Tämä kysymys heitetään jossain alemmassa ketjussa.
"Mitä teille kuuluu?"
Millaista elämänne on?
Ja mitä siinä muutaisitte jos saisitte päätää?
Mitä ajatelette tulevaisuudestane?
Tai mitä ajateletta naiseudestanne?
"Mitä teille kuuluu?"
Millaista elämänne on?
Ja mitä siinä muutaisitte jos saisitte päätää?
Mitä ajatelette tulevaisuudestane?
Tai mitä ajateletta naiseudestanne?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvää kuuluu, kiitos vaan!
Etkös itsekin ole vl-tyttö?
Kyllä näinkin voi sanoa vl-tyttö. Vaikka tässä iässä sitä ei enee tytöksi itseään tunne. Hyvää kuuluu ennen kaikke sikisi että asiat alkavat olla jonkinlaisessa järjestyskessä eikä loputon kaaos hataa elämää enee merkitävästi.
Miksi ajatelet että elämääsi kuuluu hyvää?
1. Ison traktorin pörinää.
2. Aika rankkaa.
3. Itseni ja lähimmäiseni. Niistä aloittaisin.
4. Eipä kai tämä tästä paljoa muuti. Talo jää minulle.
5. Naiseksi tulo edellyttänee neitseydenpoistoa. Vähän pelottaa.
että synnit on anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Muuta ei tarvitse, kaikki muu sen ohessa annetaan ylhäältä, kaikki mitä ihminen tarvitsee ja siihen luotan ihan täysin.
että ihmistä pelottaa, jos ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Ja synnit ei ole anteeksi.
Kyllä se näin on, että se tekee ihmisen rauhattomaksi jos asiat ei ole ylöspäin kunnossa.
Kehottasin menemään kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan Jumaalaa, että löytäsit Jumalan valtakunnan ja että saisit rauhan tunnollesi.
Jumala on kuulee rukouksen.
"Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan."
ei ovea enää avata.
Se ihmisen etsikkoaika voi mennä umpeen ja Jumala voi ottaa armonajan pois, jos ihminen leikkii näillä asioilla ja viivyttelee parannuksen teossa.
Uskonasiat ei ole leikkimistä varten,vaan ne on vakavia asioita.
Jos nuorta tyttöä pelottaa aikuisuuden kynnyksellä oleminen, niin te lähdette syyttämään heikkouskoisuudesta ja pelottelemaan armonajan umpeutumisesta?
Tässäkö on teidän eväänne nuorelle ihmiselle kasvaa aikuiseksi?
Kommenttinne eivät heijasta armoa vaan saattavat aiheuttaa pelon lisäämistä.
Tai toivottavasti olen ymmärtänyt teidät IHAN väärin.
Eikö kuitenkin kannattaisi painottaa Jumalan kaitselmusta ja armoa eikä vain hakea syntiä ja tuomiota joka paikasta?
Vaikka toisaalta mitenpä muuten totalitääriset valtarakennelmat pysyvät koossa kuin pelolla. Minusta Kristus saarnasi kuitenkin enemmän rakkautta ja armoa.
saatanan ja SRK:n yhteisiä oppeja seuraava vl voi toki tehdä parannuksen ja kokea pelastuksen.
että ei sais totuutta sanoa. Raamatussa on kyllä siitä, että monet jäävät uskosta osattomaksi, kun ei ole ottanut sitä silloin vastaan kun sitä on tarjottu. Jumala ei kutsu ihmistä iankaikkisesti.
joka yrität mustamaalata vl:iä täällä.
Jospa se Jumala antais sinulle vielä tunnon, ja saat parannuksen armon siitä. Sitä tässä vaan saa toivoa.
joka yrität mustamaalata vl:iä täällä.
Jospa se Jumala antais sinulle vielä tunnon, ja saisit parannuksen armon siitä. Sitä tässä vaan saa toivoa.
Sitä kun pitäis vihamiestäkin rakastaa.
joka yrität mustamaalata vl:iä täällä.
Jospa se Jumala antais sinulle vielä tunnon, ja saisit parannuksen armon siitä. Sitä tässä vaan saa toivoa.
Sitä kun pitäis vihamiestäkin rakastaa.
Esititpä mielenkiintoisen kysymyksen-mitä ajattelette naiseudestanne? Siinäpä sitä onkin pohtimista. Olen itse kasvanut vl-perheen tyttärenä, vanhimmasta päästä ja en kokenut voivani samaistua naisena äitiini. Äitiini joka vain synnytti ja synnytti. Äitiini, joka näytti kivettyneeltä, kärsivältä, mykältä. Suupielet vetivät maahan päin ja tuntuu siltä kun hänellä olisi ollut burkha päällä. En saanut koskaan kontaktia äitiini. Hän välillä viestitti minulle jotenkin sanattomasti, ettei ole paha esimerkiksi ostamalla minulle jotakin kivaa.
Hänellä oli siis paha olla ja hän oli masentunut, mutta en koskaan tiennyt tästä lapsena, hän oli vain aina hiljainen ja kärsivä. Ainoa tapa saada kontakti häneen oli raivokohtaus. Niinpä suhteemme muodostui todella huonoksi, koska minun oli jatkuvasti raivottava hänelle, jotta olisin saanut häneen kontaktin. Tämän kaiken ymmärsin vsta aikuisena. Raivostuttavaa äitini puolesta, ettei tuon kummoisempaa elämää saanut.
Tästä olen alkanut ymmärtää, että vl-liikkeessä vaikuttaa joku syvä naisviha, niinkuin kaikissa äärikristityissä.
Vl-liikkeessä nainen on ennenkaikkea äiti. Naiseus voi mielestäni olla muutakin. Vl-suvun silmissä nainen, joka meikkaa, käyttää korviksia on edelleen "huorahtava". Työelämässä ja muualla yhteiskunnassa nainen korviksineen ja meikkeineen ja urahaaveineen on ihan ok. Vl-suvun silmissä huora. Näin on näreet.
Pikkuhiljaa olen löytämässä omaa naiseutta tällä äiti-huora-akselilla ja minusta on kuoriutumassa oikea naisasianainen. Minä haluan nauttia naiseudestani, pukeutua naisellisesti ja saada kunnioitusta osakseni ilman että alistun "burkhaan". Juuri näissä naiseuspohdiskeluissa sinun kirjoituksesi hyshys ovat olleet minulle erittäin tärkeitä ja virvoittavia.
mieleen kaksi kirjoitusta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029982456#22000000029982456
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000034061527#22000000034061527
ja onhan niitä muitakin. Olen minä mitettinyt millaisen naisen mallinen vl antaa tytöille. Ja toisaalta olen miettinyt millaisen naisen mallin annan tyttärilleni.
Jos ehäisemättömyys kantaa tälläisiä hedelmiä (hoitamaton masennus ym) niin ainakin omalta puoleltani olen yritänyt tehdä sen minkä olen voinut. Saada ihmiset ajatelemaan ja pitää asiaa pinnalla.
Toitotavasti olet osannut antaa äidillesi kakesta huolimatta anteeksi.
Juuri tälläisessä kohdassa pitäisi yhteisön moraalin olla sellainen että se puutuu tälläisiin tilanteisiin. Mutta ei se päin vastoin tukee tuon tilanteen jatukumista. Ja sinä kannat niistä arpia koko elämäsi.
Toisaalta sekin täytyy todeta että vaikka meillä se Burkha olisi päällä niin se ei estä miestä katsomasta meitä "kuin huoraa" niin halutessaan.
Joskus olen miettinyt että onko huoruus ennemin katsojassa kuin katosttavassa.
Pohjimmiltaan kaikkissa ääriuskonnoissa jotka rajoitavat nasiten oikeuksia omaan ruumiiseensa piilee suunaton mustasukkaisuus naisista. Eli pyrkimys kontrolloida ja valvoa naisen seksuaalisuutta josta yksi tapa on tämä ehäisykielto joka melkein takaa sen ettei nainen ehdi viitsi ja halua käydä vieraissa. Ja toiselta puolen on kyse miesten huonota itsetunnosta ja siitä ettei heidän egonsa kestä tasa-arvoista naista ei kotona muuten eikä erityisesti sängyssä.
Suhtautumista äitiini kuvaa enemminkin suru nykyään kuin vihaisuus. Olen enemmänkin vihainen muille kuin äidilleni. Äidilleni olen antanut kaiken suurella sydämellä anteeksi. Äitiä ei olisi saanut jättää yksin ja minua ymmälleni siitä miksei äitiini saa kontaktia. Olen itse läpikäynyt myös masennuksen ja tiedän että ihanteellisessa tapauksessa asiat menisivät niin, että äidiltä hoidettaisiin masennus pois ja lapselle ymmärrettävästi kerrottaisiin, miksi äiti on sellainen kun on ja selitettäisiin että tämä ei ole lapsen syytä. Meillä kaikki meni kuitenkin niin nurinpäin kun olla saattaa. Äidin masennus paheni ja lapsen raivo kasvoi ja kukaan ei tullut apuun. Äitiä vain kuormitettiin lisää ja lasta syyllistettiin ettei kunnioita vanhempiaan.
Aikuisena lapsi pääsi terapiaan ja ymmärsi vihdoin itseään ja antoi äidille anteeksi. Mutta hyvä on tietää mihin armottomuuteen tällaiset uskonlahkot yhdistettynä mielenterveysongelmiin voivat aiheuttaa.
Nuorempana olin vihainen äidilleni siitä, miksei hän noussut tuota alistamista vastaan. No paikkokai siinä oli pysyä, olisihan se ollut häpeällistä lähteä.
Pointtini on vain siinä, että inhoan naisten alistamista ja kontrollointia. Inhoan sitä osaa jota vanhoillislestadiolaisuus naisille tuputtaa. Inhoan. Suunnattomasti. Mutta äidistä ei ole pahaa sanottavaa, harmitti vain niin vietävästi kun ei saanut kontaktia. Hän kuitenkin halusi lapsille hyvää. Mutta oli eräällä tavalla "rampa".
ehkä koskaan tietää miksi ihminen alistuu, toisaalta masentunut ihminen ei kykene tekemään iste päätöksiä vaan on riipuvainen ympäristöstään. Masentuneelta ihmiseltä puutuu usein oma tahto.
Vihan on ymmärrettävä tunne ja se on myös "oikeutettua". Et sinä ole tuon teidän kuvion ainut uhri vaan niitä on äitisi lisäksi monta muuta. Itse olen ajatellut että ensimmäisiä asioita on ollut että sallii itselleen kaikki tunteet sellaisina kuin ne ovat.
Olen joskus ajatellut että miltä lääketieteen ammatilaisista on tuntunut äitisi kohtaaminen terveydenhuollossa. Vai onko äitisi kyennyt salaamaan tuon kaiken heiltä. EI en halua että kerrot. Mutta mietin toisinaan kuinka nuo ammattiihmiset kykenevät nielemään sen että suurin este heidän työlleen ja avulleen on uskonnossa. Ja etteivät he voi väkisin saada muutosta aikaan.
Vaikka itsekkin puhun naisten alistamisesta niin eivät he ole ainoita alistujia. Vaan sielä alistettuja ovat myös miehet. Ainakin ne miehet joiden vaimot eivät kykene täyttämään vl oppia ilolla ja halulla.
En tiedä kuinka miehet voivat ja pystyvät elämään näitten ristiriitojen kanssa tekemättä mitään.
On todella harmi että edellen näitä äiti-uhreja uhrataan SRK ehkäisemättömyyden altarille. Niin ei saisi olla.
Miksi yhteisö ei puutu tilanteeseen? Missä on yhteisön vastuu? Sitä ei näytä olevan. Mikä sekin on uskomatonta. Väärintekemistä voidaan tukea muttei sitä että ihmine oikeasti paranisi.
Kumpa ne jotka ovat valintatilanteessa, siis tilanteessa jossa jaksavat vielä itse päätää valitsisivat toisin kuin äitisi päätti. Ja toivoisi ettei yhteisö tukisi tälläistä väärin tekemistä vaan tukisi sitä että ihminen toipuisi ja paranisi. Ja toivoisi myös sitä että mies myös tuksi vaimoaan terveeseen elämään. JOssa vaimo ja koko perhe voisivat hyvin.