Hyvät viljelijät ja Farmari-näyttelyn vieraat,
Satokausi on tänä vuonna ollut vaihteleva. Viljasato näyttää kohtuulliselta mutta aiemmin kesällä useita viljelijöitä erityisesti pohjoisemmilla tuotantoalueilla ovat vaivanneet liiallinen vesi ja raekuurot. Alkukesän viileys on niin ikään ollut ominaista tälle viljelykaudelle. Kaikesta tästä huolimatta näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset tuottajat pystyvät jälleen tuottamaan suomalaiselle kuluttajalle ruuan.
Suomalainen kuluttaja onkin avainasemassa siinä, että kotimainen tuotanto turvataan. Ostamalla kotimaista, joutsen lipulla varustettuja tuotteita, edesautamme parhaiten puhtaan ja turvallisen ruuan säilymistä tulevaisuudessakin ruokapöydissämme.
Sinivihreän hallituksen ohjelma antaa erinomaisen pohjan suomalaisen elintarviketuotannon kehittämiselle. Nykyinen hallituskokoonpano on myös alusta alkaen omaksunut maatalouspolitiikassa myönteisen asenteen, jonka päämääränä on turvata kotimaiselle maataloudelle kannustava ja kilpailukykyinen toimintaympäristö. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa maatalouselinkeinojen tuottavuuskehitystä ja samalla turvata viljelijöiden toimeentulo tehokkaalla EU-politiikalla, sekä tarvittaessa kansallisin tukiratkaisuin. Kaikkia ulkoapäin tulevia ongelmia emme mekään pysty täysin korjaamaan. Erityisesti energian hinnan nousu on rasannut alaa kuin alaa rajusti tämän vuoden aikana.
Hallituksen henkiseen asenteeseen maa- ja metsätaloutta koskevissa asioissa ei kuulu vastakkainasettelu. Eli maatalouden kehittäminen ei automaattisesti meille tarkoita sitä, että siihen investoidut varat tulisi automaattisesti kompensoida kaupunkilaisille palkansaajille ikäänkuin korvauksena toisen eturyhmän saamasta hyödystä. Tässä suhteessa muutosta lienee tapahtunut.
Maatalouden tulevaisuuteen vaikuttavat yhä enemmän toimintaympäristössä vaikuttavat hintamuutokset, globaalit vaikutukset. Tukipolitiikalla on kuitenkin pohjoisissa oloissamme erittäin merkittävä vakauttava rooli tuotannon turvaamisessa. Tällä hetkellä meneillään on kaksi ajankohtaista asiaa jotka vaikuttavat suomalaisten tuottajien elämään.
Ensiksi, EU:ssa valmisteilla oleva terveystarkastus. Siinä EU:n maatalouspolitiikkaa mukautetaan tämän ajan haasteisiin, jatketaan vuonna 2003 tehtyjä uudistuksia. Suomen kannalta uudistukseen liittyy hankalia kohtia, joissa Suomelle on äärimmäisen tärkeää saada tyydyttävät ratkaisut. Näistä merkittävin on maidon tuotannon turvaaminen EU:n kiintiöjärjestelmän loppuessa vuonna 2015. Tilalle tarvitaan, erityisesti Keski-Eurooppaa suurempia tuotantokustannuksia kompensoimaan erityinen tukimuoto, esimerkiksi lypsylehmäpalkkio, joka antaa tuottajillemme motivaation jatkaa. Toinen merkittävä tuotantoon sidotun tuen kysymys liittyy naudanlihan tuotantoon. Haluaisimme säilyttää nykyiset tukijärjestelmät, joita komissio on esittänyt poistettavaksi.
Terveystarkastuksessa Suomella on kovan vaikuttamisen paikka. Haluan tässä työssä antaa täyden tuen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle, joka ei yksin ole vaatimuksia esittämässä. Päätöksissä joudutaan sovittamaan yhteen 27 maan toiveet ja EU:n kansainväliset velvoitteet, joita mm. maailman vapaakaupan säännöt velvoittavat.
Toinen merkittävä asia valmistelussa on tarkistus pohjoisen tuen päätökseen. Hallitus hyväksyi esityksen kesäkuussa, jota EU:n komissio parhaillaan tutkii. Tuossakin maito on keskeisin kysymys. Pyrimme saamaan maidon kiintiöjärjestelmään hiukan joustavuutta sellaisella järjestelmällä, jossa pohjoisella alueella yli- ja alituotantoa voidaan tasata alueen kokonaiskiintiömäärän puitteissa. Pohjoiseen tukeen ei sinänsä EU:n suunnalta ole paineita tuen määrälliseen alentamiseen mutta tuen muodoista tullee olemaan kova neuvottelu, mm. yksimahais- eli sika- ja siipikarjasektorien osalta. Tässäkin asiassa Suomen etu ja vahvuus on, jos pystymme toimimaan Brysselin suuntaan yksimielisesti niin hallinnon kuin tuottajien kesken.
Hyvät kuulijat,
Farmarissa on esillä vahvasti myös yksi kansantaloutemme pilareista eli elintarviketalous, joka on neljänneksi suurin teollisuuden ala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Suomalaisen elintarviketalouden vahvuuksia ovat muun muassa tuotteiden korkea laatu ja hyvä hygieniataso, loistavat maukkaat raaka-aineet, korkea ammattitaito niin yrityksissä kuin neuvonta- ja kehittäjätahoissa, kuluttajien kasvava arvostus kotimaista ruokaa kohtaan sekä ketjun eri toimijoiden vahva yhteistyö elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden eteen ns. pellolta pöytään -periaatteella. Mm. MTK on toiminut esimerkillisellä tavalla nostamalla ruokakulttuurin edistämisen yhdeksi kärkitavoitteekseen omalla agendallaan.
Vuotta 2008 on leimannut monellakin tapaa ruokakeskustelu. Tänä vuonna tapahtuneet muutokset elintarvikkeiden maailmankaupassa ja esimerkiksi energian rajussa hinnannousussa ovat heijastuneet myös kotimaahamme kuluttajien ollessa hämmentyneitä elintarvikkeiden kohonneista hinnoista. Tähän hallitus on vastaamassa muun muassa elintarvikkeiden alv:n alentamisella. Ollennaista tavoitteen saavuttamisesa on se, ettei veroale sula ennen kuluttajaa muihin portaisiin. Uskon, että myös kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella voisi olla merkitävä vaikutus koko elintarviketalouden kehittämisessä ja erityisesti tuore-elintarvikkeiden logistiikka ketjun kehittämisessä. Kilpailun lisääntyminen on aina asiakkaan etu. Toivonkin, että hallitus pääsisi keskusteleman kauppojen kilpailua lisäävistä toimepiteistä ja tänä syksynä.
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisen saralla olemme astumassa aimo askelia eteenpäin. Modernissa ajatelussa elintarviketaloutta ei ajatella vain tuotantotukien näkökulmasta tai maaseutu-kaupunki vastakkainasettelun näkökulmasta.
Hallitus on aloittanut tänä vuonna suomalaisen ruuan edistämisohjelman. Ohjelman avulla pyritään nostamaan suomalaisen ruuan arvostusta, kehittämään lähi- ja luomuruuan jakelua, sekä parantamaan ruuan kulutustottumuksia terveellisen ruuan käytön hyväksi. Hanke on eräänlainen sateenvarjohanke, jossa mukana ovat ruuan tuottajien, jalostajien ja teollisuuden lisäksi kauppa ja ravintola-ala, sekä ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvät tahot, kuten kulttuuripiirit ja koulut. Ohjelman yhtenä osana ovat myös vientiin liittyvät kysymykset. Ja tekemistä riitää.
Pidän itseänikin jonkinlaisena ruokaihmisenä, koska olen kiinnostunut ruoanlaitosta – itseasiassa se on paras harrastukseni toisen kotimaiseenruokaan liittyvän harrastuksen, metsästyksen kanssa. Toisaalta olen kiinnostunut ruokakulttuureista ja elintarvikkeiden myyntiin liittyvistä asioista jne. Tästä syystä tämä hallitusohjelman kirjaus on yksi suosikeistani. Haluan myös itse olla hankeessa mukana, ei rahasalkkua kantavana valtiovarainministerinä, vaan alasta kiinostuneena kansalaisena ja vaikuttajana.
Suomalaiseen ruokaan yhdistetään usein laatuun, eettisyyteen ja hyvään makuun liittyviä mielikuvia. Meidän onkin syytä määrätietoisesti vahvistaa suomalaiseen ruokaan ja elintarviketuotantoon liittyvää tutkimusta, tuotekehittelyä ja vientiä. Sinivihreä hallitus näkee elintarvikealan tutkimuksen tärkeänä osana ruokaketjun kehittymistä. Kansainvälisessä kovassa kilpailussa pärjätään vain, jos korkeaa osaamistamme pidetään yllä tutkimuksen voimin. Tieto ja osaaminen pitää tehokkaasti välittää koulutuksen ja neuvonnan kautta tuottajille. Elintarvikeala pärjää vain, jos sen tuotteille ja osaamiselle on kysyntää. Tähän kaikkeen meillä on Suomessa hyvät mahdollisuudet.
Kilpailukyvyn lisäämisen elintarvikeketjun sisällä on oltava ennen kaikkea markkinalähtöistä. Oikein kohdennetulla politiikalla voidaan tätä päämäärää tukea. Koko elintarvikesektorin sisällä on tehtävä nykyistä enemmän yhteistyötä ja yhdistettävä voimia.
Ruoasta kiinnostuneena ihmisenä olen usein pohtinut kotimaisen ruoan saatavuuteen, arvostukseen ja markkinointiin liittyviä kysymyksiä. Olen varma siitä, että suomalaiset ovat riittävän kiinnostuneita ja valveutuneita ollakseen valmiita maksamaan ruokaan liityvistä elämyksistä ja lisäarvopalveluista. Tämä vaatii kuitenkin vahvaa panostusta markinointiviestintään ja uusiin tuotteisiin. Mikä ero on brasiliaisella ja suomalaisella pihvilihalla? Tätä me emme tiedä. Tiedämme vain, että brassihärkä laiduntaa ympärivuoden ja suomalaisen pihvilihan ostaminen on isänmaallista. Toisaalta mielikuvamme kuumaa tangoatihkuvasta ulkoilmaravintolasta El Toro lankkuineen on varsin vaikuttava. Nykyinen tietotaso suomalaisesta ruoasta ei meille kuluttajille riitä. Onneksi moni fakta on meidän puolellame. Paljon on sen sijaan tehävänä tuote ja fiilispuolella. Voisimme antaa itsellemme oikeuden vapautua protestanttisen etiikan kuvaamasta ” otsasi hiessä on sinun leipää syömän” ajattelusta ja sallitava itsellemme nautinto suomalaisesta ruoasta ilman velvollisuuden tuntoa.
Korkeatasoisesti järjestetty nettikauppa on suuri mahdollisuus myös elintarviketaluodessa. Esimerkkinä mainitsen mm. deliporo.fi ja Alko.
Olen vakuuttunut, että meillä olisi paljon mahdollisuuksia sellaisilla markkinoilla, joista asiakas voisi valita yksilöllisesti, kenen tuottajan lihaa, kalaa tai kasviksia haluaa kotiinsa tilata. Kyseessä ei ole vain rationaalinen päätös, vaan mitä suurimmassa määrin tunnepitoinen päätös. On kiva fiilis tilata tutulta Jounilta taas ne mureat paistit.
Nettikaupassa kyse on myös siitä tunteesta, että tiedän, kuka on ruokani takana ja kuinka ruokani päätyy minulle. Henkilökohtaisesti kalanostoani marketista rajoittaa epävarmuus siitä, milloin se on pyydety. Tähänkin voisi vaikutaa esimerkiksi sillä, että kalan vieressä tikittäisi kello, joka laskisi tunteja ja minuutteja verkosta irrottamisesta.
Suomalaiset nettikuppiaat voisivat yhdistää voimiaan ja tarjota tuoteitaan yhdessä ja ottaa siihen oheen vaikkapa joku paikallinen panimo.
Sivumennen sanottuna järvikalan arvostus, tuoteistus, markinointi ja kulutus ovat täysin alkutekijöisään. Järvikalan tilanneta voisi verrata aikaan, jolloin Suomessa sai broileria ainoastaan pakasteisena.
******
Hallitus päätti muutama viikko sitten antaa esityksen puun myyntitulon osittaisesta verovapaudesta metsäteollisuuden puun saannin turvaamiseksi. Verovapaus tulee voimaan takautuvasti huhtikuun alusta alkaen ja se on mittaluokaltaan 50 prosenttia vuoden 2009 loppuun asti. Vuonna 2010 huojennus on 25 prosenttia.
Toimenpiteen arvo ilman käyttäytymismuutoksia on n. 170 miljoonaa euroa. Puun myynnin lisääntyminen tuo kuitenkin myös lisää vertuloja. Toisaalta puupulan aiheuttama tuotannon supistaminen aiheutaisi mittavia menetyksiä verotuloissa, joten lopullinen hinta-arvio jää nähtäväksi.
Syykin tälle toimelle, ja tälle tuntuvalle mittaluokalle, on selvä: Mikäli Venäjän puutullien seuraava korotus tulee voimaan ensi vuoden alusta, vaarantuu metsäteollisuuden puun saanti. Kyse ei siis ole tulonsiirrosta metsänomistajille, vaan pyrkimyksestä turvata työpaikat ja yhden keskeisen huppuosaamisalan tulevaisuuden näkymät. Työpaikka on paras keino, jolla turvataan ihmisille tulevaisuuden usko. Metsäteollisuuden merkitys uusien tuoteiden mm. bioenergian kehittäjänä on korvaamaton ja siksi tämän alan tulevaisuudesta kannataa huolehtia.
Metsäteollisuuden vaikutus koko kansantaloutemme toimintaan on niin suuri, että metsäteollisuuden kohtalolla on vaikutusta jokaisen suomalaisen hyvinvointiin. Yhdenkin yksittäisen tehtaan sulkemisella on konkreettista vaikutusta satojen ja tuhansien ihmisten tulevaisuuteen. Tämän vuoksi päätimme ryhtyä näin tuntuviin toimenpiteisiin. Jos tämänkin toimen jälkeen tulemme näkemään päätöksiä tehtaiden sulkemisesta, ainakin tiedämme, ettei kotimaisen puun saaminen markkinoille jäänyt verotuksesta kiinni.
Lehdistä olenkin saanut jo ilokseni lukea, että tämän päätöksen julkistamisen jälkeen metsänhoitoyhdistyksiin tulevat tiedustelut ja toimeksiannot ovat jo lisääntyneet.
Hyvä Farmari-väki. Toivotan menestystä suomalaiselle maa- metsä-ja elintarviketaloudelle. Näillä aloilla on menestymisen mahdollisuuksia myös jatkossa, kunhan pidämme kunnianhimon riittävän korkealla tasolla.
Satokausi on tänä vuonna ollut vaihteleva. Viljasato näyttää kohtuulliselta mutta aiemmin kesällä useita viljelijöitä erityisesti pohjoisemmilla tuotantoalueilla ovat vaivanneet liiallinen vesi ja raekuurot. Alkukesän viileys on niin ikään ollut ominaista tälle viljelykaudelle. Kaikesta tästä huolimatta näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset tuottajat pystyvät jälleen tuottamaan suomalaiselle kuluttajalle ruuan.
Suomalainen kuluttaja onkin avainasemassa siinä, että kotimainen tuotanto turvataan. Ostamalla kotimaista, joutsen lipulla varustettuja tuotteita, edesautamme parhaiten puhtaan ja turvallisen ruuan säilymistä tulevaisuudessakin ruokapöydissämme.
Sinivihreän hallituksen ohjelma antaa erinomaisen pohjan suomalaisen elintarviketuotannon kehittämiselle. Nykyinen hallituskokoonpano on myös alusta alkaen omaksunut maatalouspolitiikassa myönteisen asenteen, jonka päämääränä on turvata kotimaiselle maataloudelle kannustava ja kilpailukykyinen toimintaympäristö. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa maatalouselinkeinojen tuottavuuskehitystä ja samalla turvata viljelijöiden toimeentulo tehokkaalla EU-politiikalla, sekä tarvittaessa kansallisin tukiratkaisuin. Kaikkia ulkoapäin tulevia ongelmia emme mekään pysty täysin korjaamaan. Erityisesti energian hinnan nousu on rasannut alaa kuin alaa rajusti tämän vuoden aikana.
Hallituksen henkiseen asenteeseen maa- ja metsätaloutta koskevissa asioissa ei kuulu vastakkainasettelu. Eli maatalouden kehittäminen ei automaattisesti meille tarkoita sitä, että siihen investoidut varat tulisi automaattisesti kompensoida kaupunkilaisille palkansaajille ikäänkuin korvauksena toisen eturyhmän saamasta hyödystä. Tässä suhteessa muutosta lienee tapahtunut.
Maatalouden tulevaisuuteen vaikuttavat yhä enemmän toimintaympäristössä vaikuttavat hintamuutokset, globaalit vaikutukset. Tukipolitiikalla on kuitenkin pohjoisissa oloissamme erittäin merkittävä vakauttava rooli tuotannon turvaamisessa. Tällä hetkellä meneillään on kaksi ajankohtaista asiaa jotka vaikuttavat suomalaisten tuottajien elämään.
Ensiksi, EU:ssa valmisteilla oleva terveystarkastus. Siinä EU:n maatalouspolitiikkaa mukautetaan tämän ajan haasteisiin, jatketaan vuonna 2003 tehtyjä uudistuksia. Suomen kannalta uudistukseen liittyy hankalia kohtia, joissa Suomelle on äärimmäisen tärkeää saada tyydyttävät ratkaisut. Näistä merkittävin on maidon tuotannon turvaaminen EU:n kiintiöjärjestelmän loppuessa vuonna 2015. Tilalle tarvitaan, erityisesti Keski-Eurooppaa suurempia tuotantokustannuksia kompensoimaan erityinen tukimuoto, esimerkiksi lypsylehmäpalkkio, joka antaa tuottajillemme motivaation jatkaa. Toinen merkittävä tuotantoon sidotun tuen kysymys liittyy naudanlihan tuotantoon. Haluaisimme säilyttää nykyiset tukijärjestelmät, joita komissio on esittänyt poistettavaksi.
Terveystarkastuksessa Suomella on kovan vaikuttamisen paikka. Haluan tässä työssä antaa täyden tuen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle, joka ei yksin ole vaatimuksia esittämässä. Päätöksissä joudutaan sovittamaan yhteen 27 maan toiveet ja EU:n kansainväliset velvoitteet, joita mm. maailman vapaakaupan säännöt velvoittavat.
Toinen merkittävä asia valmistelussa on tarkistus pohjoisen tuen päätökseen. Hallitus hyväksyi esityksen kesäkuussa, jota EU:n komissio parhaillaan tutkii. Tuossakin maito on keskeisin kysymys. Pyrimme saamaan maidon kiintiöjärjestelmään hiukan joustavuutta sellaisella järjestelmällä, jossa pohjoisella alueella yli- ja alituotantoa voidaan tasata alueen kokonaiskiintiömäärän puitteissa. Pohjoiseen tukeen ei sinänsä EU:n suunnalta ole paineita tuen määrälliseen alentamiseen mutta tuen muodoista tullee olemaan kova neuvottelu, mm. yksimahais- eli sika- ja siipikarjasektorien osalta. Tässäkin asiassa Suomen etu ja vahvuus on, jos pystymme toimimaan Brysselin suuntaan yksimielisesti niin hallinnon kuin tuottajien kesken.
Hyvät kuulijat,
Farmarissa on esillä vahvasti myös yksi kansantaloutemme pilareista eli elintarviketalous, joka on neljänneksi suurin teollisuuden ala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Suomalaisen elintarviketalouden vahvuuksia ovat muun muassa tuotteiden korkea laatu ja hyvä hygieniataso, loistavat maukkaat raaka-aineet, korkea ammattitaito niin yrityksissä kuin neuvonta- ja kehittäjätahoissa, kuluttajien kasvava arvostus kotimaista ruokaa kohtaan sekä ketjun eri toimijoiden vahva yhteistyö elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden eteen ns. pellolta pöytään -periaatteella. Mm. MTK on toiminut esimerkillisellä tavalla nostamalla ruokakulttuurin edistämisen yhdeksi kärkitavoitteekseen omalla agendallaan.
Vuotta 2008 on leimannut monellakin tapaa ruokakeskustelu. Tänä vuonna tapahtuneet muutokset elintarvikkeiden maailmankaupassa ja esimerkiksi energian rajussa hinnannousussa ovat heijastuneet myös kotimaahamme kuluttajien ollessa hämmentyneitä elintarvikkeiden kohonneista hinnoista. Tähän hallitus on vastaamassa muun muassa elintarvikkeiden alv:n alentamisella. Ollennaista tavoitteen saavuttamisesa on se, ettei veroale sula ennen kuluttajaa muihin portaisiin. Uskon, että myös kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella voisi olla merkitävä vaikutus koko elintarviketalouden kehittämisessä ja erityisesti tuore-elintarvikkeiden logistiikka ketjun kehittämisessä. Kilpailun lisääntyminen on aina asiakkaan etu. Toivonkin, että hallitus pääsisi keskusteleman kauppojen kilpailua lisäävistä toimepiteistä ja tänä syksynä.
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisen saralla olemme astumassa aimo askelia eteenpäin. Modernissa ajatelussa elintarviketaloutta ei ajatella vain tuotantotukien näkökulmasta tai maaseutu-kaupunki vastakkainasettelun näkökulmasta.
Hallitus on aloittanut tänä vuonna suomalaisen ruuan edistämisohjelman. Ohjelman avulla pyritään nostamaan suomalaisen ruuan arvostusta, kehittämään lähi- ja luomuruuan jakelua, sekä parantamaan ruuan kulutustottumuksia terveellisen ruuan käytön hyväksi. Hanke on eräänlainen sateenvarjohanke, jossa mukana ovat ruuan tuottajien, jalostajien ja teollisuuden lisäksi kauppa ja ravintola-ala, sekä ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvät tahot, kuten kulttuuripiirit ja koulut. Ohjelman yhtenä osana ovat myös vientiin liittyvät kysymykset. Ja tekemistä riitää.
Pidän itseänikin jonkinlaisena ruokaihmisenä, koska olen kiinnostunut ruoanlaitosta – itseasiassa se on paras harrastukseni toisen kotimaiseenruokaan liittyvän harrastuksen, metsästyksen kanssa. Toisaalta olen kiinnostunut ruokakulttuureista ja elintarvikkeiden myyntiin liittyvistä asioista jne. Tästä syystä tämä hallitusohjelman kirjaus on yksi suosikeistani. Haluan myös itse olla hankeessa mukana, ei rahasalkkua kantavana valtiovarainministerinä, vaan alasta kiinostuneena kansalaisena ja vaikuttajana.
Suomalaiseen ruokaan yhdistetään usein laatuun, eettisyyteen ja hyvään makuun liittyviä mielikuvia. Meidän onkin syytä määrätietoisesti vahvistaa suomalaiseen ruokaan ja elintarviketuotantoon liittyvää tutkimusta, tuotekehittelyä ja vientiä. Sinivihreä hallitus näkee elintarvikealan tutkimuksen tärkeänä osana ruokaketjun kehittymistä. Kansainvälisessä kovassa kilpailussa pärjätään vain, jos korkeaa osaamistamme pidetään yllä tutkimuksen voimin. Tieto ja osaaminen pitää tehokkaasti välittää koulutuksen ja neuvonnan kautta tuottajille. Elintarvikeala pärjää vain, jos sen tuotteille ja osaamiselle on kysyntää. Tähän kaikkeen meillä on Suomessa hyvät mahdollisuudet.
Kilpailukyvyn lisäämisen elintarvikeketjun sisällä on oltava ennen kaikkea markkinalähtöistä. Oikein kohdennetulla politiikalla voidaan tätä päämäärää tukea. Koko elintarvikesektorin sisällä on tehtävä nykyistä enemmän yhteistyötä ja yhdistettävä voimia.
Ruoasta kiinnostuneena ihmisenä olen usein pohtinut kotimaisen ruoan saatavuuteen, arvostukseen ja markkinointiin liittyviä kysymyksiä. Olen varma siitä, että suomalaiset ovat riittävän kiinnostuneita ja valveutuneita ollakseen valmiita maksamaan ruokaan liityvistä elämyksistä ja lisäarvopalveluista. Tämä vaatii kuitenkin vahvaa panostusta markinointiviestintään ja uusiin tuotteisiin. Mikä ero on brasiliaisella ja suomalaisella pihvilihalla? Tätä me emme tiedä. Tiedämme vain, että brassihärkä laiduntaa ympärivuoden ja suomalaisen pihvilihan ostaminen on isänmaallista. Toisaalta mielikuvamme kuumaa tangoatihkuvasta ulkoilmaravintolasta El Toro lankkuineen on varsin vaikuttava. Nykyinen tietotaso suomalaisesta ruoasta ei meille kuluttajille riitä. Onneksi moni fakta on meidän puolellame. Paljon on sen sijaan tehävänä tuote ja fiilispuolella. Voisimme antaa itsellemme oikeuden vapautua protestanttisen etiikan kuvaamasta ” otsasi hiessä on sinun leipää syömän” ajattelusta ja sallitava itsellemme nautinto suomalaisesta ruoasta ilman velvollisuuden tuntoa.
Korkeatasoisesti järjestetty nettikauppa on suuri mahdollisuus myös elintarviketaluodessa. Esimerkkinä mainitsen mm. deliporo.fi ja Alko.
Olen vakuuttunut, että meillä olisi paljon mahdollisuuksia sellaisilla markkinoilla, joista asiakas voisi valita yksilöllisesti, kenen tuottajan lihaa, kalaa tai kasviksia haluaa kotiinsa tilata. Kyseessä ei ole vain rationaalinen päätös, vaan mitä suurimmassa määrin tunnepitoinen päätös. On kiva fiilis tilata tutulta Jounilta taas ne mureat paistit.
Nettikaupassa kyse on myös siitä tunteesta, että tiedän, kuka on ruokani takana ja kuinka ruokani päätyy minulle. Henkilökohtaisesti kalanostoani marketista rajoittaa epävarmuus siitä, milloin se on pyydety. Tähänkin voisi vaikutaa esimerkiksi sillä, että kalan vieressä tikittäisi kello, joka laskisi tunteja ja minuutteja verkosta irrottamisesta.
Suomalaiset nettikuppiaat voisivat yhdistää voimiaan ja tarjota tuoteitaan yhdessä ja ottaa siihen oheen vaikkapa joku paikallinen panimo.
Sivumennen sanottuna järvikalan arvostus, tuoteistus, markinointi ja kulutus ovat täysin alkutekijöisään. Järvikalan tilanneta voisi verrata aikaan, jolloin Suomessa sai broileria ainoastaan pakasteisena.
******
Hallitus päätti muutama viikko sitten antaa esityksen puun myyntitulon osittaisesta verovapaudesta metsäteollisuuden puun saannin turvaamiseksi. Verovapaus tulee voimaan takautuvasti huhtikuun alusta alkaen ja se on mittaluokaltaan 50 prosenttia vuoden 2009 loppuun asti. Vuonna 2010 huojennus on 25 prosenttia.
Toimenpiteen arvo ilman käyttäytymismuutoksia on n. 170 miljoonaa euroa. Puun myynnin lisääntyminen tuo kuitenkin myös lisää vertuloja. Toisaalta puupulan aiheuttama tuotannon supistaminen aiheutaisi mittavia menetyksiä verotuloissa, joten lopullinen hinta-arvio jää nähtäväksi.
Syykin tälle toimelle, ja tälle tuntuvalle mittaluokalle, on selvä: Mikäli Venäjän puutullien seuraava korotus tulee voimaan ensi vuoden alusta, vaarantuu metsäteollisuuden puun saanti. Kyse ei siis ole tulonsiirrosta metsänomistajille, vaan pyrkimyksestä turvata työpaikat ja yhden keskeisen huppuosaamisalan tulevaisuuden näkymät. Työpaikka on paras keino, jolla turvataan ihmisille tulevaisuuden usko. Metsäteollisuuden merkitys uusien tuoteiden mm. bioenergian kehittäjänä on korvaamaton ja siksi tämän alan tulevaisuudesta kannataa huolehtia.
Metsäteollisuuden vaikutus koko kansantaloutemme toimintaan on niin suuri, että metsäteollisuuden kohtalolla on vaikutusta jokaisen suomalaisen hyvinvointiin. Yhdenkin yksittäisen tehtaan sulkemisella on konkreettista vaikutusta satojen ja tuhansien ihmisten tulevaisuuteen. Tämän vuoksi päätimme ryhtyä näin tuntuviin toimenpiteisiin. Jos tämänkin toimen jälkeen tulemme näkemään päätöksiä tehtaiden sulkemisesta, ainakin tiedämme, ettei kotimaisen puun saaminen markkinoille jäänyt verotuksesta kiinni.
Lehdistä olenkin saanut jo ilokseni lukea, että tämän päätöksen julkistamisen jälkeen metsänhoitoyhdistyksiin tulevat tiedustelut ja toimeksiannot ovat jo lisääntyneet.
Hyvä Farmari-väki. Toivotan menestystä suomalaiselle maa- metsä-ja elintarviketaloudelle. Näillä aloilla on menestymisen mahdollisuuksia myös jatkossa, kunhan pidämme kunnianhimon riittävän korkealla tasolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.