Kertokaahan kokemuksianne hyväksi havaituista merikiikareista. Hintahaitari tuntuu olevan melkoinen, mutta ajattelin että saisivat maksaa max 500 e.
Kunnolliset merikiikarit
noviisi purjehtija
113168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tosin menee vähän alakanttiin hinnat ilmoittamaasi hintatasoon. Ko. testissä on hintaluokka alle 250 €.
Onko sulla joku spesiaalikäyttö vai miksi tuo maksimihinta on noin korkealla?
Itselläni on Zenith Marinen kiikarit joissa on hifistelynä sisäänrakennettu kompassi valolla ja kelluva kiikarihihna. Nuo maksavat melkein 400€, vertailin niitä Plastimon satasen kiikareihin ja en kyllä huomannut mitään eroa.
erityistä spesiaalikäyttöä vaan tällä kertaa haluan kunnolliset kestävät kiikarit ja olen valmis laadusta maksamaan. Parit ostamani ns. tavalliset kiikarit (n. 150 e) olivat niin surkeat, mm. vesitiiviyden osalta, vaikka en niitä vedessä liottanutkaan. Mutta positiivistahan se on jos 250 erkillä saa hyvät, taidan tsekata tuon vertailun, kiitos vinkistä.
Tietyn rajan jälkeen kiikareihin käytettyjen eurojen rajahyöty on voimakkaasti laskeva. Lisäksi melko kalliissakin kiikareissa saattaa valitettavasti esiintyä yksilöllisiä laadunvaihteluita.
Vene-lehden testi ei ollut mielestäni kummoinen. Jäi sellainen vaikutelma, että siinä annettiin kamalasti painoa erottelukyvyn pienenpienille eroille ja monet muut ominaisuudet sivuutettiin olankohautuksella. Esimerkiksi vesitiiviyttä ei muistaakseni pyritty mitenkään testaamaan. Lisäksi jäin miettimään, kuinkakohan hyvin mittaustulokset mahtavat päteä toisiin samanmallisiin kiikareihin yksilövaihteluiden vuoksi.
Siitäkin huolimatta luultavasti itse luottaisin esimerkiksi testin voittaneisiin Nikonin kiikareihin. Hankkisin siis jonkun tunnetun japanilaisen optiikkavalmistajan (Nikon, Canon, Olympus, Pentax, Fuji, tms.) kohtuulaadukkaan vesitiiviin mallin, mutta jättäisin kalleimmat high-end-tuotteet (esim. Steiner) hyllyyn.
Vanhat Nikonit päästivät yllättävän rankkasateen myötä kosteuden sisälleen. Vieras ja "huonosti" merkitty vesialue alla, ja näkyvyys tietysti huono. Teki mieli heittää putkilla vesilintua saman tien, mutta annoin vanhemmilleni mökkikiikareiksi.
Nyt neljättä kesää käytössä Steiner Skipper (karvalakkimalli). Painavat enemmän kuin kavereitten peruskiikarit, mutta on kyllä näkymässäkin eroa.
Jos kukkaro kestää useamman sadan euron investoinnin, niin osta kerralla kunnolliset. Ei se raha hukkaan mene.
Oma kokemukseni on ettei kiikareiden laadulla ole mitään merkitystä, kunhan ne vain ovat vesitiiviit. Olosuhteet veneessä ovat aina niin huonot ettei eroa hyvän ja huonon erottelukyvyn välillä huomaa mitenkään. Lisäksi putoamisen tai muun vahingon aiheuttama tuhoutuminen harmittaa vähemmän kun taloudellinen menetys on pieni. Lisäänpä kurillani vielä senkin, että kiikareiden merkitys turvallisuusvarusteena vähenee kaiken aikaa, kun vene-elektroniikka (plotteri, tutka, ais) yleistyy. Toki tosi merikarhu päihittää esim. tutkan nokkelan opaskoiransa avulla ja sijainnin näkee tähdistä, mutta em. koskeekin tavallista veneilijää.
Monesta voidaan kiistellä, mutta selvää on, että mainittu 7x50 on ainoa oikea linssi koko merikiikareille.
Jos kustannus ei ole ratkaiseva tekijä, niin osta Swarovskin tai Zeissin kiikarit.
Siinä ovat äärimmäisen laadukkaat kiikarit. Itse ostin ja maksoin 275eur. Kyllä kannatti!!!
Toinen loistavan hinta/laatusuhteen omaava on Fujinon WPC-XL 7x50. Postimyynnistä saa kompassimallin hintaan n. 150 E.
30 vuotta sitten ostin Anttilasta ekat merikiikarit. Muistan hyvin, että maksoivat silloista rahaa 186 mk eli tuollaiset 30 egee. Inflaatiotarkistusten kanssa tänä päivänä ehkä toisen mokoman.
Valmistusmaa oli Jaappani ja kyllä oli hyvä peli. Joskus toisin meni vettä sisään, kun sattuivat uimaan, mutta aina se tuli sieltä myös pois. Valitettavsti vain kova käyttö söi kiikareita pahasti: alumiiniosat hapertuivat ja lopulta kiikari meni sananmukaisesti palasiksi eli kahteen osaan.
Ajattelin satsata vuosikymmenten jälkeen vähän enemmän seuraaviin binokulaareihin ja ostin Keskisen kyläkaupassa poiketessani yli satasen kiikarit. Niiden piti olla oikien vedenpitävät. Olivat vielä tyylikkään näköisetkin.
Mutta, mutta. Tänä kesänä parissa kovemmassa luovissa kiikarit putosivat turkille ja prismat heilahtivat. Eli kaikki näkyy kahtena. Ei vaan entisessä Anttilan mallissa tuollaista tapahtunut. Vuosikymmenten aikana se saivat kipeetä oikein isän kädestä, mutta niin vain kestivät. Siis optisesti.
Eli kun valitsette kiikareita, vaatikaa kaikkien hienouksien lisäksi myös iskunkestävyyttä. Olen sitä mieltä, että merikiireiden ehdoton vaatimus on, että ne kestävät pudotuksen vähintään metrin korkeudelta turkille. Sellaista ne joutuvat joka tapauksessa kokemaan.
...huomautus: ne uudet kiikarisi lienevät olleet suunnilleen samanhintaiset reaaliarvoilla kuin vanhat. Vuoden 1977 186 mk kun oli vuoden 2007 rahassa n. 103 euroa.
Mutta itse asiasta olen samaa mieltä. Kiikareille sattuu herkästi kolhuja veneessä ja niitä pitäisi kestää.
Miksi täällä yksi ja toinen puhuu kiikareista ikään kuin veneilijä tarvitsisi useammatkin?
Minulle riittää yksi kiikari. Siinä on kaksi objektiivia ja kaksi okulaaria, mutta yhtä kaikki esine on yksi ja yhtenäinen ja ansaitsee tulla mainituksi yksiköllisenä.
Minulla oli Bilteman halpiskiikari, jolla pärjäsin monta vuotta moottoriveneessäni. Kerran purjeveneessä gastina ollessani olin ottanut kiikarini mukaan. Se putosi vendassa navigointipöydältä turkille ja tarjosi sen jälkeen kaksikin kuvaa kerralla.
Ostin pari kesää sitten tilalle Ydin-Kokkosesta (Anttilan Kodin Ykkönen) uuden kiikarin. Siinä on herkkuna paristolla valaistava suuntimakompassi. Hintaa taisi olla 120–130 euroa. Laatu on piisannut minulle.
Merikiikarin oikea koko on 7 × 50, kuten edellä on jo todettukin. 7-kertainen suurennus riittää; tätä suurempi on käsivaralta epävakaa. Ja vasta 50 mm on riittävän suuri objektiivin läpimitta keräämään heikon valon hämärissä.