydenotto sujuisi? En haluaisi paljastaa yhteystietoja, kun olen aika arkojakin asioita paljastellut näillä foorumeilla.
vähän sama vika Rahikaisella (
kun jo olet
ulkona ja sisällä
kohta kohdalta
vastakkain
---
runosi herätteli
outoja ajatuksia
kuten huomaat :)
minusta mitään outoa... Koit tarinan noin, ei siinä mitään! Kaikki kokemukset ovat oikeita.
...myös sanankäyttösi ihailijaksi.
Käytät osuvia kielikuvia, joita voi kirjoittaa vain kun tuntee.
"Vaikka tulisit vastaan
säkkipimeässä
alastomana
keskellä tyhjyyttä,
tuntisin sinun säteilysi"
Niin totta!
ihailijakerhoni ensimmäistä jäsentä. Kiitos!