Pari kuukautta sitten alkoi kurkku oireileen, tuntui kuin olisi pala kurkussa ja kurkkua kiristäisi. Siitä synty sitten pelko tukehtumisesta mikä säilyi vaikka oireet hävisivät. Pelko siirtyi keuhkoihin ja aloin pelkäämään että keuhkoissa vikaa. Sen jälkeen olen jatkuvasti tarkkailut itseäni ja ollut todella ahdistunut. Lääkärissä todettiin paniikkihäiriö mihin sain cipralexia. Tällä hetkellä annos on 20 mg eikä tunnu auttavan vaikka lääkärin mukaan lääke on minulle se oikea. Tällä hetkellä pelkoja ja ahdistusta pitää yllä se että tuntuu kuin henkeä ahdistaisi ja koko ajan huokailuttaa. Voiko tuo olla lääkkeen sivuvaikutus vai liittyykö se paniikkihäiriöön? Millä tavoilla saisin itseni rauhotettua ja mistä saisin avun ahdistukseen. Seuraavaan psykiatri käyntiin on vielä niin paljon aikaa että tuntuu että en jaksa odottaa kun ahdistaa niin kovasti. Kaikki tämä alkaa masentaa ja hermostuttaa.
Kova ahdistus
paniiiiikkihäiriöinen
213681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
samat oireet, paitsi että ne kohdistuu mun sydämeen, Otsikko "viitsisikö" nimim. "kukaan" on meitsin kirjotus ja aikaslailla samanlainen olo kuin sulla. Mulle kans diagnosoitiin paniikki (viime torstaina), ja ehdotettiin mielialalääkitystä, mutta yritän eka jos menis pelkällä terapialla, mutta noi oireet, huokailutus ym. on mullakin samat, mut pelkään vaan että sydän pysähtyy tms ja siks alan hengittää hirveen syvään ja huokailen ja haukottelen. En usko, että niistä lääkkeistä johtuu, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Onko sulla muuten ollu paljon muita sivuvaikutuksia niistä lääkkeistä? Ajattelin, jos munkin tarvii ottaa ssri-lääkkeet, ni tietäsin vähän mitä odottaa, nyt mulla on vaan diapamia, jos oikeen paljon alkaa ahdistaa...
Vaikka sivuvaikutuksia olisikin niin en niitä huomaisi. Koska tuo ahdistus aiheuttaa kaikenlaista: väsyttää, kurkkua kiristää, maha kipeä, pää särkee välillä ja muutenkin epämukavan olo. Itse yhdistän kaiken siihen ahdistukseen ja paniikkihäiriöön enkä osaa ajatellakkaan että olisi lääkkeen sivuvaikutuksia.
Ootko muuten käynyt tutkituttamassa keuhkos? Helpottaa jonkun verran kun tietää ettei oo mitään fyysistä vikaa... Tai ainakin hiukan, mullaki suhteellisen hyvin tutkittu toi sydän, mutta silti pelkään että se pysähtyy jne. Mut kyllä se on vähän auttanu et on tutkittu. Ootko töissä tai onko sulla mitään tekemistä päivisin, mulla ainaki helpottaa jos teen jotakin, enkä huomaa koko ajan kuulostella kehoani. Mä aattelen myös kokoajan niitä "oireita", esim. jos mua väsyttää tai hiukankin huimaa, ajattelen että no niin, sydän on niin heikko että väsyttää tai että saan sydänkohtauksen kun mua huimaa jne. vaikka ne (toivottavasti) johtuu varmaan vaan siitä jatkuvasta levottomuudesta ja pelosta mitä joutuu kärsimään aina jos ei tee mitään. Kannattaa myös yrittää tehdä vaan ja ainoastaan asioita mitä itse haluu tehdä. Mä oon huomannu että mulle tulee heti oireita enemmän jos joudun tekemään jotain mistä en tykkää tai en haluais tehdä... Välillä on parempia päiviä (yleensä jos on jotain mielekästä tekemistä, vaikka meno serenaan tai mökille tms. vaikka mua kyllä alkaa ahdistaa enemmän jos en ooriittävän lähellä sairaalaa, monimutkaista...) Mitä muuten pelkäät eniten? Sitä, että keuhkosi lakkaavat vallan toimimasta, vai että sulla on jokin parantumaton sairaus niissä? Tupakoitko tms. Jos meinaan vähentää tupakointii, ni se saattaa auttaa, kun sehän vähentää riskiä sille että keuhkoissa oikeesti olis jotain vikaa ja se ajatus voi helpottaa...
Keuhkot on kuvattu ja kuunneltu, eikä mitään ole löytynyt. Kyllähän se helpotti vähän, mutta koska ahdistus on välillä niin kova niin pelot pysyvät yllä. En tupakoi ja elän muutenkin omasta mielestäni terveellisesti, paitsi että liikun aika vähän. Olen töissä päivät ja kyllähän se välillä helpottaa kun saa puuhailla ja keskittyä ihan muuhun eikä ole aikaa miettiä koko ajan omia tuntemuksiaan.
mulla on sama juttu kuin sulla.. eniten pelkään että sydän pysähtyy. kaikenlaisia tutkimuksia on sydämestä tehty, mitään epänormaalia ei ole löytynyt. silti joka kerta kun saan paniikkikohtauksen tuntuu että kohta se varmaan pysähtyy koska tuntuu kuin syke olisi epätasäännöllinen. ja jo etukäteen pelkään kohtauksia nimenomaan noiden sydänoireiden takia. raskasta tämmönen.. haluaisin uskoa täysin siihen kun lääkäri sanoo että sydämessä ei ole mitään vikaa mutta välillä on vaan niin vaikeaa luottaa siihen.
että jollakin muullakin on täsmälleen samaa!! Olinkin jo vähän epätoivoinen, kun kaikilla muilla tuntuu olevan enemmänkin julkisten paikkojen pelkoa kuin kuolemanpelkoa, vaikka en kyllä pelkää kuolevani millään muulla tavalla kun sydämen pettämisen takia. Se on kamalaa, kun jos kerrankin tuntee jonkun voimakkaamman lyönnin tai hiukankin on epärytmisyyttä, niin alkaa pelottaa ja tulee kohtaus (siis paniikki, ainakin toistaiseksi..). Onko sulle diagnosoitu paniikkia, tai käytätkö lääkitystä?
joo mulla on diagnosoitu paniikkihäiriö ja lääkitys on ollut jo viisi vuotta. vuosi sitten yritin lopettaa lääkityksen ja sainkin oltua puoli vuotta ihan hyvin mutta sitten iski paha kohtaus ja päätin aloittaa lääkityksen uudelleen. mäkään en pelkää kuolevani muuten kuin sydämen pettämisen takia.. ja nimenomaan helposti kohtaus tulee silloin kun tunnen lisälyöntejä sydämessä. niitä sitten pelästyy ihan kauheesti ja siitä se taas lähtee. ja jotenkin ne sydäntuntemukset sitten vaan ruokkii sitä, mitä suurempi paniikki sitä pahemmat sydäntuntemukset ja mitä pahemmat sydäntuntemukset, sitä pahempi paniikki :/
mitään "selviytymiskeinoja" tai jotain mikä helpottaa sitä pelkoa? Mulla ollu tää ongelmana vasta pari kuukautta... Auttaako lääkitys, eli helpottaako se paljon vai jonkun verran? Sitte kannattaa varmaa jatkaa ja mun tapauksessa alottaa lääkitys(tä) jos sitten pystyy elämään normaalia elämää.. Tykyttääkö sulla muuten sydän lujaa kohtauksen tullessa/kun pelkäät että se pysähtyy? Mulla lyö ihan tavallisesti (tai hiukan epätasaisesti), mutta yhtäkkiä saattaa "kumahtaa" jotenkin raskaasti, niin että havahdun oikein siihen ja sitten alankin pelkäämään ja tulee muljahduksia, eli lisälyöntejä tai voi kyllä tulla suoraankin lisälyönti ja sitten pelästyn sitä... Kuunteletko muuten sydäntäsi jatkuvasti, mä kokeilen välillä pulssiakin... :/ Anteeks kun oon näin innokas, mutta luulin olevani ainoa, ketä pelkää tällaista..
mäki oon "innoissani" et joku muukin kokee samoja juttuja kun mä ja on kiva jutella ja vaihtaa ajatuksia. kun mulle iskee kohtaus niin ainoastaan rauhottavat lääkkeet auttaa. joo välillä tuntuu että sydän tykyttää ihan hirmusesti mutta välillä taas tuntuu että sydän sykkii tosi hitaasti. mä tarkkailen kanssa tosi paljon sydäntä, varsinkin jos alan ajattelemaan asiaa. ja tosiaan jos tulee yksi lisälyönti niin helposti "karkaa käsistä" kun sitä pelästyy niin että se johtaa uusiin lisälyönteihin :/
kamalaa elää jatkuvassa kuolemanpelossa.. Mua välillä stressaa sekin kun stressaan niin paljon, että voin saada sydänkohtauksen, siis pelkästään siitä kun stressaan niin paljon tosta pumpustani. Mukava kierre... En tiiä pitäiskö alottaa oikein se ssri-lääkitys, josko se auttais pitemmällä tähtäimellä... Pitäiskö meidän alkaa sydänlääkäreiksi kun tunnutaan tietävän paremmin kuin lääkärit itse sydämistä :)
juu ja sen verran on kyllä tullu tuolla kirjastossakin luettua kaikenmaailman kardiologia-kirjoja että melkein vois ryhtyä lääkäriksi :D voithan sä niitä lääkkeitä koittaa. mä luulen et suurimmaks osaks niissä auttaa pelkästään se että syö jotain, siis että osaksi on sellasta että olo tuntuu turvallisemmalta kun syö jotakin jonka pitäs auttaa. mut täydellisiä tosiaan ei nekään oo, et jos alotat syömään niitä niin kannattaa varautua myös takapakkeihin, jotka ei mulla oo ollu kovin suuria, niistä on noustu! ois kiva jutella myöhemminkin ja vaihtaa kuulumisia.. kirjottelehan miten menee!
mutta on aika todennäköistä, että kärsit alun sivuvaikutuksista, jos olet hiljattain aloittanut lääkkeen oton. Usein paniikkihäiriöpotilaalle kirjoitetaan alkuun resepti rauhoittavista myös, ennenkuin varsinainen paniikkikuuri alkaa auttaa.Voitko ottaa vaikka puhelimella yhteyttä sinua hoitavaan lääkäriin, jos varattu aika on liian pitkän ajan päässä?
Tuo ylihengittäminen eli hyperventilointi tekee tosi kurjan olon, siinä menee elimistössä niin moni kemiallinen asia sekaisin, ettet voi muuta kuin voida huonosti. Kokeile paperipussiin hengittämistä tai sitä, että istut rentona nojaten johonkin: Sulje silmäsi ja tyhjennä keuhkot hitaasti suun kautta ulos puhaltaen ja kuvittele, että tyhjenet ilmasta varpaista asti. Anna sitten ilman virrata keuhkoihisi omalla painollaan nenän kautta ilman, että erityisesti vedät sitä sisään. Sitten taas keuhkoista syvä hidas puhallus ulos suun kautta, omalla painollaan nenän kautta sisään, jne.
Minua tämä hengitystekniikka auttoi silloin, kun ei ollut vielä sopivaa lääkitystä löytynyt. Toivon, että näistä ohjeista olisi sinulle apua. Itse pelkäsin jatkuvasti olevani vakavasti sairas ja tarkkailin kehoni tuntemuksia ennen kuin paniikki poistui. Kuuluu osana paniikkihäiriöön.
Kuulostaa niin pelottavan tutulta tuo kaikki :( Voimia sulle! Oon ollut samassa tilassa ja nyt kuitenkin kaikki hyvin cipralex 10mg avulla jo yli puoli vuotta. Älä luovuta. Rationalisoi oloa ja epäilyksiä. a pyydä rauhottavia. Mä en olis pärjännyt ilman niitä ekaa kuukautta millään..
ensiavussa kamaliin oireisiin. Oikealla määrällä tekevät sinulle "normaalin" olon, ei pökkyräistä. Itse en myöskään meinannut edes jäädä koukkuun, koska tiesin olevani altistuvaa sorttia ja pidin tosi tarkkaan huolen, että en ota ku tarpeeseen ja pienimmän auttavan annoksen. Kun ssri alkoi auttaa, pamit jäi pois itsestään. Yhteensä käytin niitä siis 5kk, mutta harvakseltaan - ehkä tuona aikana 40kpl (diapam 5mg), nekin lähes aina puolittaen.
Kiitos kaikille siitä että jaksoitte vaivautua lukemaan viestini ja vastaamaan. On helpottavaa kuulla että en ole ainoa jota vaivaa tämän kaltaiset jutut.
Kurkku- ja keuhko-oirelut viittaavat myös refluksitautiin. Refluksitauti pahenee myös stressistä, ja aiheuttaa ahdistusta.
Minulla on ollut myös aivan vastaavia vaivoja.
Itsellä takana 7 vk Citalopram 20 mg mielialalääkkeen aloittamisesta. Sain ne ahdistukseen ja paniikkikohtausten välttämiseen. Aluksi oli paha olla jne, kolmannella - viidennellä viikolla tuntui että elämä alkaa taas luistaan, mutta nyt ollut huonoa aikaa, ahdistaa ja kurkkua kuristaa ja olen joutunut ottamaan useammin diapameja kuin ennen. viimeeksi tänään kun lähdimme kavereiden kanssa ulos syömään. Mulla on aivan mahdoton rentoutua ja nauttia mistään. Masentaa vaan ja hengitys salpautuu ja toisaalta taas läähätän kuin olisin juossut maratonin.. En tiedä, kai mun pitää odottaa vielä lääkkeiden vaikutusta, takana vain 7 vk. Tuntuu vaan että eikö se olisi jo pitänyt helpottaa?
voi tosiaan mennä vielä muutama viikko ennen kuin kunnon teho lääkkeestä on saavutettu. joudun itsekin ottamaan rauhoittavia toisinaan vaikka käytänkin citalopramia. mutta kyllä noi päivälääkkeet helpotti paljon sitten kun vaan alkoivat tehota
ei kannata ainakaan vaihtaa heti jos tuntuu ettei tehoa.Mulla 5kk ennen kuin todella auttoi.tuntui välillä et ei auta yhtään.Riippuu varmaan ph kuinka pahaksi päässyt,mulla tosi paha oli.
Tuntuu olevan kanssa samoja oireita..välillä tuntuu että sekoaa ja avarat sekä julkiset paikat on vaikeita..hengitysvaikeuksia,pala kurkussa ja paniikki jokapäiväistä..itellä menee esipral 10mg aamusta,auttanu vähän paniikkeihin sekä neurooseihin ja levottomuuteen..toistaseks joutunu ilman pameja pärjäämään mut vaikuttaa kyllä aika mahdottomalta kun toi ahistus on jo sitä luokkaa et vaikuttaa koko elämään ja vaikka on vähentyny nii on vieläkin melko voimakasta joka näkyy esim tuskaisesta ilmeestä kasvoilla,liikkumisesta(jännitys). kenelläkään hyvää yksityilääkäriä mistä sais apua oikeasti..sais sen ahdistuksen edes siedettävälle tasolle?
Paniikkihäiriötä oppii hallitsemaan , se on tavallaan mielenkiintoinen oire . Siinä ihminen pelkää sellaista mitä ei ole . Pelkää että kuolee mutta kuolemasta ei ole tietoakaan . Alkaa vaan käyttäytyä kun kuoleva . Olen oppinut käsittelemään mieltäni niin että pelkoni vetää vesiperän . Ensin meinaan aina mennä lankaan mutta sitten hoksaan , saatan sanoa "että tämä on selvästi paniikki ja nyt puolustusjärjestelmäni yrittää huijata minua vaikka vaaraa ei ole, mitään vaaraa ei ole " olo alkaa jännästi laukeamaan kun toistan samaa . Aivan kuin ihmisen sisällä olisi pelottelija joka pitää paljastaa huijariksi . Paniikkiin on perinnöllinen taipumus . Minua vaivaa paniikki vain elämän kriisitilanteissa ja jos olen masentunut . Toisille voi lääke olla tarpeen , minulle on tärkeää ymmärtää paniikin olemus , kun sen ymmärtää ei haittaa vaikka varalla on jokin pillerikin . Terapia on paras tähän tilaan .