Onko minussa jotain vikaa??
Minulla on tunne että jokin minussa ei ole kohdallaan.. ja sitä tunnetta varmisti vain lisää yksi ihminen. Hän ei ollu ensimmäinen ketä teki minullä näin.. Siksi minulla on kai tällainen fiilis..
Tässä on koko tarina..
Tapasin netissä yhden mukavan 17 vuotiaan kundin ja hän oli muuttamassa juuri omaan asuntoon. Hän täyttää 18 Tiistaina ja oli mukavaa taas jutustella jonkun mukavan tyypin kanssa. Hän sanoin, että olen kaunis ja keskustelussa tuli ilmi aikaisemmin, että ulkonäkö merkkaa hänelle paljon joten arvostin todella sitä mitä hän sanoi. En nähnyt silloin vielä kuvaa hänestä mutta uskoin että hän on hyvän näköinen. Eikä ulkonäkö muutenkaan enää merkannut siinä vaiheessa minulle koska hän oli mukava luonteeltaan. Hän ihmetteli sitä että tulee näin nuoren kanssa niin hyvin juttuun ja nauroin vain kun hän sanoin noin.
Toisen kerran kun juteltiin mesessä niin hän tuntui koko ajan enemmän ja enemmän mukavammalta. Sitten päätettiin että näkisimme jossain. Ehdotin hänellä vaikka mitä mutta hän halusin vain mennä jokirantaan juttelemaan. Ajattelin että hän haluaa oikeasti tutustua minuun. Hän sanoin että hänen työ aikansa muuttuu ilta vuoroon ja että jos ei puhuta täällä niin soitellaan ja tekstaillaan siitä Sunnuntaisesta (silloin meidän piti tavata). Yllätyin positiivisesti ku seuraavana iltana hän tuli koneelle ja minun piti olla juuri lähtemässä mutta puhuin hänen kanssaan vielä aika pitkään. Myöhemmin sinä iltana hän vielä lähetti minulle viestin jossa luki: ”Jos ei puhuta mesessä enää ennen Sunnuntaita niin soitellaan ja tekstaillaan. Öitä” Vastasin hänelle jotain lyhyesti. Juuri kun olin nukahtanut heräsin siihen kun sain viestin ja se oli häneltä. Siinä luki: ”Anteeksi vielä tämä… Olit jo varmaan nukkumassa mutta tuli vaan sellanen olo että pitää kertoa miltä musta tuntuu. Oon tällä hetkellä aika ihastunut suhun ja mulla on sellanen kaipaava mutta ihastunu olo. Joo nyt jätän sut rauhaan tältä päivältä.” Ajattelin että niin suloista ja ihanaa että poika avautuu noin, mutta tässä saattoi olla myös viina kyseessä. Hän oli sanonut minulle aikaisemmin että hän ottaa vähän olutta tässä. Joten ajattelin että kysyn häneltä sitten ku jutellaan.
No kului sitten päiviä kun me vain tekstailtiin silloin tällöin. Torstaina kerroin hänelle että en välttämättä pääse Sunnuntaina mutta soittelen sulle siitä sitten huomenna. Soitin hänelle sitten ja hän ei vastannut ja ajattelin että hän on vain töissä. Lauantaina lähetin hänelle viestin että mihin aikaan ja missä tavataan. Illalla turhauduin ja olin alakuloinen koska en kuullut hänestä mitään. Loppujen lopuksi lähetin hänelle viesti että ”ei taideta nähä huomen.. kiva..” ei vastausta vieläkään..
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle tehtiin näin. Ensimmäinen kerta oli kyllä vakavempi kun se poika sanoin että hän rakastaa minua. Sitten hän katosi elämästäni 2 kuukaudeksi. Kun juttelin hänen kanssaan pitkästä aikaa hän vain sanoi ”Onko sillä enää mitään väliä?”. Se loukkasi minua suuresti..
Joten onko syy minussa? Onko minussa jotain mihin ei vain voi sitoutua? Haluaisin tietää mikä se on jotta voisin tehdä asialle jotain muuta kun ihmetellä ja itkeä kun minuun taas sattuu.. Uskon että moni tuntee näin. Mikä siinä on että tapaa aina samanlaisen erin kundin joka on niin väärä kuin olla ja voi? Miksei voi tulla niitä oikeanlaisia miehiä vastaan?
Minulla on tunne että jokin minussa ei ole kohdallaan.. ja sitä tunnetta varmisti vain lisää yksi ihminen. Hän ei ollu ensimmäinen ketä teki minullä näin.. Siksi minulla on kai tällainen fiilis..
Tässä on koko tarina..
Tapasin netissä yhden mukavan 17 vuotiaan kundin ja hän oli muuttamassa juuri omaan asuntoon. Hän täyttää 18 Tiistaina ja oli mukavaa taas jutustella jonkun mukavan tyypin kanssa. Hän sanoin, että olen kaunis ja keskustelussa tuli ilmi aikaisemmin, että ulkonäkö merkkaa hänelle paljon joten arvostin todella sitä mitä hän sanoi. En nähnyt silloin vielä kuvaa hänestä mutta uskoin että hän on hyvän näköinen. Eikä ulkonäkö muutenkaan enää merkannut siinä vaiheessa minulle koska hän oli mukava luonteeltaan. Hän ihmetteli sitä että tulee näin nuoren kanssa niin hyvin juttuun ja nauroin vain kun hän sanoin noin.
Toisen kerran kun juteltiin mesessä niin hän tuntui koko ajan enemmän ja enemmän mukavammalta. Sitten päätettiin että näkisimme jossain. Ehdotin hänellä vaikka mitä mutta hän halusin vain mennä jokirantaan juttelemaan. Ajattelin että hän haluaa oikeasti tutustua minuun. Hän sanoin että hänen työ aikansa muuttuu ilta vuoroon ja että jos ei puhuta täällä niin soitellaan ja tekstaillaan siitä Sunnuntaisesta (silloin meidän piti tavata). Yllätyin positiivisesti ku seuraavana iltana hän tuli koneelle ja minun piti olla juuri lähtemässä mutta puhuin hänen kanssaan vielä aika pitkään. Myöhemmin sinä iltana hän vielä lähetti minulle viestin jossa luki: ”Jos ei puhuta mesessä enää ennen Sunnuntaita niin soitellaan ja tekstaillaan. Öitä” Vastasin hänelle jotain lyhyesti. Juuri kun olin nukahtanut heräsin siihen kun sain viestin ja se oli häneltä. Siinä luki: ”Anteeksi vielä tämä… Olit jo varmaan nukkumassa mutta tuli vaan sellanen olo että pitää kertoa miltä musta tuntuu. Oon tällä hetkellä aika ihastunut suhun ja mulla on sellanen kaipaava mutta ihastunu olo. Joo nyt jätän sut rauhaan tältä päivältä.” Ajattelin että niin suloista ja ihanaa että poika avautuu noin, mutta tässä saattoi olla myös viina kyseessä. Hän oli sanonut minulle aikaisemmin että hän ottaa vähän olutta tässä. Joten ajattelin että kysyn häneltä sitten ku jutellaan.
No kului sitten päiviä kun me vain tekstailtiin silloin tällöin. Torstaina kerroin hänelle että en välttämättä pääse Sunnuntaina mutta soittelen sulle siitä sitten huomenna. Soitin hänelle sitten ja hän ei vastannut ja ajattelin että hän on vain töissä. Lauantaina lähetin hänelle viestin että mihin aikaan ja missä tavataan. Illalla turhauduin ja olin alakuloinen koska en kuullut hänestä mitään. Loppujen lopuksi lähetin hänelle viesti että ”ei taideta nähä huomen.. kiva..” ei vastausta vieläkään..
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle tehtiin näin. Ensimmäinen kerta oli kyllä vakavempi kun se poika sanoin että hän rakastaa minua. Sitten hän katosi elämästäni 2 kuukaudeksi. Kun juttelin hänen kanssaan pitkästä aikaa hän vain sanoi ”Onko sillä enää mitään väliä?”. Se loukkasi minua suuresti..
Joten onko syy minussa? Onko minussa jotain mihin ei vain voi sitoutua? Haluaisin tietää mikä se on jotta voisin tehdä asialle jotain muuta kun ihmetellä ja itkeä kun minuun taas sattuu.. Uskon että moni tuntee näin. Mikä siinä on että tapaa aina samanlaisen erin kundin joka on niin väärä kuin olla ja voi? Miksei voi tulla niitä oikeanlaisia miehiä vastaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis tässä ei ole nyt mitenkään vika sinussa. Hänellä on nyt elämässään jotain muuta siis ei välttämättä rakkaushuolia. Älä yhtään syytä itseäsi nyt. Kyllähän se harmittaa ja aina ajattelee että oma vika. Mielestäni et ole edes ollut ahdistava tai painostava vaan mies on myös pitänyt yhteyttä. Ettehän te ollut kuin vasta tutustumassa ja ihastuneet. Usko ja luota itseesi.
mesettelystä.
Kaikenlaisia pellejä kätkee tuo salakavala viestintäväline sisälleen elikkä järki matkassa ja valpas kriittinen ajattelu mukana.
Kyseenalaista aina tuntematon henkilö, kuten myös tuttu henkilö. Muista lisäksi, että messengerissä tunteiden ilmaisu on aina helpompaa kuin arkielämässä. Vastaavasti ajatusten salaaminen sekä että kusettaminen on myös helppoa.
Ole viisas ja olet voittaja.
Virtuaalijutuissa on haittapuolensa. Oikeassa elämässä ihmiset on ihan jotain muuta, ihan jokainen.
En tulis onnellisemmaksi, jos mulla olis 101 mese- yms. kaveria, mutta sitä olen kun on pari hyvää ystävää.