Varmaankin kuvitelmaa
että olisin Sinulle jotain erityistä
pohjattoman kaipauksesi kohde
uniesi enkeli ja keijukainen.
Harmaa hiirulainen
niin huomaamaton olin
vaikka hiukseni hopeaa jo välkkyy
ja joille tuultasi toivoin.
Katsoit ohitseni
en kuullut edes kuiskausta
silmieni rubiinit
ovatko ne Sinulle enää
vain himmenneitä helmiä kasvoillani ?
että olisin Sinulle jotain erityistä
pohjattoman kaipauksesi kohde
uniesi enkeli ja keijukainen.
Harmaa hiirulainen
niin huomaamaton olin
vaikka hiukseni hopeaa jo välkkyy
ja joille tuultasi toivoin.
Katsoit ohitseni
en kuullut edes kuiskausta
silmieni rubiinit
ovatko ne Sinulle enää
vain himmenneitä helmiä kasvoillani ?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sinä senkin aamu!
Luulin että nousit
ja paistoit kirkkaana
vain minulle.
Etä nostat aurinkosi
vain minun verhojeni
rakosesta.Minun
paljaita jalkoja lämmittämään.
Niin minä luulin
sinusta aamu.Sinä
mokoma ovelus ja
jokapäiväinen vieras.
Mutta tiedätkös:
minä subjektoin ajatukseni
yhteen ja kohtasin
päätelmän,että käyt
vieraissa.
Sinä koijari vehtaat
selkäni takana!Monilla
hetekoilla käyt jalkoja
lämmittämässä.Mitä minä
siis sinusta ajattelen?
Paratiisilintu sinä olet
ja perhonen.Lennät
kukasta kukkaan sinä
toivoton.Ja sitten
tuo hymy.Kuriton!
Mutta,ollaan kamuja
aamu.Ymmärrän sinua ja
suvaitsen.Kunhan taas
huomenna tulet ja
paistat.Kyllä minä
sinusta tykkään.
Aamuni ronttini.
Kiitos runostasi.
Tuntuu että soudat venettäsi
aika totisin airoin.
Ajattelin että jsopa istun
perässä ja huiskin vettä melalla,
jospa hymyilsit jo?
Epätyypillinen runo sinulta,
mutta toki siinä oli paljon taas
hyvää.
Hymyä aamuusi.
muka epätyypillinen runo minulta,
omasta mielestäni kovinkin omaa tyyliäni. Mutta
niin kuin olen aikoja sitten sanonut, arvostelun
jätän aina lukijalle - en lähde itse niitä analy-
soimaan, ne vaan syntyvät ja kuolevatkin, ehkä.
Hyvä, jos löysit kuitenkin siitä jotain.
Sitäpaitsi, tähän runoon on sisällytetty kyllä
jonkinasteinen sanoma, en tiedä osaako Hän sen
tästä löytää, jäänee nähtäväksi.
Kiitos vastarunostasi, sen tuomasta auringosta
ja hymystä jonka synnytit. Sinussa on runoilijan
suuri sielu ja kauneus.
Tiedätkös miksi linnunpoika avaa suunsa?
Pikku vatsasessa kurnii nälkä.
Se on viesti emolle,että haeppa muori
ruokaa.Lennä sinne matoapajalle ja
tuo aamiainen.
Sinun runosi sisälsi viestin ja
uskon että se meni perille ja toivomallasi
tavalla.
Runoon aina lukija asennoituu tietyllä herkkyydellä.Siksi runon singnaali
useammin pääsee perille.
Eikä vähiten siksi,että valmiudet
syventyä asiaan ovat heti olemassa.
Iloa päivääsi.
sen verran minäkin.
Niin, en tiedä meneekö perille - aika näyttää.
Hyvä niin, jos taitaa sen herkkyyden. Luulenpa
vain, etteivät kaikki omaa sitäkään taitoa. Si-
nulla se varmasti on, runosikin sen aina kertoo.
Kiitos vain, toit iloa viestilläsi Mm.
...tämä osui niin liki sieluni sopukkaa...
"..varmaankin kuvitelmaa....
...että olisin.....
.....pohjattoman kaipauksesi kohde....."
Kun näin osuu suoraan sieluun, niin sieltä sen syvimmästä sopukasta alkaa taas nousta toivon kaikenvoittava uusi verso
Kiitos Linda
..minä versoan jälleen....
ihana ystäväni, olet pitkästä aikaa poikennut ja
jättänyt aina yhtä lämmittävää palautetta.
Kun mieleni on niin melankolinen lähes aina,
suurin osa runoistanikin syntyy tällaisiksi -
jonkinlaisiksi pohdiskeluiksi, monologeiksikin.
Kiitos kuuluu Sinulle,
ja jos nyt versoat niin varmaankin voinen
odotella runoa myös Sinulta.
Kiittäen, odottamisiin.
Kerrot ikäsi sanoilla
rubiineita runoosi
sivellät luettaviksi.
Jos sydämessä tuon
sokean silmänsä kohtaa
meneen vastaan tuleva
Rakkausko
ikuisesti menojaan.
Jäljelle jää vain runo. Hienoa runoutta.
Sinun sanasi ovat kuin runoa
' kerrot ikäsi sanoilla
rubiineita runoosi
sivellät luettaviksi '
Sehän on runo !
Sinua kiitän, sanoillasi kannustat kirjoittamaan
tästä eteenkin päin.
Mitä...että runoa,no myönnettäköön,
että toisinaan yritän saada
vastauksiini jotain aivan
tavallisista sanoista
-poikkeavampaa että
juhlallisempaa.
Hyvä tietää,että huomasit
kuin tunnistit tuon
eräänlaisen piiloitetun
-hedelmän.
Kiitän myös Sinua.
jättää viimeiseksi, kun tunnen jo runsassanaisuu-
tesi niin hyvin - menee aikaa vastatessa hiukka
enemmän kuin monelle muulle.
Äärettömän vaikeaa on toisinaan keksiä, mitä vas-
tata kommentointeihin niin ettei toistaisi itse-
ään. Niin kuin Sinäkin sanot, löytää jotain poik-
keavaa tai jopa juhlallista. Runon sisällöllä on
siinäkin suuri merkitys.
Mutta todella, se eilinen sanomasi oli runo. Et
ehkä itse edes sitä kirjoittaessa huomannut,
kuinka runo synnytti itsensä siihen. Hedelmä se
tosiaan oli.
Kiitän ja toivotan oikein hyvää uutta päivää.
Minä tälläinen ajan harmiton
kiusankappale vainen.
Voihan toistoakin
päivittää,vaikka pienen
sanan siirrolla,
- tai jättää väliin-
jättää muistiin,
ja seuraavaan suuremman
kokonaisuuden yhteyteen,
jos tuntee tarpeelliseksi.
Niin huomasinko...kyllä sen
huomasin kun yritin pientä
tavanomaisesta poikkeavaa.
Mutta eri juttu hyväksyykö
niin lyhyen-itse runoksi,
on jo toinen juttu.
Samaa päivää toivon
myös sinne.
mikkään kiusankappale ole.
Sinähän olet hyvinkin kannustava palstalainen,
huomioit hyvin monet kommenteillasi.
Tottamooses voi toistoakin olla, ei siinä mitään.
Mutta todella poikkesit tavanomaisuudesta sillä
runollasi. Ehkä se omana aloituksenaan olisi ol-
lut kovin lyhyt, mutta toimiva toki.
Kiitos vielä tästäkin Dolan.
Kukas sitä yksin jaksaa tätä
elämää taivaltaa.
Kun itse on saanut hyvääkin
osakseen,niin sitä haluaa
itsestään myös toisille
jakaa,sen minkä osaa ja
pystyy.
Ennen kaikkea jos siihen
näkee kuin tuntee aihetta.
Kiitän Sinua ja toivotan
tervetulleeksi uuteen
alkavaan viikkoon.
jaksa yksin, ja kaksin aina kaunihimpi.
Ja huomenta vain, heräsin hetki sitten toisen
kerran tähän aamuun. Olin jo 4:n aikaan hereillä,
mutta mentiin vielä koiruuden kanssa unille.
Vaikka vettä sataa, hymyillään.
Kiitos eilisestä, ja hyvää uutta alkanutta viik-
koa Sinullekkin.
..se epäusko valtaansa ottaa
ja luulee ettei toinen rakasta.
tästä tulee mieleen kohtaaminen
mutta toinen ei ole huomioinut
sinua ja on tässä vähän moitteen
sävyä rakkaalle.
kaunista kerrontaa
mutta mitäpä muuta voiskaan odottaa
sinulta hopeisen kruunun kantajalta.
hyvä,paras linda!!!
epäusko se toisinaan valtaa, olet oikeassa.
Olet lukenut ja tulkinnut jälleen kerran runoani
melko tarkasti Runopoika. Kaikkea ei voi paljas-
taa, mutta totuuden siemeniä siinä kuitenkin on.
Hopeinen on kruununi, ja siitä olen muuten
oikeasti ylpeä. Toiset hakevat sitä kampaajalta,
minulle sen on Luoja luonut.
Kiitos Sinulle taas, aina yhtä kannustavasta pa-
lautteestasi.
eli runosi kohde ja jos ylipäätään olisin mies, niin vastaisin runoosi näin :))
Olet minulle erityisen tärkeä
kaipuuni suurin kohde
juuri sinuun
sinä unieni enkeli
kaunein keijukaiseni
olen rakastunut.
Kauniit hopeanhohtoiset hiuksesi
tuulen niillä leikitellessä
korvan taakse kiehkuran sipaisen
silmiesi edestä pois
et ohittaa voi katsettani
et epäröidä tunteitani.
Hiljaa kuiskaan sinulle
ei, älä luulekaan
että hiirulainen olisit
et minulle
olet loistavin, kirkkain tähteni
kuin hiottu timantti, jalokiveni
sitä sinä olet minulle
ja sydämesi näkee taas.
Näin voisin kuvitella että runosi kohde kirjoittaisi vastarunon sinulle!?
Hienon runon kirjoitit, mutta niin kuin Muuan mieskin mainitsi
ei aivan tyypillistä sinua, mutta sopii kuitenkin hyvin sinun käsialaasi. :)
Voi että, miten oletkaan kirjonut kauniin runon
omani evästeillä. Oikea ylistyslaulu suorastaan
ihmiselle jota rakastaa.
Tuokin runosi on ihan pakko tallentaa, vaikutta-
va se on - ehdottomasti.
Kummallista, että Mm ja Sinä näette runoni joten-
kin erilaisena kuin aiempani. Ja minä kun kuvit-
telin kirjoittaneeni aivan näköiseni siitä.
Kiva kuitenkin kuulla, että käsialani näkyy täs-
sä.
Kiitos Diinaliin, niin runostasi kuin sanoistasi-
kin. Tuo runosi olisi muuten ollut oiva ihan oma-
na aloituksenaankin.
Meistä ei toivoisi olevansa
rakastettu ja haluttu..
kauneus on kuitenkin katoavaista
Mikäpä sen ihanampaa kuin
vanhentua yhdessä..
hopea ohimoilla välkkyen.
Olla hupsukin..
olla rakas toinen toiselle
loppuun asti.
kauneus on todellakin katoavaista, eikä mikään
ole kestävää.
Monet asiat tässä runossani kirjoittivat kuin
itse itsensä, elämän epävarmuuskin johon Tomppa
viittasi. Nyt on taas sellainen haikuvaihe menos-
sa, ja se synnyttää tämänkaltaista ainesta.
Sinulle kiitos sanoistasi.
voit olla hänelle totta
se suuri rakkaus.
Voit olla kalliimpi
kuin yksikään jalokivi.
Rakkausrunosi on koskettava.
Paljon tykkäsin.Kiitos.
kuinka kauniin palautteen oletkaan jättänyt.
Kunpa kaikki olisikin niin, mutta elämä ei aina
kohtele siten kuin itse toivoisi.
Kiitos Sinulle, aina yhtä herttainen olet.
...vaan runosi on totisinta totta...
Kuinka ihminen alkaa väheksymään itseään. Olet kirjoittanut hienon runon ikääntymisestä ja rakkaudesta. Siitä tykkäsi tomppa.
vuodet vierii ja jättää jälkiä meihin,
silti toivoisi rakkauden kulkevan mukana. Epävar-
muus on kyllä tuttua, mistä johtuneekaan sitten.
Kiitos Tomcat sanoistasi.
Runosi mukaista.
Sunnuntaita ihanaa koskelle.
vai miten se nyt olikaan * nauraa *
Kiitos Margitta sanoistasi.
...uupunut
ja silti koin
tästä epätoivon
enkä halua sitä kuitenkaan
nähdä, haluan
että silmät kipinöi
ja että odotan
että sydämesi
näkee minut
ja rakkauden minussa
pidin taas Linta:)
vaan toivoa, juuri niin kuin Sinä sen kirjoitit
' haluan
että silmät kipinöi
ja odotan
että sydämesi näkee minut
ja rakkauden minussa '
Noin sen haluan olla.
Kiitos Kaarusein.
En vaan tajua,
mistä sinä tämän koskettavuuden näihin
runoihisi kaivat?
Sulla täytyy olla joku salakuoppa, ei
tämä muuten mene kaaliin.
Hieno on ja siitäkin vielä hienompi tämä runosi!
vakkasista, mistä itsekkin omiisi löydät
sisällön. Ei nää ole yhtään kummoisempia, kuin
omatkaan runosi systeri.
Kiitos vain kannustavista sanoistasi.
Hätäseen tässä hommien välissä piipahdin vastaa-
massa edes tähän.