Laitoin tämän viestin nyt kahteen paikkaan, koska arvelen että täällä äitien jutuissa liikkuu enemmän porukkaa, joka osaisi auttaa minua tässä dilemmassani... mutta siis...
Tilanne on nyt tämä: olemme asuneet ruotsissa 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, ja nyt viimeiset pari vuotta suomessa. Mieheni sai kuitenkin taas työtarjouksen ruotsiin, ja houkuttaisi lähteä.
Ongelma onkin 14-vuotias poikamme. Aluksi luulin, että hän osoittaa muuten vain mieltään, mutta viime aikoina olen tajunnut että hän ei ihan oikeasti halua lähteä pois suomesta, koska on omien sanojensa mukaisesti jo asettunut aloillensa tänne. Teini-iässä kaverit ovat tärkeitä, ja toisaalta tuntuisi pahalta sekoittaa taas nuoren elämää.
Valitin tästä sisarelleni, joka on pojan kummitäti, ja kaikeksi yllätykseksi hän sanoikin että voisihan poika hänen luokseen muuttaa. (??) En ole puhunut asiasta vielä mieheni kanssa, koska mielestni ajatus on aika villi. Kai 14-vuotias nyt kuitenkin tarvitsee vielä vanhempiaan? Toisaalta olisihan se ratkaisu ongelmiimme ja poikani on kyllä itsenäinen (oli pari viikkoa kesälomalla itsekseen kotona kun olimme itse matkoilla) mutta miten tällainen vanhemmuttomuus vaikuttaa nuoren kehitykseen? Olenko minä tässä nyt se hermoileva tiukkapipo joka ei malta päästää poikaansa "maailmalle"? Pärjäisikö hän siskoni kanssa? Vanhin lapsistamme aikoo joka tapauksessa jäädä suomeen, koska asuu jo omassa asunnossa (joka on itseasiassa samassa kiinteistössä kuin sisarenikin) ja käy vakituisesti töissä ainakin tulevan vuoden kun pitää välivuotta opiskeluista, joten ainakin olisi yksi perheenjäsen lähellä.
Jos sitten kuitenkin (vaikka pidänkin epätodennäköisenä) jättäisimme pojan tänne siskoni luo, niin miten käytännön asiat menisivät? Tarkoitan lähinnä että olisiko siskoni poikani holhooja tms.?
Tämä työtarjous on nyt sellainen, että varmasti harmittaisi jälkeenpäin, jos sitä ei ottaisi vastaan, mutta kuitenkin pelkään tekeväni karhunpalveluksen pojalle, oli ratkaisu sitten mikä tahansa. Kaipaankin nyt ihan puolueetonta mielipidettä asiasta.
Tilanne on nyt tämä: olemme asuneet ruotsissa 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, ja nyt viimeiset pari vuotta suomessa. Mieheni sai kuitenkin taas työtarjouksen ruotsiin, ja houkuttaisi lähteä.
Ongelma onkin 14-vuotias poikamme. Aluksi luulin, että hän osoittaa muuten vain mieltään, mutta viime aikoina olen tajunnut että hän ei ihan oikeasti halua lähteä pois suomesta, koska on omien sanojensa mukaisesti jo asettunut aloillensa tänne. Teini-iässä kaverit ovat tärkeitä, ja toisaalta tuntuisi pahalta sekoittaa taas nuoren elämää.
Valitin tästä sisarelleni, joka on pojan kummitäti, ja kaikeksi yllätykseksi hän sanoikin että voisihan poika hänen luokseen muuttaa. (??) En ole puhunut asiasta vielä mieheni kanssa, koska mielestni ajatus on aika villi. Kai 14-vuotias nyt kuitenkin tarvitsee vielä vanhempiaan? Toisaalta olisihan se ratkaisu ongelmiimme ja poikani on kyllä itsenäinen (oli pari viikkoa kesälomalla itsekseen kotona kun olimme itse matkoilla) mutta miten tällainen vanhemmuttomuus vaikuttaa nuoren kehitykseen? Olenko minä tässä nyt se hermoileva tiukkapipo joka ei malta päästää poikaansa "maailmalle"? Pärjäisikö hän siskoni kanssa? Vanhin lapsistamme aikoo joka tapauksessa jäädä suomeen, koska asuu jo omassa asunnossa (joka on itseasiassa samassa kiinteistössä kuin sisarenikin) ja käy vakituisesti töissä ainakin tulevan vuoden kun pitää välivuotta opiskeluista, joten ainakin olisi yksi perheenjäsen lähellä.
Jos sitten kuitenkin (vaikka pidänkin epätodennäköisenä) jättäisimme pojan tänne siskoni luo, niin miten käytännön asiat menisivät? Tarkoitan lähinnä että olisiko siskoni poikani holhooja tms.?
Tämä työtarjous on nyt sellainen, että varmasti harmittaisi jälkeenpäin, jos sitä ei ottaisi vastaan, mutta kuitenkin pelkään tekeväni karhunpalveluksen pojalle, oli ratkaisu sitten mikä tahansa. Kaipaankin nyt ihan puolueetonta mielipidettä asiasta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Puhu asiasta miehesi kanssa ensin. Ja ennenkaikkea poikanne kanssa, miten hän asian kokee. Äläkä usko ensimmäista reaktiota, vaan anna aikaa soputua ajatukseen. 14-vuotias on vielä lapsi, eikä sen ikäistä kuulukaan päästää maailmalle.
Onko siskosi todellakin valmis sitoutumaan kasvattamaan poikaasi seuraavat vaativat murkkuvuodet niin, että hänestä kasvaa yhteiskuntakelpoinen nuori mies? Kuka ottaa vastuun, jos poika ajautuu vaikeuksiin esim. tuon kaveripiirinsä mukana? Poikasi on "jo" 14-vuotias, mutta kuitenkin VASTA 14-vuotias. Se, että hän on ollut pari viikkoa yksin kesälomalla, on ehkä ollut hänestä jännittävä ja kiehtova kokemus. Hän on kuitenkin tiennyt kokoajan, että vanhemmat ovat poissa vain pari viikkoa ja tulevat lopulta takaisin kotiin.
Poikanne saa varmasti uusia kavereita Ruotsistakin. Oletan, että edellisen oleskelunne perusteella hänellä on kohtuullisen hyvä ruotsin kielen pohjakin olemassa. Onko mielestäsi teini-ikäisen kaverisuhteet tärkeämmät kuin perhesuhteet? Poikasi tarvitsee myös miehen mallia ja vanhempiensa tukea ja ymmärtämistä tulevina vuosina ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lapsen etu ja hyvinvointi on laitettava aina etusijalle.
En jättäisi poikaa! Sorry! 14-vuotias tarvitsee äitiä ja isää vaikka tuntuukin isolta. Tuossa iässä on juuri se vaihe meneillään, eli "menkää pois, älkää menkö". Eikö sinulle tulisi häntä ikävä?
Sinuna olisin ennemmin erossa miehestä sen työkomennuksen ajan kuin lapsesta.
Lapsi todella herkässä iässä, aikuinen kestää paremmin olla erossa
En kyllä jättäis lastani missään nimessä kyydistä pois, ikä on 14v. hänhän on lapsi vielä.
Kats miettiä, mikä on tärkeintä elämässä?
No lapset!
Voisit jäädä lasten kanssa suomeen ja isä menisi ruotsiin? Niin, ei sekään ole mukavaa!
Onko rahasta kyse?
En jättäis lastani kyydistä, EN, EN, JA EN!
nimenomaan hylkäämisestä olisi kysymys!
pompotella Suomen ja Ruotsin väliä jatkuvasti?! Jos ajattelet lastasi, niin annat lapsesi jäädä Suomeen ja jos lapsesi on sinulle tärkeä, niin annat miehesi mennä yksistään Ruotsiin ja jäät lapsesi kanssa Suomeen! Eikö yhtään tule mieleen, että lapsi kaipaa todellakin pysyvyyttä eikä juuretonta seilaamista eri paikkakuntien väliä?
Siis, enää 4 vuotta siihen, että lapsi on täysi-ikäinen! Teillä on miehesi kanssa koko loppuelämä aikaa olla yhdessä, mutta lapsesi tulee muuttamaan muutaman vuoden päästä pois kotoa. Ettekö jaksa sen vertaa odottaa?
Mielestäni se vaikutta vahingollisemmin nuoren elämään, että hänet pakotetaan muuttamaan kuin että antaisitte hänen jäädä siskosi luokse ja koulu ja kaverit pysyisivät ennallaan.
Ja todellakin, hylkäät lapsesi, jos miehesi työtarjous eli suomennettuna RAHA menee lapsesi hyvinvoinnin edelle!
14-vuotias ei ole vielä kypsä olemaan erillään vanhemmistaan..entäs sinä äitinä, voisitko todellakin jättää murkkusi suomeen? Hyvä ratkaisu ei varmaan ole sekään että poika pakotetaan takaisin ruotsiin kun kerta selvästikään ei halua lähteä. Antakaa nyt lapsen asettua johonkin, ei ole enää montaa vuotta niin hän muuttaa kotoa pois kuitenkin. Kyllä nyt paras ratkaisu olisi että koko perhe jäisi suomeen, työtarjouksia ehtii ottaa vastaan muutaman vuoden päästäkin. Mikään ei voi olla niin tärkeää kuin oman lapsen hyvinvointi!!
on se, että anna miehesi lähteä Ruotsiin ja jää poikasi kanssa Suomeen. Tuonikäisen lapsen elämän pitäisi olla mahdollisimman tasaista. Muutto lienee huono ajatus ja ero äidistä vielä huonompi.
Mies menköön rahan perässä, jos tahtoo ja hänhän kyllä kestää reissaamisen ja yksinolon ja voi tulla teitä katsomaan vaikka kuinka usein. Kasvata nyt poikasi ulos peruskoulusta ja lukiosta/ammattiopistosta ja muutat sitten vaikka miehesi perään Ruotsiin, jos siltä tuntuu.
yksin Ruotsiin jos sinne niin kova hinku TAAS on! Lapsi TÄRKEIN ja mitä se tuollainen edestakainen soutaminen ja huopaaminen oikein on? Kannattas vähän miettiä miten se vaikuttaa kasvavaan lapseen, rahako teille on tärkeintä???
en voi alkuunkaan ymmärtää että 14-vuotias lapsi jätetään pariksi viikoksi kotiin kun lähdetään matkoille. HUH!
poikanne on saanut parissa vuodessa juurtua uuteen paikkaan. nyt olisitte häntä viemässä taas uuteen paikkaan. vai muuttaisitteko kenties takaisin samaan paikkaan missä ennen asuitte?
siinä tapauksessa olisi pojalla siis entiset tutut ympyrät.
lasta pitää kuunnella!!! kysykää lapselta mitä mieltä hän on? haluaisiko muuttaa siskosi luokse?
jos työtarjous on niin houkutteleva niin olen samaa mieltä kun monet näissä vastauksissa että muuttakoon mies sinne työn perään.
kun maksaa kuitenkin kahdet asumiset niin sitä rahaa jää kuitenkin huomattavasti vähemmän.
lapsi on lapsi vaan kerran elämässään ja vanhempien tehtävä on antaa lapsen kasvaa aikuiseksi tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
ystävät ja kaverit merkitsevät tosiaankin paljon tuossa iässä.
paljonhan myös riippuu siitä kuinka usein lapsi pääsisi teitä tapaamaan? puhelinsoittoja päivittäin ja vaikka nettiyhteyttä?
tärkein on kuitenkin se että mitä lapsi itse on mieltä!
muuttanut 15v pois kotoa ja täysin eri puolelle suomea.Lähdin opiskelemaan ja töihin.Vanhempiani näin lomilla eli kerran talvella ja sit kesällä olin pidempään kotona.Ja erittäin hyvin pärjäsin,mut voihan se vuosi tehdä paljonkin,kun teidän poika nyt 14...en sit tiedä.
Minulla on sekä tyttöjä että poikia ja voin sanoa, että 14v tyttö on paljon käytännöllisempi ja itsenäisempi kuin 14v poika. Kokemukseni on laajempikin kuin vain omasta perheestäni haalittu tieto.
En jättäisi vapaa-ehtoisesti 14v poikaa(en kyllä tyttöäkään) kahdeksi viikoksi yksin. Enkä lähtisi työnkään perässä jos hintana on hylätä teini-ikäinen lapsi.
Pohtikaa nyt porukalla eri vaihtoehtoja ja ottakaa siihen aikaa, että ehditte myös jokainen itse miettiä mitä haluaisitte ennenkuin päätätte.
Ei se äitiys siihen lopu että lapsi muuttaa siskollesi.
Itse olin 12-13 ulkomailla, kun äiti lähti seikkailemaan.... odotin kuin kuuta nousevaa, että vuosi olisi ohi ja pääsisi takaisin kotiin. Kun sitten palasimme kotiin, olin juuri saanut rakennettua kaverisuhteet uudelleen, kun tippui seuraava pommi: me muutettiin jonnekin hemmetin tuppukylään 30km päähän. Se oli liikaa 14-vuotiaalle. Ja siitä olen edelleen äidilleni katkera. Matka ei ollut pitkä, mutta päivittäiset yhteydet kavereihin meni, uusia en saanut/halunnut hankkia, mutta opinpahan viihtynään yksikseni.
Kuuntele poikasi mielipiteitä ja anna myös mahdolliusuus myöhemmin muuttaa mieltään (jos vaikka nyt jää siskollesi tai haluaa ennen teitä ruotsista pois). On sinulla myös oikeus omaan elämääsi, vaikka aiemmissa kirjoituksissa se näemmä kiellettiin.
Sinäkö tiukkappo? Voisit hieman kiristää enemmän sitä pipoa. 14v ollut 2 viikkoa yksin kotona...huh huh!!!
´Koittaisit asettua vielä muutemaksi vuodeksi aloilleen että lapsesi saa kasvaa aikuiseksi oman äidin kanssa eikä kummitätin. Anna miehesi mennä jos kerran on niin erinomainen tarjous. Kaikkea sitä ÄIDIT miettivätkin!!
ihmisten kommenteista. Siis poika on jo 14-vuotias ja hänellä on nyt elämä ilmeisesti hyvin. Hän on itsenäinen (kyllä 14-vuotiaan voi jättää kahdeksi viikoksi kotiin, jos kerran hänen tietää pärjäävän ja ei pelkää kotibileitä tms) ja hänellä olisi tuvallinen paikka siskosi luona. Lisäksi olette menossa vain Ruotsiin, mistä pääsee hätätilanteessa Suomeen parissa tunnissa ja ilman hätääkin voi käydä periaatteessa vaikka joka viikonloppu (riippuu tietysti, missä päin Ruotsia olisitte ja missä päin Suomea poika on).
En siis todellakaan pidä tällä pohjalla ajatusta mitenkään mahdottomana tai kenenkään hyvinvointia vaarantavana. Ja eikös tuollainen päätös ole kuitenkin koska vaan muutettavissa, eli jos päätätte näin tehdä, niin helppo on kuukauden päästä todeta, että ei tämä sittenkään toimi ja lapsi muuttaa perässänne Ruotsiin tai sinä tai te tulette takaisin Suomeen.
Toki te ensin keskustelette ja laskelmoitte asiat. Olisitko itse töissä Ruotsissa? Jos et, niin sinulla olisi mahdollisuus käydä usein Suomessa ja olla kerralla kauemmin kuin viikonlopun. Jos olisit töissä, niin kuinka usein näkisitte pojan kanssa? Kasvaako ikävä liian suureksi, vai luuletteko pärjäävänne sen kanssa? Onko poikasi ns helppo lapsi, vai onko siskosi hänen kanssaan liian kovilla? Onko siskosi säännöt ja kasvatusperiaatteet riittävästi omiesi kaltaiset?
Ei, et hylkää lastasi, vaikka jättäisitkin hänet Suomeen. Hän jää huolehtivaan paikkaan ja näkee teitä usein ja voitte olla yhteydessä puhelimitse tai sähköpostitse päivittäin. Olet edelleen kiinnostunut hänen elämästään ja tekemisistään ja tuet häntä tarvittaessa.
Siskostasi ei ymmärtääkseni tarvitse tulla pojan holhoojaa, mutta tavallaan se voisi helpottaa käytännön asioiden hoitamista ehkä.
Keskustelkaa asiasta ja kysele poikasi mielipide asiaan samoin kuin miehesi ja siskosi.
Ruotsiin töihin niin mitä sinä siellä teet? Ainahan mies voi tulla v-loppuisin teidän luokse Suomeen?
Ruotsi on lähellä, anna ukkos mennä hankkimaan leipärahat ja jäät suomeen riuhtomatta lapsia edestakasin. Jatkuva muutto ei tee hyvää kellekkään ja parempi sen koulunsa aloittavan on saada pysyä yhdessä paikassa ja vanhemman paikka on lapsensa luona.
Ruotsi on lähellä, muut on olleet perheestään erossa kauempanakin komennuksella ja silti perhesuhteet säilyneet vuosikymmenienkin reissuhommista huolimatta.
Erotat sisarukset toisistaan, osa jää ilman vanhempiaan.Jos ajattelet kuin äiti, silloin paikkas on lasten luona, etkä revi heitä edestakaisin ja ukkos voi tulla viikonloppuisin teidän luo-tai toisinpäin. Siis kannuste Ruotsiin menossa on raha?Sepä onkin lapsen edelle menevä asia.
En ainakaan jättäisi lasta tänne. Olipa hoito järjestetty miten tahansa niin lapsen paikka on vanhempien luona. Oikeastaan kannattaa miettiä miksi et jää tänne lapsen kanssa ja mies mene yksin sinne Ruotsiin töihin? Välimatka on lyhyt ja kulku nopeaa vähän seudusta riippuen.
Jos kys eon todella elämän tilaisuudesta niin sitten lapsi mukaan ja hän voi puolestaan käydä katsomassa kavereitaan kun on kaksi majapaikkaakin tarjolla. Ja netin kautta moni pitää yhteyttä kamuihinsa. Meilläkin lasten kavereita on muuttanut vaikka minne, mutta yhteys säilyy netin kautta keskustellen.
Eli mite sjos kaikki luopuu jostain? Mie smenee töihin ja toteutta aunelmaansa ja te käytte sitten siellä mahdollisuuksien mukaan ja hän täällä? Luultavasti se on kaikille paras ratkaisu jos lapsen mielipiteellä on merkitys. Jos sen yli ollaan valmiita kävelemään tai perheen yhtenäisyys ja yhdessä oleminen on tärkeää niin kaikki muuttaa.