Olen ollut vaikeasti masentunut pitkään. Alkuvuodesta parisuhteeseemme tuli järkyttävä kriisi, jonka jälkeen luulen, että masennukseni helpotti jotenkin, mutta minusta tuli suorastaan harhaluuloisen mustasukkaiseksi miehestäni. Miten mieleni voi toimia näin?
Masennuksesta harhaluuloiseksi
Tuulia-64
4383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
-
Periaatteessa masentunut syyttää itseään muiden virheistä ja harhaluuloinen muita omista virheistä. Edellisessä suunta on ikään kuin itseen ja jälkimmäisessä itsestä ulos.
Ensin kuulemma olin pitkään vaikeasti masentunut. Itse pidän itseäni enemmän vain vaikeana ihmisenä. Edelleen. Alkuvuodesta koin järkyttävän kriisin parisuhteessani, kun tulin konkreettisesti hylätyksi. Sitten alkoi melko nopea prosessi ja masennukseni kuin helpotti. En tiedä, onko tämä vain näennäistä. Mutta minusta tuli harhaluuloinen.
Tunnistan kuitenkin itse nämä harhaluuloiset mustasukkaiset kuvitelmani, jotka koskevat minusta vain miestäni, mutta en hallitse sitä, että ne vain nousevat mieleeni. Olen järkyttynyt, että olenko nyt sairastunut johonkin harhaluuloisuushäiriöön. Lääkärini ei ole ottanut kantaa, mutta suosittelee jatkamaan ketipiaania, vaikkakin annos on vain pieni, jonka olen aloittanut unettomuuden vuoksi ja toisekseen siksi, että joku toinen lääkäri on epäillyt minulla kaksisuuntaistakin mielialahäiriötä.
Nyt olen muuten muusta syystä ollut syömättä ketipiaania muutaman päivän ja ristiriitaisesti harhaluuloisuuteni on helpottanut huomattavasti. Miten tämä voi olla mahdollista?
-
Epäluuloinen responssi todelliseen hylkäämiseen on sangen tavallista. Paranoidisuus voi helpottaa(kin) depressiota, koska paranoidinen on itse "puhdas" ja "syy" on muualla.
"Nyt olen muuten muusta syystä ollut syömättä ketipiaania muutaman päivän ja ristiriitaisesti harhaluuloisuuteni on helpottanut huomattavasti. Miten tämä voi olla mahdollista?"
Voihan olla, että lääkityksestä luopuminen on johtunut paranemisesta, jolloin lääkkeen pois jäämisen kuratiivinen vaikutus olisi (vain) näennäistä.
Ekan kappaleen asia oli uutta ja oli hyvä kuulla.
Tämä lääkitysasia vähän mietityttää. Olen siis syönyt ketipiaania huhtikuusta 25 mg ja nyt lopussa kuukauden verran annoksella 50 mg iltaisin. Lääke aloitettiin minulla vaikeaan unettomuuteen, ei psykoottisiin oireisiin, joita ei näkyvästi kukaan lääkäri olekaan koskaan minussa havainnut. Harhaluuloisuuteni vaikeutui juuri huhtikuussa ja vielä nyt lisää viimeisen kuukauden aikana. Nyt kun lopetin lääkkeen oman kokemukseni lisäksi myös mieheni on havainnut harhaluuloisuuteni helpottaneen.
Puhuin tänään monen vuoden ajalta minut hyvin tuntevan psykiatrin kanssa, joka oli sitä mieltä, että minulla ei olekaan ollut mitään harhaluuloisuutta vain voimakkaita tunnereaktioita.