Itse olen huomannut omissa empiirisissä tutkimuksissani näihin suhteiden ihmeelliseen maailmaan. Ettei minulle vajaa 30-vuotiaalle miehelle sovi liian nuori nainen, toisaalta ei liian vanhakaan. Ja ajatelen asian niinkin, että oikean ikäisyyden lisäksi pitäisi olla samanhenkinen nainen. En varmasti ole ainoa laatuani. Mutta minä sijoitun jotenkin jännästi siihen 20-46v ikähaarukan väliin. Eli moni tapaamani 16-27 tuntuu liian lapselliselta tai ainakin lapsenomaiselta. Ja ja taas joku 46v on ehkäpä taas ajatusmaailmaltaan liian vanhoillinen minulle.En viihdy baareissa en nauti alkoholin nauttimisesta humalatavoitteisesti. En tupakoi. En käy missään festareilla.
Olen kuitenkin onnellinen asioista, että minulla on tällä hetkellä koulutustani (tutkintoani) vastaava työpaikka,työstäni saan sen verran rahaa, että se riittää elämiseni kustannukset kattamaan.Vanhemmat on elossa ja heiltä saa tarvittaessa tukea ja apua kaikenlaisissa käytännön asioissa.Olen tavallisen terve eli pystyn elämään normaalia elämää käymään töissä,asumaan omassa asunnossani, hoitamaan asioitani. Nämä on ilon aiheita.
Mutta sanalla sanoen arkeni muodostuu aika yksin kertaisista asioista, yksinkertaistettuna: Menen aamulla aikaisin töihin, teen työni mahdollisimman hyvin ja työpäivän päätyttyä menen kaupan kautta kotiin. Syön ja teen kotitöitä. Sen jälkeen luen jotakin tai katselen televisiota ehkä menen lenkille.
Viikonloppuisin käyn vaikka kahvilla Helsingin keskustassa. Sitten esimerkiksi kiertelen kauppoja ja katson jos vastaantulee jotain mitä ostaisin tai sitten vaan katselen.
Minun tyyppiselle ihmiselle ei tunnu löytyvän seuraa netin kautta vaikka yrityksiä on useampia samaten myös myös elävän elämän kautta on tullut huomattua ettei sellaista seurustelumielessä sopivaa löydy millään minulle.
Kirjoitin joskus kauan sitten tänne palstalle yksinäisyydestä elämästäni ja joku joka kertoi lyhyesti kirjoitukseni kertovan kuin omasta elämästään, antoi minulle email osoitteensa palstan kautta, johon laitoin lyhyen viestin heti kun vastauksen näin, mutten koskaan saanut minkäänlaista vastausta. Eikä se haittaa mutta se asia muistui mieleen kun ajattelin uudestaan kirjoittaa tänne.
Kaikki tutustumisyritykset olen kyllä tarkkaan analysoinut mielessäni ja todennut aina lopulta ettei se syy ollut sen enempää kummassakaan osapuolessa me vaan ei sovittu toisillemme suhdemielessä eikä meistä lisäksi tullut myöskään edes ystäviä.
En itseasiassa odota tältä kirjoitukseltani mitään. Huomannut sen olevan paras kun ei laita millekään asialle sen suurempia odotuksia. Olishan se kuitenkin kiva löytää joku kiva vapaa nainen jotka me kumpikin voisimme pelastaa, toinen toisemme vaikkapa samanlaisen yksinäisen tilanteen keskeltä.
Olen kuitenkin onnellinen asioista, että minulla on tällä hetkellä koulutustani (tutkintoani) vastaava työpaikka,työstäni saan sen verran rahaa, että se riittää elämiseni kustannukset kattamaan.Vanhemmat on elossa ja heiltä saa tarvittaessa tukea ja apua kaikenlaisissa käytännön asioissa.Olen tavallisen terve eli pystyn elämään normaalia elämää käymään töissä,asumaan omassa asunnossani, hoitamaan asioitani. Nämä on ilon aiheita.
Mutta sanalla sanoen arkeni muodostuu aika yksin kertaisista asioista, yksinkertaistettuna: Menen aamulla aikaisin töihin, teen työni mahdollisimman hyvin ja työpäivän päätyttyä menen kaupan kautta kotiin. Syön ja teen kotitöitä. Sen jälkeen luen jotakin tai katselen televisiota ehkä menen lenkille.
Viikonloppuisin käyn vaikka kahvilla Helsingin keskustassa. Sitten esimerkiksi kiertelen kauppoja ja katson jos vastaantulee jotain mitä ostaisin tai sitten vaan katselen.
Minun tyyppiselle ihmiselle ei tunnu löytyvän seuraa netin kautta vaikka yrityksiä on useampia samaten myös myös elävän elämän kautta on tullut huomattua ettei sellaista seurustelumielessä sopivaa löydy millään minulle.
Kirjoitin joskus kauan sitten tänne palstalle yksinäisyydestä elämästäni ja joku joka kertoi lyhyesti kirjoitukseni kertovan kuin omasta elämästään, antoi minulle email osoitteensa palstan kautta, johon laitoin lyhyen viestin heti kun vastauksen näin, mutten koskaan saanut minkäänlaista vastausta. Eikä se haittaa mutta se asia muistui mieleen kun ajattelin uudestaan kirjoittaa tänne.
Kaikki tutustumisyritykset olen kyllä tarkkaan analysoinut mielessäni ja todennut aina lopulta ettei se syy ollut sen enempää kummassakaan osapuolessa me vaan ei sovittu toisillemme suhdemielessä eikä meistä lisäksi tullut myöskään edes ystäviä.
En itseasiassa odota tältä kirjoitukseltani mitään. Huomannut sen olevan paras kun ei laita millekään asialle sen suurempia odotuksia. Olishan se kuitenkin kiva löytää joku kiva vapaa nainen jotka me kumpikin voisimme pelastaa, toinen toisemme vaikkapa samanlaisen yksinäisen tilanteen keskeltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse uskaltauduin vuonna 2005 etsimään sosiaalista elämää netistä ja siitä lähtien sitä on ollutkin jonkin verran kavereiden ja tuttavien muodossa, mutta naisista en koskaan ole saanut kaveria enempää. Jotain pientä säätöä ja/tai epämääräistä tapailua on ollut muutaman kanssa, mutta mistään ei ole koskaan tullut mitään.
Saiskos susta uuden ikisinkkukaverin? :P Tässä muutaman vuoden sisällä monet muka toivottomat poikamiehet ovat pariutuneet ja minulla on enää muutama ikisinkku antamassa vertaistukea.
minkälainen kaveri on ikisinkkukaveri? =) Tarkoitatko että, haluaisitko kirjoitella sähköpostia? Minun osoite on löytyy tuosta alempana toisessa vastauksessa.En tiedä olenko varsinaisesti, tai ajattelenko tilanteeni toivottomana en vaan ole vielä löytänyt eikä kukaan ole löytänyt minua :)
vanhempi nainen:-)enkä ole asettanut mitään odotuksia...
voithan toki kirjoitella,
[email protected]