Harmittaa kovasti, kun tekisi mieli opiskelemaan hammaslääkäriksi, mutta lähin lääkis on Oulussa. Asun perheeni kanssa Rovaniemellä, eikä ole mitään järkeä lähteä vain minun opiskeluni takia muuttamaan Ouluun ja repiä lapsia irti nykyisistä ympyröistä. Ehkä sitten, kun nuorinkin lopettaa peruskoulun, on aika harkita lääkistä. Onpa ainakin ruhtinaallinen valmistautumisaika. :D Olen silloin 42-vuotias, joten vielähän siinä jäisi hammaslääkäriksi valmistumisen jälkeen reilusti työuraa jäljelle, jos terveys kestää. Siihen asti täytyy vaan puskea jakkupuku päällä hampaat irvessä perheen elannon eteen.
Vai onko yli 40-vuotias jo aivan liian vanha aloittamaan lääkistä?
Vai onko yli 40-vuotias jo aivan liian vanha aloittamaan lääkistä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Äh lapset sopeutuvat ehkä mitä parhaimmin uuteen ympäristöön ja kouluun. Kavereita tulee uusia ja paljon! Ei muuta kun haavetta toteuttamaan ja Oluun hammaslääkäriksi opiskelemaan! :)
Ei ole myöhässä, itse olen jo 36 vuotias ja haaveilen oikeuslääkärin urasta.
perheen asuinpaikkakunnan, niin siinä perheessä ovat kyllä komentosuhteet täysin väärät. Ei sitä aikaisemminkaan yhtään lapsia ajateltu kun työn perässä muutettiin, ja aina me lapset totuimme uuteen paikkakuntaan nopeimmin.
Naurettavaa ajatellakin tuolla tavalla.
Minä veljineni muutin alaikäisenä 70-luvulla pitkälti toistakymmentä kertaa nimenomaan vanhempieni töiden vuoksi. Juuret ovat yhä siellä, missä isä ja äiti kulloinkin asuvat. Ei ongelmaa.
Opiskelun vuoksi muuttaminen on ihan sama juttu kuin töidenkin perään lähtö. Ei siinä lapsilta kysytä mielipidettä - lapset kun haluavat muuttaa vain, jos nykyisessä koulussa on jotenkin erityisen kamalaa.
hieman aikaisemmassa vaiheessa :)
Itsellä pari tutkintoa jo tulossa, KTM on valmis ensi keväänä, DI parin vuoden päästä ja samanaikaisesti painan jakkupukuduunia, josta en pätkääkään pidä.
Pitkäaikaisena haaveena (pienestä asti) on ollut tuo lääkärin työ... mieluiten vielä jossain pienessä pitäjässä. Valitettavasti vain tuo 6 vuotta poissa työelämästä on itsellekin mahdottomuus varsinkin näiden pienien lasten kanssa.
Yhdyn kyllä näihin aikaisempiin mielipiteisiin siinä mielessä, että perheesi VARMASTI kannustaa uravalintaasi, mutta mitäs jos aloittaisit rauhassa?? Eli ensin keskityt pääsykokeisiin sisään pääsyyn, jonka jälkeen teet itsellesi konkreettisen luku-suunnitelman kurssien suorittamiseen!
Minusta yli 40-vuotiaana hakeminen korkekouluun on vain oikeasti yhteiskunnan varojen tuhlaamista.
Mitä järkeä maksaa itsensä kipeeksi ihmisestä, joka tekee töitä ehkä korkeintaan 15 vuotta, kun tilalle voisi tulla ihminen joka tekee töitä yli 30 vuotta?
Minusta valtiolliseen yliopistoon pyrkimiseen pitäisi asettaa yläikärajat, olkoon kuinka ikärasistista tahansa.
Jotkut lääkärit jää varhaiseläkkeelle/siirtyy säästöliekille jo alle 50-kymppisenä ja jotkut painaa vielä 70-kymppisenä duunia.
. . . vielä ne "nuoret hölmöt" jotka eivät tiedä mihin ryhtyvät ja tekevät valmistuttuaan kliinistä työtä korkeintaan viisi vuotta.
Ihminen on voinut olla työelämässä ennen 40 vuotta täytettyään jo 25 vuotta. Vaikka tieto taito osaamisen saisikin vasta 46 vuotiaana, niin tuleehan sitä oltua työelämässä siitä huolimatta 45 vuotta ennen eläkeikää. 6 vuotta on joka tapauksessa oltava ulkona työelämästä, olit 20 tai 40 vuotias.
Harva ihminen enään koko elämänsä haluaa tehdä samoja asioita eläkeikäänsä asti.
Kiinnostavimmat hommathan ovat pätkätöitä, aina Euroopan komission puheenjohtajan ("presidentin") ja Suomen pääministerin vakansseista lähtien.
Opintosuunnitelmat kuulostavat realistisilta muuten, mutta ajoitus tuntuu hölmöltä. Heti vaan lukemaan pääsykokeisiin, voi nimittäin siinäkin vierähtää muutama vuosi. Jos opiskelupaikka irtoaa niin heti vaan opiskelemaan.
Itse opiskelin neljän lapsen kanssa ja valmistuessani olin 42-vuotias (yliopistotutkinto). Minulla herää kysymys motivaatiostasi. Itse olin niin vakuuttunut ammatinvaihdosta, että ryhdyin heti tuumasta toimeen. Monet=siis lähes kaikki sanoivat, että suunnitelmani olivat täysin epärealistisia, mutta olin valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven.
Ei ole koskaan myöhään. Kun on terveys ja hyvä pää, niin aina voi opiskella ja toteutaa unelmaa. Anteeksi gramatiikasta, en ole alkuperäis suomalainen. Itse mulla on unelma, joka haluan toteutaa vaikka olen yli 30 v ja maahanmuuttaja.
Olihan tuo Veikka Gustafsson (40 vuotias) juuri äskettäin kiivennyt Broad Peakin vuoren huipulle.
Lääkiksessä opiskeleminen ei vaadi 40 vuotiaalta yhtään sen enempää kuin 20 tai 30 vuotiaalta.
Sitä paitsi opiskeluaikana menetetyn pääoman saa takaisin korkoineen valmistumisensa jälkeen jo vuoden työssä olemisen aikana.
Lääkärin hommia voi tehdä 68 vuotiaaksi asti, toisin kuin esim. palomiehen hommia.
Rahalla ei saa takaisin menetettyjä elinvuosia.
Olette vielä nuori ja aika on. Itse olen yli 30v ja haluan opiskella ja saada hyvää ura. Tietysti olin myös miettynyt, entäs kun en onnistu Suomessa, kun äidinkieleni ei ole suomi. Niin sitten kun saan sen tutkinnon, voin erikoistua ja saada töitä myös mualla kun Suomessa..
ainakin pidän totaalisina häviäjinä kaikkia tällasia " vanhempia" " opiskelijoita" ei vaan mene jakeluun tämä,voi ehäk johtua siitäkin, että en edes halua ajatella asiaa muulta kantilta.
No mutta joo jos perhe ja muuta elämässä, niin se on jo paljon saavutettu se, kumarrus siitä, mutta kummiskin cmoon people,kukin hakee varmaan syytä tuossa iässä sille miksi lähteä opiskelemaan ja vielä jotain "lääketiedettä" "hampi" ........------->säälittävää,en vaan ymmärrä miksi näin ajattelen,tyhmää minulta kyllä,mutta en usko että olen ainoa joka näin ajattelee.
Joten pointtina tässä se, että jatka siitä missä olet nyt tai älä,who gives a shit! i don`t! jakkupuku päällä,tuokin maininta jo viittaa siihen ,että et ole tyytyväinen nykytilanteeseen ja sitten hampilääkäriksi.hmmm....seriously why?
I just don`t get it! koskee vaikka mitä alaa tahansa.
:D Sun on pakko olla joku teinihuuruinen pojankloppi. Tää oli siis ihan paras! Tallenna tää jonnekin itsellesi muistoksi ja lue joskus parinkymmenen vuoden päästä ja naura itsellesi, sille miten elämä ei ollut vielä pyöristänyt kulmiasi, vaan ne olivat terävät kuin sirkkelinterä. Sen jälkeen ole tyytyväinen, ettet enää ajattele noin.
Valmistuin 43-vuotiaana yliopistosta toiseen ammattiin. Minulla on perhe (monta lasta), omistusasunto ja hieno auto. Kaikki kunnossa ja siitä huolimatta halusin vaihtaa ammattia. Olen nyt niin onnellinen, että vot!
Toivottavasti sinäkin voit lähes 20-työssäolo vuoden jälkeen hankkia itsellesi vielä tuoreen uuden uran. Tää on upeeta, usko vaan! Ihanaa olla uudessa työssä, eikä pölyttyä vanhassa ammatissa!!! Et kai aio painaa samassa duunissa 40-vuotta? Taidat olla kalkkis jo nuorena!
Jos 20 vuoden työn jälkeen haluaa lähteä yliopistoon hakemaan uutta tutkintoa, niin
1. Ei osannut silloin nuorena valita itselleen sopivaa alaa
2. On muuten vain viuhateleva tuuliviiri, joka ei osaa olla paikoillaan.
Ja kummassa näissä on jotain huonoa tai pahaa?
"1. Ei osannut silloin nuorena valita itselleen sopivaa alaa"
= On kiinnostunut muistakin aloista kuin siitä yhdestä. Haluaa nähdä elämässään muutakin.
"2. On muuten vain viuhateleva tuuliviiri, joka ei osaa olla paikoillaan."
= On ei-tylsä ihminen.
haet! Turha sitä täällä muilta kysellä. Kuopion lääkikseen haki muistaakseni jopa 77-vuotias mies. Mitä se muille kuuluu, hakeeko vai ei. Jokaisella on omat unelmat, toiveet, haaveet. Hae heti, kyllä lapset tottuu ja mukautuu.
Aloitan vastaamalla 2. väitteeseesi. Jos 20-vuotta samaa työtä tekevä on tuuliviiri, en voi kuin ihmetellä ajatuksesi kulkuva. Toivottavasti et ole nuori, koska sinun kaltaisesi ihmiset ovat kehityksen jarru. On se Nokiakin ihme firma, kun koko aika pukkaa markkinoille uusia tuotteita, eikö ne vanhat nyt kelpaa?
Valitsin nuorena alan, josta olin kiinnostunut. 20-vuotta terveydenhuoltoalalla oli antoisaa aikaa, olen todella kiitollinen niistä vuosista. Nyt olen erilaisessa työssä ja olen ikionnellinen, että pääsen vielä 20-vuodeksi sisälle tähän maailmaan.
Sinä taidat katsella maailmaa makaroonin reikien läpi. Avaa silmäsi ja näe maailma mahdollisuuksineen. Toisaalta minä kyllä hyväksyn/arvostan ihmisiä, jotka tekevät työuransa samassa ammatissa. Minun ei tulisi mieleenikään heitä arvostella. Heillä on oma elämänsä ja minulla oma. Yksi elämän opetuksia on se, että hyväksy toiset ihmiset. Pointti tässä on kuitenkin se, että ennen kuin kykenet hyväksymään toiset, sinun on hyväksyttävä itsesi.