Työväenluokan puolue, on porvarivaltion vaatimus, vaatimus, että politiikka on se peliareena jolla pelataan. Pitää siis järjestäytyä, jotta voi osallistua.
Luokkajako on se syy, että tilanne on poliittisen vastakkainasettelun kaltainen, ei siis työväenluokka.
Porvariston järjestäytyminen valtioksi edellyttää sen ottamaan valtaansa yhteiskunnalliset tuotantovoimat ja tuotantosuhteet. Työväenluokalle siis jää, mutta nytkin vain taitelun tuloksena, käydä järjestäytymään poliittiseen taisteluun. Tämä edellyttää poliittista puoluetta, jonka perustamiselle on asetettu porvariston toimesta rajat.
Poliittinen taistelu työväenluokan puolesta on ainoastaan kaksijakoista. Se on joko reformistista poliittista luokkataistelua tai vallankumouksellista. Reformistinen ei ole vallankumouksellista, koska se ei voi johtaa vallankumoukseen. Työväenluokan virhe on siis käydä reformistiseen poliittiseen taisteluun, mutta samalla se on, kuinkas muutenkaan, porvariston etu. Reformistisella taistelulla pyritään kuitenkin tärkeään asiaan, työväenluokan aseman parantamiseen. Tulokset kertovat, että siinä voidaan pärjätä kohtalaisesti, mutta, kaikki voi olla myös menetettyä jo vuosikymmenessä.
Vallankumouksellinen taistelu taasen on vallankumouksellista, tavoitteeltaan, se pyrkii tilanteeseen, jota myös von Clausewitz opettaa, kertakaikkiseen ratkaisuun sodan tavoitteena. Se siis pyrkii kumoamaan kapitalistisen tuotantotavan kertakaikkisesti.
Vallankumous, mitä se sitten on, on jo monasti kerrottu tällekin kuulijakunnalle, mutta toistetaan.
Vallankumous (yhteiskunnallinen vallankumous) on selitettävissä monella eritavalla, monesta eri näkövinkkelistä, mutta aina päätyen yhteen ja samaan, tuotantotavan lopulliseen muutokseen. Vallankumous pyrkii yksinomaan edellisen tuotantotavan hävittämiseen kuoleennuttamalla se, ja uuden lanseeraamiseen sen paikalle. Se miten tämä kaikki tehdään, on monen keiton ja keittäjän summa. Työväenluokan puolueelle se on joukkojen johtamisen kysymys ja työväestölle, johdettavana olemisen. Porvaristolle asia on työväenluokan taistelun murskaamista niin, että se ei menetä samalla otetaan työväestöön, joka on sen rikkauden ainut luoja. Kapitalisti olla kasvoton, elää taustalla ja tehdä rahaa. Porvaristo hoitaa luokkataistelun sen puolesta.
Vallankumous on teoreettisesti ilmaistu sanonnoissa ”itseäänkorjaavuus” ja ”määrällisenmuutoksen laadullinen harppaus”. Tätä ei kiistä edes porvariston omat uskolliset, paradigmaansa asettuneet tiedemiehet!
Huomamme, että yhtälössä on myös valtaisa ristiriita, mutta se ei ole työväenluokan ristiriita, joka on ratkaisematon. Vaan se on ristiriita, jolla porvaristo ja kapitalistit tasapainoilee. Se on ristiriita tavoitteen ja toimien kesken. Toisaalta pitää alistaa ja sammalla riistää, mutta sammalla tulee myös hoitaa riistettyä, jotta se suostuu riistettäväksi.
Työväenluokan tulee siis alistua ikään kuin automaattiseen antautumiseen ja tämä tehtävä suoritetaan hegemonialla.
Hyvät toverit, hegemonia on kysymys, joka tulee ymmärtää, jos käy luokkataisteluun, muuten ei ymmärrä, miksi työväenluokka jakaa itseään reformistiseen taisteluun ja luopuu vallankumouksellisesta, miksi se suostuu syömään porvarin kädestä.
Hannu Rainesto Loviisa 3.8.2008
Luokkajako on se syy, että tilanne on poliittisen vastakkainasettelun kaltainen, ei siis työväenluokka.
Porvariston järjestäytyminen valtioksi edellyttää sen ottamaan valtaansa yhteiskunnalliset tuotantovoimat ja tuotantosuhteet. Työväenluokalle siis jää, mutta nytkin vain taitelun tuloksena, käydä järjestäytymään poliittiseen taisteluun. Tämä edellyttää poliittista puoluetta, jonka perustamiselle on asetettu porvariston toimesta rajat.
Poliittinen taistelu työväenluokan puolesta on ainoastaan kaksijakoista. Se on joko reformistista poliittista luokkataistelua tai vallankumouksellista. Reformistinen ei ole vallankumouksellista, koska se ei voi johtaa vallankumoukseen. Työväenluokan virhe on siis käydä reformistiseen poliittiseen taisteluun, mutta samalla se on, kuinkas muutenkaan, porvariston etu. Reformistisella taistelulla pyritään kuitenkin tärkeään asiaan, työväenluokan aseman parantamiseen. Tulokset kertovat, että siinä voidaan pärjätä kohtalaisesti, mutta, kaikki voi olla myös menetettyä jo vuosikymmenessä.
Vallankumouksellinen taistelu taasen on vallankumouksellista, tavoitteeltaan, se pyrkii tilanteeseen, jota myös von Clausewitz opettaa, kertakaikkiseen ratkaisuun sodan tavoitteena. Se siis pyrkii kumoamaan kapitalistisen tuotantotavan kertakaikkisesti.
Vallankumous, mitä se sitten on, on jo monasti kerrottu tällekin kuulijakunnalle, mutta toistetaan.
Vallankumous (yhteiskunnallinen vallankumous) on selitettävissä monella eritavalla, monesta eri näkövinkkelistä, mutta aina päätyen yhteen ja samaan, tuotantotavan lopulliseen muutokseen. Vallankumous pyrkii yksinomaan edellisen tuotantotavan hävittämiseen kuoleennuttamalla se, ja uuden lanseeraamiseen sen paikalle. Se miten tämä kaikki tehdään, on monen keiton ja keittäjän summa. Työväenluokan puolueelle se on joukkojen johtamisen kysymys ja työväestölle, johdettavana olemisen. Porvaristolle asia on työväenluokan taistelun murskaamista niin, että se ei menetä samalla otetaan työväestöön, joka on sen rikkauden ainut luoja. Kapitalisti olla kasvoton, elää taustalla ja tehdä rahaa. Porvaristo hoitaa luokkataistelun sen puolesta.
Vallankumous on teoreettisesti ilmaistu sanonnoissa ”itseäänkorjaavuus” ja ”määrällisenmuutoksen laadullinen harppaus”. Tätä ei kiistä edes porvariston omat uskolliset, paradigmaansa asettuneet tiedemiehet!
Huomamme, että yhtälössä on myös valtaisa ristiriita, mutta se ei ole työväenluokan ristiriita, joka on ratkaisematon. Vaan se on ristiriita, jolla porvaristo ja kapitalistit tasapainoilee. Se on ristiriita tavoitteen ja toimien kesken. Toisaalta pitää alistaa ja sammalla riistää, mutta sammalla tulee myös hoitaa riistettyä, jotta se suostuu riistettäväksi.
Työväenluokan tulee siis alistua ikään kuin automaattiseen antautumiseen ja tämä tehtävä suoritetaan hegemonialla.
Hyvät toverit, hegemonia on kysymys, joka tulee ymmärtää, jos käy luokkataisteluun, muuten ei ymmärrä, miksi työväenluokka jakaa itseään reformistiseen taisteluun ja luopuu vallankumouksellisesta, miksi se suostuu syömään porvarin kädestä.
Hannu Rainesto Loviisa 3.8.2008
Vastaukset 2
Vanhimmat
...puhuu?
....en ymmärrä kysymystä?