Outo aloitus? Kyllä, mutta lue kuitenkin myös jatko.
Puhelin soi ja langan päässä oli tuntematon ääni. Kysyi, onko XX:n kotona.
Vastasin, että kyllä on.
Kaveri – kutsuttakoon häntä vaikkapa Pekaksi, kysyi, saisiko hän tulla käymään.
Osoittautui, että hän oli vaimoni sisaren tyttären lapsi, siis lastemme pikkuserkku.
Huomaa – hän ei ole Vl, eikä todennäköisesti ole koskaan kuullut puhuttavankaan siitä.
Emme aikaisemmin ole tavanneet kuin yhden kerran, joskus 80-luvulla, kun Pekka oli jotakin kymmenen ikäinen.
Hän on kuljetusliikkeen palveluksessa, joten hänen matkansa johti kotimme läheisyyteen.
Toivotimme hänet tietysti tervetulleeksi.
Valmistin Pekalle päivällisen, kananfileetä ja perunaa lisukkeineen.
Syötyämme rupattelimme niitä näitä, niin hauskoja, kuin myös perhettämme kohdanneita ikäviäkin asioita. Teimme kiertoajelun kaupungilla, esitellen hänelle nähtävyyksiä.
Kerrottuamme, että tyttäremme nuorin lapsi, jota Pekka ei ole koskaan tavannut, sairastaa parantumatonta syöpää, kysyi hän:
” Voisinko tehdä jotakin hänen hyväkseen? Tarvitsisiko hän rahallista apua tai muuta.”
Vain ”enkeli” voi esittää sellaisen kysymyksen, ottaen huomioon sen, että hän tulla tupsahti kotiimme, aivan yllättäen. Emme ole olleet minkäänlaisessa läheisessä yhteydessä, vaikka Pekka onkin jo aikamies – täyttänyt yli 30 vuotta.
Kului viikko tapaamisestamme. Soitin hänelle, kertoen miten hauska oli tavata, ja että toivoisimme tapaavamme uudelleen.
Pekka kysyi: ”Pääseekö lastenlapsenne sairaalasta kotiin maanantaina”!
Olin ymmällä. Kysyin: ”Kuinka sen voit tietää”?
Pekka vastasi: Olen lukenut tytön blokia, jossa hän asian kertoi.
Menin yhä enemmän hämilleen, joten kysyin:
Mistä sinä olet löytänyt lastenlapsemme blokin?
Pekka vastasi: ”Googlesta - nimihaulla”.
Asia meni hiukan yli ymmärrykseni. Kuinka meille, sinänsä kyllä lähisukulainen, mutta kuitenkin henkilö, johon emme ole olleet yhteydessä muuta kuin yhden ainoan kerran, saattoi kiinnostua perhettämme kohdanneesta murheesta.
Niin – miksi? Sitä mekin ihmettelemme.
En löydä muuta vastausta kuin sen, että saimme enkelin vieraaksemme, tosin tietämättämme.
Mitä Pyhä Raamattu asiasta sanoo:
>>Hebr. 13.2
Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.
Puhelin soi ja langan päässä oli tuntematon ääni. Kysyi, onko XX:n kotona.
Vastasin, että kyllä on.
Kaveri – kutsuttakoon häntä vaikkapa Pekaksi, kysyi, saisiko hän tulla käymään.
Osoittautui, että hän oli vaimoni sisaren tyttären lapsi, siis lastemme pikkuserkku.
Huomaa – hän ei ole Vl, eikä todennäköisesti ole koskaan kuullut puhuttavankaan siitä.
Emme aikaisemmin ole tavanneet kuin yhden kerran, joskus 80-luvulla, kun Pekka oli jotakin kymmenen ikäinen.
Hän on kuljetusliikkeen palveluksessa, joten hänen matkansa johti kotimme läheisyyteen.
Toivotimme hänet tietysti tervetulleeksi.
Valmistin Pekalle päivällisen, kananfileetä ja perunaa lisukkeineen.
Syötyämme rupattelimme niitä näitä, niin hauskoja, kuin myös perhettämme kohdanneita ikäviäkin asioita. Teimme kiertoajelun kaupungilla, esitellen hänelle nähtävyyksiä.
Kerrottuamme, että tyttäremme nuorin lapsi, jota Pekka ei ole koskaan tavannut, sairastaa parantumatonta syöpää, kysyi hän:
” Voisinko tehdä jotakin hänen hyväkseen? Tarvitsisiko hän rahallista apua tai muuta.”
Vain ”enkeli” voi esittää sellaisen kysymyksen, ottaen huomioon sen, että hän tulla tupsahti kotiimme, aivan yllättäen. Emme ole olleet minkäänlaisessa läheisessä yhteydessä, vaikka Pekka onkin jo aikamies – täyttänyt yli 30 vuotta.
Kului viikko tapaamisestamme. Soitin hänelle, kertoen miten hauska oli tavata, ja että toivoisimme tapaavamme uudelleen.
Pekka kysyi: ”Pääseekö lastenlapsenne sairaalasta kotiin maanantaina”!
Olin ymmällä. Kysyin: ”Kuinka sen voit tietää”?
Pekka vastasi: Olen lukenut tytön blokia, jossa hän asian kertoi.
Menin yhä enemmän hämilleen, joten kysyin:
Mistä sinä olet löytänyt lastenlapsemme blokin?
Pekka vastasi: ”Googlesta - nimihaulla”.
Asia meni hiukan yli ymmärrykseni. Kuinka meille, sinänsä kyllä lähisukulainen, mutta kuitenkin henkilö, johon emme ole olleet yhteydessä muuta kuin yhden ainoan kerran, saattoi kiinnostua perhettämme kohdanneesta murheesta.
Niin – miksi? Sitä mekin ihmettelemme.
En löydä muuta vastausta kuin sen, että saimme enkelin vieraaksemme, tosin tietämättämme.
Mitä Pyhä Raamattu asiasta sanoo:
>>Hebr. 13.2
Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta tai ei enkelitä on pakko olla kun on kerran piruja :-)Joten mielummin enkeli joita ei näe piruja näkyy töissä netissä kaupoissa asiakaspalvelussa autojen ratissa ,sydämestäni kaikkea hyvää teille jotka luitte ja ne jotka ei lukeneet samat sant mutta ruotsiksi :-)
Lessuista en sano mitään niitä näkyy... :-(
Viestisi oli täysin älyvapaa.
Toivotan Sinulle oikein huonoa huomisaamua.
tyystin. Heille riittää, että itsellä menee hyvin -muut saavat kärsiä ihan miten paljon tahansa.