Olen kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Olen lasteni kanssa kotona ja toivoisin joskus pientä hengähdystaukoa lapsista, olisi vaan kiva edes joskus päästä vahän tuulettumaan arkirumbasta.
Oma äitini on vielä osittain mukana työelämässä, kuitenkin osittain eläkkeellä.
Jouduimme sanaharkkaan lasten hoitamisesta. Olen pyytänyt muutamaan otteeseen vanhempiani lastenvahdiksi, jotta joskus pääsisimme kahdestaan mieheni kanssa ulos, vaikka kauppaan, uimaan, lenkille. Saan aina saman vastauksen, katsotaan, ei tuo varmaan mahdotonta ole yms. Koskaan minulta ei kysytä eteenpäin, milloin tarvitsisitte hoitoapua vaan asia jätetään roikkumaan. Lapseni ovat olleet kolme kertaa viime marraskuusta alkaen mummilla: kerran päivän niin että minulla oli kurssi ja mies vei lapset töihin tullessaan ja haki kun pääsi töistä,kerran maaliskuussa niin, että olin itse lääkärissä ja olin tunnin poissa ja kerran huhtikuun lopulla niin, että kaksi vanhinta olivat mummilassa yötä ja pienin kanssamme kotona.
Nyt kun olisin tarvinnut hoitoapua muutaman tunnin ajaksi parin viikon päähän, sain äidiltäni vastauksen, en tiedä olemmeko mökillä vai missä ollaan. Loukkaannuin ja sanoin että minusta on ihmeellistä, että vaikka minä harvoin pyydän lastenhoitoapua niin saan tuollaisen vastauksen. Äitini loukkaantui, kun hän on mielestään hoitanut lapsia paljon ja minä en arvosta hänen työtään. Kun sanoin että minun on pakko alkaa pyytää ulkopuolista apua esim kerran kuukaudessa jotta saamme myös kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa ja että he toki saavat lapset hoitoonsa silloin kun siltä heistä tuntuu ja heille sopii, olen kuulemma kiittämätön ja minun kuulemma kannattaisi kunnioittaa isäni ja äitiäni.
Kertokaa te toiset mummit ja äidit mielipiteenne siitä, olenko minä ihan oikeasti kiittämätön ja pyydän liikaa vai onko vika nyt kuitenkin tässä meidän mummissa?
Kertokaa, mikä hoitamisessa on teidän mielestä paljon, mikä vähän ja mikä sopivasti.
Oma äitini on vielä osittain mukana työelämässä, kuitenkin osittain eläkkeellä.
Jouduimme sanaharkkaan lasten hoitamisesta. Olen pyytänyt muutamaan otteeseen vanhempiani lastenvahdiksi, jotta joskus pääsisimme kahdestaan mieheni kanssa ulos, vaikka kauppaan, uimaan, lenkille. Saan aina saman vastauksen, katsotaan, ei tuo varmaan mahdotonta ole yms. Koskaan minulta ei kysytä eteenpäin, milloin tarvitsisitte hoitoapua vaan asia jätetään roikkumaan. Lapseni ovat olleet kolme kertaa viime marraskuusta alkaen mummilla: kerran päivän niin että minulla oli kurssi ja mies vei lapset töihin tullessaan ja haki kun pääsi töistä,kerran maaliskuussa niin, että olin itse lääkärissä ja olin tunnin poissa ja kerran huhtikuun lopulla niin, että kaksi vanhinta olivat mummilassa yötä ja pienin kanssamme kotona.
Nyt kun olisin tarvinnut hoitoapua muutaman tunnin ajaksi parin viikon päähän, sain äidiltäni vastauksen, en tiedä olemmeko mökillä vai missä ollaan. Loukkaannuin ja sanoin että minusta on ihmeellistä, että vaikka minä harvoin pyydän lastenhoitoapua niin saan tuollaisen vastauksen. Äitini loukkaantui, kun hän on mielestään hoitanut lapsia paljon ja minä en arvosta hänen työtään. Kun sanoin että minun on pakko alkaa pyytää ulkopuolista apua esim kerran kuukaudessa jotta saamme myös kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa ja että he toki saavat lapset hoitoonsa silloin kun siltä heistä tuntuu ja heille sopii, olen kuulemma kiittämätön ja minun kuulemma kannattaisi kunnioittaa isäni ja äitiäni.
Kertokaa te toiset mummit ja äidit mielipiteenne siitä, olenko minä ihan oikeasti kiittämätön ja pyydän liikaa vai onko vika nyt kuitenkin tässä meidän mummissa?
Kertokaa, mikä hoitamisessa on teidän mielestä paljon, mikä vähän ja mikä sopivasti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, yleistä sääntöä ei ole, kuinka paljon mummon "pitää" hoitaa lapsenlapsiaan.
Itse hoidan keskimäärin muutaman tunnin viikossa. Kaksi lapsenlapsistani on jo niin isoja, ettei heitä enää tarvitse hoidella.
Tällä hetkellä siis hoidan tuon muutaman tunnin/vk kahta pientä poikaa.
Mitään velvollisuuttahan minulla ei ole "pakolliseen hoitamiseen", varsinkin kun on työelämässä vielä. Miniäni on hyväksynyt sen, jos joskus kieltäydyn. Hän vie silloin lapset toiselle mummolle.
Minusta teissä kummassakaan ei ole vikaa. Sinulla on hyvä syy olettaa päästä irtautumaan. Ihan aikuismaisesti voisit hyväksyä sen, että äidilläsi ei ole voimavaroja enempään.
Jätä asia sikseen turhia miettimättä ja syyllistämättä. Se on kypsä tapa suhtautua. Äitisi hoitaa sitten, kun siltä tuntuu ja jaksaa. Ehkä hän jaksaa paremmin, kun lapsesi ovat hieman isompia.
Ikä tuo mukanaan vaivaa ja remppaa. Työstä palautumiskyky on toisenlainen kuin nuoremmalla. Lapsetkin väsyttävät enemmän.
Huomasin sen, kun vuosi sitten hoidin näitä kahta pikkuista kahdeksan päivän ajan yhteen putkeen vanhempiensa ulkomaan lomamatkan ajan. Olin täysin reporankana pestin jälkeen. Meni viikko toipumiseen.
Luontokin tietää sen, eikä me mummot itse sen tähden lisäännytä, koska emme jaksaisi hoitaa pikkulapsia.
Etsi jostain joku toinen hoitamaan. Vaikka ihan vieras ihminen, jolle maksat hoidosta.
Armahda äitiäsi ja hyväksy hänen jaksamattomuutensa! Uskoisin, että SIITÄ on kyse, eikä mistään äitisi pahantahtoisuudesta tai välinpitämättömyydestä. Hän haluaa tällä hetkellä omassa rauhassaan. Ehkä asiat myöhemmin muuttuvat myönteiseen suuntaan.
Nykytrendi ei vanhenemista ja raihnaisuutta hyväksy, mummonkin pitäisi olla ikinuori. Äitisi ei ehkä kehtaa tunnustaa, ettei hän yksinkertaisesti jaksa hoitaa, koska väsyy lapsiin, vaikka heitä rakastaisi täydestä sydämestään.
asiassa on niin monta puolta.Oma äitini on hoitanut lapsiani aina niin,että olen saanut pakolliset menot hoidettua ja saatiin vapaatakin aikaa miehen kanssa.Anoppi taas oli sitä mieltä,että kun omat lapset on hoitanut,se riittää.Vanhin oli hänellä hoidossa pari tuntia kun olin marjassa ja kaksi lapsista pari päivää,kun nuorimmainen syntyi.Se oli saldo toiselle mummille ja lapsia oli sentään viisi.Mummojen innostus on niin vaihtelevaa,toiset kokee raskaaksi,toiset iloksi.Olen suht nuori mummo itse ja tunnen vielä jaksavani.Lapsenlapset on minulla aika usein,yötäkin ja kyselevät usein jo itse,voisivatko koska tulla.Tulevat kun pystyn ottamaan,oma jaksaminen ei ole tässä vaiheessa ongelma,vaikka tietenkin huomaa sen hiljaisuuden,kun pyörremyrskyt on lähteneet.Ovat ihania lapsia,mutta eläväisiä.Ja sekin pitäisi ottaa huomioon,kyllä äitikin kaipaa hiukan lepoa ,eniten silloin,kun lapset on pienempiä.Isompi lapsi vaatii jo huomattavasti vähemmän hoivaa ja jaksamista.Toivottavasti löydätte jonkun ratkaisun,toiset mummot hoitaa paljon enemmän kuin äitisi,mutta on myös mummoja,jotka hoitavat paljon vähemmän kuin äitisi.
Äidilläsi ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla lapsenvahtina. Hän on vielä työelämässä ja tarvitsee siksi vapaa-aikansa ihan rentoutumiseen. Hankkikaa ihmeessä ihan virallinen lapsenvahti!
Kannattaa myös muistaa se, että ennen lapsia hankkivat myös ne, jotka nykyään jäisivät vapaehtoisesti lapsettomiksi. Lapsia tehtiin kun se oli tapana, olivat vanhemmat lapsirakkaita tai eivät. Oma äiti voi kuulua tähän porukkaan, joka nykypäivänä olisi jättänyt lapset tekemättä.
Hei,
Mielestäni et pyydä liikaa, mutta äidilläsi on omat syynsä miksi ei halua hoitaa. Ehkä liittyy juuri jaksamiseen ja ikään. Kannattaa hankkia rahalla hoitaja jos on pakko mennä jonnekin eikä pilata sukulaissuhteita, tähän olen itse päätynyt samankaltaisessa tilanteessa.
Itseäni vaan rasittaa suunnattomasti se, että sen lisäksi että sairas äitini ei voi/halua hoitaa lastani kuin kerran - pari vuodessa pari tuntia niin meidän kuitenkin pitäisi käydä hänen luonaan lasta näyttämässä ja viihdyttämässä häntä. Lisäksi jatkuvat puhelinsoitot muista parempikuntoisista sukulaisista, jotka aina ja jatkuvasti hoitavat omia lapsenlapsiaan jopa monta kertaa viikossa. Eikö minua voisi säästää näiltä tarinoilta??? Kun yksi tällainen lähisukulainen hoiti 1,5 vuoden tauon jälkeen lastamme pari tuntia niin meidän 3-vuotiaan olisi itse pitänyt jälkeenpäin soittaa ja kiittää kunniasta.
Minä myös olen saanut kuulla olevani kateellinen ja katkera.
suhti nuori äiti ja minä olisin tyytväinen jos lapset olisi mumon luona edes kerran vuodessa.
meillä siitä on taukoa kolme vuotta.
minua se harmittaa lasten vuoksi.
olen huomannut, ettei äitini halua hoitaa lapsiani ekä ehkä jaksakkaan. Hänellä on uusi menovaihe=)
mikäs siinä kun lapset ovat jo aikuisia=)
en aio häntä pakottaa , enkä anella.
en myöskään anna hänen luvata lapsile mitään kun ei koskaan pidä sitä.
Tänä vuonna me tehdään reissu omalla perheellä
eikä mennä mummolaan kun muuten koko loma odotetaan koska sopii tulla.
Tulkoot he tänne joskus.
Pyydä ihmeessä ulkopuolista apua. Oelt sen varmasti ansainnut=)
t.myöskin kiittämätön
Ihannetilassa isovanhemmat ovat lämpimiä, rakastavia, vastaanottavaisia ja huolehtivaisia lapsenlapsia kohtaan.
Todellisuudessa harvat ovat tällaisia. Suurin osa tuntemistani isovanhemmista on enemmän tai vähemmän oman elämän takaisin saamisesta huumaantuneita, väsyneitä, sairaita, tai etääntyneitä perheestä eivätkä jaksa ottaa kovinkaan usein vastaan muistutuksia lapsiperheen arjen rankkuudesta.
Oma äitini yrittää, huomaan sen, mutta huomaan myös miten hän ei oikeasti jaksaisi pitkiä aikoja lapseni kanssa. Olen käyttänyt lapseni kolmesti kahden vuoden sisällä hänellä hoidossa, ja joka kerta isäni hoitaa alkuilon jälkeen lapsen leikityksen ja siinä sivussa ruoanlaiton. Äitini on muuttunut todella laiskaksi kotiin jäätyään, ja makaa sängyssä suurimman osan päivää.. Elämää kai sekin, vaikea arvostella vielä.
Olen jokseenkin mielipiteetön asian suhteen. Minulle ei ole tuottanut suurta ongelmaa olla lapsen kanssa, vaikka joskus väsyttääkin. Jonain päivänä lapseni on aikuinen, ja kaipaan näitä hetkiä. Tiedän sen. Hoitoapua en ole tarvinut juurikaan, sillä toistaiseksi lapsi kulkee mukana siellä missä minäkin menen. Iltarientoihin luulen ehtiväni myöhemminkin, eiköhän tuolla tansseissa ole enemmän porukkaakin kunhan päästään keski-iän paremmalle puolelle. ;)
Äh, en kyllä voi kehuskella sen enempää jaksamisillani.. Tekee se joskus itselläkin mieli johonkin yksin.
Enpä kuitenkaan voi mennä vannomaan, että jaksaisin itse sen paremmin isovanhempana. Ehkä olen sitten siinä vaiheessa jo niin väsynyt itsekin kaikesta yrittämisestä, että itsekkäästi otan sen ajan vain itselleni. Enkä kohteliaisuudesta soita lapselleni, että: "Tuo lapset hoitoon viikonlopuksi, ei heistä ole vaivaa ollenkaan!" Tiedämme kaikki äidit itsekin, että heistä on. :D
Ikävää on se, että jonkun vanhemmat käyttävät tuota "Kunnioita isääsi ja äitiäsi"-fraasia, kun eivät osaa keskustella asioita aikuisten kesken ja kertoa mistä kiikastaa. Tuo on vain vallankäyttöä, ei mitään muuta.
Voimia ja jaksamista, meitä on muitakin. :)
äidilläsi on kirjoituksesi perusteella vanhenevien naisten ehkä yleisin perusvaiva joka väsyttää ja tekee ihmisestä "vetelän", eli kilpirauhasen vajaa toiminta.
Se tauti on muuten periytyvää sorttia.
minulla ja äidillä on sama sairaus.ei olla mitenkään veteliä.
Onhan siihen lääkitys=)
voihan se ikä tehdä ja hormonit etsii toisiaan naisissa yleisesti=)
Heh..
Kiitos, mutta kyse ei ole ikääntyvän naisen taudista tällä kertaa. :)
Niin, hieman ylimalkaisesti mainitsin äitini kotiin jäämisestä ja "makaamisesta". En huomannut kirjoittaa asiasta sen tarkemmin.
Hän on ollut "sellainen" (em. kaltainen makailija siis) niin kauan kuin muistan. Ainut ero on se, että nyt hänen ei tarvitse enää nousta sängystä töihin. Työ piti hänet aiemmin "elämässä" kiinni, arjessa oli rutiineja joita piti noudattaa.
Lapsuusajan muistoissani (jo tarhaiässä) hän nukkui puolille päivin, ja pitkälle iltapäiväänkin etenkin kun isäni oli työmatkoilla. Söimme lapset mitä söimme, ja keksimme itse tekemistä. Äitiä ei saanut häiritä, eikä toisaalta uskaltanut. Hän oli aika kiukkuinen, kun yritimme saada häntä ylös.
Isä hoiti meillä aamuisin puuronkeitot ja kouluun laittamiset. Äitini oli aamuisin niin harvoin ylhäällä, etten muista oikeastaan kuin sen kuinka häntä heräteltiin aamupalalle.
Takaisin kuitenkin tähän hetkeen..
Soittaa hänelle lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa, hän vastaa unensekaisella äänellä. Ja kertoo vain olleensa hieman pitkällään. Olen joskus kivahtanut, että miten hän aina nukkuu, tai pötköttää kun soitan. Seuraavalla kerralla hän vastatessaan samalla äänellä kertoi olleensa tekemässä jotain.. Tuntuu siltä, että hän valehtelee. Mokomasta.
Olen keskustellut asiasta isäni kanssa, joka on ollut hieman huolissaan itsekin. Tutkittukin äitiämme jo on muutamaan otteeseen, ja tiedetään joitakin ylipainosta johtuvia sairauksia hänellä olevankin. Ne eivät liity kilpirauhasen liika-, eivätkä vajaatoimintaan.
Liikunta, harrastaminen, itsestä huolehtiminen, muiden ihmisten kanssa tekemisissä oleminen jne. ovat unohtuneet aikoja sitten. Itse asiassa vuosikymmeniä sitten, Hän ei ole mikään vanhus, tuskin 6-kymppinen.
Toisen elämää kun ei voi tuntea elämättä sitä hetken ajan itse. En tiedä onko hän vain luonnostaan veltto tapaus, masentunut vai mikä..
Olkoon joka tapauksessa mikä hyvänsä, pitää olla kiitollinen siitä että isäni on hoitanut parhaansa mukaan kodin ja perheen toisen ollessa "poissa pelistä".
Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.
ole periaatteessa kummassakaan. Eihän sen mummon ole pakko lapsianne hoitaa, vaikka sitä toivoisit ja tarvitsisit, siinä hän on oikeassa. Mutta ei sinunkaan tarvitse olla ylen kiitollinen "ei mistään".
Minun äitini on hoitanut lapsiamme kerran (ja vanhin on sentään jo kahdeksan). Hän sattui olemaan meillä kun minulle tuli yllättäin kiire synnytyslaitokselle (syöksysynnytyksiä ennenkin), joten lupasi katsoa lapsia, ettei tarvitse ottaa heitä mukaan matkaan kun on kiirekin ja pääsipä mieskin mukaan synnytykseen. Olen toki kiitollinen siitä, että hän silloin auttoi, mutta en tunne sen takia olevani ikuisessa kiitollisuuden velassa.
Minä en kyllä ole koskaan lastenhoitoapua pyytänytkään, joten en tiedä mikä olisi vastaus, jos pyytäisin. Synnyttämään lähtiessäkin olimme ottamassa lapsia mukaan viemään minua, mutta hän itse sanoi, että alkakaa painua jo, hän vahtii lapset.
äitisi, joka on ilmeisesti ikänsä tehnyt työtä, hoitanut omat lapsensa jne, pitäisi nyt kun eläkkeelle pääsy on viimein ajankohtaista, alkaa hoitamaan SINUN lapsiasi?!
Itse olen 23 vuotias ja osaan silti ajatella asioita 60 vuotiaiden vanhempieni näkökulmasta. Mielestäni on hienoa, jos vanhempani ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan, mutta miksi heidän pitäisi hoitaa heitä silloin kun minulle sopii? Me käymme usein koko perheen kanssa heillä kylässä ja he täällä meillä, mutta silloin me vanhemmat olemme paikalla ja meillä on vastuu lapsista, isovanhemmat saavat sitten sen verran hemmotella ja pelleillä lasten kanssa kuin haluavat/jaksavat. Jos tarvitsemme joskus lastenhoitajaa, voimme palkata sellaisen. Miksi jonkun pitäisi tehdä se työ ilmaiseksi? Itse olemme lapsemme hommanneet ja mieheni ja minä olemme ainoita joilla on velvollisuus lapsiamme (ilmaiseksi) hoitaa.
Mitä jos antaisit äitisi rauhassa nauttia osa-aikaeläkkeestään ilman painostusta lastesi hoitamiseen. Entä, jos vanhempiesi nihkeys lastenhoitoon liittyen johtuu sinun asenteestasi eli siitä, että tunnut ajattelevan että vanhemmillasi olisi velvollisuus hoitaa lapsiasi.
Fiksu likka olet kun ymmärrät vanhempiasi, juuri noin pitäisikin nuorten vanhempien asennoitua.
Omat aikuiset lapseni ovat myös huomaavaisia meitä vanhempiaan kohtaan ja se on hyvä asia, KUNNIOITUS molemmin puolin.
On sanottu heille, että apua saavat jos ovat sitä vailla, mutta haluavat itse hoitaa lapsensa.
Tietenkin ollaan melkein päivittäin tekemisissä, kun asutaan samalla kylällä ja joskus lapset ovat olleet meillä kun vanhemmat käyvät lenkillä tai marjassa tai ostoksilla ym.
Kuitenkin sanovat, että eivät tarvitse mitään omaa yhteistä aikaa muuten, kuin että koko perhe on koossa ja nauttivat siitä ajasta suunnattomasti.
Meille, niin lapset kuin lastenlapset ovat rakkaita kaikki ja kaikkien miniöitten ja vävyjenkin kanssa on mahottoman hyvät välit.
Kiitos sinulle fiksu nuori äiti ja hyvää syyskesän jatkoa!