Karhuja

Olimme kävelemässä Hervannan takametsissä Kangasalan rajan läheisyydessä. Paikallinen kaveri kertoi kuinka siellä (Tampereella!) saattaa hyvin nähdä karhun. Hänen kaverinsa oli juoksemassa koiriensa kanssa metsässä kun yllättäen he kohtasivat emon ja kaksi poikasta, jotka kiipesivät hädissään puuhun. Emo teki kolme valehyökkäystä kun poikaset laskeutuivat. Sen jälkeen ulkoiluttaja ja karhut lähtivät vauhdikkaasti eri suuntiin. Jos karhut olisivat olleet tottuneet haaskoihin, ne olisivat pelänneet ihmistä vähemmän ja saattaneet hyökätäkin. Tämän jälkeen olisi varmaan ammuttu karhut eikä niiden luonnollista käyttäytymistä muuttaneet kuvaajat.


"OLI AIKA HUIKEA KOKEMUS."

Epäilemättä oli huikea kokemus. Yksi nykyajan ikävimmistä puolista on pelkkien huippuhetkien etsiminen (jalkapallosta katsotaan maalit, formulakisoista ohitukset ja onnettomuudet, jääkiekosta tappelut...), jolloin maailma vääristyy. Veikkaan, ettet mennyt Kuhmoseen pyörällä etkä kävellyt metsässä kymmeniä kilometrejä päästäksesi kojulle. Puolikesyt karhut tulivat tottumuksesta samoille haaskoille, jolloin palvelu pelasi ja yrittäjä järjesti mitä lupasi "luontokuvaajalle" ilman vaivaa tai turhaa luontoon tutustumista.

Anteeksi, mutta minusta karhun kuvauspalvelu on hyvin samanlaista kuin kaupallinen rakkaus, jolloin varmasti saa eikä aikaa tuhraannut turhaan tutustumiseen.

Kimmo Koo kirjoitti:

Olimme kävelemässä Hervannan takametsissä Kangasalan rajan läheisyydessä. Paikallinen kaveri kertoi kuinka siellä (Tampereella!) saattaa hyvin nähdä karhun. Hänen kaverinsa oli juoksemassa koiriensa kanssa metsässä kun yllättäen he kohtasivat emon ja kaksi poikasta, jotka kiipesivät hädissään puuhun. Emo teki kolme valehyökkäystä kun poikaset laskeutuivat. Sen jälkeen ulkoiluttaja ja karhut lähtivät vauhdikkaasti eri suuntiin. Jos karhut olisivat olleet tottuneet haaskoihin, ne olisivat pelänneet ihmistä vähemmän ja saattaneet hyökätäkin. Tämän jälkeen olisi varmaan ammuttu karhut eikä niiden luonnollista käyttäytymistä muuttaneet kuvaajat.


"OLI AIKA HUIKEA KOKEMUS."

Epäilemättä oli huikea kokemus. Yksi nykyajan ikävimmistä puolista on pelkkien huippuhetkien etsiminen (jalkapallosta katsotaan maalit, formulakisoista ohitukset ja onnettomuudet, jääkiekosta tappelut...), jolloin maailma vääristyy. Veikkaan, ettet mennyt Kuhmoseen pyörällä etkä kävellyt metsässä kymmeniä kilometrejä päästäksesi kojulle. Puolikesyt karhut tulivat tottumuksesta samoille haaskoille, jolloin palvelu pelasi ja yrittäjä järjesti mitä lupasi "luontokuvaajalle" ilman vaivaa tai turhaa luontoon tutustumista.

Anteeksi, mutta minusta karhun kuvauspalvelu on hyvin samanlaista kuin kaupallinen rakkaus, jolloin varmasti saa eikä aikaa tuhraannut turhaan tutustumiseen.

Lue lisää

Jonkun vuosikymmenen olen Kuhmon erämaissa samoillu. Ehkäpä jo ennen kuin sinä tiesit mikä karhu on.
Ja monta sataa kilometriä olen korpimaisemissa hirven perässä salaa ja luvallisesti kulkenut. Mutta en ole karhua nähnyt. Nyt olen.

ritala1 kirjoitti:

Jonkun vuosikymmenen olen Kuhmon erämaissa samoillu. Ehkäpä jo ennen kuin sinä tiesit mikä karhu on.
Ja monta sataa kilometriä olen korpimaisemissa hirven perässä salaa ja luvallisesti kulkenut. Mutta en ole karhua nähnyt. Nyt olen.

Lue lisää

"Jonkun vuosikymmenen olen Kuhmon erämaissa samoillu. Ehkäpä jo ennen kuin sinä tiesit mikä karhu on."

Saattaa olla. Näin tosin karhun Korkeasaaressa jo 1950-luvulla.


"Ja monta sataa kilometriä olen korpimaisemissa hirven perässä salaa ja luvallisesti kulkenut. Mutta en ole karhua nähnyt. Nyt olen."

Kojukarhujen ja Korkeasaarenkarhujen elinolosuhteita on muutettu, jotta maksavat turistit pääsisivät niitä helpommin näkemään. Epäilemättä niiden näkeminen on ihmiselle hieno kokemus.

Oma kuvauskoju on kymmenien kilometrien päässä asutusalueilta, korvessa. Sinne päästäkseen pitää ajaa metsätien päähän ja tarpoa muutaman kilometrin pätkä maastossa.

Tyvenellä säällä karhut eivät tule, ne väistävät, koska tuntevat ihmisen hajun, saattavat tulla metsän reunaan, nuuhkaista ja kääntyvät pois. Haaskalla käydessään ne eivät ole poromiesten riesana ja säästävät siten nahkansa.

Ihminen on kojussa sen ympäristön armoilla, vankina. Tarkkailee sivusta tapahtumia, toisin kuin eläintarhoissa joissa eläimet asuvat vankeudessa. Erotuksena vain se, että kojusta pääsee muutaman päivän kuluttua pois...

Sen verran kritisoin tuota aiemmin esitettyä mielipidettä, että luontoon pitäisi tutustua dokumentteja katsomalla; no dokumentteja tuskin voi tehdä menemättä luontoon kuvauskaluston kanssa, eli joku nämä luontofilmitkin on tehnyt, otaksuttavasti juuri edellä mainituin menetelmin; kojusta ja haaskoilta/ruokintapaikoilta. Filmeissä sitäpaitsi esitetään myös pelkästään nämä "huippuhetket", vai onko joku nähnyt dokumenttia jossa on kolmen tunnin odotus tyhjää maisemaa, ennen kuin jotain alkaa tapahtua?

Luontoon tutustuminen pelkästään median kautta vieraannuttaa meitä siitä ennestään. En vastusta luontofilmejä; katson niitä usein nautiskellen, mutta haluan myös itse kokea rauhan, hiljaisuuden ja erämetsän tuoksut. Lähellä luontoa elävä ihminen ymmärtää parhaiten sen arvon, yhteyden ihmiseen, haluaa säilyttää luonnon monimuotoisuuden ja oman yhteytensä luontoon. Emme ole erillisiä, vaikka olemme luoneet eriytyvän maailman ympärillemme.

Kojukuvaus ei suinkaan ole aina "varma nakki". Yleensä ennen ensimmäistä havaintoa voi mennä neljä-viisikin tuntia, jopa päiviä. Sinä aikana voi tarkkailla ympäristöään, havainnoida lintuja, muita nisäkkäitä, tutkia hiljaisuutta ja rauhaa jota mistään muualta ei löydä. Hiljaisuuden tutkimisesta en pysty enempää kertomaan; se pitää itse kokea.

luontokuvaaja_ kirjoitti:

Oma kuvauskoju on kymmenien kilometrien päässä asutusalueilta, korvessa. Sinne päästäkseen pitää ajaa metsätien päähän ja tarpoa muutaman kilometrin pätkä maastossa.

Tyvenellä säällä karhut eivät tule, ne väistävät, koska tuntevat ihmisen hajun, saattavat tulla metsän reunaan, nuuhkaista ja kääntyvät pois. Haaskalla käydessään ne eivät ole poromiesten riesana ja säästävät siten nahkansa.

Ihminen on kojussa sen ympäristön armoilla, vankina. Tarkkailee sivusta tapahtumia, toisin kuin eläintarhoissa joissa eläimet asuvat vankeudessa. Erotuksena vain se, että kojusta pääsee muutaman päivän kuluttua pois...

Sen verran kritisoin tuota aiemmin esitettyä mielipidettä, että luontoon pitäisi tutustua dokumentteja katsomalla; no dokumentteja tuskin voi tehdä menemättä luontoon kuvauskaluston kanssa, eli joku nämä luontofilmitkin on tehnyt, otaksuttavasti juuri edellä mainituin menetelmin; kojusta ja haaskoilta/ruokintapaikoilta. Filmeissä sitäpaitsi esitetään myös pelkästään nämä "huippuhetket", vai onko joku nähnyt dokumenttia jossa on kolmen tunnin odotus tyhjää maisemaa, ennen kuin jotain alkaa tapahtua?

Luontoon tutustuminen pelkästään median kautta vieraannuttaa meitä siitä ennestään. En vastusta luontofilmejä; katson niitä usein nautiskellen, mutta haluan myös itse kokea rauhan, hiljaisuuden ja erämetsän tuoksut. Lähellä luontoa elävä ihminen ymmärtää parhaiten sen arvon, yhteyden ihmiseen, haluaa säilyttää luonnon monimuotoisuuden ja oman yhteytensä luontoon. Emme ole erillisiä, vaikka olemme luoneet eriytyvän maailman ympärillemme.

Kojukuvaus ei suinkaan ole aina "varma nakki". Yleensä ennen ensimmäistä havaintoa voi mennä neljä-viisikin tuntia, jopa päiviä. Sinä aikana voi tarkkailla ympäristöään, havainnoida lintuja, muita nisäkkäitä, tutkia hiljaisuutta ja rauhaa jota mistään muualta ei löydä. Hiljaisuuden tutkimisesta en pysty enempää kertomaan; se pitää itse kokea.

Lue lisää

arvot.
Itse oon ottanu kerran "elämäni parhaimman luontokuvan" suojärveltä. Tein kuvaan sumun kiehuvan vesikattilan avulla.

Se oli vaan hölmö kokeilu uuden kameran kanssa. Nyt osaan jo paremmin. Haaskoilta en suostu kuvaamaan.

Vaikka itse pidänkin siitä enemmän että näkee kuvia karhuista luonnossa kuin eläintarhassa, niin silti olen vastaan noita kojuja joihin ihmiset menee kuvaamaan karhuja. Haaskat houkuttelee karhuja koko ajan lähemmäksi ihmistä ja he tottuvat meihin. Kun asustelee tuolla Kuhmon syrjäseuduilla jonkun aikaa, niin kyllä ymmärtää, että miksei niitä haaskoja sinne kojuille pitäisi raahata.

"Kuinkas sitä tavallinen työssä käyvä voisi paremmin luontoon...tutustua.."

Kirjoista, samoilemalla sekä myymällä auton ja ostamalla polkupyörän.



"Kuinkas sitä tavallinen työssä käyvä voisi paremmin ... karhuihin tutustua kuin kojusta."

Katsomalla televisiosta luontodokumentin :-) Karhun näkeminen "luonnossa" on varmasti hieno kokemus, mutta tuskin sitä voi sanoa tutustumiseksi. Olen kävellyt satoja kilometrejä metsässä, jossa elelee karhuja, mutta en ole koskaan nähnyt karhua.



"Olen kyllä Afrikan villieläimiäkin kuvannut ja sielläkin tyyli on melkein sama."

Kuvataanko oikeasti petoeläimet Afrikassa ihmisten viemiltä haaskoilta?



"Valitut paikat ne on sielläkin vapaasti eläimet kuitenkin kuten karhut."

Olet siinä oikeassa, ettei tällainen eläinten kuvaaminen sopii luontoihmisille yhtä hyvin kuin helikopterilla matkustaminen, jotta näkee jonkun linnun luonnossa.

Kimmo Koo kirjoitti:

"Kuinkas sitä tavallinen työssä käyvä voisi paremmin luontoon...tutustua.."

Kirjoista, samoilemalla sekä myymällä auton ja ostamalla polkupyörän.



"Kuinkas sitä tavallinen työssä käyvä voisi paremmin ... karhuihin tutustua kuin kojusta."

Katsomalla televisiosta luontodokumentin :-) Karhun näkeminen "luonnossa" on varmasti hieno kokemus, mutta tuskin sitä voi sanoa tutustumiseksi. Olen kävellyt satoja kilometrejä metsässä, jossa elelee karhuja, mutta en ole koskaan nähnyt karhua.



"Olen kyllä Afrikan villieläimiäkin kuvannut ja sielläkin tyyli on melkein sama."

Kuvataanko oikeasti petoeläimet Afrikassa ihmisten viemiltä haaskoilta?



"Valitut paikat ne on sielläkin vapaasti eläimet kuitenkin kuten karhut."

Olet siinä oikeassa, ettei tällainen eläinten kuvaaminen sopii luontoihmisille yhtä hyvin kuin helikopterilla matkustaminen, jotta näkee jonkun linnun luonnossa.

Lue lisää

Aina voi zoomata ja näkee pian tissejäkin tai naisen toosaa.