Tylsän sunnuntaipäivän ajankuluksi laitoin tämän ketjun, johon toivon kaikkien teidän laittavan ajatuksia omasta elämästänne. Siitä, mikä siinä on pielessä? Mikä masentaa? Mikä on hyvin? Mikä antaa teille voimia jaksaa päivästä toiseen? Onko teillä vielä haaveita tai unelmia elämän suhteen?
Aloitan tähän itse. Minun elämässä pielessä on tällä hetkellä se, että uupumuksen vuoksi jouduin jättämään monivuotisen työni, joka aikanaan oli minulle haaveiden ammatti, kuitenkin liian raskas ja uuvuin ja jouduin siitä pois. Nyt ei ole vielä tietoa uusista työkuvioista ja se stressaa kovasti. Ja nämä tapahtumat siis masentavat tällä hetkellä. Hyvää on rakas puolisoni ja kiva koti ja se, että on edes ideoita tulevaisuuden suhteen. Ja mikä saa jaksamaan, se on kyllä yhteinen elämä puolisoni kanssa, joka tuo jotain valoa synkkyyteen. Yhdessäoleminen ja yhteiset asiat. Ja haaveita on: saada henkinen tasapaino ja jaksaminen takaisin, sekä uusi työ johon päästä käsiksi, ja elämän normalisoituminen kuten se ennen oli ja yhteinen aika ja elämä puolisoni kanssa.
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille masentuneille!
Aloitan tähän itse. Minun elämässä pielessä on tällä hetkellä se, että uupumuksen vuoksi jouduin jättämään monivuotisen työni, joka aikanaan oli minulle haaveiden ammatti, kuitenkin liian raskas ja uuvuin ja jouduin siitä pois. Nyt ei ole vielä tietoa uusista työkuvioista ja se stressaa kovasti. Ja nämä tapahtumat siis masentavat tällä hetkellä. Hyvää on rakas puolisoni ja kiva koti ja se, että on edes ideoita tulevaisuuden suhteen. Ja mikä saa jaksamaan, se on kyllä yhteinen elämä puolisoni kanssa, joka tuo jotain valoa synkkyyteen. Yhdessäoleminen ja yhteiset asiat. Ja haaveita on: saada henkinen tasapaino ja jaksaminen takaisin, sekä uusi työ johon päästä käsiksi, ja elämän normalisoituminen kuten se ennen oli ja yhteinen aika ja elämä puolisoni kanssa.
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille masentuneille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
No eipä sulla kovin huonosti kuulosta menevän. Itse en tarvitsisi mitään muuta kuin rakastavan puolison, kaikki muu on toissijaista. Mutta ei ole puolisoa, eikä varmaan tulekaan. Mulla ei ole myöskään työtä, harrastuksia (koska mikään ei kiinnosta), ystäviä eikä rahaa. Pelkkä masennus ja itseinho.
Kirjoituksesi oli kuin omani.
Pielessä on paljonkin, kärsin psykooseista ja ahdistuneisuushäiriöstä ja kaikki vain masentaa. Olen liikaa yksin omissa ajatuksissani ja kaipaan seuraa ja sitten kun sitä seuraa on osaa seurustella vaan vain olen.
Hyvää on se että mulla on rakastavat vanhemmat, mies ja koira. En tiedä mikä antaa voimaa jaksaa päivästä toiseen mutta jaksettava vain on. Haaveilen siitä että paranen ja siitä että aloitan lukion näin 31 vuotiaana syksylla... haaveeksi tätä ei voi sanoa mutta jos en parane toivon että pääsisin eläkkeelle
Kaikki on pilessä ,kaikki masentaa. Menneisyys, tulevaisuus. Minulla on lapsuudesta saakkao llut ongelmia ja monia asioita on jäänyt tekemättä, kuten kesätyöt ja tietynlaisen opiskeluputken käynnistäminen (niistä kavereista ja ensirakkauksista sitten puhumattakaan!). Kun nyt on olo vähän parantunut ja oma yritteliäisyys lisääntynyt, huomaan miten p-skaa elämäni on ja tulee olemaan, olen tällainen hullu jolta puuttuu kaikki työkokemukset ja muut, enkä luultavasti ikinä pääse mihinkään töihin, ja se taas saa minut masentumaan uudelleen (näin se syrjäytymiskierre sitten kai alkaa). Lisäksi olen hirveän yksinäinen, en osaa luoda ihmissuhteita, ja vielä siihen lisäksi ruma ja seksuaalisesti ei-haluttava, niin että yksinäinen tulen olemaan elämäni loppuun saakka. Tällaista sunnuntaita täällä siis vietetään.
Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa.
Olisi sentään jollain tasolla vapauttavaa ajatella, että olen ainoa surkimus, mutta se että tällaisia on enemmänkin kertoo siitä miten huonosti suunniteltu ihmisolento (tai ehkä yhteikunta?) on. Ja se vasta masentavaa onkin.