myönnän jo heti että en paljoa Bedistä tiedä. Sen tiedän, että ahmiminen johtuu vissiin tunnetilasta.
Mielenkiinnosta kuitenkin kysyn, että kuinka moni on täällä kokeillut pitää verensokerin tasasena koko päivän? eli syönyt 2 tunnin välein pieniä aterioita?
Vai tuleeko ahmiminen silti, vaikka tekisi noin esimerkiksi viikon verran? Eli syö 2000 kaloria/pv ja söisi siis kahden tunnin välein?
Mulla itsellä ei varsinaisesti ole syömishäiriöö, mutta on tullut muutama kerta sellanen fiilis, että ahdistaa pirusti ja tekee mieli vaan mennä jonnekin piiloon. Fiilis on jotenkin sellainen tyhjä tunne rinnassa, mikä ei lähde ellen vedä hirveetä satsia ruokaa. Siis puhutaan tosi suurista määristä..niin että tuntuu että meinaa räjähtää! Yleensä paras on kun on jotain herkkua, mutta muistan kerran yöllä vetäneeni kaurapuuroa hirveetä tahtia kitusiini. Ja niin kauan että olo jotenkin helpotti...
Nyt kun olen muutaman päivän syönyt kunnon aamupalat, välipalat, ruuat sun muut sörsselit, ei jotenkin edes tulis mieleen kiskoa hirveetä määrää ruokaa. Ei pääse verensokeri vissiin laskeen ni ei tu sitä himoa. Joskus kun yritän olla kauan syömättä, voisin tyhjentää kaupan siltä istumalta. Ja jos sen teen, niin tosiaan tulee vedettyä paljon ruokaa...
yleensä kun yritän elää terveellisesti, odotan perjantaina ku kuuta nousevaa, koska yleensä silloin annan itseni luvan mässätä vapaasti.. Ja sitten mässäänkin, niin paljon että vatsa tulee kipeäksi! ja siis syön vaikka olen kylläinen, syön ja syön kunnes on pakko lopettaa. Poikaystävä ihmettelee tätä ja muutenkaan ei ymmärrä kun en voi lopettaa vaan, kun kuitenkin hetken päästä valitan vatsanväänteitä..
Mielenkiinnosta kuitenkin kysyn, että kuinka moni on täällä kokeillut pitää verensokerin tasasena koko päivän? eli syönyt 2 tunnin välein pieniä aterioita?
Vai tuleeko ahmiminen silti, vaikka tekisi noin esimerkiksi viikon verran? Eli syö 2000 kaloria/pv ja söisi siis kahden tunnin välein?
Mulla itsellä ei varsinaisesti ole syömishäiriöö, mutta on tullut muutama kerta sellanen fiilis, että ahdistaa pirusti ja tekee mieli vaan mennä jonnekin piiloon. Fiilis on jotenkin sellainen tyhjä tunne rinnassa, mikä ei lähde ellen vedä hirveetä satsia ruokaa. Siis puhutaan tosi suurista määristä..niin että tuntuu että meinaa räjähtää! Yleensä paras on kun on jotain herkkua, mutta muistan kerran yöllä vetäneeni kaurapuuroa hirveetä tahtia kitusiini. Ja niin kauan että olo jotenkin helpotti...
Nyt kun olen muutaman päivän syönyt kunnon aamupalat, välipalat, ruuat sun muut sörsselit, ei jotenkin edes tulis mieleen kiskoa hirveetä määrää ruokaa. Ei pääse verensokeri vissiin laskeen ni ei tu sitä himoa. Joskus kun yritän olla kauan syömättä, voisin tyhjentää kaupan siltä istumalta. Ja jos sen teen, niin tosiaan tulee vedettyä paljon ruokaa...
yleensä kun yritän elää terveellisesti, odotan perjantaina ku kuuta nousevaa, koska yleensä silloin annan itseni luvan mässätä vapaasti.. Ja sitten mässäänkin, niin paljon että vatsa tulee kipeäksi! ja siis syön vaikka olen kylläinen, syön ja syön kunnes on pakko lopettaa. Poikaystävä ihmettelee tätä ja muutenkaan ei ymmärrä kun en voi lopettaa vaan, kun kuitenkin hetken päästä valitan vatsanväänteitä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi kuule, helpommin sanottu kun tehty kun on ykkostyypin diabetes