Löytyiskiköhän tätä kautta muita usean keskenmenon kokeneita ja kertomaan minkälaista hoitoa olette saaneet? Itsellä oli tässä kuukausi sitten jo kolmas keskenmeno ja sen jälkeenhän vasta aloitetaan tutkimaan josko vikaa olisi jossain.
Lähetteen olen nyt saanut verikokeisiin, josta katsotaan keltarauhashormoonit, mutta sain sen kuvan että nämä jos ovat alhaalla on vaikea tulla raskaaksi ja tämä nyt ei päde minuun...raskaaksi kyllä on tultu tähän mennessä aika helpolla.
Onko kukaan koskaan kokeillut mitään "poppaskonsteja" esim. olen kuullut että muutama vuosikymmen sitten jotkut lääkärit ovat ns. määränneet konjakki ryyppyjä raskaudenajan, keskenmenoista kärsineille (en nyt tarkoita kuitenkaan mitään humalahakuisuutta tai isoa määrää, vain lääkkeeksi)
Lähetteen olen nyt saanut verikokeisiin, josta katsotaan keltarauhashormoonit, mutta sain sen kuvan että nämä jos ovat alhaalla on vaikea tulla raskaaksi ja tämä nyt ei päde minuun...raskaaksi kyllä on tultu tähän mennessä aika helpolla.
Onko kukaan koskaan kokeillut mitään "poppaskonsteja" esim. olen kuullut että muutama vuosikymmen sitten jotkut lääkärit ovat ns. määränneet konjakki ryyppyjä raskaudenajan, keskenmenoista kärsineille (en nyt tarkoita kuitenkaan mitään humalahakuisuutta tai isoa määrää, vain lääkkeeksi)
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt en voi auttaa tuohon keskenmeno asiaan, mutta kymmenen vuotta sitten,kun kärsin ennen aikaisista supistuksista kovasti, kehotti lääkäri naukkaamaan pikku suullisen konjakkia kerran päivässä, jos supistaa...siis,PIENEN suullisen...kokeilin kyllä, mutta sitä en tiedä auttoiko,koska samalla oli varsinainen lääkityskin vaivaan...
päästiin kolmen lääkärin toteaman keskenmenon jälkeen Väestöliittoon. Jotain hormoneja ne määräsivät, samoin foolihappoa oli vedettävä, jos kuukautiset myöhastyivät.
No noistahan ei apua ollut, joten ei kun inseminaatioon. Puuh. Piikillä ensin hormooneja ja struutalla siittiöitä -> tulos = ei yhtään raskautta. Ilmoitettiin Väestöliittoon, jotta pidämme tuumaustaukoa ainakin puoli vuotta.
Pistettiin sitten tuona aikana esikoiselta säästetyt vauvakamat kirpparille ja kiertoon. Pari kuukautta siitä odotettiin toista.
Nyt on kolme lasta ja kuusi keskenmenoa.
Minulla on takana seitsemän peräkkäistä keskenmenoa ja nyt viimein kahdeksannella kerralla meitä onnisti ihanalla tyttövauvalla. Tyttövauva syntyi aivan "luomutuotteena" ilman minkäänlaisia "poppaskonsteja". Jo toisen keskenmenon jälkeen minä pääsin ensimmäisiin verikokeisiin, ja kolmannen kerran jälkeen minut tähystettiin, koska sinällään kolme peräkkäsitä keskenmenoa alkaa olla harvinaista ilman jotakin syytä. Niimpä... Eivätpä lääkäritkään arvanneet eikä itsellenikään tullut missään vaiheessa mieleen, että niitä tulisi vielä niin monta perä jälkeen. Ja joka kerralla olin tehostetussa tarkkailussa alkuraskauden ultrissa.
Minäkin tulin suht helposti raskaaksi, sillä tämä seitsemän keskenmenoa tulivat neljän ja puolen vuoden aikana. Ja tottahan meilläkin ns.huilaustaukoja oli aina välillä. Henkisestihän tämä rasittaa suuresti ja kuormittaa parisuhdettakin aika lailla, joten miksei silläkin ole oma vaikutuksena tähän koko touhuun.
Kävimme useissa verikokeissa, molemmat meistä mieheni kanssa. Ja sikiöstä otettiin useita näytteitä. Ja yksityistäkin sektoria kokeilimme (jossa viidennen keskenmenon jälkeen suositeltiin lahjoittajia). Emme olleet valmiita ehkä silloin siihen ja onneksemme täytyy tässä vaiheessa todetakin, että emme ryhtyneet siihen. Sillä tiedä siiten olisiko meillä vieläkään tuota ihanaa pikku tyttöämme!
Aika kauashakuista tuo konjakki yms. poppaskonstit mielestäni kyllä on, mutta varmaan kaikkea tulee mieleen yrittää siinä tilanteessa.
Kehoittaisin kuitenkin ehkä jättämään ajatukset nyt hetkeksi kokonaan siitä itse asiasta.
Kun silloin kahdeksatta kertaa olin raskaana, minimoin kaiken ylimääräisen. (seksi, kahvi, ylim. rasitus, jopa ulkomaanmatkankin peruutus). Tiedä sitten oliko niistä apua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ainakin nyt olemme todella onnellisia.