Mä oon koko elämäni ollu kaino. Pidän yksinäisyydestä, suustani pukahtelee hiljaisia sanoja kun joudun puhumaan vieraille ja kaikki pitää mua kummajaisena. Ajattelen joka ilta ennen nukkumaanmenoa, että mitä tapahtuisi jos minusta tulisi sosiaalisempi/iloisempi. Ajattelen, että mitä jos joskus menisin laulamaan karaokea kaikkien kuullen. Silloin näkisin ympärilläni nauravia ihmisiä kun ne taputtavat ja olisin huomion keskipisteenä. Se olisi sellainen hetki, jolloin mä olisin suosittu. Mun täytyy jossain vaiheessa kohdata pahimman pelkoni, vaikka en ihmisten huomiosta niin välitäkään. Tää asia varmaan pelastais mut täydelliseltä syrjäytymiseltä. Vaikka sydän hakkaa, kädet tärisee, hikoilee kaikki varmasti lievenis sen jälkeen. Mä aion toteuttaa tän joskus!
Vielä mä tästä rohkenen
Serious
1260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on vähän samantapainen ongelma, olen tosi ujo kun pitää puhua esim. pojille tai tuntemattomille, tai vanhoille tutuille joita ei ole tavannut moneen vuoteen...
Mut oon huomannu että tää mun ujous on häviämässä, iän myötähän sitä tulee rohkeammaksi... (olen vasta 15 v. mutta huomaan sen jo) Joka päivä ajattelen että, nyt, ota itseäsi niskasta, älä oo niin ujo!! Kyl se ehkä vähän on auttanu, olen vieläujo, mutta ehkä mä joskus uskallan puhua uusien ihmisen kanssa, ja saan ehkä poikaystävän ja uusia kamuja.
Tsemppiä sulle muuten! Toiveita pitää yrittää toteuttaa vaikka se vaikuttais mahdottomalta. =) Minäkin yritän.