Olen huomannut täällä masentuneiden palstalla kirjoituksissa silloin tällöin toistuu tämä keskittymiskyvyttömyys, saamattomuus, makoileminen jne.
Itse sain keväällä työuupumuksen ja jouduin vasten tahtoani jättämään työni. Jo ennen sitä väsymyksen vuoksi kotona aloin yhä useammin vain makoilemaan sängyssä enkä jaksanut tehdä mitään.
Nyt olen ollut levossa ja fyysisesti alan jo jaksamaan, mutta elämäni tuntuu merkityksettömälle ilman työtäni ja masennuksen vallassa kait tulee joskus makoiltua sängyllä pitkin päivää asioita mietiskellen. Välillä saatan tehdä jonkun pienen askareen, nousta, käydä veskissä, kammata hiukset, imuroida, tiskata ja sitten taas mennä makoilemaan.
En tiedä mistä tämä sängyssä makoilu on tullut? En ennen tätä uupumusta/masennusta tällä tavalla makoillut sängyssä kotona ollessani. Jotenkin kiusallista, kun vetää vain sänkyyn lekottelemaan tuon tuostakin, vaikka mikäpä siinä maatessa kun olen työttömänä.
Tunnen vain, etten ole oma itseni kun makoilen sillä tavalla.
Onko tuollainen makoileminen tyypillistä masennuksessa ja miten siitä pääsee eroon?
Itse sain keväällä työuupumuksen ja jouduin vasten tahtoani jättämään työni. Jo ennen sitä väsymyksen vuoksi kotona aloin yhä useammin vain makoilemaan sängyssä enkä jaksanut tehdä mitään.
Nyt olen ollut levossa ja fyysisesti alan jo jaksamaan, mutta elämäni tuntuu merkityksettömälle ilman työtäni ja masennuksen vallassa kait tulee joskus makoiltua sängyllä pitkin päivää asioita mietiskellen. Välillä saatan tehdä jonkun pienen askareen, nousta, käydä veskissä, kammata hiukset, imuroida, tiskata ja sitten taas mennä makoilemaan.
En tiedä mistä tämä sängyssä makoilu on tullut? En ennen tätä uupumusta/masennusta tällä tavalla makoillut sängyssä kotona ollessani. Jotenkin kiusallista, kun vetää vain sänkyyn lekottelemaan tuon tuostakin, vaikka mikäpä siinä maatessa kun olen työttömänä.
Tunnen vain, etten ole oma itseni kun makoilen sillä tavalla.
Onko tuollainen makoileminen tyypillistä masennuksessa ja miten siitä pääsee eroon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan se ihan yleistä masentuneelle.Kait se johtuu väsymyksestä mitä elimistö kokee masentuneena.Itselläni ainakin näin.En tiedä pääseekö siitä miten eroon ja kannattaako päästäkään?Ehkä lepäileminen tekee ihan hyvää kun on mieli rasittunut,kyllä se loppuu kun masennuskin helpottaa,luulisin.
Tuttua on tuo, josta kerroit. Voisin aivan helposti pötkötellä, lukea ja nukkua aamusta iltaan vaikka monta päivää. Tosin illalla sitten on aika hirveä olo kun on yö edessä, eikä ole nenäänsä ulos pistänyt.
Joku viisas kyllä sanoi, että kuuluukin asiaan silloin tällöin käpertyä pesäänsä yksin ja itseään varten.
Olen lukevinani vähän syyllisyyttä kirjoituksestasi ja minunkin makoiluohjelmaani leimaa sama tunne - ja häpeä.
Minulla on erilaisia makoilupäiviä. Niitä, jolloin jo herääminen tympii ja sitä vain tietää makaavansa enimmän päivää siellä sängynpohjalla surkeuksia hautoen ja itku kurkussa. Silloin tuntee kyllä olevansa melkein pohjalla.
On myös hyviä makoilupäiviä. Niitä, jolloin herää jopa ihan hyvällä tuulella ja se makaaminen ei ole niin apaattista vaan nautiskelevampaa, jolloin mieli ja ruumis lepää ja tuottaa jopa uusia ideoita. Saattaa olla välillä lehti tai kirja, jota syventyy lukemaan. välillä tekstiviestin kirjoitus ja vastauksen odottelu. Välillä vain hyväntuulisena makoilu ja ikkunasta taivaan pilvien katseleminen.
On totta, että makoilusta tuntee kyllä aina jonkinasteista syyllisyyttä tai sitten pelkoa, että olen jotenkin lopullisesti "vinksahtanut" eikä enää kykene muuhun kuin makoilemaan.
No, itse en ole saanut makoilla rauhassa moneen vuoteen. Kuitenkin läheiseni siitä kyllä muistavat hieman syyllistävästi huomautella tai naureskella "oletko taas sängyssä makaamassa" ja silloin tunnen siitä huonommuutta.
sellainen henkinen ja fyysinen väsymys, että on ihan pakko vaan makoilla ja nukkua.
Viimeiset pari kk olin ihmeen pirteä enkä nukkunut päikkäreitä ollenkaan. Yöunetkin oli lyhyehköjä. Nyt parina viime päivänä on taas väsyttänyt niiiin vietävästi... eikä meinaa jaksaa edes nousta ylös pissalle. Mikäköhän tässäkin mättää, vaikka nyt on kyllä menossa rankka ajanjakso.
...on tähän ketjuun kirjoittaneiden kanssa. Masennus-ahdistus-elämisenhaluttomuuden oireena tämmönen tulee.
Kuka teitin kotihommat tekee? Mulla on kotona järkyttävää ja kaikki rutiinihommat aina hoitamatta, kun en saa tehtyä. En käsitä tätä asiaa, sillä tiedän todella, miten hyvä olo tulisi pelkästään siitä, että tekisin tärkeimmät hommani - itselleni. Mutta en pysty? Siispä makoilen myös. Makoilussa on kyllä varmaan jotakin parantavaakin ideaa noin välillä kun pidetään pyjamapäivä, on siinä jotakin eheyttävää ja kuin lataamista, mutta se ei saisi olla pidempää kuin päivä ja koti pitäisi kuitenkin olla hoidettu välttävästi. Onko teitillä?
Sekin on makaamisessa paha, kun mullekin se liian usein tapahtuu, päiväksi tai kahdeksi jään sisälle, siis se paha myös, että kroppa, lihakset ja nivelet siinä kärsii! Fyysisesti se on pahaksi, mehän emme kuitenkaan masennukseltamme saa riittävästi liikuttua. Joka päivä pitäisi jotenkin liikkua ja myös raikas ilma (eli happi!) on aivoille elinehto. Ilman ulkoilmahappea kun itseään sängyssään hautoo päivän, niin johan siinä aivot kuihtuu. Niin ja paha olo aivojen kautta lisääntyy.
Voih, ku tää elämä on vaikeeta. Niin vaikeeta.:) Hyvää yötä!
Olin torstaina melkein koko päivän sisällä niin että illalla kävin vain kaupassa.
Eilen olin koko päivän sisällä, koska erään pettymyksen vuoksi masennus iski ja yksinäisyys.
Tänään en todennäköisesti ulos lähde. Väsyttää, enkä edes jaksaisi pukea päälle ja laittautua ihmistenilmoille.
Jospa sitten huomenna.. alkaa kyllä olemaan jo aika zombie olo, mutta yritän hengittää raitista ilmaa edes avonaisesta ikkunasta.
kyllä minulla enimmillään masiksessa se kolme päivää menee kotiseinien sisällä.
Ja siis silloin yleensä enimmäkseen makoilen. Ei varmasti terveellistä, tiedän.
Minä makoilen paljon masentuneena. Nytkin tekisi mieli makoilla, mutta olen kylässä...eli ei viitsi.
Yleensä mielelläni nukun...nukkuessa se mielentuska tyyntyy, ellei sitten satu näkemään painajaisia.