elettävän arvoisen elämän.
Mitä olet tehnyt asian eteen?
Itse olen hankkinut itselleni oman asunnon, johon pääsen muuttamaan lokakuussa. Puolisolle kerron vasta muuttopäivänä.
Mitä olet tehnyt asian eteen?
Itse olen hankkinut itselleni oman asunnon, johon pääsen muuttamaan lokakuussa. Puolisolle kerron vasta muuttopäivänä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
mun yks ystävä teki samalla lailla tuli vähän yllätyksenä hänen miehelleen mutta ei ole kyllä muuttoaan katunut onnea sulle uuteen elämään.
ehtineet olemaan kahdesti avoliitossa, kahdesti avioliitossa, neljästi kihloissa. Tutustuneet ainakin neljään eri sukuun. Saaneet biologisia-ei biologisia lapsia. Tutustuneet Anoppeihin ja appeihin. Emme välttämättä omista mitään, muutakuin itsemme. Olemme ehkä hiukan joskin vaan vähäsen jotain tai sitten emme mitään elämästä tähän mennessä oppineet. Ja sen mitä olemme oppineet myös lahjakkaasti unohtaneet...saman sileän tien.
En olisi voinut paremmin sitä sanoa!
Hyvää yötä!
Niin hiiri tekee näin.
Eikö ollut "munaa" keskustella?
Jos olet nainen, väkivallan uhri tms. tajuan ettes ennemmin ole uskaltanut kertoa.
Ei
suhteessa mitään ansaita , vaan saadaan.
Minä puhun silloin kun on puhuttavaa, ja en ole ollenkaan kiinnostunut siitä kiinnostaisiko toista kuunnella, minä puhun suuni puhtaaksi.
Pelkää en miestä ikinä, ja ammattitaito riittää elättämään itseni.
laitan tään oman netin boseen. Fönsterit makkaris auki. Ja lähen goisaan..makeita unia vaan kaikille! On tultu roikuttua koko ilta täällä sivuilla...ihan vaan omaa "pimeyttään"...
tehdä tämän elämäni eteen mitään, syntymäni oli täysin isän ja äidin aktiivisuuden ansiota (kuten jokaisen muunkin tänne syntyneen). Minä olen sitten synnyttyäni vain yrittänyt parhaani mukaan pysyä hengissä. Hyvin on toistaiseksi onnistunut.
Nyt yritän vain selvitä elävänä eläkkeelle. Ei se enää kovin monta vuotta vie.
ja nyt vasta tämä äijä alkaa tienata omaansa. Sosiaalinen kun olen ollut, kaiken pois annoin. Omatunto puhdas. Tästä lähtien vain itselleni.
paras ratkaisu, tee ihmeessä niin
Uskonpa, että itse tiedät parhaiten
Kaikkea hyvää Sinulle
..tässä iässä saa kai olla oma itsensä ja sanoa, mitä ajattelee?
Noin 3 vuotta sitten hankin minäkin asunnon puhumatta mitään miehelleni - mutta peruin sen. Järjestin sen sijaan meille parisuhdeterapiaa ja pysyimmekin perheenä vielä vähän jatkoajalla. Reilut 2 vuotta sitten tein saman asunnonhankintajutun uudelleen. Totuuden hetken lähestyessä vieläkin peräännyin: muutimme - kaikki.Viikkoa ennen en tiennyt, kenen kanssa muutan.. Asuimme yhdessä uudessa vuokra-asunnossamme ja myimme vanhan.Tilanne kuitenkin siihen, että jo 5 kk muuton jälkeen etsin itselleni ja oman ja mieheni itselleen. Lapsista vanhin tuli kokonaan kanssani ja nuorempi halusi jakaantua meidän keskemme. Nyt olen siis asumuserossa ja alan olla kypsä hakemaan avioeroa. Muuttaminen yhteisestä, vanhasta kodista, ja sen myyminen ensin osoittautui hyväksi välivaiheeksi. Tilapäisestä uudesta asunnosta oli helpompi lähteä, joko yhdessä tai kumpikin omaan suuntaansa. Siitä tuli päätöksen paikka, uuden elämän alkuunpotkija. Nyt alkaa helpottaa.Aikakin!
Olen muutellut myös eestaas... Kaikki on vielä kesken, mutta viestissäsi on paljon asiaa ja faktoja. Pyrimme vuosi sitten pariterapiaan, mutta meitä ei edes huolittu, koska terapeutin mukaan mitään pelastettavaa ei ollut. Suinpäin ei antanut silti erota. Sain oikein havaintoesityksen miehen luonteesta ja terapeutti tulkitsi reaktioita, joiden perusteella erosuunnitelma muuttuikin pakosuunnitelmaksi: Väkivallan uhka oli olemassa. Tuo välivaiheen asuminen varmaan helpottaa asioita, mutta minun piti työn takia muuttaa takaisin, kun mies ensin oli saatu muuttamaan muualle.
Sanottiin erosta toipumisen kestävän 3,5 vuotta, joten ilmeisesti olet vaiheessa, jossa alkaa helpottaa. Kuulema meidän ikäiset harkitsevat eroa yleensä 3-4 vuotta. Onko se sitten 7 vuoden projekti toipumisineen? Ihan huvikseen ei kai kukaan moiseen ryhdy.
Ei suuret sanat...
--- kunnes kuolema meidat eroittaa--- eiko merkitse mitaan?
vaan ymmarran ,jos on vakivaltaa tai jatkuvaa uskottomuutta,mutta en ...jos lahdetaan mukavuuden halusta,tai kun vain 'kyllastyttaa'
ite ollut 32 v nuoruuden rakkauden kans-- miksi en olisi loppusuoraakin?olemme molemmat toisillemme ainoat,ja ensimmaiset--enka luule menettaneeni mitaan,vaan painvastoin.
Olen opiskellut kolme eri ammattia ja monipuolisen koulutuksen ja työkokemuksien ansiosta olen hankkinut itselleni mieleisen työn.
Säännöllinen palkka, jolla tulen riittävän hyvin toimeen, ja siitä kertyvä eläke ovat minulle mielestäni elettävän arvoista elämää, kaikki muu onkin ihan sitten ekstraa, luksusta.
Jos väkivaltaa kodissa niin ymmärrettävä on että muuttopäivänä kerrot vasta.Jos väkivaltaa on niin miks ihmeessä vielä niin monta kk asut hänen kanssa?Muuten en ymmärrä miksi pitää muuttopäivänä sanoa vasta?Sehän on epärehellistä ja väärin tehty toiselle,pitäähän toisenki ajatella omaa elämää ja pystyykö hän sitten jäämään asumaan taloudellisesti yksin teidän yhteiseen kotiin.Sinä järjestät itsellesi kaiken rauhassa asunnon ja ehkäpä taloudellisen turvanki,entäs puoliso?Jätätkö sanomatta hänet kun nalli kalliolle?Pitää hänenki saada itselleensä järjestää ehkä halvempi asunto jne.Ajattele.
Meidan ikaisiamme ei tarvitse enaa neuvoa, mutta jos palstalle eksyy nuorempia, niin heille neuvoksi; Pida huolta, etta elat elamisen arvoista elamaa jo ennen naita ikavuosia. Ala pakene nuoruuden epaonnistumisia avioliittoon, alaka missaan tapauksessa yrita korjata vaarin perustein solmittua liittoa lasten hankinnalla. Silloin voit puolisosi kanssa elaa hyvan elaman lapsia kasvattaen. Sitten kun nama elamasi kalleimmat hankinnat ovat lentaneet pesasta, voitte keskittya tekemaan kaikkea mukavaa yhdessa.
aikeissa myydä talon ja rillutella ukon kanssa rahat niin ei kakaroiden tartte tapella perinnöstä ja ovat innolla siunanneet hankkeemme.
Rilluttelulla en tarkoita viinan kanssa läträämistä ,kun olen absolutisti,ukko ei,mutta kaikkea muuta kivaa.
Yksistaan nauravat ihmiset kuulemma leimataan helposti omituisiksi. Hyva ettei ole kukaan nakemassa. Olette tehneet hyvan paatoksen. Onnea!
Juuri näin pitääki tehdä,nauttia itse hankkimisista rahoista eikä jättää perillisille riieltäväksi.Riita alkaa jo ennenku ollaan hautaan keretty.Kamalaa se on.Kaikista paras on nauttia itse elämästä ja reissata.Perillisetkin pysyvät ystävänä kesken kun ei ole mistä riidellä.Onnea teille ja nauttikaa olette varmaan sen ansainnutkin:=)
Kalossinkuvan perseeseen ja otin tilalle aasialaisen nuoremman tytön, minulle sanottiin ettei se kestä ja kadun päätöstäni, en ole katunut kuin kerran, ja silloinkin sitä etten antanut kenkää jo paljon aikaisemmin, elämä on ollut ihanaa matkustelua ja puuhastelua, parasta on kuitenkin seksi, se on uskomatonta ja sitä riittää, ei ole tarvinnut ilman olla.
Olen myös muuttanut ruokailu tottumuksiani kevyempään suuntaan meillä syödään päivittäin riisiä ja kanaa.
Akalle kalossinkuvan perseeseen ja otin tilalle aasialaisen nuoremman tytön, minulle sanottiin ettei se kestä ja kadun päätöstäni, en ole katunut kuin kerran, ja silloinkin sitä etten antanut kenkää jo paljon aikaisemmin, elämä on ollut ihanaa matkustelua ja puuhastelua, parasta on kuitenkin seksi, se on uskomatonta ja sitä riittää, ei ole tarvinnut ilman olla.
Olen myös muuttanut ruokailu tottumuksiani kevyempään suuntaan meillä syödään päivittäin riisiä ja kanaa.
tulikikin kaksikertaa tuo viesti? en ymmärrä.
Et sitten ole seksiä harrastamassa aasialaisen kanssa vaan täällä "vanhusten" juttupalstalla höpäjät.
Luulisi sitä jo kyllästyvän,kun joka päivä riisiä ja kanaa syö???
ja ottamallesi tytölle itse en ole ihmissuhteissani onnistunut koskaan ottamaan kaikki ovat tulleet niin elämän kumppani kun ystävätkin ja jokaisesta suhteesta olen onnellinen että olen onnistunut heidät saamaan ihmettelen vaan miks et edellisessä elämässäs matkustellu puuhastellu mutta täytyy sanoo että me suomalaiset emme ole kyllä monikaan erotiikan ammattilaisia ja jos vastapuoli ei sytytä niin ollaan mieluummin ilman vaadimme mieheltä paljon toisin kun eräät muut kansalaisuudet ja ruokailutottumukset on kohdallaan ei läheskään niin yksipuolista kun teillä terveellistä ja kevyttä meille se on myös nautinto ruokailla hyvin ja monipuolisesti ymmärrän kyllä että te ette varmaan sen uskomattoman seksinne lomassa paljoo kerkeekkään ruokaileen meitä on niin moneks mutta pääasia että elämä on elämisen arvoista se on niin lyhyt.
sitä sattuu lipsumaan,kun seksin ohessa yrittää jotain muutakin tehdä.
tullessaan yllätyksiä, sellaisiakin joita ei omasta mielestään ole ansainnut, - mutta kai niilläkin on joku tarkoitus..
eikö olisi reilumpaa kertoa lähtöaikeistaankin, ikäänkuin reilumpaa kummiskin.
jos yrittääkin kertoo mutta toinen ei usko näin kävi mun ystävällä mies ei uskonu ennenkun se asia oli tosi kun oli vielä kaksi teini ikäistä lastakin ilmeisesti ajatteli että kunhan puhuu ei se siitä kuitenkaan mihinkään lähde.
Tuollalailla meilläkin suhtauduttiin eropuheisiin. Keskustelu oli yhtä tuloksellista kuin olisi keskustellut seinän kanssa.
Joissakin tapauksissa hyvää tarkoittavien ihmisten ohjeet menevät täysin hukkaan, jos luulevat voivansa pelastaa koko maailman parisuhteet. Ja mistähän se pelastamistarve mahtaa juontaa juurensa? Sitä minä vaan ihmettelen. Omista käsittelemättömistä asioista tai ongelmista varmaan.
tehdä päätöksiä omassa suhteessaan toisten neuvojen perusteella.
Jokainen liitto on oma yksityiskenttä,eikä siinä päde ystävien hyvää(?)tarkoittavat neuvot,jokaisen pitäisi lähteä tarkastelemaan omaa sisintään ja tehdä ratkaisut itse.
Mutta on niitäkin jotka sitten pelkää menettää kasvonsa ystäviensä edessä,pitävävät mieluummin ystävät kuin oman puolison,niin paljon voi ystävät vaikuttaa asiaan.
Tyhmää,sanon minä ja itse en ainakaan menisi sanomaan kenellekkään et kuule sun pitää tehdä nyt niin ja näin,sit tulee hyvä!!
juttu, - olisiko pitänyt huuhtoa korvat ukolta ensin :))
Ja luulisisi, että kamojen pakkaamisessakin menee jonkin aikaa, että eiköhän terve älyinen mies jo siinä vaiheessa aavistelle jotain olevan tekeillä...
Minä kirjoittaisin asian 20 pisteen fontilla valkoiselle paperille, ja kysyisin vielä että ymmärsitkö mistä minä puhun :)
Jos parisuhteessa on väkivallan mahdollisuus, silloin tietenkin onkin parempi ettei toinen tiedä muuttoaikeista..
P.s. ja seuraaville kommentoijille, minä ainakaan en pyrkinyt neuvomaan ketään avioliitoissaan, vaan olen sitä mieltä että pelin pitää/äisi olla reilua..eli pokkaa sanoa että nyt olen aikeissa erota ja olen ajatellut lähteä kodistamme pois.
Mutta - jokainen tehköön minun puolestani niinkuin hyväkseen näkee, en sillä...
Tämä olisi "oikea" erolause ja ajatus, kun suhde on tullut siihen pisteeseen: "Meidän juttu ei toiminut". Ja se olisi siinä.
Vaikeammissa tapauksissa vähimmällä pääsisi jos voisi sanoa viimeisenä lauseena:
"Lähden nyt viemään tätä roskapussia"
"Ostin muuten matkan x-kohteeseen" (vain menolipun)
Voisi lähettää sitten myöhemmin vaikka kauniin postikortin, jossa lyhyesti selittäisi, ettei enää aio palata.
Kaikenlaiset muut vastuut vaan ovat esteenä, jos on vastuullinen ihminen... tai hidasteena. Voi olla lapsia ja omaisuuden osituskin vielä. Eihän väkisin mikään onnistu eikä väkisin pitämällä kukaan pysy. Mitä sitä rautalangasta vääntämään, jos toinen on "kuuro".
Olen elänyt kirjavan elämän,kuin se räsymatto...
Mutta mutta.Paljon on jäänyt muistoja,paljon on ollut yllätyksiä,juuri nyt olen selviämässä erosta ja voimpa sanoa että elän elämäni täydellisintä ja parasta aikaa.
Ei tarkoita uutta miestä,vaan tunnetta kaikesta tästä,että ei enää tarvitse elää puolikasta elämää väkinäisessä liitossa,kaikki perusasiat ovat kunnossa,olen järjestänyt ne niin että tästä on hyvä jatkaa.
Ostin myös mökin joka on kuin linnunpesä,jonne on hyvä hautautua paikkaamaan vanhoja arpia,siellä ne saa vahvan suojan.
Uusi elämä saa tulla,olen optimistisella mielellä,ja katselen keinussa maaten taivaan poutapilviä!
ennen asunnon hankkimista sen eteen, että elämä puolison kanssa olisi ollut elämisen arvoista?
Ratkaisu ei ole läheskään aina ongelmia pakoon lähtemisessä.
Teillä ei tietenkään puhuta asioista ja sitten vain oletetaan, mitä toinen ajattelee ja osutaan ehkä täysin harhaan.
Voihan olla, että puolisollasi on samat tuntemukset kuin sulla ja huokasee helpotuksesta, kun lähdet, mutta onko kaikki vain oletusta?
sillä tämä oli mielestäni jotenkin ikävin viesti ihmiseltä, jolla ei ole mitään tietoa elämästäni, silti hän tekee siitä oletuksia olettaen meidän olettavan?
Yritetty on, vihille menty v. -74, joten ihan heti en ole luovuttamassa, puolisoni alkoholi ja mielenterveysongelmat alkoivat jo -80 luvulla.
Syyskuussa muuttaa nuorin lapsista opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jolloin minun vapauteni koittaa.
Aikaisemmat yritykset asioiden kuntoonsaattamisesta ovat aina päättyneet lopulta uhkailuihin kuinka hän tekee itselleen jotain jos lähden. Enää en anna uhkailla, vaan lähden ilmoittamatta etukäteen. Lähdettyäni otan yhteyttä hänen sukulaisiinsa ja pyydän vuorostan katsoimaan perään. Helppo on ulkopuolisen neuvoa jatkamaan ja nyrittämään, kun ei itse tarvitse sekutiakaan olla minun housuissani.
vastauksestasi ja selvennyksessä.
Huomaan, että kohdallasi ei siis olekaan kysymys vain puolisoiden välisestä kommunikointi vaikeudesta, mitä myös hyvin usein esiintyy.
Olet siis jo kaikkesi yrittänyt, etkä kovin heppoisin perustein ole puolisoasi jättämässä.
Kertomasi perusteella voin vain todeta, että olet todella jo vihdoin oman elämäsi ansainnut. Ehkä jo kauan sitten.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja nautinnollista uutta itsenäistä elämää. Nauti nyt kaikkien vaikeiden vuosien edestäkin.
sorry, jos sohaisin pahasti, mutta kun jouduin vain arvailemaan, koska koko totuutta ei ollut tiedossani. En siltikään halunnut mitenkään syyllistää, kysyinpähän vain, et onko kaikki muu jo yritetty.
Juuri tuota olen minäkin mielessäni soutanut edestakaisin jo vuoden. Uskaltautuako vielä kerran uuteen elämään vai jäädäkö loppuun asti näihin vanhoihin ympyröihin? Elääkö omaa elämää vai tanssiako toisen tossun alla ? Kysymys kuuluu myös: Onko parempi tossun alla kuin ilman tossuja?
sinulla on vielä paljon nautittavia vuosia jäljellä.
...ristisi kantanut, ne jotka kivellä heittävät, eivät tiedä elämästäsi piirun vertaa.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti elämä tarjoaa tulevaisuudessa korvauksen kaikesta kokemastasi.