Täällä palstalla esiin tulleiden seikkojen johdosta ehdotan, että lastensuojelulaitokset lakkautetaan. Kyseiset laitokset eivät sovellu 2000-luvun maailmaan lainkaan. Suomi on lastensuojelun takapajula, niin kauan kuin yksikään lapsi asuu laitoksessa lapsuutensa. Se on kaikkien suomlaisten häpeä.
Lastenkotilaitosten lakkauttaminen
Helinä-keiju3
951937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
kuin Perhehoitoliitto
mutta motiivi on eri.
Perhehoitoliitto tiedottaa:
"
Perhehoitoliitto toimii turvatakseen mahdollisimman monelle huolenpitoa tarvitsevalle lapselle, nuorelle,vammaiselle, pitkäaikaissairaalle ja vanhukselle oikeuden elää perheessä.
Perhehoito on yksilöllinen ja taloudellinen hoitomuoto.
Perhehoidossa kiintymyssuhde muodostuu pysyvistä ihmissuhteista.
Laadukkaan perhehoidon edellytyksenä on perhehoitajien ennakkovalmennus ja sijoituksen aikainen tuki.
"
Lähde:
http://www.perhehoitoliitto.fi/
Olen eri mieltä, mikä tahansa perhe ei kelpaa vaan mielestäni toisin kuin nyt tapatuu on yhteiskunnan turvattava mahdollisimman monelle huolenpitoa tarvitsevalle lapselle, nuorelle,vammaiselle, pitkäaikaissairaalle ja vanhukselle oikeus elää OMASSA perheessä ja OMASSA kodissaan. Tässä suhteessa perhehoitoliitto ajaa perhehoitoloiden asiaa eikä lasten, nuorten, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten asiaa.
Olen erimieltä, siitä että: Perhehoito on yksilöllinen ja taloudellinen hoitomuoto.
Ei pidä paikkaansa. Perhehoidossa potilas, lapsi tai vanhus ei ole oman itsensä herra, vaan alisteinen sen perheen rytmiin ja näkemyksiin. Hän on objekti, ei subjekti. Lisäksi olen ennenkin pitänyt halventavana kehua perhehoidon halpuutta, koska vanhukset ainakin ovat maksaneet ikänsä veroja, joten pitäis riittää niistä rahoista tasokkaampi ja mahdollisesti kalliimpikin tapa heidän hyväkseen toimia. Jos he saavat omassa kodissaan elää, niin vasta silloin voidaan puhua yksilöllisestä elämästä. Ne taas, jotka eivät ole siinä kunnossa että voivat elää läheistensä kanssa tai omassa kodissaan, ovat niin sairaita, että kuuluvat sairaalaan, ei puoskareiden käsiin yksityiskoteihin muun elämän jalkoihin.
Tästäkin olen täysin eri mieltä:
"Perhehoidossa kiintymyssuhde muodostuu pysyvistä ihmissuhteista." Eihän tarkoitus ole, että perhekotiin sijoitettu ihminen jää sinne loppuiäkseen, vaan lapsen on tarkoitus palata kotiinsa tai siirtyä adoptioon, sairastoipilaan on tarkoitus parantua ja mennä kotiinsa. Vanhusksen paikka ei ylipäätään ole mennä ollenkaan toisten kotiin asumaan vaan pysyä jo olemassa olevassa kodissaan kuten tahänkin asti ja sairastuttuaan, mennä sairaalaan. Perhekodin vetäjät turvautukoot omiin sukulaisiinsa ja heidän kiintymykseensä eikä haaliko läheisriippuvuuteeensa ulkopuolisia rahastettavia.
Tuesta, mitä perhehoitoliitto halii jäsenilleen tyyliin: "Laadukkaan perhehoidon edellytyksenä on perhehoitajien ennakkovalmennus ja sijoituksen aikainen tuki." vastaan, että se tuki kuuluu tukea vailla oleville heikkoon asemaan joutuneille kansalaisille itselleen, jotta he voivat elää elämäänsä itsenäisesti ja omien läheistensä kanssa. Se tuki mitä perhehoitoliitto ajaa jäsenilleen on POIS näiltä, joilla he ratsastaa.
Pysyn perhehoitoliiton kelkassa ainoastaan niin kauan kuin yhteinen tavoitteemme, laistosten lakkauttaminen on ratkaistu.
eikö perhehoitoliitto tarkoittanut MYÖS ns.sijaisperheitä? Eli miksi vain lakkauttaa laitoksia? Miksei myös sijaisperheitä ja sitten nämä jotka todella tarpeessa huostaanottoon olevat lapset niin yritettäisiin sukulaisille sijoittaa ja sama koskee vammaisia..ym. tai lähituttaville..Kun taas vanhukset sairaalaan niinkuin mainitsit...
Taas Hellu lipsahti utopian puolelle.
Kirjoitat "perhehoidossa lapsi ei ole oman itsensä herra, vaan alisteinen sen perheen rytmiin ja näkemyksiin".
EIKÖS SE OLE JUURI PERHEEN TARKOITUS!!!!!
Niinhän se on bioperheissäkin, ja perhesijoituksen tarkoitus on taata mahdollisimman normaali lapsuus. Perheessä on rytmi, jota perheenjäsenten tulee noudattaa. Lapset joilla on arjessaan "rytmi ja rutiinit" voivat tutkimusten (ja oman kokemukseni) mukaan paremmin. Turvallisten aikuisten on luotava lapselle rytmi ja ruutinit, ei lapsi sitä välttämättä osaa tehdä.
Mitä näkemyksiin tulee, niin elämä on vuorovaikutusten summa. Oli lapsi bioperheessä tai sijaisperheessä, imee hän itseensä aikuisten vaikutteita ja näkemyksiä. Toivottavaa tietysti olisi, että molemmissa tapauksissa olisi avarakatseista ja suvaitsevaa näkemystä.
Olen kanssasi vahvasti samaa mieltä siitä, että jos vanhemmat eivät pian huostan jälkeen laita asioitaan kuntoon, on adoptio usein paras vaihtoehto.
Tarkoitukseni oli korostaa, että perhehoidossa vanhus ei ole oman itsensä herra, vaan alsiteinen sen perheen rytmiin ja näkemyksiin.
Perheen tarkoitus ei kyllä ole, että kukaan perheen jäsen, ei edes lapsi, ole alisteinen mihinkään vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Siten se normaali lapsuus taataan, eikä niin, kuin perhehoidossa, että lapsi on "pelastuksen" kohde.
Juu, lakkautetaan vaan.
Ja mihinkäs sitten pannaan lapset, joista vanhemmat ei pysty huolehtimaan? Oman onnensa nojaan kadulle?
Ei sukulaiset läheskään aina voi tai halua ottaa kontolleen toisten lapsia. Sijaisperheitäkään tuskin on pilvin pimein.
Miettisit sinäkin joskus, mitä typeryyksiä täällä lauot
että asuisitko itse laitoksessa? Tai huonossa sijaisperheessä jossa kaltoin kohdellaan? Ilmeisesti haluat päästä asumaan kovasti..päätellen kirjoitus tyylistäsi...
tarkoitus sellaiseen muuttaakaan. Omat vanhemmat nääs hoiti perheensä.
Kysyisin sinulta, mihin sitten pannaan ne lapset, joiden vanhemmat/sukulaiset eivät voi tai halua pitää niistä huolta?
Lähitutuille..tai abodtoitavaksi..etenkin sellaisilta perheiltä jotka eivät suostu päihdehoitoon tai huumevieroitukseen..
Ja kuinkahan moni lähituttu haluaisi ottaa ongelmaperheestä lapsen kasvatettavakseen? Ja kuinkahan moni haluaisi sellaisen lapsen adoptoida?
Olet kyllä aika pihalla. Ei elämässä kaikki toimi niin kuin idelaistisessa mielessään haluaisi kuvitella.
tarmokkaasti sukulaissijoituksia, vaikka viimeisen täälläkin esitellyn tutkimuksen mukaan nimenomaan sukulaissijoitukset olivat kestävämpiä kuin vieraalle sijoittamiset.
Ja kuka tahansa normaali ihminen kannattaa mieluummin laillista adoptiota nykyisen piiloadoptiosysteemin sijasta.
kerran ovat avuttomia kännissä tai huume hörhössä hoitamaan lapsia niin ei kai sen nyt lasten vika ole??? Olet todellakin outo tapaus kun meinaat ettei muka kukaan ottaisi näiltä lapsia parempaan hoitoon! Herätys!Taidat itse olla jossain kuutamolla....
Mutta ei kai kukaan täysjärkinen esim. FAS-lasta adoptoisi! Ja usein omena ei valitettavasti putoa kauas puusta...!
Vastaaja laittoi hieman kärjistetysti. Tarkoitti varmaankin sitä, että usein nämä lapset ovat kovin traumatisoituneita. Traumatisoituneen lapsen kanssa eläminen ei ole maailman helpoin juttu.
Mielestäni yksi suuri ongelma on huostan hitaus silloin kun lapsi elää vaurioittavassa ympäristössä. Kaikki tukitoimet (silloin kun ne kaikki asiallisesti saa) kolutaan loppuun. Aikaa saattaa kulua useampi vuosi, ja lapsi on aivan RIKKI kun huosta lopulta eteen tulee. Kun olisi kristallipallo josta näkisi ,milloin tukitoimet olisi kannattavia. Ja että aikaa ei kuluisi lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
tukitoimet ovat menneet, kun muut perheet ovat saaneet pelkkää "ei oota".
Vaikka kyllä ihmetyttää, että miten päihdeperheessäkään on voitu "kaikki tukitoimet kaluta loppuun" kun peruspalveluministerikin on ihmetellyt, että kunnat ovat vaihtaneet tukitoimet suoriin huostaanottoihin?
Aika ristiriitaista...
käsittelyysi! Kaikki alkoholistivanhempien lapset eivät välttämättä ole fas-lapsia! Kaikki eivät ole juuri raskauden aikaan juoneet vaan sen jälkeen riippuen tietysti elämän tilanteesta joka on johtanut siihen että vanhemmat ovat ryhtyneet käyttämään alkoholia! Sitten sellainen asia kun ne jotka rakastavat lapsia sairaudestaan,vammaudestaa..huolimatta niin ottavat lapsen juuri sellaisina kun ovat! Mutta sinä et taida tähän kastiin kuulua!
Ainahan adoptoitu lapsi on traumatisoitunut, koska hänet on oma äiti ja isä hylännyt vieraille luovutettavaksi. Ei sellaisesta kukaan ilman traumoja selviä.
Siinä suhteessa kaikki adoptoidut ovat samalla viivalla.
Siinä olet aivan oikeassa. Jotkut lapset vähemmän ja jotkut enemmän....
kunnasta, kaupungista tarjota mitään avohuollon palvelua sitä tarvitsevalla lapsiperheelle tai nuorelle.
Niin lastensuojeluviranomainen katselee vain vierestä
että apua ja tukea tarttis perheelle ja lapselle, nuorelle antaa ja jotain tarttis oikeestikin tehdä
mutta kun ei ole mitään tarjota.
Oooooooootellaan ja kattellaan vaan vierestä (ku naapuri lehmä uutta navettaasa),
että asiat perheessä menee siihen malliin, että tehdään sitten S E huostaanotto .........
Sitä kai se on ollut viimeisten vuosien lastensuojeluviranomaisten työ tässä maassa
eli EI YHTÄÄN MITÄÄN! pelkkäää huostaanottamista ja piste.
http://www.stm.fi/Resource.phx/socius/socius-22007/sivu6.htx
..........Toisaalta on kysytty, eikö ole eettisesti väärin, että ensin puututaan, mutta sitten ei ole tarjota esimerkiksi lastenpsykiatrian, päihdehuollon tai kotiavun palveluita.
Arnkil sanoo murheellisena, etteivät suomalaiset taida edes ymmärtää, kuinka huonosti lastensuojelun avohuollon palveluita on saatavissa.
Tilanne vaihtelee eri kunnissa, ja joissain niitä on todella heikosti........
mutta kerro mitä tarkoittaa abodtoitava.. vai tarkoititko sittenkin adoptointia? voi helvetti miten nuijaa porukkaa täällä on... oh hoijjaa!
Lapset menevät kyllä pahiten rikki juuri noiden kaikkien älyttömien huostaanottojen ja tapaamisoikeuden rajoitusten takia.
Olen nähnyt täysissä järjissä olevan lapseni paperit lääkäriltä, jonka mukaan lapsi oli psykoosissa huostaanoton tapahduttua ja siinä sitä sitten riitti paikkaamista.
esittää, että laitokset pitäisi kokonaan lakkauttaa, täytyisi olla todellakin tarjota jotain muuta ja parempaa tilalle.
Kuka tahansa voi heitellä ajatuksia, että koko lastensuojelusysteemi, sijaisperheet,laitokset, lastenkodit ja kaikki muu "paska" pitäisi lakkauttaa, mutta jos ei ole parempaa tarjota tilalle, kannattaisi olla hiljaa.
Asuisin toki laitoksessa.. On nimittäin lapsia/nuoria jotka ovat tyytyväisiä kun ovat päässeet laitokseen ja ovat jääneet itsenäitymään täytettyään 18v laitoksen yhteydessä oleviin itsenäitymisasuntoihin.
Näille palstoille kun yleensä kirjoittelevat ainoastaan ne joilla on epäonnistunut sijoitusprojekti, niitä onnistuneita ei täällä kehuta. Joten syystäkin täällä on kapeakatsantainen ajatusmaailma.
Sijaisperheistä ON huutavapula!!!! Ala itse oireilevalle murroikäiselle pojalle joka paskat sinun lässytyksistäsi välittää, palaudut ehkä vähitellen maanpinnalle.
pula.
koska niin karmeita paikkoja on sijaisperheissäkin, että ihan sossut lopulta uskovat niiden kauheuteen ja lukemattomilta joudutaan purkamaan sopimus kesken kaiken.
Ja sijaispaikkojen tarpeesta on antanut vääristyneen kuvan lisäksi mm. se, että huostaanottoja ei kyetä purkamaan siinä tahdissa kuin pitäisi. Puhumattakaan kaikki muut väärinkäytökset ja rikkeet, jotka ovat lisänneet turhien sijoitusten määriä.
Ei ole kuulunut sellaisesta kuin hyvä sijari tai hoitava taho. Päiväkotiväkikin on sitä sun tätä, yksi pahoinpitelikin lievästi lasta.
On noita lapsenhoitajia ollut tuolta viralliselta taholta yksi todella hyvä, leikkipuiston ihminen. HÄN kuunteli minua, ymmärsi meitä, antoi huostalausunnon sossuille, jotka eivät sitä pystyneet käyttämään; se oli liian positiivinen meistä.
Aikoinaan oli mielisairaalapotilaiden avohuollosta jokin vastaavanlainen keskustelu joskus 80-luvulla. En tiedä miten se täällä Suomessa meni, koska olin "euroopassa" ja siellä oli kova vastustus. Idea oli lähtöisin muistaakseni Italiasta. Konservatiivit päivittelivät asian mahdottomuutta, mutta hyvinhän heitä on saatu integroitua muuhun yhteiskuntaan.
Uskon edelleen, että laitokset voidaan suurinpiirtein lakkauttaa, niin paljon vääryyksiä sielläkin tapahtuu. Ne vääryydet ovat pientä verrattuna kiintymyssuhteen kärsimiseen ja tätä myötä lapsen elämän tärkeimmän ihmisen tapaaminen vain rajoitetusti sekä se, että lapsi joutuu tyytymään pelkästään alkeellisten perustarpeidensa tyydyttämiseen.
Ei se lastenhoitaja laitoksessa mitään äitiä pysty korvaamaan. Korkeintaan pystyy katsomaan, että osa perustarpeista tulee tyydytettyä, osa vinksin vonksin. Ikäänkuin lapsen tarpeita olisivat vain nämä perustarpeet(vrt. vaikkapa Maslow). Kyllä niitä on paljon muitakin. Eikä laitoksessa ikinä ole sitä rauhaa, mitä koti tarjoaa. Laitoksessahan ollaan koko ajan "kylässä", ja toimitaan talon tavoin. Kotona voi muokata itse talon tapoja.
Lapsi joutuu nyt todellakin patoamaan sisälleen tunteita, jotka saattavat tulevaisuudessa puhjeta arvaamattomalla tavalla. Tämä on tosin huonoa mainosta lapsille, jotka hakevat tulevaisuudessa töitä, toivottavasti mahdollisimman monet lapset ovat niin vahvoja, että selviävät tämän huostansa. Sen lisäksi vanhempien on jaksettava pysyä hoitavan tahon ja sossun armoilla ja tuettava lastaan.
Sijaripuolen näen lapsen kannalta vielä synkempänä.
- Lapsen paikka on koti. Jos apuja tarvitaan, ne on tuotava kotiin eikä lasta ulos kodista -
määrän alentaminen, vihdoinkin!
Köyhimpien perheiden tulotasoa on vähän hivutettu ylöspäin, hiukan lisää on tulossa, kunnat ovat saaneet kovia ukaaseja lastensuojelulain noudattamisen suhteen, lakiesityskin on odottelemassa jopa uuden lain parantamista... Nyt lupailtiin jopa kouluihin hieman rahaa lisää, sekä lasten terveydenhuolto on ollut tapetilla.
Aika valoisalle näyttää, että edes jotain positiivisia uutisia pitkästä aikaa.
JOS yllä mainitut toimet toteutuvat, tulevat huostaanottoluvut laskemaan väistämättä, mikä on kova paikka niille sijaishuollon edustajille, joille lasten edulla ei ole mitään merkitystä. Heidän rääkynäänsä tulee siis olemaan varmaan täälläkin paljon.
Sinä päivänä kun aiheettomat huostaanotot on saatu poistettua - joskus, koska lienee - vasta silloin selviää, mikä sijaishuollon tarpeen todellinen määrä on, eikä sitä ennen pitäisi poistaa laitossijoitustakaan. Huonot laitokset saavat poistua kartalta koska tahansa, mutta hyviä laitoksia tarvitaan kyllä esim. FAS-lasten sijoittamiseen. Syynä yksinkertaisesti se, kuten tässäkin ketjussa joku kirjoitti, että "kuka FAS-lasta haluaisi adoptoida itselleen".
On se kumma, että sijaislapsena kelpaa, mutta omaksi ei, vaikka ne korvauksetkin muka ovat niin "mahdottoman huonoja". Miksihän heitä kuitenkin on sijaisperheissä... Siinä se sijarin todellinen rakkaus lasta kohtaan mitataankin, voisiko hän todella adoptoida lapsen vai ei.
FAS-lapset ovat kuitenkin sellainen ryhmä, että varmaan monestikaan heidän omat vanhempansa eivät ole heidän etujaan ajamassa, joten ilmeisesti heidän asiansa olisi hyvä ottaa niiden vanhempien listoille, jotka yleensä lasten asioita ajavat tässä maassa.
Voi kuule. Suurin osa sijareista varmasti lapsensa adoptoisi jos Suomessa olisi sellainen mahdollisuus, mutta kun ei....
Vaikka biovanhemmat poistuisi maailmankartalta (muuten kuin dokumentoidun kuoleman kautta) eivätkä KOSKAAN pitäisi lapseensa yhteyttä, ei sijaisperhe lasta voi adoptoida. Usein mietin, miksi tällainen käytäntö on. Ei se ole ainakaan lapsen etu.
tutkia ja todistaa käräjäoikeudessa, jossa myös lapsen vanhempia todistajineen kuultaisiin.
Siis ensimmäisen kerran asialle olisi puolueeton oikeuskäsittely toisin kuin hallinto-oikeudessa.
Jos pystyttäisiin kiistatta todistamaan, että lapsen vanhemmat eivät ole kykeneviä lapsen huoltajuuteen, sitten lapsi voitaisiin antaa adoptioon, tietysti omasta lapsesta maksettavilla korvauksilla. Siis sijareiden korvaukset romukoppaan! Ja adoption jälkeen lapsella olisi myös perintäoikeus vanhempiinsa toisin kuin, hän ei peri sijaisvanhempiaan, vaikka piiloadoptiossa olisi ollutkin 18-ikävuoteen asti.
Tästä on monen monituista kertaa kirjoitettu täällä, että lakia on muutettava niin, että adoptio olisi mahdollinen.
Tuota loppupäätelmää olen kirjoittanut useisiin kirjoituksiin. Ei niitä lastenkoteja tarvita, ne voidaan yksinkertaisesti lakkauttaa.
Lapsen paikka on kotona, jos apua tarvitaan, apu tuodaan kotiin, lasta ei viedä minnekkään kodistaan. Sossu voisi määrätä entisen lastenkodin ohjaajan käymään kodissamme viitenä iltana viikossa 4h/pvä ja toisessa kodissa samat määrät. Sittenkun ohjaajat havaitsevat olevansa tarpeettomia, he voisivat ilmoittaa tästä sossullle.
Apu voisi olla sitä mitä sossun käsityksiin kuuluu, valvoa sitä, että lapsi saa tarvitsemansa hoidon ja kasvatuksen sekä, että vanhemmat ovat päihteittä/osaavat ottaa huomioon lapsen edun/jos mukiloivat, niin siitten on mukiloija toimitettava hoitoon. Jolle jää ketään aikuista enää perheeseen, niin on keksittävä jotain muuta/perheen neuvontaa kasvatuksessa ja hoidossa mikäli se on tarpeen/jne.
Ei noita laitoksia todellakaan tarvita. Henkilökunta voisi käydä kiertämässä ja valvomassa, että perheissä on kaikki hyvin.
LASTENKOTIEN ALASAJO
- aletaan käyttää uutta tukimuotoa perheiden suojelemiseksi
- tukimuoto on käytännössä entisten ohjaajien ja sijareiden joukon vierailut perheissä alkuvaiheessa usein ja kun ongelmat on selvitetty harvemmin ja kun perheellä ei ole enää avuntarvetta, voidaan tämäkin systeemi perheen osalta lakkauttaa.
on omassa kodissa AINA kun se suinkin vain on mahdollista. Pelkät sijaishuollon tuet on aika vaihtaa oikeaan tukemiseen omaan kotiin! Kyllä, kyllä, kyllä!
Ei tuo ehdottamasi uusi kyttäyssysteemi hassummalle kuulosta, halvemmaksi se ainakin tulisi kuin nykyinen järjetön rahan syytäminen mihin-sattuu-laitoksiin.
Ja nykyisenä laittomuuden aikana vanhemmat ovat oppineet puolustautumaan niin, että perheille olisi luotu oma tukiverkosto, joka liikkuisi perheissä todistajina kyttääjien käyntien aikana, että kirjauksissa ei pystyttäisi valehtelemaan sellaista soopaa kuin nykyisin.
Tai vanhemmat videokuvaisivat joka päivä kotitilannetta ja kyttääjien käynnin tietty ehdottomasti.
Kirjoitat "niin on keksittävä jotain muuta" jos vanhemmat ei kykene olemaan vaurioittamatta lasta.Entä jos vaan jatkavat? Miten taataan lapselle 24 h turva?
MITÄ se jokin muu on. Lasta ei saa mielestäsi sijoittaa perhesijoitukseen, eikä laittaa laitokseen!!!!! Me kaikki janoamme sinulta tietoa. Mikä on se"jotain muuta"?????
Sellaiset, joilla vanhemmuus on hukassa, niin varmaan se on hukassa ja silloin muita keinoja.
Tuo hyvä juttu.
En toki tunne koko lastensuojelun kenttää. Nuorisokodeista minulla ei ole mitään tietoa, joten sivuutan ne tässä muutenkin marginaaliryhmäänä - ainakin toistaiseksi.
Sen mitä lastensuojelun kenttää tunnen ensinnäkin omassa nahassani, on yksinkertaisesti se, että
1) Minä ainakin olen täysin halukas hoitamaan ja kasvattamaan lastani
2) Lapseni haluaa kotiin äitinsä luo
3) Olen täysin kykenevä hoitamaan ja kasvattamaan lastani, sekä auttamaan hänet hyvän itsenäisen elämän alkuun. Uskoisin, että saamani palautteen perusteella esimerkiksi työnantajilta ja toistuvasti kavereilta: olen rehellinen ja luotettava, ystävällinen, vastuuntuntoinen, yhteistyökykyinen (en ikinä sossujen tai hoitavan tahon kanssa) ja ahkera. Mielestäni olen lisäksi tunnollinen ja asioistaan hyvin huoltapitävä. Pyrin kauniisiin ja hyviin elämänarvoihin sekä niiden opettamiseen lapselleni.
4) Lapseni sanoo minua älykkääksi ja äkkipikaiseksi. Olenkin äkkipikainen, suutun ja kovasti kaikesta epäoikeudenmukaisesta ja epäkäytöksestä. Lapsellenikin suutun, mutta yleensä tämä episodi päätyy siihen, rauhoituttuamme jompi kumpi pyytää anteeksi ja sitten halimme ja olemme onnellisia.
Sossuille olen suutuksissa lopun elämääni - epäoikeudenmukaisuudesta, valehtelusta, kaikesta siitä mikä ei ole kaunista ja hyvää käytöstä, toimimista ja aikaansaannoksista.
5) Eli lapsi voisi palata kotiin, vaikka viiden sekunnin kuluttua: täällä on siistiä ja viihtyisää, täällä on kaikkea kivaa tekemistä, täällä on ruokaa, rahaa on senverran, että elämään pystytään ja väliin vähän voidaan tuhlata. Mutta miten saada sosspupässi uskomaan tämä?
Toiseksi. Tunnen äitejä, joille on käynyt niinkuin minulle. Yksikin tappeli seitsemän vuotta ja sai sitten lapsensa takaisin. Yksi on menettänyt elämänsähallinnan sukulaissijoituksen takia, mutta nyt alkaa päästä taas jaloilleen. Muut tappelevat lapsistaan samoin kuin minä ja useimmat keskustelukumppanit täällä.
Kolmanneksi. Jos perheessä on ollut jotain sellaista, mitä yleinen käsitys ja/tai lastensuojelu ei hyväksy, niin ei se kyllä kaikkoa huostaanotolla, päinvastoin perheen ongelmat syvenevät entisestään. Kaikki tietävät Suomen Gestapon maineen. Kaikki pelkäävät ja ovat shokissa, kun joutuvat Gestapon kouriin. Se paha, mitä yleinen käsitys ja lastensuojelu ei hyväksy, voitaisiin kitkeä esimerkiksi noilla em. tarkistuskäynneillä tai voisivathan he olla koko lapsen valveillaoloajan paikalla ja auttaa äitiä kotitöissä tms. Tämäntyyppiseen työhön olisi luovalla mielikuvituksella vaikka minkälaisia mahdollisuuksia.
Se työ ei saisi olla tuota nykyistä perhetyötä missään nimessä, jossa siis vain kytätään (inhoan tätä rumaa kieltä) ihmisten tekemisiä. Tämä voisi edetä esim. niin, että vanhemmat itse hankkivat jostain tuki-ihmisensä, joiden palkan sosiaalivirasto maksaisi.
Tuki-ihmisten valinta sitten tapahtuisi tietenkin kunnollisten sossujen valvonnassa. Nykyään saa vaihtaa omalääkäriäänkin, miksei typerää sossua?
Tämäntapainen järjestely, huomautan, että luovalla mielikuvituksella ja järjellä, tähän voitaisiin keksiä vaikka mitä hyviä ratkaisuja. Ei kangistuttaisi noihin huostaanttoriitteihin pahoine seurauksineen.
Seurauksistahan me kaikki puhumme täällä päivittäin: koko perheen pahaolo, koko perheen talouden romahdus, kun vanhemmat eivät tässä touhussa useinkaan enää jaksa työelämää. Laitos- ja perhehoidon kalleuden yhteiskunnalle. Oikeustoimien kalleuden yhteiskunnalle. Ja ennenkaikkea huostaanoton ja kodista erottamisen tuhoisat seuraukset lapselle.
Eilen tuli muuten leffa sarjamurhaajanaisesta, jonka elämä oli alkanut lastenkodissa - noin rajuin seurauksin se sitten päätyi vankilaan (Beck-elokuva).
Jospa minulla olisi jokin valtamedian taitellinen ammatti- proosan kirjoittaminen, tai elokuvien tekeminen, niin tekisin tästä lastensuojelusta läpinäkyvän, sellaisen, että kaikki ymmärtäisivät mistä on kyse. Valitettavasti en ole Runeberg, enkä Kaurismäki.
Joskus vannoin tekeväni jotain lastensuojelun todelliseksi hyödyksi jotain lopun elämääni, jos vain voin ja osaan. Nyt tuntuu siltä, että kun tämä painajainen on ohi, en siihen uudelleen halua enää joutua.
- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, niin apu tuodaan kotiin, eikä lasta viedä kotoaan -
Lastenkoti lasten hoitoa laiminlyödään, ainakin oman lapseni. Tästä minulla oli esittää oikeudessa usean todisteen valossa lista asioista, jotka olen tehnyt lapseni kanssa laitosta paremmin. Tämä lista koskee jopa lapsen terveyden hoitoa ja tämän lisäksi harrastuksia, heikkojen puolien kehittämistä, lapsen kannustamista uusiin harrasteisiin, lapsen motivointia koulunkäyntiin (heh! tässä kohtaa vastapuoli väitti minun olevan kunnianhimoinen lapseni suhteen. Ei, jätin vuoden huolehtimatta lapsen koulunkäynnistä, ka tippui yli yhdellä, kun jatkoin ka palasi takaisin, onkohan se kunnianhimoa?).
Laitoksissa lapsenhoitoa voi rauhassa laiminlyödä. Jos tästä huostaäiti ilmoittaa, ei sille sossupässi vaivaudu edes vastaamaan.
- Lapsen paikka on kotona. Jos apua tarvitaan, se tuodaan kotiin, eikä lasta uloskodista -
Kirjoitinko jotain lasten vaurioittamisesta? Kuka vanhempi lastaan vaurioittaisi, se on sossujen käsityksiä.
Tuo valvontasysteemi on sossujen ja yleisen mielipiteen takia, ei lapsen todellisten tarpeiden (poikkeukset, katso alla). Jos lasta todella vaurioitetaan fyysisesti, vanhemman paikka on vankila. Lapsi jää kotiinsa, jossa häntä hoidetaan sukulais-, naapuri- ja yhteiskunnan voimin. Lapsella on oikeus omaan kotiin, ei häntä saisi rangaista, siitä, että joku pahoinpitelee ja heittää häntä ulos kodista. Jos joku pahoinpitelee fyysisesti, hänelle voi alkaa etsimään adoptioperhettä tai sukulaisperhettä.
Lastenpahoipitelystä olisi kyllä sitten käytävä vedenpitävät oikeudenkäynnit, ettei niitä pahoinpitelyjä sataisi syyttä, niinkuin nyt huostaanottoja. Enhän minä tätä systeemiä ole yksin keksimässä, keksipä Lapsen etu itse keinoja välttääksesi lapsen siirto pois kotoa!
Jos pahoinpitely on henkistä, niin se on luultavasti tahatonta, esimerkiksi syyttelyä, jota tämänkin aiheen alla voi lukea. Syyttely tai muu henkinen pahoinpitely voitaisiin poistaa, kun asiasta keskusteltaisiin ja vanhempaa opastettaisiin asiallisesti, eikä niinkuin nykyiset perhetyöntekijät usein tekevät (täällä palstalla on saanut siitä lukea, että perhetyöntekijöiden tehtävänä on lähinnä huostaanoton valmistelu)
Harvassa taitavat olla ne lapset, joita vanhemmat eivät halua hoitaa, niin harvassa, että antaisin ne sinun Lapsen Etu hoidettavaksi kaikki. Jos niitä ongelmia vielä jää, ongelmat on tehty ratkaistavaksi.
Sitäpaitsi, tiesitkö, että suurin osa lastenkotien lapsista viettää viikonloput kotonaan jo nykyäänkin? Ilman turvaako?
Avaa herran jestas silmäsi. Kyllä on vanhempia jotka todellakin vaurioittavat lapsiaan ,ja niitä vanhempia on PALJON. Vain murto-osa näistä tapauksista päättyy huostaan. Ja silloin jo tapahtunut liikaa.
Pyydät minulta vastauksia "mitä lastensuojeluun nykykäytäntöjen tilalle?." Minä en ole kritisoinut nykykäytäntöä, vaan olen nimenomaan yrittänyt saada nämä "käytäntö on ihan paska. Kaikki pitää muuttaa" hekselinpaukuttajat kertomaan mikä sitten olisi toimivampi malli.
Kritisoijien mielestä ei saa olla sijaisperheitä , ei saa olla laitoksia....
Mutta.... mitä niille lapsille, joiden perhe ja suku ei todellakaan voi,eikä halua lapsesta huolehtia.
Se minkä muuttaisin jos minulla valta olisi.
-Lisää sijaisperheitä. Yksikään lapsi joka ei ole laitoshoidon tarpeessa, ei kuulu laitokseen.
Ainoastaan ne ,jotka tarvitsevat sellaista moni- ammatillista apua mihin perhesijoituksessa ei pystytä.
-Mikäli biovanhemmat eivät aiokkaan laittaa asioitaan kuntoon ,lapsella täytyisi olla mahdollisuus päästä adoptioon.
JA VIELÄ KERRAN SINULLE TIEDOKSI. TÄLLÄKIN HETKELLÄ TUOLLA VIEREISESSÄ HUONEESSA ON USEAMPI LAPSI, JOITA SYNTYMÄVANHEMMAT OVAT VAURIOITTANEET. JA SE EI OLE SOSSUJEN KEKSIMÄÄ, VAAN IHAN NÄIDEN LASTEN ITSE KERTOMAA JA KOKEMAA.
Ja tiedoksi vielä. Henkinen kaltoin kohtelu voi olla vauriollisempaa ja tuhoisampaa kuin fyysinen pahoinpitely.
Meillä on tuolla pieni "näkymätön tyttö". Ensimmäisinä elämän vuosina hänen tarpeisiinsa ei vastattu. Hän oli vanhemmilleen pelkkää ilmaa. Ei toivottu lapsi, jolle ei suotu kuin pakolliset toimenpiteet jos aina niitäkään. Tiettävästi hätä ei varsinaisesti pahoinpidelty.Joskus minusta tuntuu, että hänen alkunsa oli kaikkein kamalin.Hän on "rikkinäisin" lapsistamme.
Yleistäminen sillä perusteella, että hoidossasi on neljä lasta, jotka ovat "vaurioituneita", ei ole mikään puolustuspuhe. Miten voit tehdä yleistyksiä ja johtopäätöksiä neljän lapsen perusteella 16000 huostaanotettuun ja muuhun lapseen?
Oletko varma, että näkymätön lapsi on fyysisesti terve? Onko hänet tutkittu kunnolla lastenlääkäreiden toimesta, eikä vain psykiatrian alan lääkäreiden? Psyykkisiä sairauksia ei saa diagnostisoida, ennenkuin fyysiset sairaudet on poissuljettu. Tiesitkö tämän? Tätä ei tiedä kovin moni lääkärikään ja sen takia monet kärsivät näistä psyykkistä diagnooseista. Tästä asiasta on tiedotettu alan lehdissä, ensimmäisenä minulle tuli vastaan Terveydeksi lehti (3/2007), jossa kirjoitettiin ADHD-diagnooseista. Tämän jälkeen olen lukenut runsaasti psykkisistä sairauksista, joita ei olekkaan, koska taustalla on fyysinen sairaus.
Myös neurologiset sairauden autismi ja asberger luokiteltiin aikaisemmin psyykkisiksi ja niistä syytettiin vanhempia (googlaa ja katso Wikipedia vastaus). Luultavasti näitä psyykisestä neurologiseksi tai fyyseksi -sairauksia tulee jatkossa olemaan enemmänkin, kunhan lääketiede kehityy.
Lääketieteenkään kehitys ei auta, jos sossumaailma ja sijarit saisivat päättää. Vanhemmat ovat pohjasakkaa, varsinkin yh:t. Näiltä on saatava lapset pois. Lääkäritkin menevät sekaisin diagnooseissaan, kun sossu määrittelee heille lasten sairauksia: PSYYKKISET ONGELMAT, JOTKA OVAT VANHEMPIEN AIHEUTTAMIA.
Saati sitten, kun lastenhoitajat ottavat lääkärin roolin ja alkavat tehdä diagnooseja lasten sairauksista. Lapsi on rikki? Ei kuulu mihinkään tautiluokitukseen. Menikö lapsi rikki, kun joutui äitinsä hellästä huomasta sinun hampaisiisi ja sait samalla rikottua äidin? Ja rikot lapsen maailmaa koko ajan sanoittamalla lapselle heidän vanhempiaan omasta sadistisesta näkövinkkelistäsi: rikkomalla heidän mielissään kaikkein tärkeimmän ihmisen - heidän oman äitinsä.
Ehkäpä äitiä syytetään mielenterveysongelmaiseksi. Syyttäminen ei heitä paranna. Entä jos äidinkin diagnoosi on väärä? Entä jos äidillä onkin fyysinen sairaus, jota ei ole viitsitty tutkia? Tai jokin neurologiaan liittyvä sairaus?
Onko huostaanotto tehty todellakin vedenpitävin perustein? Vai tuliko sossulle jokin moka? Halusiko hän tehdä mokia? Eikö lapsen psyykeä voi vahingoittaa jokin sadisti päiväkodissa (vrt. pakkoruokinta oikeudenkäynti)? Onko päiväkodissa mahdollisesti ollut pedofiili?
Ovatko lääkärit erehtyväisiä vai jumalia?
Vastaapa näihin ja mutise sitten!
- Lapsen paikka on kotona. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin eikä lasta ulos kodista -
helvetin samaa mieltä kanssasi kirjoittamastasi asiasta!
S-tana, kuin olen nämä yli 15v nähnyt ja kokenut samat asiat kuin sää!
Olen kirjoitellutkin täällä noista s-lastemme asioista, paskaa ja sontaa silmille saanut, ei tuollasta voi olla Suomessa, valehtelet jne...biot ja jopa osa sijareistakin "huutaa"..
Jatka hyvä ihminen ilmituomaan nuo asiat, minä en ole enää noissa hommissa , eläkeputki jo juoksee, mutta ei ne lapset mielestä unohdu ja heidän ns. kotikärsimisasiat aikoinaan heidän kertominaan ja uskoutuessaan meille!' Ei ikinä, osalla heistä on asiat ok, osalla jatkumo vanhempien jälkeen jatkuu, ikävä kyllä!
Voi, että kun vanhemmat olisivat valmiita jaksamaan lastensa kanssa, suurin osa on, mutta tämä hektinen nykyaika, onko se vai ei, on kait välillä hektinen!
Huumeet ym.... no ei täällä taida lukea niiden käyttäjät, joten se huostis jatkuu nyt ja aina...ikävää...lasten takia...
on todella surullista luettavaa ja varmaankin totta, sillä kyllähän meitä vanhempia on joka lähtöön. Olen kuitenkin jokseenkin varma, että ne lasten pahoinpitelijät ja muutoin kaltoinkohtelijat eivät ole se joukko joka tänne kirjoittelee. Tänne palstalle kirjoittelevat ne, jotka ovat joutuneet väärinkohdelluiksi viranomaisten taholta. Omakohtainen kokemuksemme viranomaisista yhden lapsemme kohdalla oli karmaiseva. Ensin yritetään vuosikausia saada apua lapselle, siis vanhemmat yrittivät. Tähän ajanjaksoon mahtui koulukiusaamista, pahoinpitelyjä ja lopulta seksuaalinen hyväksikäyttö. Kaikki pitäisi olla estettävissä jo ihan lain nojalla, ei vaan kiinnostanut ketään. Hyväksikäytön tultua ilmi lapsi huostattiin perhekotiin. Kuten aimmin sanoin, meitä vanhempia on joka lähtöön, mutta niin on myös perhekotienkin vanhempia. Alkuajan kuherruskuukauden jälkeen, siis sitten kun nimet olivat sijaishuoltopapereissa, alkoi perhekodin taholta raivokas yritys tuhota lapsen (siis rikoksen uhrina huostatun) välit äitiin, samoin yritettin etävanhempaa apuna käyttäen nujertaa äiti joka lapsensa eteen oli valmis kaikkensa tekemään. Äiti ilmeisesti nähtiin uhkana siihen, ettei lapsi joutuisikaan olemaan täysi-ikäiseksi asti heillä. Lapsi kun toi helppoa rahaa, muuten täysin ongelmaton tapaus, "ainoastaan" hyväksikäytetty, ei ollut rikostaustaa ei psyykkisiä ongelmia (siinä vaiheessa). Helppo oli takoa kaksisataa vuorokauteen tällaisesta lapsesta. Lasta pahoinpideltiin henkisesti ammatillisen perhekodin taholta ja uhkailtiin vaikka miten. Onneksi sijoituksen tehneet sosiaalipuolen ihmiset tiesivät taustamme ja tunsivat perheemme ja lasta uskottiin kun hän kertoi tuon perhekodin karmeuksista. Hän siis pääsi sieltä pois vietettyään noin puoli vuotta siellä "säilössä". Olen monesti kauhulla ajatellut, että kuinka meidän olisi käynyt jos lapsen pahoinvointia ei olisi otettu todesta?! Tälläkin palstalla on järkyttäviä tarinoita kuinka kukaan ei usko asioita, vaikka kuinka yrittää todistaa. On jopa tapauksia että todisteitakaan ei uskota vaan keksitään jotain verukkeita. Kyllä lastensuojelussa on paljon mätää ja nämä mätäpaiseet pitää poistaa. Kukaan ei ole lakkauttamass hyviä paikkoja. Varmasti Suomessa on aitoa ja oikeaa tarvetta lastensuojelulle, sillä lasten on varmasti parempi olla sijoituksessa kuin huumeperheessä tai vanhempien pahoinpideltävinä. MUTTA ei lapsia saa kaltoinkohdella myöskään sijoituksessa, siihen pitäisi puuttua ja kovalla kädellä. Sijaispaikkoihin (ainakin näihin ammatillisiin) maksetaan sen verran ruhtinaalliset korvaukset, että monen bioperheen ongelmat ratkeaisivat murto-osalla siitä. Voisi näin karrikoiden ajatella, että esim. taloudelliset vaikeudet tuovat perheisiin pahoinvointia joka voi purkautua pahoinpitelyinä kun sanat loppuu. En hyväksy tätä, kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista, mutta uskon että monesti tilanne kärjistyy vaikkapa sen rahapulan takia. Eikä kaikki vanhemmat kurkusta alas pistäisi saamiaan avustuksia. Ihan tähän loppuun heitän kysymyksen, että eikös myös perhekotien pitäisi olla korvausvelvollisia jos ovat traumatisoineet lapsen "ammatillisella" hoidollaan? Oma lapsemme joutuu käymään terapiassa perhekodin aiheuttamien traumojen vuoksi, toki myös hyväksikäytön, mutta tuo perhekoti jätti melkoiset painajaiset.
Oikeasti lastaan kaltoinkohdelleita vanhempia hyvitellään mielestäni liika juuri tällä, että he saavat jäädä vankilan sijasta mukavaa elämää viettämään kotiinsa ja uhri, eli lapsi siirretään muualle. Tämä hyvittelykäytäntö salakavalasti suosii lastensuojelubusinesstä ja sitä, että lapsiparka elää sijoitettuna kaikkien asianosaisten hiljaisella hyväksynnällä. Tässä yksi asianosainen on veronmaksajat, jotka maksavat sijoituksesta sensijaan että kaltoinkohdeltu pieni uhri saisi adoptiovanhemmat ja rikolliset vanhemmat pistettäisiin sinne minne he kuuluu, eli vankilaan. Vaikkei fyysisiä vammoja tulisi, niin kyllä heitteillejätöstä ja heitteilläpidostakin sais häkki heilahtaa.
Tuonkin kerrotun "näkymättömän tytön" vanhemmilla on tälläkin hetkellä kivaa.
Nyt sitten näiden tapausten johdosta 16.000 lapsen vanhemmat eli vähintään 32.000 suomalaista heidän kaikkien lähisukulaiset leimataan ja sijarit täällä hehkuttaa että muka tuollainen tarve on sijoituksille.
Jos nyt keskittyisin tuohon lapsen psyykehäiriöt lasten laitoksiin joutumisen syynä.
Nyt on alettu tutkia myös koulun vaikutusta lapsen ja nuoren mielenterveyteen. Googlaamalla löytyy tietoa.
Päiväkotien vaikutuksesta en ole löytänyt tutkimuksia, mutta jos lapsi on siellä 1 v:stä asti 40 h/vko, luulisi tällä olevan jotain merkitystä, miten hyvin lapsen psyyke voi.
Sitten on tutkimuksia TV:n vaikutuksista (uusi väikkäri tulee tässä kuussa), Internetin vaikutuksesta ja pelaamisen vaikutuksista lapsen mieleen.
Perinteisiin kuuluu kuitenkin syyttää aina äitiä, jos lapsella menee huonosti. Sitten perinteisiin kuuluu kiittää koulua, kun lapsilla menee hyvin, näistä esimerkkinä Suomen menestys PISA kokeissa.
Lopettakaa äitien syyllistäminen lapsen huonnon voinnin aiheuttajana. Kun lapsi joutuu laitokseen tai sijarille, lapsi voi pahoin, koska joutuu eroon äidistään. Sijarit ja hoitava taho eivät ole psykiatreja! Diagnooseja voivat tehdä vain lääkärit, muu on puoskarointia.
Äidit eivät ole syypäitä lasten pahoinvointiin, joka on lisääntynyt 1994-2006 siten, että psykiatrilla käynnit ovat yli kaksinkertaistuneet.
Helinä-keiju, entä jos ne vanhemmat eivät todellakaan ole niitä kaltoinkohtelijoita, kuten aina väitetään? Eikö silloin olisi oikein:
- Lapsen paikka on kotona. Jos apuja tarvitaan, ne on tuotava kotiin ei lasta ulos kodistaan -
Olen sataprosenttisesti samaa mieltä tuosta. Vain mitätön murto-osa huostaanotoista on aiheellisia ja vanhempien syytä.
Äitien pahoinvoinnista syytän yhteiskuntaa, jonka järjestelmä on niin ankara, että äidit ja isät joutuvat pitämään lastaan päiväkodissa säilössä ja yhteiskunnan kasvatettavana 8-10 tuntia vuorokaudessa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei ihme, jos ahdistaa, niin lasta kuin äitiä ja isääkin.
Luitteko muuten tuosta toisesta ketjusta tän esityksen, totta joka sana:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000036921156
Helinä-Keiju, tuo on todellakin osuvin juttu, mitä olen lukenut täällä palstalla. Pistää ihan hiljaiseksi hetkeksi aikaa.
Täällä on paljon hyviä juttuja, mutta tuon linkin takaa löytyy se OSUVIN, MITÄ TÄÄLLÄ LUKEMASTANI KESKUSTELUKETJUISTA olen ikinä (2kk) lukenut.
Esim. tuo, että lapsi on 1-6 vuotiaana ollut yhteensä keskimäärin 168 hoitajan hoivissa. Jos noilla hoitajilla ei ole lapseen minkäänlaista vaikutusta, voitaisiin laittaa robotit hoitamaan lapsiamme.
Poistumpa tuonne takaisin keskustelemaan.
terapiassa auttaa huostaanottoajan kauhukokemuksista! Mitä hiton järkeä tuollaisessa huostaanotossa on sen lisäksi, että se alkuaankin oli laiton "hoidollinen" huostaanotto?
on käyttää mielikuvitustaan, mutta on hänellä oikeus käyttää myös todellisia tapauksia kirjoissaan. Ja sen lastenkotinaisen tapaus oli kyllä esitetty niin u s k o t t a v a s t i! Että voi olla järkyttävä kohtalo ihmisellä! Ihminen voi olla paholainen toiselle ihmiselle esim. sellaisessa pienessä kurjassa kyläyhteisössä, jota siinä oli kuvattu.
Että lastenkodissa olo ei riittänyt, vaan pienen kylän paskamaiset aikuiset olivat lapsilleen syöttäneet periaatteen, että lastenkotilapsella ei ole mitään arvoa. Ja niin teini-ikään tulleet pojat saivat päähänsä, että lastenkotityttöä saa kohdella miten tahansa. Kun häntä tunti raiskattiin koulukaverityttöjen katsellessa ivallisina vieressä, jäivät hänelle ne ivalliset silmät mieleen pikkuakkojen typerissä naamoissa.
No, jokainen kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa eri tavalla ja jokainen reagoi siihen omalla tavallaan. Näin naisesta tuli vuosikymmeniä myöhemmin sarjamurhaaja, joka listi ja kaivoi silmät päästä joka akalta, jotka hänen häpäisyään ivallisina katselivat. Öga mot öga -elokuva oli todella vahva kuvaus siitä, mihin ihmisten kaltoinkohtelu pahimmillaan voi johtaa.
Kun ottaa huomioon viime vuosikymmenen kaltoinkohtelun perheitä kohtaan, niin ihmetellä täytyy, että mitään vakavampaa ei ole vielä tapahtunut. Huostaanotoista käytiin paras ikinä näkemäni keskustelu Hesarin netissä kesän aikana ja kyllä siellä moni tosi vihainen vanhempi toi julki sitä, että tilanne ei kerta kaikkiaan voi enää mielivallan ja laittomuuksien osalta jatkua tällaisena.
Kyllä ihmisten sietokyvylläkin on rajansa! Ei ihmisiä voi kohdella loputtomiin näin, kuten huostaanottojen suhteen tapahtuu. Ja kun yleensä se suurin kärsijä on LAPSI.
hyväksikäyttöön, niin miksi ihmeessä LASTA rangaistaan laittamalla hänet sijoitukseen ja vielä huonoon sellaiseen, josta lasta joudutaan terapioimaan jälkeen päin? Ja hyväksikäyttäjä kävelee vapaalla jalalla alle aikayksikön...
Yleensäkin kaikista lapsiin kohdistuneista rikoksista pitäisi säätää kovennetut rangaistukset verrattuna siihen, että uhri olisi ollut aikuinen.
kun ajattelee, että teksti on 10:n vuoden takaa. Onkohan Ruotsissa tapahtunut mitään parannusta sen jälkeen missään asiassa?
Ainakin niistä "stulen barndom" -tapauksista heillä valtio kyllä maksoi lastensuojelun uhreille korvauksia, mutta entä muuten? Onko meno edelleen samaa tasoa kuin tuossa puheessa? Vastaa kyllä ihan Suomen käytäntöjä.
Lapsethan tästä lastensuojelusta ovat kärsineet, kärsivät ja tulevat kärsimään vielä pitkään, jopa vuosikymmeniä.
Toivon, että pystyn olemaan lapseni kanssa jatkossakin niin paljon kuin mahdollista, että saan hänelle välitettyä ja iskostettua tärkeitä arvoja: väkivallattomuus niistä yhtenä tärkeimmistä.
Kyllä tekisi itsenikin mieli tehdä jotain ja olen tehnytkin,asioita jolla loukata noita vastapuolen edustajia. Olen mennyt niin alas, että olen lähettänyt typeriä tekstiviestejä.
Oppiihan sitä. Parempi on kirjoittaa viikko kunnon muistutusta kuin äkkipikaistuksissaan mollata itseään ja tapaamismahdollisuuksia tekstareilla.
Taistella täytyy, mutta taisteluni on kääntynyt järkeviksi, perustelluiksi ja todella työtä vaativiksi kanteluiksi ja valituksiksi. Näistäkin olen oppinut aikaisemmista virheistä. Täytyy tehdä todella työtä, täytyy tietää, että sossupässin käsitys on fakta hallinto-oikeudellekin. Ne faktat on vaan hivuttamalla kumottava, on oltava pitkäjännitteinen, sinnikäs, terävä ja ahkera, jos mielii saada tuloksia.
Toisella taholla tapaan lastani säännöllisesti ja olen niille piruille kiltti. Niinkuin lapsenikin sanoo, että helpoimmalla pääsee, kun tottelee sokeasti. Jos on kärsinyt äiti, niin sitä on tehnyt etenkin lapsi, joka vaikenee.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lastensuojelu ehtii reagoida vain vakavimpiin tapauksiin/1135237701094
Näistä samoista asioista on Hesarissa keskusteltu vuosia!
Testasin sen siten, että jos joku juttu pääsi seulasta läpi, niin ehti olla palstalla puolisen tuntia kun se poistettiin. Ja avainsanoina oli esim. hoidollinen huostaanotto, sitä ei saanut edes mainita siellä vielä silloin.
Mutta nyt ovat tuulet muuttuneet ja Hesarin paperilehtikin jo julkaisee huostaanotoista ihan eri tasoisia juttuja kuin silloin.
Laitoin tuon Ruotsin jutun sinne oikein omalla nimellä. Tuli 12 eri osaa. Linkit laitoin alkuperäiseen teksiin ja sitten nimierkin KolmePlusKahden käännökseen vanhemmat..
Se juttu sai olla siellä puoli tuntia!
pitämään suu kiinni mieluummin kuin räksyttää liikaa.
Itse yritin olla niin asiallinen, niin saakelin ystävällisen ja kuivakkaan kälväkkään asiallinen, että varmasti eivät saisi mitään aihetta arvostella käytöstäni. Joskus kun tuntui, että repeän liitoksistani ja lapsen omahoitaja oli ollut erityisen törkeä, päätin olla UHALLAKIN näyttämättä raivoani.
Ajattele, mikä kosto sille tyypille oli, koska hän ihan varmasti toivoi, että alkaisin räyhätä ja saisivat annettua tapaamiskieltoa sun muita rajoituksia. Niin uhallakin käyttäydyin asiallisesti, jopa äänensävyn onnistuin saamaan ihan tavalliseksi, vaikka olisi tehnyt mieli vetää sitä äijää ympäri korvia.
Mikähän heitä siinä jutussa a h i s t i ...
Ihan täyttä asiaa kuitenkin oli.
Mieltään voi osoittaa "laillisesti" ja asiallisesti. Voi lähteä kesken neuvottelun, jos palaa pinna sanomalla asiallisesti "kiitos" ja kertomalla lapselle, että odotan neuvottelun päätyttyä ruokailuhuoneessa.
Kun minua yritetään onnitella merkkipäivän johdosta ojentamalla kättä, en tartu siihen vaan kiitän kohteliaasti ja sanon, että en ota vastaan onnitteluja teidän taholtanne. Pääasia, että pysyy asiallisena ja käyttäytyy sillä tavoin, että huomioi koko ajan lapsensa (lapsen kannalta tärkein pointti), eikä mollaa itseään millään tavoin. Ei niiden orjaksi tarvitse alistua, jos ovat ilkeitä, niin ne voi torjua totaalisesti, mutta asiallisesti.
Varsinkin osaston johtaja on alkanut tyrkytellä kättään, kun olin jonkin aikaa poissa kuvioista kokonaan. Otin sen kerran vastaan ja olen sen jälkeen päättänyt, ettei minun tarvitse häntä kätellä.
Lapsi on nyt tapaamisoikeuden rajoituksen aikana oppinut todellakin tottelemaan enemmän hoitavaa tahoa elämisen pakosta. On opetettava myös lapselle tämän "hiljaisen" ja asillisen, mutta tehokkaan vastarinnan käyttö, silloin kun se on tarpeen.
On siellä mukaviakin hoitajia. Parin kolmen kanssa rupatellaan kivoja ja yhden kanssa jopa keskustellaan pitempiäkin juttuja. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta en kestä niitä ihmisiä, jotka jotenkin vahingoittavat lastani, minua tai meidän välisiä suhteita.
Lapsen etu - tapetaan äiti,
löysin netistä yhden huostaanotetun lapsen äidin pitämän blogin ja ajattelin linkittää sen tänne.
Mutta haluan varmistaa, ettei se ole teidän perheen tarina, ennenkuin laitan blogin linkin tänne palstalle.
Minun puolestani voi linkittää. Kirjoittelen juttujani "puolijulkisesti". Kaverit tietää ja osa sossuistakin, kuka olen. En tiedä onko kyseessä minun vai jonkun muun blogi, mutta ehkä sinun pitäisi kysyä blogin kirjoittajaalta itseltään, haluaako hän juttunsa tänne? Tai blogithan ovat julkisia, mitä niitä kyselemään, ei siinä ainakaan lakia riko, mahdollisesti vain hyviä tapoja.
kanssa tässäkin huostaanottotapauksessa kokenut. Todella kovia.
http://huostatemp.spaces.live.com/blog/
lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan mihin tahansa. Tämä on niin yleistä!
kokonaan) näkyy se miten tässä maassa lastensuojeluviranomaiset pitävät
lääkäreitä ja terveydenhuoltoa mutta myös poliisiakin
talutusnuorassaan.
Linkin takana oleva kertomus eräälle perheelle lastensuojeluviranomaisten toimesta ja järjestämästä sirkuksesta
on todellakin enemmän kuin järkyttävä.
Lapsi on siis ollut kuntoutuksen ja terapian tarpeessa
(jota myös äiti on omalta osaltaan itsekin lapselle järjestänyt)
ja niinpä lapselle onkin järjestetty lastensuojeluviranomaisten toimesta huostaanotto tutkimuksia varten (psykiatrisia?).
Ja äidille pakkohoitoa, kun on osannut ja jaksanut huostaanotosta huolimatta
(eivätpä ole sosiaalip..eet saaneet äitiä nujerrettua!)
vaatia lapselleen ja perheelleen oikeudenmukaista ja asiallista
(ja oikeiden ammattilaisten toimesta)
kohtelua viranomaisten taholta ....
Enemmän kuin erikoinen on ollut tässäkin tapauksessa lastensuojeluviranomaisen järjestämä
"viran omais käsittely".
Jokainen huostaanotto on rankka, jos sitä ei vanhempi itse halua. Huostakriisiä podemme varmaan kaikki, kuka enemmän, kuka vielä enemmän, joillakin se menee tosi pahaksi.
Pidän omana mottonani, että en saa antaa kriisin voittaa, vaan äiti ja koti on joka hetki valmis ottamaan lapsen takaisin, vaikka keskellä yötä.
Me olemme vanhempia. Mitkä on tunteet lapsilla? Heilläkin on huostakriisi. Miten tuo lapsi, jolla on ongelmia sekä fyysisessä, että psyykkisessä puolessa, kestää eron ainoista todella välittävistä ihmisistä?
Kaikessa viisaudessaan ja kaikkitietävyydessään ovatkin unohtaneet sen kaikkein tärkeimmän asian tässä oman valtasirkuksen pyörittämisessään
- lapsen.
Suurinta osaa tämän maan lastensuojeluviranomaisten työstä tekee ja hoitaa
epäpätevä ja ties mitä kouluja käyneet henkilöt.
Ovat siis hoitamassa,
millä pilipali koulutuksella tahansa
perheiden ja yksityisyyden suojaan, kansalaisten perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin kajoavaa viranomaistehtävää
(millä muulla virkamiehellä on noin vaikutusvaltainen virkatehtävä)
laittomasti ja todellakin ilman mitään takeita siitä
että lapsen etu viranomaistehtävissä toteutuu.
Hesarin verkkokeskustelua on niin hankala käyttää. Koetin juuri löytää, mistä kirjoitin sinne viimeksi. Selaa sitten ne kaikki läpi!
Tämä Suomi24:n keskustelu on hyvä, kun voi valita yksi aihe lista, kaikki peräkkäin tai kaikki hierarkiana.
Vielä helpompi olisi, jos tuossa hierarkiassa, kun valitsee yhden keskustelun, se ei hyppisi erikseen tuonne ylös, vaan avautuisi omalle paikalleen hierarkiassa.
"Markku Sirviön 2.3.2004 kirjoittaman anamneesin mukaan kohta pitkäaikainen realiteettitajun häiriö perusteellaan seuraavasti ”Vaikuttaa siltä, että XX:n realiteetintaju pettää pahoin, kun kysymyksessä on asiointi viranomaisten kanssa.
Väitettä perustellaan
- Mäntsälän valitusoikeuden käyttämisellä lapsen huostaanottoon liittyen, 27 rikosilmoituksen ja äidin tekemän kotirauhan häirintää koskevalla rikosilmoituksella.
- huostaanottovirkailijoiden rumilla nimillä nimittelyllä yksityishenkilönä ja tämän kokeminen uhmakkuutena
- sillä että perhekodin henkilökunta ei ole häntä tavannut
- sillä että osa sosiaalitoimeen saapuneista kirjeistä herättää kuulopuheen mukaan epäilyn psykoottistasoisesta häiriöstä joko sisällön tai ulkonäön perusteella
- kuukausittaisten toimeentulotukihakemusten tekemisellä
- etävanhemman sivutoimiluvan tiedustelulla "
EIKÖ OLE TÖRKEÄÄ!
Tällaista sontaa sossu kirjoittelee ihmisistä ja pyytää pakkohoitolähetettä psykiatriseen hoitoon!
Kyllä asiakkaalla on valitusoikeus omaa asiaa koskevista päätöksistä, vähintään yhtä monta valitusta saa tehdä kuin on päätöstäkin.
Eikä tarvi olla psykoosissa, jos hullujen sossujen kanssa menee hihat ja nimittelee heitä.
Sossun saamat kirjeet herättää KUULOPUHEEN mukaan epäilyn psykoosista.
Ja ihmisellä on oikeus hakea toimeentulotukea kuukausittain! Mikä hiton oire mielisairaudesta se muka on? HULLUJA ITSE TUOLLAISET SOSSUT!
olet näiden korkeasti ammattitaitoisten rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta?
Törkeitä virkarikoksia minun mielestäni ja oman typerän valtansa väärinkäyttöä. Linnaan tuollaiset sossut!
Ja papereista näkyy, että äidille ei huostaanoton jälkeen tehty yhtään toimeentulotukilaskelmaa tosi pitkään aikaan (oliko peräti pariin vuoteen). Ja sitten väitetään mielisairaaksi, kun asiakas käyttää lakisääteistä oikeuttaan hakea toimeentulotukea kuukausittain!
Tuo kirkollinen laitos korostaa arvoissaan lastensuojelussa kovasti lapsen elämää. Arvojen puolella ei anneta muistaakseni syntisille äidille mitään tilaa.
Jotain mutistaan perheestä. Ja sitten käytännössä lapsi kaipaa kotiinsa ja häntä aivopestään, ettei hän kaipaakaan sinne äidin tai itselaitettujen ruokaherkkujen pariin. Hän kaipaakin lastensuojelu hoitajan ojentaman ruuan pariin ja pitää sitä moskaa hyvänä, koska hoitaja sen sanoo olevan hyvää.
Laitos on hyvä, kun on laitoskaverit
Laitos on hyvä, kun on laitoshoitajat
Laitos on hyvä, kun on laitosruokaa
Laitos on hyvä, kun on laitosaikataulu
Laitos on hyvä, kun on laitostelkkari
Laitos on hyvä, kun on laitosshampoo
Laitos on hyvä, kun on laitoslakanat
Laitos on hyvä, kun on laitoshuone
Laitos on hyvä, kun on laitosverhot
Laitos on hyvä, kun on laitosrauha
Laitos!
kotimaalle, kaupungille, politiikalle jne, mitä kaikkia otsikoita siellä onkaan.
Tuo keskustelu löytyy niin, että ensin klikkaa kotimaa ja sen jälkeen keskustelut, olisiko 3. tai 4. sivulla tällä hetkellä, koska ei siihen ole vähään aikaan kirjoitettu enää. Mutta kyllä se sieltä löytyy.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lastensuojelu ehtii reagoida vain vakavimpiin tapauksiin/1135237701094
Ja kirjoittakaa sinne oma mielipide, jos menisi läpi ja nousisi taas ylös sieltä.
Kiitos, vaikka en asianosainen olekkaan!
Risikolle, Aila Paloniemelle ja kaikille niille, joiden katsot olevan tarpeellista tietää.
Tuossa on viesti kaverille, niin siitä vaan painamalla!
Hyvä kaikkien tietää, mitä se lastensuojelu on todellisuudessa!
sitten laittaisit voimakkaasti oireilevat ja rötöstelevät nuoret, jos lastenkodit/laitokset lakkautettaisiin? Tietysti syy ko. käyttäytymiseen on avuttomissa ja jopa mielenterveyshäiriöistä kärsivissä vanhemmissa, kuten useassa ketjussa vastaavassa tilanteessa olevat olet leimannut. Mutta tässäkin maassa on vanhempia, jotka ovat aivan varmasti tehneet kaikkensa nuorensa eteen ja rikoskierre/alkoholi-pilleri sekoilut ovat silti vieneet voiton. Laittaisitko nämä nuoret suoraan vankilaan vai pitäisikö heidät jättää kadulle... prostituoiduiksi, kovien aineiden käyttäjiksi, ryöstöjen tekijöiksi? Sekö on radikaalin ehdotuksesi tarkoitus vai onko sinulla jokin briljantti ajatus... en löytänyt mitä olisit tarjoamassa tilalle ko. tilanteessa?
Nuorisokodithan ovat kuin vakiloita poistumiskieltoineen ja selleineen. Ainoa ero vankilaan on siinä, että teini joutuu sinne ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Näin aikuisrikollisilla on suurempi oikeusturva kuin lapsilla.
Ai minnekkö laitettaisiin. No se on käräjäoikeuden asia käsitellä, onko kyseessä teinin tekemä rikos vai se, ettei hällä ole kotia. Nythän nämä molemmat ryhmät ovat samassa laitoksessa ja saman kohtelun alla, toiset syyllisinä ja toiset syyttöminä rikokseen, mutta molemmat ilman virallista tuomiota ja määräämättömäksi ajaksi mielivaltaisessti sinne toimitettuna. Ihmettelen, että laitosten johtajat suostuvat ottamaan kaikki vastaan, joita taitamaton lastensuojelu heille sinne kuskaa. Joukossa on myös kuulemma sairaita, jotka kuuluisisvat psykiatriseen hoitoon.
Siksi nämä laitokset on lakkautettava.
Nyt minä tiedän vähän mitä ne nuorisokodit on. Lastensuojelulaitoksen lapsia uhkaillaan sillä, jos he eivät ole keskiajan alamaisia, siis tottele sokeasti.
Joku tosiaan laitetaan sinne, jos ottaa hatkat liian usein. Joitakin käytetään siellä, niin ei tarvitse lastenkodin omaa putkaa käyttää ja hoitaa jotain hankalaa. Muistan sen yhden hankalan, ei se olisi tarvinnut muutakuin syliinoton ja paijausta, eikä noita kauheita pelkoja elämäänsä: nuorisokoti tms., jossa sitten joutuu tottelemaan.
Laittaisin nämä lapset koteihinsa, jos laitos ei heistä pysty huolehtimaan, äidit yleensä pystyvät tekemään ihmeitä lastensa hyväksi, sellaisia, mihin laitosväki ei pysty. Tai yksi vaihtoehto olisi antaa heidän kokeilla omaa elämää, hiukan valvoen ja pyynnöstä tukien.
- Eivät lasten ongelmat ole niin yksinkertaisia, että niillä olisi vain yksi ratkaisu uusia ratkaisuja tulee kehitää ja luutuneita huonoja hylätä. Ei kaikkia ongelmia ratkaista hetkessä. -
Yksi meidän biovanhempien pahimmista vihollisista sossujen lisäksi on yleinen käsitys meistä. Tämä paljastuu heti tämänkin aiheketjun alta. Huostavanhemmat on juoppoja, narkkareita tai ties mitä.
Jos laitokset lakkautettaisiin, lapsen sijoitukselle etsittin vaihtoehtoja: sukulaiset, perhehoito ja adoptio, miksi ei lapsen oma koti? Koska yleinen käsitys lähtee siitä, että huostavanhempi on kykenemätön huolehtimaan lapsistaan.
Tätä yleistä käsitystä hauan muuttaa. Huostavanhempi ei suurimmassa osassa tapauksista ole niin paha kuin luullaan. Kyllähän kaikki muistavat Ryysyrannan Joosepin. Ottihan se viinaa, mutta miten se niitä lapsiaan rakasti? Pystytkö parempaan, minä en.
Olen lueskellut yhtä väitöskirjaa vanhempien alkoholin käytöstä lapsille. En ole paljon ehtinyt lukemaan, mutta siinä kyllä ravistellaan näitä luutuneita käsityksiä alkoholivanhempien osalta. Vanhemman alkoholin käyttö ei välttämättä aiheuta mitään haittoja lapselle, kuten yleisesti luullaan. Suurempi haitta lapselle on torjutuksi tulemisen tunne - ei alkoholi. En ole lukenut väikkäriä vielä loppuun, enkä tiedä onko minulla joskus edes aikaa siihen.
Yleisissä käsityksissä ei mitata, miten vanhemmat torjuvat lapsiaan. Yleisissä käsityksissä mitataan vain lapsen vanhemman alkoholin käyttöä tai lapsen psyykkistä pahoinvointia. Psyykkinen pahoinvointikin voi paljastua myöhemmin joksikin neurologiseksi ongelmaksi. Yleisen käsityksen mukaan asperger ja autisti lapset olivat aikoinaan vanhempien huonon hoidon syytä tilassaan. Yleinen käsitys on tältä osin muuttunut, kun lääkärit ovat asiaa tutkineet ja voineet puhdistaa vanhempien maineen ja pystyvät auttamaan lasta ongelmissaan, eivätkä keskity vanhempien sättimiseen. Näitä tapauksia tulee vielä olemaan paljon, visioin. Yleinen mielipide muttuu hitaasti.
Yleinen mielipide ohjaa myös sussupässien toimintaa, heidän on oikeastaan pakko huostata lapsi, jolla on jotain psyykkistä ongelmaa, muutoin he syyllistyvät virkavirheeseen, yleinen mielipide ajaa heitäkin huonoon työhön, kun yleisö: opettaja/päiväkoti, joku satunnainen ohikulkija, näin vaatii tekemään.
Yksi meidän biovanhempien pahimmista vihollisista sossujen lisäksi on yleinen käsitys meistä. Tämä paljastuu heti tämänkin aiheketjun alta. Huostavanhemmat on juoppoja, narkkareita tai ties mitä.
Jos laitokset lakkautettaisiin, lapsen sijoitukselle etsittin vaihtoehtoja: sukulaiset, perhehoito ja adoptio, miksi ei lapsen oma koti? Koska yleinen käsitys lähtee siitä, että huostavanhempi on kykenemätön huolehtimaan lapsistaan.
Tätä yleistä käsitystä hauan muuttaa. Huostavanhempi ei suurimmassa osassa tapauksista ole niin paha kuin luullaan. Kyllähän kaikki muistavat Ryysyrannan Joosepin. Ottihan se viinaa, mutta miten se niitä lapsiaan rakasti? Pystytkö parempaan, minä en.
Olen lueskellut yhtä väitöskirjaa vanhempien alkoholin käytöstä lapsille. En ole paljon ehtinyt lukemaan, mutta siinä kyllä ravistellaan näitä luutuneita käsityksiä alkoholivanhempien osalta. Vanhemman alkoholin käyttö ei välttämättä aiheuta mitään haittoja lapselle, kuten yleisesti luullaan. Suurempi haitta lapselle on torjutuksi tulemisen tunne - ei alkoholi. En ole lukenut väikkäriä vielä loppuun, enkä tiedä onko minulla joskus edes aikaa siihen.
Yleisissä käsityksissä ei mitata, miten vanhemmat torjuvat lapsiaan. Yleisissä käsityksissä mitataan vain lapsen vanhemman alkoholin käyttöä tai lapsen psyykkistä pahoinvointia. Psyykkinen pahoinvointikin voi paljastua myöhemmin joksikin neurologiseksi ongelmaksi. Yleisen käsityksen mukaan asperger ja autisti lapset olivat aikoinaan vanhempien huonon hoidon syytä tilassaan. Yleinen käsitys on tältä osin muuttunut, kun lääkärit ovat asiaa tutkineet ja voineet puhdistaa vanhempien maineen ja pystyvät auttamaan lasta ongelmissaan, eivätkä keskity vanhempien sättimiseen. Näitä tapauksia tulee vielä olemaan paljon, visioin. Yleinen mielipide muttuu hitaasti.
Yleinen mielipide ohjaa myös sussupässien toimintaa, heidän on oikeastaan pakko huostata lapsi, jolla on jotain psyykkistä ongelmaa, muutoin he syyllistyvät virkavirheeseen, yleinen mielipide ajaa heitäkin huonoon työhön, kun yleisö: opettaja/päiväkoti, joku satunnainen ohikulkija, näin vaatii tekemään.
Kun en tunne koko tätä lastensuojelun kenttää, niin en tiedä onko todella vanhempia, jotka eivät halua huolehtia lapsistaan itse? Jos on heile tulisi suoda adoptio.
Jos he haluavat huolehtia lapsistaan itse, niin heille on annettava kaikki mahdollinen tuki, että lapsi saa pysyä oikeiden kiintymyssuhteidensa kanssa kotonaan.
- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, niin apu tuodaan kotiin, ei lasta kodista -
Vasta aivan viime aikoina päättäjät ovat ihan kuin heränneet reagoimaan siihen totuuteen, että meille on kasvanut ja kasvamassa edelleen kokonainen sukupolvi lapsia ja nuoria, joiden kohdalta psykiatrinen hoito on ollut yhtä alasajettua kuin aikuisten kohdalta. Lasten tilanne on ollut melkeinpä vieläkin huonompi kuin aikuisten.
On aivan järkyttävää, millaisiin paikkoihin heitä on sijoitettu sen sijaan, että he olisivat tarvinneet sairaalahoitoa! Jo v. 2005 Sari Essayah kertoi miehensä työpaikalla vuosia ihmetellyn (erityislastenkoti), että miksi heille lähetetään niin huonokuntoisia nuoria, jotka ihan selvään tarvitsevat sairaalahoitoa! Kyllä tätä on yritetty päättäjille rummuttaa, mutta ilman mitään vastakaikua.
Samaa on vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja kirjoittanut useita kertoja, että lapset vain huostaanotetaan oikean hoidon sijasta ja laitoksissa he jäävät kuitenkin ilman heille kuuluvaa hoitoa. Lisäksi laitoksissa (ja muuallakin sijaishuollossa) on niin vaikea oireisia lapsia ja nuoria, että monelle sinne lähetetylle jo pelkästään se on järkytys huostaanoton lisäksi. Muut ahdistuvat kun näkevät itsetuhoisaa käytöstä tai seuraavat läheltä muita lapsia, jotka ovat hyvin ahdistuneita.
Sitten kun eräät vanhat psykiatrin kääkät vielä työntävät lusikkansa soppaan kieltämällä neurologisten oireyhtymien lapsilta oireen mukaisen hoidon, vaan heidät diagnosoidaan väärin psykiatrisiksi potilaiksi, niin ei ollenkaan tarvitse ihmetellä, että tilanne on sijaishuollossa monesti kaaosmainen. Ja oikean hoidon sijasta heille tarjotaan vain koirakoulumaisen ankaraa kuria, rangaistuspenkkejä, mattoon käärimistä, alle 12-vuotiaille rangaistushuoneita, vanhemmille eristystä jne.
Ei tuota vuosien laiminlyönneistä johtuvaa kaaosta voi lähteä purkamaan muuta kuin lisäämällä radikaalisti sairaalapaikkoja ja avokuntoutusta niin, että sitä varmasti on jokaiselle tarvitsevalle. Mutta kun perheille lain mukaan kuuluvat muutkin tuet on rakennettava uudelleen, koska kyllä niidenkin puute on vaikuttanut samalla tavalla niin lasten kuin vanhempien henkiseen pahoinvointiin.
Myös psykiatrisiin hoitomenetelmiin on puututtava, että se tosiaan on perhekeskeistä käytännössäkin, eikä vain puheissa. Ja myös niiden lääkäreiden toimintatapoihin, jotka kieltävät osalta lapsilta oikean kuntoutuksen, on puututtava ehdottomasti. Emme voi jäädä lasten kustannuksella odottamaan, koko kääkkäsukupolven eläköitymistä!
Ja mitä enemmän näihin asioihin paneutuu, niin ymmärtää myös sen, että kouluterveyshuoltoon ja erityisopetukseen panostaminen vähentää myös lasten oireilua koulunkin ulkopuolella.
On tehtävä siis paljon muuta ensin, että joskus vuosien päästä nähdään, mikä oikeastaan psykiatrisen hoidon tarve tulee lasten ja nuortenkin kohdalla tulevaisuudessa olemaan. Varmaan edelleenkin tulee olemaan jonkin verran myös sitä vaikea oireista nuorisoa, mutta uskon kuitenkin, että heidän määränsä tulee huomattavasti vähenemään, JOS oikeita tukia, palveluja ja hoitoa on tarjolla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Itse kannatan laitoksia jatkossakin, mutta en sellaisessa muodossa kuin ne nykyisin ovat. Mammuttilaitokset on romutettava, kuten täällä kerrottu kristillisen periaatteiden toimiva maailmanlopun paikka, jossa joka osasto on olevinaan muka kodinomainen, täysin valvomaton ja hoitajat vaihtuvat samaa tahtia kuin keskusrautatieasemalla matkustajat.
Laitosten saamat korvaukset on pudotettava jollekin järkevälle tasolle, että alalta saadaan pois pelkät rahan perässä juoksijat. Pääsyvaatimuksia alalle on tiukennettava heti koulutukseen hakuvaiheessa, hoitoalalle sopimaton henkilökunta on saatava pois lasten ja nuorten parista! Valvonta todelliseksi, eikä vain niin, että sitä väitetään olevan.
Mitäs jos siinä vaiheessa kun sijoitusluvut on pudotettu inhimilliselle tasolle, kunnat velvoitettaisiin kouluttamaan ja palkkaamaan laitoksiin paikalla olevia vartijoita, jotka olisivat samalla tavalla lasten ja vanhempien edunvalvojia kuin sosiaaliasiamiehet. He olisivat nimenomaan erikoistuneet lapsi- ja nuorisotyöhön ja heidän pääsyvaatimuksensa koulutukseen olisivat samantyyliset kuin muullakin henkilökunnalla.
Ja koulutus olisi laajempi kuin tavallisilla vartijoilla, että heidän olisi tunnettava lastensuojelulaki niiltä osin, mitä laitoksilta edellytetään ja velvoitetaan. Voisivat toimia jopa lääninhallitusten palkkalistoilla, niin mieltäisivät itsekin olevansa täysin eri viivalla kuin henkilökunta.
Samojen vartijoiden alueella olisi korkeintaan 2-3 laitosta, joissa he oleilisivat päivittäin niin paljon, että lapsilla olisi mahdollisuus päästä keskustelemaan heidän kanssaan kahden kesken. Näin pienemmätkin lapset tutustuisivat heihin niin, että uskaltaisivat kertoa, jos heidän kohtelussaan jotain puutteita ilmenee. Samoin vanhemmilla olisi oikeus tavata heitä, jos tarvetta on.
He seuraisivat jatkuvasti laitoksen koko touhua, alkaen rangaistuskäytännöistä, jopa siihen asti, että lapsille ei puhuta heitä kaltoinkohtelevalla tavalla. Jos vartija ei esim. pystyisi todistamaan vanhemman käyttäytyneen jotenkin sopimattomasti, laitoksella ei olisi oikeutta vaatia tapaamisrajoituksia, kuten nyt on täysin mielivaltaisestikin. Varmasti törkeydet niin lapsia kuin vanhempiakin kohtaan vähenisivät tuolla systeemillä.
Jos vartija-sana kuulostaa joidenkin mielestä huonolle, niin puhuttakoon sitten vaikka tarkastajista tai jostain vastaavasta.
Nykyiset laitosten gerberokset saisi lähettää vaikka ojan kaivuuseen, sillä nythän he todellisuudessa ovat vain lakia rikkovissa laitoksisa vanhempien pelotteina ja lasten ja nuorten kaltoinkohtelijoina.
että ns. nuoria terveydenhoidon tarpeessa olevia nuoria lähetetään
(lastensuojeluviranomaisten ammattitaidottomuuden ja kaikkitietävyyden vuoksiko?)
lastensuojelun kautta laitoksiin
vaikka oikea osoite terveydenhoitoa tarvitseville nuorille olisi terveydenhuolto!
Myös sijaisperheisiin lähetetään lapsia,
jotka ovat lastensuojeluviranomaisen mielestä (!!!!!!!!!!) terveitä
mutta joilla todetaan sijaishuollossa tehdyn lääkäritarkastuksen jälkeen esim. neuroperäisiä sairauksia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000035721892
------------------
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1418798
Koulukotien lapset oireilevat yhä useammin henkisesti
09.08.2007 16:05
Koulukotiin sijoitettavien lasten ja nuorten ongelmat ovat yhä useammin psyykkisiä, sanoo opetusjohtaja Jarmo Toivomäki koulukotikeskus Kasvun Yhteisöistä. Ongelmat saattavat ilmetä esimerkiksi ahdistuneisuutena ja hallitsemattomana käytöksenä.
Toivomäen mukaan koulukotien lapset ilmensivät aiemmin pahaa oloa ja aikuisten kadonnutta kasvatusotetta tyypillisesti esimerkiksi tekemällä rikoksia, käyttämällä päihteitä ja karkailemalla.
Ongelmien luonteen muuttuminen on vaatinut muutoksia myös henkilökunnan koulutukseen sekä asumis- ja hoitomuotoihin, Toivomäki kertoo.
Koulukotien tulijamäärät ovat pysyneet hänen mukaansa jokseenkin tasaisina. Vaikeimmin oirehtivien lasten hoidossa ovat lisääntyneet myös erilaiset perhekodit ja lastensuojelun pienyksiköt, jotka voivat olla yksityisiä tai kunnallisia.
STT
-----------------
Erityisnuoret vaatisivat erityistä huolta ja puuttumista
.............
- En voi puhua yksittäisistä nuorista.
Yleisesti voi todeta, että meille tulee hoitoon vaikeahoitoisia ja psyykkisesti oireilevia nuoria, joista osa olisi Niuvanniemen sairaalan nuoriso-osaston tarpeessa.
- Ongelma on, ettei näkemyksemme hoidon tarpeesta tule välttämättä kuulluksi nuorisopsykiatrialla, joka päättää Niuvanniemen maksusitoumuksista.
Sen sijaan meidän ja Niuvan tekemät arviot ovat olleet yhdenpitäviä toistensa kanssa.
Hoitojärjestelmä vaatisi pikaista korjaamista.........
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/erityisnuoret-vaatisivat-erityistä-huolta-ja-puuttumista(147003).ece
Millä oikeudella lastensuojeluviranomainen puuttuu psykiatrista hoitoa saavan tai tarvitsevan lapsen asioihin? Eihän korvatulehduspotilaankaan asioita hoida lastensuojeluviranomainen, vaikka terveyskeskukseen meniskin ja kunnalliseen hoitoon.
Sossut, pitäkää sormenne erossa sairaista!!!
Vai onko suomalaislääkärit niin avuttomia, etteivät tule työssään toimeen ilman sosiaaliviranomaisten apua. Ainoastaan silloin, kun äiti/isä on pahoinpidellyt lasta on lääkärin ilmoitettava rikos poliisille ja siten se tulee lastensuojeluasiaksi. Muuten ei ole mitään syytä sotkea sossuja terveydenhoitoon. Sanapari sosiaali- ja terveydenhoito on purettava ja erotettava kokonaan toisistaan. Näin sossutantoilta saadaan hävitetyksi se virheellinen käsitys itsestään, että he olisivat päteviä lääketieteen harjoittajia maassamme. Hehän ovat kuulemma rustanneet ihan diagnoosejakin dokumentteihinsa omasta päästään. Se on jo rikos.
sosiaali- ja terveyssektoria samaan hallintoon kun päin vastoin pitäisi ainakin lastensuojelu ehdottomasti tässä mielivaltaisesti toimivassa järjestelmässä erottaa toisistaan.
Virkamies on perustuslain mukaan viranomaisvastuussa aiheuttamastaan vahingosta jne.
Siihen pitäisi nyt lakimiestenkin jo näissä todella törkeissä lastensuojelun "terveydenhuolto" -tapauksissa puuttua.
Jos esiinnyt minkä tahansa ammatin harjoittajana mihin sinulla ei ole koulutusta, oikeutta harjoittaa niin häkki heilahtaa.
Tämän saman sanktion pitää koskea ehdottomasti myös lastensuojeluviranomaista.
Tämä laiton esimerkiksi lääkärin ammatin harjoittaminen lastensuojeluviranomaisten taholta
pitäisi olla aina vankilaan johtava.
Ja näin olisi toimittava jokaisen tämän maan lastensuojeluviranomaisen kohdalla
jonka puoskaroitavaksi lapsi tai nuori joutuu terveydenhuollon sijasta!
palveluita etsivä lapsi tai nuori JOUTUU
lastensuojeluviranomaisten pakeille.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/476/chapter5.htx
...............
Lasten ja nuorten mielenterveystyö
............. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen tarjonta oli alueellisesti epätasaista ja kuntakohtaiset erot olivat suuria.
Terveyskeskukset, koulujen oppilashuolto, lastensuojelu, kasvatus- ja perheneuvolat sekä sairaalat muodostivat suunnittelemattoman palveluverkon, joka ei helposti tavoittanut apua tarvitsevia nuoria.............
ilmoittaa poliisille ja sosiaalitoimelle myös lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset (tai siis siinä vaiheessa vasta epäily), ovat ne sitten vanhempien tekemiä tai perheen ulkopuolisten.
Kai nyt jokaisella muullakin ihmisellä on velvollisuus ilmoittaa lapseen kohdistuvat seksuaalirikokset poliisille, ei ainoastaan lääkärillä. Mutta mitä tekemistä lastensuojeluviranomaisilla on minkään rikoksen kanssa, jota lapsen omat vanhemmat eivät ole aiheuttaneet. Miksi heitä pitää sotkea mukaan? Kuka sellasen lain on keksinyt ja miksi?
Kai nyt poliisi ja lapsen omat vanhemmat osaavat lasta kohtaan tehdyn rikoksen selvittää, tutkia ja hoitaa ilman sossutanttojakin. Lapsellahan on turva kodissaan näissä ulkopuolisen tekemissä rikoksissa.
"
Mies kosketteli pikkutyttöjä uima-altaassa Espoossa
"
Tapausta tutkitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Lähde:
http://www.iltalehti.fi/espoo/200808018040112_eo.shtml
Joutuvatko nuo kolme 10-vuotiasta tyttöä perheineen nyt lastensuojeluviranomaisten pyöritykseen? Vanhemmathan eivät ole vaaraksi näille tytöille olleet eivätkä tytöt itse ole vaaraksi itselleen, mutta nytkö lastensuojelutantat astuvat näiden elämään kun laki niin määrää? Huh!
hyväksikäytön epäily nostetaan, niin lapset lähtevät kodeistaan. Ei mitään näyttöä asiasta tarvita, pelkkä epäily riittää.
Mutta epäily ei riitä sijaishuollossa tapahtuneesta hyväksikäytöstä, tarvitaan vahva näyttö, että lapsi saadaan turvaan rikollisten sijareiden kynsistä sellaisessa tapauksessa.
Se kertoo myöskin mielenterveysongelmien synnystä
"Henkilöstömitoituksen toimivuudessa on puutteita eivätkä sijaisjärjestelyt ole riittäviä. Päiväkodeissa lapsiryhmät ovat usein suuria ja levottomuutta lisää henkilöstön ja lasten vaihtuvuus. Epävakaudesta voi seurata lasten kehityshäiriöiden yleistymistä ja suuressa ryhmässä myös lasten sairastuvuus lisäänty", tuossa täyttyy huomata tuo lapsen kehityshäiriöt.
"Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten määrän on arvioitu päivähoidossa lisääntyneen." Mistähän tuo sitten johtuu?
Olen edelleen sitä mieltä, etteivät äidit aiheuta lasten mielenterveysongelmia, joskus hamassa tulevaisuudessa tulenemme pääsemään tästä luutuneesta käsityksestä, niinkuin asperger ja autisti lasten vanhemmat ovat jo päässeet. En itse ainakaan pysty ymmärtämään, miksi minä olisin aiheuttanut lapsen "oirehdintaa".
On tämä yhtä h-ä. Psykiatri kirjoitti kolme diagnoosia. Yksi näistä oli huosta. Toinen on jo osoitettu fyysisistä syistä johtuviksi. Kolmas on valituksen alla. Näiden kolmen diagnoosin jälkeen psykiatri ei kirjoittanut juuri muutakuin mitä sossun papereissa lukee. Ystävälllinen ja mukava lääkäri.
Stakesin mukaan lasten ja nuorten psykiatreilla käynnit ovat yli kaksinkertaistuneet 1994-2006. Mikähän yhteiskunnallinen muutos tähän on johtanut? Olisiko peräti tuo päivähoidon uudistus vuonna 1990, joka takasi päivähoitopaikan kaikille alle 3-vuotiaille?
Kysyisin sinulta.. Onko sinulla pahojakin traumoja sosiaalityöntekijöistä lapsuudestasi saakka? Oletko mennyt itseesi ja miettinyt missä mättää? Olet täällä pitkän aikaa jaksanut "jauhaa" samalla linjalla, kehittymättä mihinkään suuntaan. Nimittelet rankkaa työtä tekeviä tantoiksi ja katselet maailmaa ohuttakin ohuemman putken läpi. Mielestäni on jo huolestuttavaa tuo sinun asenteesi ja pelkosi siitä, että kaikki lapset jotka ovat tekemisissä sosiaalityäntekijöiden kanssa joutuvat johonkin pyöritykseen.. Uuvutat itsesi vääristyneellä ajatusmaailmallasi.
Lastensuojelulaitoksia vielä tarvitaan. Ihan totta!!
Älä minusta huoli, olen jo iso. En tarvitse lastensuojelua, enkä ole koskaan tarvinnut (heidän onnekseen, veikkaan).
Kun sinulla tuntuu olevan noin asenteellinen trauma näihin asioihin, niin oletko miettinyt, missä mättää?
Tantoiksi nimittely lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on yleinen tapa, samoin kuin puhe kukkahattutädeistä. Sen sijaan viha väärin ja laittomasti toiminutta viranomaista kohtaan on erittäin ymmärrettävää ja oikeutettuakin. Sillä ei silti mitätöidä tanttojen työn rankkuutta, mutta vaikeudestaan huolimatta se ei oikeuta kohtelemaan ketään asiakkaita ala-arvoisesti. Eikä varsinkaan heitä, jotka syyttä suotta joutuvat tanttojen pyöritykseen.
Ei tämä uuvuta ollenkaan, että näkee asiat realistisesti sellaisena kuin ne ovat. Ja voimaa saa siitä, että voi auttaa toisia siitä helvetistä, josta itse on pelastautunut aikanaan. Ihan tiedoksi vain tuolle stereotyyppiselle ajattelullesi, että minunkaan kohdallani ei ole kyse mistään "sukupolvien yli menevästä sossun asiakkuudesta", ei kovin monella ole loppu lopuksi.
Kannattaisi luopua tuosta aivopestystä sokea kana -asenteesta ja alkaa nähdä maailmaa monelta ei kantilta, että voi muodostaa realistisen asenteen eri asioihin, myös suomalaiseen lastensuojeluun.
On väärin uskoa sokeasti viranomaisiin, sen olen nähnyt omassa elämässäni. Huomaatko, ketä sinä satutat eniten jos et varoita olemassa olevasta vaarasta. Tietysti sitä kaikkein kokemattominta ja pienintä, joka tarvitsee vielä aikuisten ohjausta, hoitoa, rakkautta ja suojelua. Lasta on oikein suojella kaikelta mahdolliselta lakien rikkomiselta ja mielivallalta, tuli se kenen tahansa taholta.
Miten perustelet sen, että mielestäsi väärä kohtelu vahingoittaa lasta vähemmän, jos tekijä on joku muu kuin oma vanhempi? Näinhän se on ymmärrettävä, jos luulet lapsen olevan poikkeuksetta aina turvassa silloin kun joudutaan tekemisiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa.
..että ymmärtää ne muutkin, mutta ei kapeakatseisesti,en mielestäni juuri sen vuoksi ole sokea kana. Tarkoitin tuolla Helinälle osoitetulla kysymyksellä sitä, että asioilla on monta puolta, mutta Helinällä aina vaan se yksi.
Uskon, että on väärinkohdeltuja lastensuojelun asiakkaita, mutta uskon että on niitäkin jotka ovat hyvin kohdeltuja. Mm. siksi maininta: lastensuojelulaitoksia vielä tarvitaan!
En ole missään väittänyt, että väärä kohtelu jonkin muun kuin omien vanhempien taholta satuttaa lasta vähemmän, jos asioita "ymmärtää" noin ei tarvitse ihmetellä mistä viha sosiaalityöntekijöitä kohtaan kumpuaa. Kun ei ymmärrä vaan luulee ja kuvittelee..
Mutta korostan sitä, että olen ymmärtänyt sen, että kohtelua ja kohtaloita on monenlaisia. Sitä vaan en ymmärrä, että jos missä mainitaan lastensuojelu tai sosiaalityö se tarkoittaa eräiden mielestä mielivaltaa lasta ja perhettä kohtaan.
Voitko sinä kertoa minulle miksi lastensuojelulaitokset pitäisi lopettaa? Vai oletko sitä mieltä?
Lueskelin tänään vähän oikein faktaa, mitä Mammuttilaitos kirjoittelee kotisivuillaan. Kun lastensuojelu tms. asioiden johtaja on teologian tohtori, jonka mielipiteet torpedoivat arvojulistuksissaan vanhemmat kaiken pahan aluksi ja juuriksi, ihan pääpiruiksi sarvinneen ja häntineen, niin ei ihmettele enää miksi se touhu siellä on mitä on. Minun puolesta saa ollakin, jos se paikka on fundamentalistisesti/yksipuolisesti uskovien vanhempien lapsille.
Kaveripiiriini kuuluu myös lujasti uskovia ihmisiä, ei se minua haittaa. Heidän toivottaessa jotain jumalallista, sanon, ettei se ole minun juttu. Eikä tästä ikinä ole tullut mitään ongelmaa.
Tuo Mammuttilaitoksen lastensuojelun vanhempien leimaaminen kyllä on minulle ongelma. Se on sitä jokaikinen päivä, kun perheeni on lastensuojelun asiakkaana. Mammuttilaitos tuottaa vuodessa useita satoja lastensuojelun alalle pystyvää, erittäin asennoitunutta, ja jokseenkin korkeasti koulutettua (arvostus on eri asia) työntekijää. Näitä ei vieroksuta työmarkkinoilla. He ovat hiertämässä vanhempia joka puolella Suomea. Heitä tulee JOKA VUOSI useita satoja. Kaikki eivät tosin erikoistu lastensuojeluun, onneksi.
On helppo tunnista Mammuttilaitoksen kasvatti. Pari asennekysymystä seksistä ja alkoholista, niin niistä voi kuka tahansa tehdä johtopäätöksensä. Kun nämä kasvatit sitten kylvävät näitä asenteitaan piru-vanhemmista, niin ei huostia taatusti pureta.
Psykiatria lasten elämässä on buumi ihan niin kuin entisaikoina olivt sylkykupit julkisissa tiloissa. Kaikki nämä sulokkaasti käyttäytyvät Furmanin ja Sinkkoset saavat kansantajuisilla jutuillaan kapea-alaisesti elämään suhtautuvat ihmiset näkemään "psyykkisiä ongelmia" jokaikisen nuoren ja lapsen elämässä. Kun psykiatriasta tehtiin PUOSKARIAA. Kun lisäksi lääkärit, lähinnä lastenpsykiatrit, mutta enenvässä määrin myös lastenlääkärit on vangittu sossujen rengeiksi, niin soppa on keitetty - huostasoppa.
Ei meistä tehty ongelmalapsia, vaikka joskus tulitiin koulusta eri reittiä, kuin sallittu. Vaikka emme tehneet aina läksyjä. Vaikkemme syöneet kaikkia ruokia. Vaikka me emme tehneet, mitä auktoriteetit olivat päättäneet meidän kuuluvan tehdä. Vaikka olimme ihan omia itsejämme.
Ei meidän jengistä tehty ongelmanuoria. Ja arvatkaa mitä me tehtiin!!! Se on salaisuus vieläkin.
Kuinka paljon ongelmalapsia oli 50-, 40-, 30- 20- tai 10-vuotta sitten?
kaikkia lastensuojelulaitoksia kiellä?? Ne joissa on ulkopuolista henkilökuntaa ja terve palkkausjärjestelmä, niin siellä voi olla myös näkemyksiä vääryyksistä.
Siten joku työntekijä voi viedä viestiä eteen päin epäkohdista.
Jos kaikki lapset laitetaan rahanahneille sijareille, joiden seasta ei YHTÄÄN todella hyvää hoitajaa löydy, niin mikä silloin on lapsen etu??
Lapsen ympärille on koottava vaikeuksien tullessa toimiva yhteisö, joka keskittää voimavaransa toinen toisensa jaksamisen turvaamiseen.
Ajatelkaa sota-ajan lapsia. Kaikki tuli hoidetuiksi, eikä sossuämmistä puhuttu mitään.
Siis lastenkodit, mummut, kummit, isät, vaarit kaikki mukaan auttamaan!
Tapetaan sossuämmät nälkään ja sijarit lähteköön töihin kotoa makaamasta.
Näin loppuu helpon rahan jako ja lapsen paras on AINA JA VAIN AINA omat rakkaat läheiset, vaikka hieman alkolta tuoksahtaen.
Sossulan ämmät eivät vielä tajua, kun tämä "pommi" räjähtää käsiin lasten vartuttua ja otettua ohjat omiin käsiinsä, jos tilanteet saa näin jatkua.
Sijaishuolto NURIN ja ÄKKIÄ!!!!!!!!!