Kirjoitan tähän uuden alun, koska toisaalla tästä asiasta aiemmin kirjoittamani uhkaa hukkua vaikeasti löydetääväksi.
SRK:n on enää turha pelätä arkistojensa avaamista, koska hoitokokousten asiat ovat muutenkin päälinjoiltaan jo ennestään tiedossa paljolti juuri tämän palstan ansiosta. Se siis pelkää aivan turhaa jotain aivan kuviteltua. Hoitokokousajalta saa melko kattavan kuvan jo pelkästään senaikaisia Päivämiehiä ja Siionin Lähetyslehtiä lukemalla. Niiden olemassaoloa ja saatavuutta SRK:kaan ei voi kiistää. Mitään suuria luurankoja ei enää kaapeista paljastu. Ne on jo tuotu esiin. Sen sijaan monen yksilön henkiökohtainen trauma ja jopa tragedia on vielä kartoittamatta. Sekin kannattaisi tehdä asianomaisen suostumuksella.
Kannatan hoitokokousten ja erityisesti vl-liikkeen opin tutkimuksen jatkamista koskien erityisesti 1970-lukua. Näin saataisiin pikuhiljaa kokonaiskuva tuolta ajalta. Tuo aika oli eräällä tavalla vl-liikkeen ukkojen ja fundamentalismin aikaa. Kirkkohistorian kannalta tuo aika olisi arvokas tutkimuskohde. SRK voisi auttaa tässä työssä avaamalla ainakin tutkijoille arkistonsa. Nythän se lähinnä vain tyytyy syyttämään ylilyönneistään ja ylikierroksistaan yhteiskunnallista murrosta aivan kuin hoitokokousten syyt olisivat jossain muualla kuin liikkeessä itsessään.
Rohkaisen ja kannustan SRK:ta avaamaan arkistonsa. Vain tutkimuksella saadaan kuva siitä mitä todella tapahtui, mistä syystä ja mitkä olivat seuraukset.
Puolueeton tutkimus olisi paikallaan lähinnä siksi, etä vl-liikkeeseen jääneet ja hoitokokoukset siunauksellisina, traumaattisina tai molempina kokeneet voisivat vapautua tuskastaan. Nythän siunauksellisina kokeneet eivät SRK:n johtajien (Kotimaan haastattelu)mukaan halua muistella niitä aikoja. Kokemukset olivat siis sittenkin traumaattisia, kun niitä ei haluta muistellakaan?
VL-liikken sisällä oleva tuska ilmenee erittäin selkeästi mm. tällä palstalla. Sitoutumaton, puolueeton, akateeminen tutkimus palvelisi ennen muuta vl-liikettä itseään, joka kipuilee menneisyytensä kanssa.
Samalla tutkimus palvelisi myös sitä sitenkin pientä kokonaisuuden kannalta pientä arviolta muutamien tuhansien ihmisten joukkoa, joka "heitettiin saatanalle" hoitokokouksten yhteydessä. Lahjomaton tutkimus saattaisi helpottaa heidänkin tuskaansa ja traumojaan. Tätä pientä vähemmistöäkään ei saisi unohtaa.
SRK kirjoittakoon omat historiikkinsa, mutta vl-liikkkeen johtajien ei pitäisi julistaa sitä ainoaksi oikeaksi totuudeksi, koska sitä se ei ole.
Vastustan jyrkästi sitä SRK:n nykyjohtajien Kotimaassakin viljelemää ajatusta, että vain vl-liikkeen jäsen voi kirjoittaa puolueettoman ja luotettavan tieteellisen historian vl-liikkeen hoitokokousajalta.
SRK:n on enää turha pelätä arkistojensa avaamista, koska hoitokokousten asiat ovat muutenkin päälinjoiltaan jo ennestään tiedossa paljolti juuri tämän palstan ansiosta. Se siis pelkää aivan turhaa jotain aivan kuviteltua. Hoitokokousajalta saa melko kattavan kuvan jo pelkästään senaikaisia Päivämiehiä ja Siionin Lähetyslehtiä lukemalla. Niiden olemassaoloa ja saatavuutta SRK:kaan ei voi kiistää. Mitään suuria luurankoja ei enää kaapeista paljastu. Ne on jo tuotu esiin. Sen sijaan monen yksilön henkiökohtainen trauma ja jopa tragedia on vielä kartoittamatta. Sekin kannattaisi tehdä asianomaisen suostumuksella.
Kannatan hoitokokousten ja erityisesti vl-liikkeen opin tutkimuksen jatkamista koskien erityisesti 1970-lukua. Näin saataisiin pikuhiljaa kokonaiskuva tuolta ajalta. Tuo aika oli eräällä tavalla vl-liikkeen ukkojen ja fundamentalismin aikaa. Kirkkohistorian kannalta tuo aika olisi arvokas tutkimuskohde. SRK voisi auttaa tässä työssä avaamalla ainakin tutkijoille arkistonsa. Nythän se lähinnä vain tyytyy syyttämään ylilyönneistään ja ylikierroksistaan yhteiskunnallista murrosta aivan kuin hoitokokousten syyt olisivat jossain muualla kuin liikkeessä itsessään.
Rohkaisen ja kannustan SRK:ta avaamaan arkistonsa. Vain tutkimuksella saadaan kuva siitä mitä todella tapahtui, mistä syystä ja mitkä olivat seuraukset.
Puolueeton tutkimus olisi paikallaan lähinnä siksi, etä vl-liikkeeseen jääneet ja hoitokokoukset siunauksellisina, traumaattisina tai molempina kokeneet voisivat vapautua tuskastaan. Nythän siunauksellisina kokeneet eivät SRK:n johtajien (Kotimaan haastattelu)mukaan halua muistella niitä aikoja. Kokemukset olivat siis sittenkin traumaattisia, kun niitä ei haluta muistellakaan?
VL-liikken sisällä oleva tuska ilmenee erittäin selkeästi mm. tällä palstalla. Sitoutumaton, puolueeton, akateeminen tutkimus palvelisi ennen muuta vl-liikettä itseään, joka kipuilee menneisyytensä kanssa.
Samalla tutkimus palvelisi myös sitä sitenkin pientä kokonaisuuden kannalta pientä arviolta muutamien tuhansien ihmisten joukkoa, joka "heitettiin saatanalle" hoitokokouksten yhteydessä. Lahjomaton tutkimus saattaisi helpottaa heidänkin tuskaansa ja traumojaan. Tätä pientä vähemmistöäkään ei saisi unohtaa.
SRK kirjoittakoon omat historiikkinsa, mutta vl-liikkkeen johtajien ei pitäisi julistaa sitä ainoaksi oikeaksi totuudeksi, koska sitä se ei ole.
Vastustan jyrkästi sitä SRK:n nykyjohtajien Kotimaassakin viljelemää ajatusta, että vain vl-liikkeen jäsen voi kirjoittaa puolueettoman ja luotettavan tieteellisen historian vl-liikkeen hoitokokousajalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä kirjoitus!
Olen ihan samaa mieltä, että SRK voi kirjoituttaa omia "muistelmiaan" omilla miehillä, mutta tämäntyyppinen tutkimus, mitä esität, olisi kyllä paikallan. Ja kun sanotaan, ettei toiset halua muistella hoitokokouksia, se ei ihan pidä paikkaansa, koska monet vl:t eivät yksinkertaisesti uskalla sanoa omaa mielipidettä.
Vl-liikkeen jäsenet: vaatikaa johtajianne avaamaan arkistot tutkijoille, jotka 70-luvun oletetut "salaisuudet" tulisivat julki. Teillähän ei ole mitään salattavaa. Evankeliumi on ilosanoma kaikille. Ei sitä panna vakan alle vaankynttilän jalkaan.
Vain vl-kansalla on oikea historintulkinta, ja vain niillä, jotka itse ovat tapahtumat positiivisina kokeneet.
Olen kirjoittanut tälle palstalle toisaalla kuvausta SRK:n hoitokokousmetodista. Laitan sen myös tähän koska aihe on ajankohtainen.
SRK:n veljet istuivat hoitokokouksissa etupenkissä sekä kutsuttuina että lähetettyinä. avallisesti paikalliset ry:t pyysivät keskinäisiin riitoihinsa apua SRK:lta. Työvaliokunta käsitteli pyynnöt ja päättti sitten, ketkä lähetetään (vähintään kaksi)keskusyhdistyksen edustajina hoitokokouksiin.
Hoitokokouksissa nämä SRK:n veljet nauttivat suurta arvonantoa. Yleensä heidän sanoihin luotettiin. Eräät (mm.HS) nousivat näissä kokouksissa lähes jumalan asemaan.
HS:n paljon käyttämä pravuuri oli ensin kuunnella paikallisten riitoja ja nousta sitten ylös kajauttamaan: Kaikki ovat väärässä hengessä. Siitäkös hoitokokous lämpeni ja saattoi kestää aamuyöhön asti. Kuitenkin vasta vuosien päästä huomattiin, että esim. HS oli koko ikänsä saarnannut ja opettanut uusheränneessä hengessä.
Arvovaltaongelmaa ja umpikujaa ei ratkaistu heti 1980-luvun alussa, jolloin HS oli jo syrjäytynyt. Osin tästäkin johtuu se, että vl-liike kipuilee yhä hoitokokouksiensa kanssa. Tästä ovat osoituksena mm. suomi24- palsta ja Kotimaahan SRK:n johtajien antamat ihmetystä herättävät lausunnot.
Aloittaja