Moro,
Jokainen meistä muistaa ne parhaat pöhnät ja maailmaa syleilevät nousukänni fiilikset. Se jokin, silloin niissä hetkissä oli sellaista mitä vielä muistelemme, mietimme ja osa meistä kaiholla ajattelee, ja ehkä kaipaa.
Gallub luonteinen kysymys:
Heittäkää parhaita fiiliksiä hetkistä milloin opitte arvostamaan raitista päivää tai hetkeä. Milloin se juttu meni luihin ja ytimiin ja huomasitte, että tämän selvän pään kantaminen on vaan helkkarin upeaa.
Itselle kolahti yksinkertaisesti kerran... Aamukahvi ja Aamulehti. Istuin kolmetuntia keittiössä, katselin ulos, haistoin, maistoin ja pelkäsin, että joku vie tämän hyvän- ja rauhallisen olon pois.
DON
Jokainen meistä muistaa ne parhaat pöhnät ja maailmaa syleilevät nousukänni fiilikset. Se jokin, silloin niissä hetkissä oli sellaista mitä vielä muistelemme, mietimme ja osa meistä kaiholla ajattelee, ja ehkä kaipaa.
Gallub luonteinen kysymys:
Heittäkää parhaita fiiliksiä hetkistä milloin opitte arvostamaan raitista päivää tai hetkeä. Milloin se juttu meni luihin ja ytimiin ja huomasitte, että tämän selvän pään kantaminen on vaan helkkarin upeaa.
Itselle kolahti yksinkertaisesti kerran... Aamukahvi ja Aamulehti. Istuin kolmetuntia keittiössä, katselin ulos, haistoin, maistoin ja pelkäsin, että joku vie tämän hyvän- ja rauhallisen olon pois.
DON
Vastaukset 11
Vanhimmat
mitään yksittäistä saati ensimmäistä hetkeä, kun raittius todella kolahti, mutta koko ensimmäinen 1-1,5 vuotta olivat aivan mahtavaa aikaa. Olin jalat irti maasta, hymyilin koko maailmalle ja se hymyili takaisin. Olo oli euforinen.
Sitten tuli arki, tavalliset harmit, työ, raha, ihmissuhteet, kasvatusongelmat jne. Kuherruskuukausi raittiuden kanssa oli ohi ja tavallinen elämä jatkui.
Tämän vuoden keväällä ja kesällä olen kokenut uudestaan sen saman euforian kuin alkuraittiudella. Elämä on välillä tuntunut niin ihanalta, että se on positiivisella tavalla "ottanut sydämestä"; pakahduttanut. Useimmiten se kokemus on tullut luonnossa. Olen muutaman kerran palannut kasvimaaltani kotiin yltäpäätä multaisena ja hikisenä ja auringonpolttamana mutta niin onnellisena, että olisin voinut syleillä naapureitani.
En ole aikoihin ajatellut alkoholia tai raittiutta yhtään sen enempää kuin tupakoimattomuuttani tai kasvisruokavaliotani. En kaipaa viimeistä savukettani, viimeistä makkaraani enkä viimeistä ryyppyäni. Kaipaan aurinkoa, rikkaruohoja, valokuvaamista (uusin harrastukseni), matkailua, mukavia hetkiä ystävien seurassa ja mielekkäitä, haastavia töitä.
Talvesta pitää taas jotenkin selvitä, mutta tämän kesän muistoja ei mikään voi pyyhkiä pois.
Vasta pari kuukautta täysraittiutta takana, joten varmaankin vasta hiljalleen tajuan koko asian. Pidän kuitenkin siitä, että aamulla herätessä en ole väsynyt.
Varsinkin viikonloppuisin on mahtavaa, kun herätessä tajuaa, että on koko päivä aikaa. Krapulassa sitä vain tuskaili, että pitäisi koko päivä kärsiä. Kai tuossa on parasta se, ettei tarvitse stressata sitä, että keho on stressitilassa.
Kyllä se miulla on luonto..Selvänä ja aamuvarhaisella jo keppikävelylle.
Siinä keppeillessä voi sit ajatella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.
Metsänkeskellä on vain puut..ja linnut.Joku yksinäinen jänis joskus makaa nurmikolla.
Orava hyppelee puussa.
Siinä luonto kertoo omaa tarinaansa,ja minä ajattelen omaani.
Pysähdyn meren rannalle ja nautin hiljaisuudesta.Meren tuoksusta.
Peilityyni vesi toistaa auringon kuviot.
Ja mietin:
Tämä on ihanaa,ei krapulaa pahaa makua suussa.Ei morkkista,kaikki hyvin..niin hyvin.
Ja näitä aamuja,niitä haluaa jatkaa loputtomiin.
kaikille meille raittiille kysymys:
milloin joit viimeksi?
Minä reilusti yli kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen ei ryypyn ryyppyä ja olen tosi tyytyväinen.
Ei tule mieleenkään vetää känniä jos harmittaa, vituttaa tai muuten vain elämä paiskoo. Kun elämä ei ole paiskonut :). Juomisessa hain itse itselleni hankaluuksia, koska en osannut tai uskaltanut elää tavallista arkea ja todellisuutta. Nyt olen vahvempi ja tasaisempi. Pidän puoleni. En tarvitse kumppania sen vuoksi, että kokisin olevani elossa. Uskallan elää omana itsenäni.
Hienoa!
Ihan alussa minulla oli tuo sama, aamujen kokemus. Ensin tuntui sille kuin olisin kevätlaitumille päässyt pitkän talven jälkeen. En oikein ymmärtänyt, että nythän oikeasti voin tehdä kaikenlaista ja koko päivä on minun. Ennen aamuja ei oikeastaan ollut ja herätessä tuli tuskainen olo, että mitä mokasin eilen, en jaksa mennä mihinkään ja iltaankin vielä pitkä aika. Ja mitäs illalla muuta kuin juomaan. Sekin on uutta, että yöni nukun levollisesti.
Ihan uusi elämä tuli raittiuden myötä ja niin paljon parempi. En kaipaa edes niitä nousuhumalan tunteita, sillä nekin jäivät juomisen loppuaikoina niin loiviksi ja turhauttaviksi. Päämäärä oli vain turruttaa itsensä sammuneeksi, jotta pääsisi pois pahasta olosta ja kierre oli valmis.
Parasta on elämä itse. Ihan tavalliset pienet asiat, maut, värit, tuoksut ja ulos on päästävä joka päivä, säällä kuin säällä.
Päätin viimeinkin kirjoittaa, kun luen teidän onnellisia olotiloja. Itse juon perjantai iltaisin pienestä kossupullo littanasta, siis muovisesta 3/4 osaa ja loput näin aamulla, vaan nyt ei fiiliksiä tule siitä ja enempää en ota. Mieheni ei edes huomaa, että olen ottanut jotain, huomaan kuitenkin että olen riippuvainen tästä annoksesta, sitten jaksan taas ajatella työviikon aikana muutakin kuin viinaa. Saa nähdä kuitenkin miten kauan tätä jatkuu, kun rupeaa tekemään isompia annoksia. Silloin kun mieheni ottaa hän ottaa 6 päivää yhtäsoittoa ja on taas kolmekkin viikkoa ottamatta, minä en pysty siihen nimittäin, että en ottaisi joka viikon loppu. Nyt näyttääkin siltä että viinasta ei enää fiiliksiä saa, mutta en kyllä saa niitä selvinkään päin, onkohan se sitä masennusta josta puhutaan joka tuutista, kohta on viimeiset tipat menossa ja pitäis alkaa lauantaipäivän askareita
että alkoholi lisää masennusta. Masennusta myös yritetään poistaa alkoholilla. Pirullinen rinki, jos siitä ei pääse pois ja se ei ole helppoa, voin kertoa kokemuksesta. Kannatti kuitenkin ja masennus poistui elämästäni ajan kanssa töitä tehden.
elämäsi tappiin asti ?
tuskinpa, jos istut alas miettimään.
tai ihan mitä päätätkin, vain sinä yksin sen päätät.
muiden vastuulle et sitä oikeasti voi antaa vaikka helposti niin käy. siitä kun saa silloin helposti taas tekosyyn juoda.
sulla on tullu rutiiniksi viikon nollaus viinalla ja sitä hetkee sitte odotatki kuin lapsi pukkia.
ongelmia et yritäkään ratkoa muuten vaan kasaat nekin syyksi juoda ihan kuin ne sillä häviäis.
masennus tulee mukaan juomarille väistämättä vaikka sitä ei olis alussa ollukaan, saati jos jo elämäntapana on alakuloa jostain syystä luonnostaan.
sulkeutunut perusluonne tai muuta, ihmisillä riittää "johdatusta" juomaan.
ei vissiin ole syytä mikä ei johtaisi juomiseen. juomiseen kun on heti koukussa vaikka syy on vielä hakusessa :)
kulkevat käsikädessä, alkoholi ja masennus.
muna ja kana.
silloin ei masennuksen hoito lääkkeilläkään auta, jos toisella kädellä huuhtelee avut viinalla menemään.
taas jos viinan jättää, niin masennuskin helpottaa ja lähes aina häviää kuukaudessa - parissa.
mitäs jos keksisit perjantai-illaksi jotain räväkkää mutta ehdottoman raitista tekemistä ?
teepä lista kaikista aktiviteeteistä mihin sulla olis silloin mahdollisuus. valikoi sitte joku mieleiseltä tuntuva .
kunnon fyysinen rääkki antaa euforian ilman muuta päihdettä ja sitte unikin on syvää ja oikeasti rentouttavaa.
näin kirjoitan omasta kokemuksesta, ne on samansuuntaiset kuin sulla.
alkoholi pisti keksimään tekosyyt juoda.
olen nyt onnistunut selättämään, ainaki toistaiseksi, juomisen.
voimia tehdä mahdollinen, sitä toivon sulle.
olen koko ikäni arvostanut raittiutta ja hävennyt juomistani. En muista milloin meni ensimmäisen kerran luihin ja ytimiin, koska olen "lopettanut" useamman kerran. Lakoiksihan nuo ovat jääneet. Nyt on tarkoitus lopettaa.
Tämänkertainen lopettamispäätös kypsyi pitkään. En enää jaksanut sitä ajatusta, että joka päivä töiden jälkeen joko viinakaupasta koskenkorvaa tai ruokakaupasta siideriä tai molempia. Väsyin.
Se ei tainnut olla hetkellinen ahaa-elämys vaan pikemminkin väsyttämällä saatu voitto. Uuvuin juomiseen ja siihen, että alkoholi oli aina ensimmäisenä ajatuksissani. Ilo oli hävinyt elämästäni ja elin kuin usvassa päivästä toiseen - pääasia oli, että juomaa oli joka illaksi riittävästi. Varmasti olisin jossain vaiheessa ryhtynyt juomaan myös päivisin ja töistä poissaoloja olisi ruvennut tulemaan. Onneksi pääsin pois - haluan myös pysyä poissa!
Kun ensi kerran sain vuoden raittiutta, tulin onnelliseksi jo puolen vuoden jälkeen.
Ratkettuani kahdeksi vuodeksi juomaan menin pohjasta läpi. Vajaan kymmenen vuoden psyykkisen työn jälkeen olin taas takuuvarmasti raitis enkä vain kireästi "selvänä". En osaa sanoa, miten se tapahtui. Parasta vain jatkaa sitkeästi taivalta kuin kunnon soturi ja jonakin päivänä taivas aukeaa.
Yksinkertaiset asiat... Tulin juuri kuhaa uistelemasta. Kun tulin, oli hämärää. Tämän läppärin takana on ikkuna. Nuo pilvet ovat mielenkiintoisia. Näkisitpä nuo värit, kun aurinko nousee.
Olin ollut raittiina jo viisi vuotta, kun sain olla lapsenvahtina alle vuodenikäiselle lapsenlapselle, uudenvuoden aattona.
Lapsosen vanhemmat menivät yökylään kahdestaan ja vaimokin oli töissä.
Tyttösen kanssa katselimme ikkunasta ensimmäiset raketit pimeällä iltataivaalla, ja nukahdimme sitten rintarinnan.
Silloin tiesin, että minuun luotetaan täysin, ja olen sen luottamuksen myös ansainnut.