Työpaikalla olisi ihanaa joskus syödä ihan yksin,mutta vaikka kuinka yrittäisi pistää päätään hartioitten väliin ettei kukaan tunnista,niin eiköhän joku ylipirteä pirjo änkeä viereen jaarittelemaan. Ruokaa ei pysty pureskelemaan kunnolla kun täytyy tehdä aina välillä äkkinielaisu että pystyy vastaamaan kysymyksiin.Sitten tulee vatsavaivoja. Jotain tarttis tehdä
Työpaikkaruokailu
ruokarauha
141378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ystävällisesti että Anteeksi, mutta haluaisin syödä ihan rauhassa puhumatta mitään. Uskon että Pirjo antaa sinun olla sen jälkeen rauhassa.
Tuo on niin tuttua!Nälissään odottaa koko aamupäivän että saisi rauhassa nauttia lounaan. Ja eiköhän joku papukaija istahda samaan pöytään, ihme että itse ehtii puheeltaan syömään. Epäkohtelias ei haluaisi olla että joudu silmätikuksi joten on pakko vaan antaa "Pirjon" pilata ruokarauha.
Eikä siinä vielä kaikki. Loppuhuipennuksena Pirjo alkaa kaivella tikulla hampaitaan. Hyvästi ruokahalu!
On sellaisessa paikassa,ettei tuttuja tule heti peräässä ja syödään rauhassa.
Mitä se on jos on vaan pieni tila missä ruokailla,ainoa paikka missä joskus tapaa työkaverin ,sillon kun tapaa.Millon sitä sit keskustelee työkaverin kanssa jos ei tauolla,työpaikka juoruilua kun ei työn lomassa suvaita.
Voi kun ois oikeen ruokatauko,jolloin saisi istua ja ehtisi tosiaan syödä kunnolla,ettei tarvis viimeistä palaa nieleskellä juostessaan takaisin työpisteeseen.Meillä se ei ainakaan onnistu kun on taukotilassa vaan yksi pöytä jossa jokainen aterioi.
En käsitä yhtään ongelmaanne.
Hämmästelen monia asioita. Miksi edelleen juuri suomalaiset erottavat työn ja ruokailuajan täysin omiksi saarekkeiksi? Minkä tähden ruokaillessa pitää olla hiljaa ja tuijottaa veitsen ja haarukan työskentelyä?
Yleensä tuppisuut voivat ratkaista ongelman ihan helposti - puhun kokemuksesta. Eräät ovat varanneet itselleen kotoa oman muovirasiansa, josta pistelevät kaikessa yksinäisyydessään sörsselit poskeensa työpisteen läheisyydessä, toisinaan ulkona penkillä istuen yksinään.
Laihiksella olevat nappaavat hedelmän ja kävelevät työkavereita välttäen missä kuljeskelevatkin.
Mikäli työpaikassa on useita pöytiä (kuten meillä) ei ole vaikeata ehdottaa, että rauhaa vaativat saavat syödä omassa pöydässään vaiti ollen. Muualla maailman työpaikoissa tällaista pidettäisiin törkeänä ja omituisena käytöksenä, meillä kai olisi ihan ok.
Ruokapöydässä yleensä - kuten esim. yhteisissä vapaa-ajan vietoissa - yleisesti luodaan yhteishenkeä. Ei sekään ole hassumpi päämäärä, ei edes nykyisin.
Niin tai näin: Aina voi vaieta, niin syödessä kuin töitä tehdessä. Työkaverit voi jättää omaan rauhaansa. Tai pikemminkin: Raivaa itse oma rauhasi.
Heh! Mutta älkää valittako, jos saatte olla rauhassa muidenkin pöytien ääressä.
mutta se ruoan määrä, joka lentää suusta ulos ponnekkaan puheen lomassa... ei sitten katso sitä, onko luxusrouva, kun on ruokatavat kateissa.. yök. nimim. omat ruoat lautasella riittävät mulle
Niin ja sitten Pirjo osaa ajoittaa kysymyksensä juuri siihen hetkeen kun pistän ruokaa suuhuni. Jos yritän pureskella ruuan kiireettömästi, joudun sivusilmällä seuraamaan Pirjon kärsimätöntä ilmettä kun hän odottaa vastausta. Luulen että Pirjo nielee ruokansa kokonaisena. Ei muuten voi ehtiä puhumaan niin paljon.
Taidanpa olla tuo kyseinen Pirjo.Anteeksi jos olen vaivannut jotakuta.Yritän vain piristää ankeita ruokailuhetkiä.Tästä lähtien saatte tiukka ilme kasvoillanne tuijottaa lautasen pohjia.Siirryn huomisesta lähtien seuraavaan pöytään rupattelemaan.
Se nyt on pelkkä sattuma jos monella työpaikalla Pirjo on ruokalahäirikkö.meidän työpaikalla se on Leila
,mutta yhteistä noille ruokarauhan häiritsijöille on kuitenkin sukupuoli.
Muistathan ottaa jotain ruoansulatusta edistävää!
työnantaja järjestänyt mahdollisuuden työpaikalla ruokailuun.
Voi klitta, miten rankkaa on kun olet niin sulkeutunut perkele!