VAROITUS: seuraa vuodatusta.
Ei voi kuin ihmetellä millaisin taidoin lähdetään tunkemaan useamman tonnin painoisilla veneillä vierassatamiin... kahden viikon kesäloman aikana kylkeemme ajettiin 3 kertaa, syynä yksinkertaisesti taidottomuus ja ajattelemattomuus. Ei osata ajatella, että esim. 7 tonnia painava vene alkaakin rekata reippaassa sivutuulessa myös sivuttain, kun vauhtia on vähän, eikä sitä enää ihan vaimoparan tai naapuriveneen omistajan käsivoimin enää tuosta vaan pysäytellä. Eikä siinä Bavaraissa tai Beneteaussa ole jarruja, pakilla jarruttaminenkin tapahtuu aina viiveen kanssa... Ja mikä karmeinta, kaksi näistä kolareista oli ILMAN LEPUUTTAJIA !!! Joko niitä ei ole ollenkaan, tai ne ovat kannella. Aivan käsittämätöntä, lepuuttajat kuuluu olla paikoillaan jo siinä vaiheessa kun ollaan jo sataman suulla tulossa sisään. Kun huikkasin eräällekin 35 jalkaisen omistajalle, että "tuu vaan, mutta laita lepuuttajat ensin", sain vastaukseksi ettei niitä tarvita. Ja tuloksena parin kämmenen kokoiset naarmut veneessäni ja keikka vakuutusyhtiölle...
Mikä tähän taidottomien joukkoon auttaisi: Pakollinen "veneenkäsittelykurssi" ?!?!? ,kun jengi ei tajua ettei venettä voi parkkeerata kuin autoa. Ikävintä näissä kolareissa on yleensä kolaroijan asenne: "sattuuhan näitä aina" ... ei muuten tarttis sattua, jos edes vähänkään suunnittelisi asioita etukäteen. Yleensä hymy hyytyy kun ottaa tiedot todistajien kanssa ylös vakuutusyhtiötä varten - sekin loppuviimeksi ihan turhaa ja tarpeetonta, kun kaiken mielipahan voisi välttää ajattelemalla edes vähän etukäteen...
Ei voi kuin ihmetellä millaisin taidoin lähdetään tunkemaan useamman tonnin painoisilla veneillä vierassatamiin... kahden viikon kesäloman aikana kylkeemme ajettiin 3 kertaa, syynä yksinkertaisesti taidottomuus ja ajattelemattomuus. Ei osata ajatella, että esim. 7 tonnia painava vene alkaakin rekata reippaassa sivutuulessa myös sivuttain, kun vauhtia on vähän, eikä sitä enää ihan vaimoparan tai naapuriveneen omistajan käsivoimin enää tuosta vaan pysäytellä. Eikä siinä Bavaraissa tai Beneteaussa ole jarruja, pakilla jarruttaminenkin tapahtuu aina viiveen kanssa... Ja mikä karmeinta, kaksi näistä kolareista oli ILMAN LEPUUTTAJIA !!! Joko niitä ei ole ollenkaan, tai ne ovat kannella. Aivan käsittämätöntä, lepuuttajat kuuluu olla paikoillaan jo siinä vaiheessa kun ollaan jo sataman suulla tulossa sisään. Kun huikkasin eräällekin 35 jalkaisen omistajalle, että "tuu vaan, mutta laita lepuuttajat ensin", sain vastaukseksi ettei niitä tarvita. Ja tuloksena parin kämmenen kokoiset naarmut veneessäni ja keikka vakuutusyhtiölle...
Mikä tähän taidottomien joukkoon auttaisi: Pakollinen "veneenkäsittelykurssi" ?!?!? ,kun jengi ei tajua ettei venettä voi parkkeerata kuin autoa. Ikävintä näissä kolareissa on yleensä kolaroijan asenne: "sattuuhan näitä aina" ... ei muuten tarttis sattua, jos edes vähänkään suunnittelisi asioita etukäteen. Yleensä hymy hyytyy kun ottaa tiedot todistajien kanssa ylös vakuutusyhtiötä varten - sekin loppuviimeksi ihan turhaa ja tarpeetonta, kun kaiken mielipahan voisi välttää ajattelemalla edes vähän etukäteen...
Vastaukset 45
Vanhimmat
itse asiasta samaa mieltä:ei pitäisi liikkua veneillä liian heppoisin eväin kiusaamassa kanssaveneilijöitä. tosin kaikki veneilijät tietää että, että aina sattuu ja tapahtuu (kokeneemmallekin).
mutta tuosta sinun fendari vuodatuksestasi (ehdottomasta tietämyksestäsi joka on kyllä harhaluuloa) muutama sana. moni hyvin kokenut veneilijä (mm. allekirjoittanut) on sitä mieltä, että fendarit laitetaan vasta kun vene on muiden väliin jo pysäköity. tämä on hyvin vanha käytäntö ja hyvän merimiestavan mukaista toimintaa. jos fendarit laitetaan alas veneiden väliin ajettaessa, ne menevät helposti solmuun rannassa jo olevien veneiden fendareiden kanssa,jolloin matka tyssää tai tulee vaurioita kaisteisisin tai fendarinaruihin. samoin poijuköydet usein tuppaavat tarttumaan kiinni fendareihin yms. ne rannassa jo valmiiksi kiinni olevien veneiden fendarit kyllä riittävät hyvin (siis jos niitä on laitettu( estämään veneiden kylkien osumisen toisiinsa. on siis aivan oikein ettei fendareita lasketa rantautuessa veneiden väliin. kuitenkin itsekin käytän fendareita useimmiten, koska tiedän monen vanhoista kunnon merimiestaidoista mitään ymmärtämättömän (kuten kirjoittaja cdb) vetävän herneen nenään, jos niitä ei laske alas. muista ensi kerralla sinäkin, että ei ne välttämättä ole unohtuneet ne fendarit, vaan aivan tarkkaan harkitusti jätetty pois. jos sinä sait naarmuja veneeseesi, miksi sinun fendarit eivät estäneet kosketusta? olisiko toisenkaan fendarit siinä tapauksessa auttaneet, kun ilmeisesti on törmätty keula, ankkuri tms. edellä kylkeesi? mutta satuuhan näitä :)
Oikein vanha "merimiestapa" ei tunne mitään lepuuttajia. Sellaisia ei ollut kunnon puuvenekaudella! Katsele vaikka vanhoja valokuvia, tai postikortteja satamista.
Tämä nykyinen guttabergamateriaali sellaiset vaatii, kun pikku kolhu maksaa tuhansia naapurin kylkeen.
Se ylimielisyys, jolla satamissa ja merillä nyt liikutaan pitäisi kitkeä pois jollakin tietämys- ja käytäntökokeella.
Näyttää enemmän poikkeuksela, että "kapteeni" ymmärtää lähestyessään olla valpas ja tajuaa massansa voiman. Enempi taitaa Naantalissa ja Ruissalossa mennä energiaa siihen, että katsotaan onko peiliaurikolasit heijastaen otsalla ja pikeepaita oikein auki napeista. Naisethan on puettu lähinnä näyttelemään persettään ja tissejään satamaan tullessa.
Olen soittanut poliisit paikalle, jos törmääjä on hiemankaan aukonut poskeaan. Kaksi kertaa sitten onkin puhallettu yli puolitoista. Sellainen tuleekin kalliimmaksi kuin myöntää ajaneensa kylkeeni. Tiukennan tyyliäni ja kuvaan nyt kännykameraan lähestyjät.
En ole sijoittanut veneeseeni melkein 80 tonnia, siksi, että firman kapistuksilla räimivät osastopäälliköt eivät osaa veneilyn alkeitakaan satamassa.
Höyryaluksissa käytettiin puisia pöllejä jotka asetettiin laiturin ja laivan rungon väliin ja puisissa purjealuksissa oli köysistä punottuja "tyynyjä" samaan tarkoiotukseen. Mutta nuo kiinnittyivät kylkikiinnityksellä laituriin. Vasta nykyään on tullut tarvetta suojata veneiden väli kun laitureihin ei enää kyljittäin mahdu. Kyllä minä pudotan fendarit alas ennen kuin tungen laiturissa olevien veneiden väliin. Ei ole mihinkään sotkeutuneet ja voihan miehistö niitä vähän siirrellä jos on tarvis. Olen einakin siten yrittänyt minimoida kosketukset naapuriveneeseen. Kyllä se puupintakin vaurioitui kosketuksesta samalla tavalla kuin lasikuitukin.
Olen kerännyt laiva- ja satama-aiheisia vanhoja postikortteja 1890-luvulta nykyaikaan. Kokoelmani lienee 1590 kpl!
Äkkiseltään missään alkupään 1890-1939 kuvissa ei huviveneissä roiku lepuuttajia. Höyrypaateissa on todellakin pöllit (ne muuten pyöri laivan ja laiturilankun välissä ja suojasivat siten lähtöä ja tuloa) roikkumassa ketjuissa. Vasta 1960-luvun Turku, Helsinki ja Vaasa satamakorteissa alkaa esiinyä autonrenkaita isompien huviveneiden kyljissä.
Ruotsalaisten purjehdusseurojen säännöt "suosittelee" satamaan saapuessa laskemaan leputtajat ja nostamaan ne pois ennen avomerta. Saksassa ne näyttivät monella roikkuvan aina kyljillä samoin hollantilaisetkin ovat laiskoja niiden suhteen. Monasti ne ovat kaiken lisäksi risaisia, likaisia ja esteettisesti törkeitä pitää kannella.
Olen hyvin tietoinen siitä, että tarpeeksi ahtaaseen väliin tultaessa on varottava sekä omia että naapuriveneen fendareita, ettei esim. kaidetolpat ja vaijerit saa kipeää. Esimerkiksi sitten laittamalla ne paikoilleen/laskemalla ne alas vasta kun vene on paikoillaan ja kiinni. Tämä on ihan tavallista mm. Sandhamnissa Runtin aikaan ja on ihan ok niin kauan kuin veneen kippari tosiaan osaa hommansa ja kannella on edes yksi vähänkään tilanteen tasalla oleva gasti (skabaveneissä niitä on usein koko kansi täytnnä).
Sensijaan siinä vaiheessa, kun veneen kipparilla ei selvästikään ole hallintaa veneestään ja vene menee jonnekin ihan muualle kuin autoaan parkkeeraamaan tottunut kippari oli ajatellut, on minusta erittäin perusteltua laittaa ne fendarit alas jo ihan siksi, että jos ja kun kuitenkin osutaan johonkin, tulee vähemmän vakavaa vauriota, olipa muissa veneissä sitten fendareita tai ei.
Kysymykseesi siitä, miten omat fendarini olivat ja miksi vaurioita syntyi. Lepuuttajia oli 4 kpl per kylki ja toinen vene osui kylki edellä (vauhtia ehkä vajaa 3 solmua) peräkulmaan, eikä fendari täysin suojannut iskulta vaikka olikin osittain välissä. Tuulta oli sivulta ehkä 6 metriä ja kippari yritti ohjata venettään kuin autoa. Vaimo oli kannella lähinnä statistina huutamassa sekä laiturissa olijoille että kipparille.
Sensijaan provokaatiosi merimiestavoista, harhaluuloista ja kaikentietävyydestä jätän omaan arvoonsa - sensijaan: toivotaan kaikki yhdessä, että sinä "hyvin kokeneena venilijänä" jaksat vaan hymyillä ja muistella "hyviä merimiestapoja" kun kylkeesi osutaan rajusti ilman mitään kontrollia ja päälleajaja sanoo että "sattuuhan näitä".
Suomi24.fi:n kaltaisella tunkiolla on vaan niin helppo olla se "hyvin kokenut veneilijä" ... en oikein jaksa uskoa, että avautuisit kenellekään laiturilla tuohon tapaan ?
Se, mistä olen oikeasti huolissani on se, että nykyään ostetaan ensiveneeksi senverran kookkaita veneitä (sekä purje että moottori), ettei taito yksinkertaisesti vain riitä niitä hallitsemaan satamassa, varsinkaan pelkästään vaimon avustamana. Tähän kun vielä lisätään se, että rantaan on aina niin kova kiire (ettei kukaan muu vie "minun" laituripaikkaani), niin soppa onkin valmis...
...näkyy tosiaan kahta koulukuntaa. Itse kyllä kannatan fendareiden laittamista valmiiksi, mutta joskus kapeaan väliin tähdätessä saattaa olla mielekästä jättää ne pois, mikäli naapureilla niitä näyttäisi olevan tarpeeksi.
"Hyvin vanha käytäntö" on kylläkin surkea perustelu millekään toiminnalle.
Muuten: tekstisi olisi huomattavasti luettavampaa, jos noudattaisit normaalin oikeinkirjoituksen sääntöjä eli aloittaisit virkkeet isoilla alkukirjaimilla ja pistäisit aina välimerkin jälkeen välilyönnin. Niin, ja koettaisit kirjoittaa yhdyssanat oikein.
Hienoahan olisi jos veneessä olisi niin paljon väkeä, että fendaritkin voidaan laitta siinä "välissä". Mutta usein perheveilijä joutuu ennakoimaan ja laittamaan ne etukäteen. Mutta olet oikeassa taitamattomuus veneen käsittelyssä on lisääntynyt, vaikka olisi ihan helppo vähän harjoitella veneen käsittelyä vaikka hiljaisemmilla laitureilla niin ei vaan tunnu tapahtuvan.
JX... .Oletko oikeasti Håkan, kun noin kivasti poikia opastat kirjoitusen jalossa taidossa? P.s. Tuliasit kirjoittelemaan tuonne miesten miesten palstale. Sopisit joukkoon varmaan hyvin. P.s.s. Siis vanhojen tapojesi vuoksi. Tai olisihan yksi vaihtoehto kirjoituspiiri. Ja viimmeinen lisäys. Etsi vastauksesta kolme virhettä ja tule onnelliseksi.
Asiastahan tässä puhutaan, mutta voi vihne että oikein lähestyjät kuvataan. Hah ,hah hah aaaaaaaa tarina lastusta joen alajuoksulla saa uudet mittasuhteet.
Kerro missä midät venettäsi, autoasi ja karjaasi. Ajetaan päälle ja kolhitaan ja nauretaan he he heehhhheehhh
Juuri tuollaisten edullisten pienveneiden kuten sinun "lähes 80.000€" maksavan venhosen lähelle nuo vähäisen merimiestaidon omaavat veneilijät uskaltavat tulla kokeilemaan rantautumista. Sitten kun veneellä on hintaa vaikkapa 350.000€ se alkaa jo näyttämäänkin siltä ettei Bayliner -väki uskalla tulla lähellekään.
Itselläni oli aikoinaan trimmattavana erään nuoren parin noin 5000€ maksava pienpursi. Heti rantautumiseni jälkeen viereen pyrki Bayliner jostain 80-luvun puolivälistä ja työnsi ankannokkansa pikkupurren kylki-ikkunasta sisään.
Kuitenkaan omalla kalustollani liikkuessani en milloinkaan ole joutunut kärsimään näistä onnettomista tapauksista.
Naisten pukeutumisesta sen verran että on suuri ilo auttaa juuri sellaisia rantautuvia veneitä missä nainen on pukeutunut kuvaamallasi tavalla.
Itse en kyllä välittäisi kuvata kenenkään rantautumista vaan mielumminkin tarjoan apuani vahinkojen välttämiseksi.
Kannattaa muistaa, että paljon on veneilijöitä, jotka vasta ovat ensimmäistä kesää liikkeellä. Rantautumista ei ole mahdollista harjoitella, niin että se olisi varmaa joka kelissä ja tilanteessa. Vai väitätkö, että sinulla rantautuminen onnistuu aina 100% mallikkaasti, oli keli mikä tahansa?
Itse olen veneillyt monia vuosia. Nyt uusi (vanha) vene alla, joka käyttäytyy ihan kivasti satamamanöövereissä (mitä nyt peruuttaminen on hankalaa). Siitä huolimatta muutama viikonloppu sitten sivutuuli pääsi yllättämään. Ei ollut kovakaan tuuli, mutta jostain syystä tuuli tarttui veneeseen ja ajauduimme sivuttain toisen kylkeen. Ei käynyt mitään, kun kyljittäin menimme ja lepuuttajia kyljet täynnä. Samanlaisista tilanteista ollaan ennen selvitty ilman mitään hämminkiä, mutta nyt jostain syystä ei mennyt niin mallikkaasti.
Minua taas ärsyttää liian innokkaat auttajat laiturilla. Varsinkin lähdössä, kun joku "auttaa" työntämällä hieman keulaa, niin heikosti pakittavalla veneellä ollaankin yhtäkkiä poikittain veneiden välissä, kun joku käyttää vähän runsaammin voimaa ja työntää keulaa poispäin omasta veneestä.
Itse venettä vaihtaessani olen tehnyt harjoitusrantautumisia laituriin, merimerkkiin tms. Varsinkin peruuttamista kannattaa harjoitella ensin hyvässä tilassa.
Nykyinen akselivetoinen kankea veneeni kyllä pysyy hyppysissäni. Tähän voisi minusta pelkän haukkumisen sijasta laittaa vinkkejä uusille veneilijöille rantautumiseen.
Aloittaisin näillä.
1. Uuteen satamaan mennessäsi katso satamakirjasta, mitä kiinnittymismuotoja satamassa käytetään ( poiju, ankkuri, paalu ym.) ja valmistaudu niihin.
2. kierrä ensin rauhassa satamassa ja etsi veneellesi sopivaa paikkaa - aina se ensimmäinen vapaa paikka ei ole paras vaihtoehto. Joskus kyllä ainoa. Tarkasta myös syvyydet
3. Mieti, mistä tuulee nyt ja poislähdettässä (säätiedotus)- ota se huomioon lähestymistäsi ja irrotusta tehdessäsi.
4. kun rantaudut, anna jo ennalta miehistölle ohjeet, mitä tehdään. esim. "Pekka, ota keula, laita köydet valmiiksi", "Liisa laita tämän kyljen fendarit ja auta sillä kyljellä", Mari tee samoin toisella puolella". Matkan aikana on jo hyvä kerrata miehistön tehtäviä.
5. Keulamiehen kanssa on hyvä sopia joku äänetön kommunikointitapa. Me olemme laskeneet viidestä alaspäin sormilla (5 metriä), Kun näen ruorin takaa keulamiehellä enää yhden sormen pystyssä, tiedän että laituriin on n.1. metri jne..
5. Kiristä ensin kaula paikalleen ja sen jälkeen ankkuri/poijuköysi.
6. Järjestä vene, laita turhat köydet, puoshaka ym. paikoilleen.
7. Tervehdi ja kiitä naapuriveneitä mahdollisesta avusta rantautumisen yhteydessä.
Antakaa lisää vinkkejä, joita olette käyttäneet.
Minusta rantautumiseen ei ole oikeaa ja väärää tapaa - on kuitenkin hyviä ja parempia tapoja.
kohdassa 5. kiristetään ilmeisesti keula paikoilleen - ei mielellään kaulaa. :)
Muuten hyviä vinkkejä
Teoriassa oli hyvä vinkki katsoa satamakirjasta, ei käytännössä. Sellaisia satamakirjoja, joihin olisi merkittty kiinnittymistavat yksityiskohtaisesti, on aika vähän. Ei edes Pohjoismaiden alueelta löydy kaikkia satamia kattavia pilottikirjoja. Kertokaa jos löytyy! Tanskassa ja Ruotsissa saa kyllä ilmaisia, päivitettyjä satamakirjoja, mutta ei Norjassa. Kauempana on sama juttu, kunnollisia satamakirjoja on aika vähän tai ne ovat suppealta alueelta ja tiedot jo vanhentuneita.
Sekin voi käytännössä olla yllätys, että vaikkapa kiinnityspoijun lenkki onkin järeä. Se voi jossain tapauksissa olla niin paksu, ettei mikään normaali poijuhaka siihen mahdu. Voi tulla yllätys, vaikka satamakirjasta kuinka olisi etukäteen tsekannut. Tai kiinnitystolppien väli voikin sittenkin olla veneen leveyttä pienempi, tai tolpat ovat ruosteisia teräsjärkäleitä jne jne.
Niille, jotka liikkuvat veneellä ulkomailla, on hyvä lisätä vielä yksi ohje: kiinnityspaikkaa eikä edes satamaan menoa voi aina valita tai päättää itse. Satamakapteeni tai joku muu virkailija saattaa antaa ohjeen, mihin kiinnittyä. Joskus annetaan ohje jopa siitä kummalle kyljelle fendarit laitetaan valmiiksi. (Kylkikiinnitys tuntuu olevan tavallinen, poijut ovat tavallisia vain täällä vuorovedettömällä alueella). Vilkasliikenteisissä satamissa on otettava VHF:llä yhteys Port Controlliin, joka vasta antaa ohjeen milloin sataman aallonmurtajan sisäpuolelle on turvallista/luvallista mennä.
Olen 100% samaa mieltä siitä, että ainakin ennen ensimmäistä satamaanajoa on järkevää hiukan "leikkiä" veneellä ja tutkailla, miten se käyttäytyy peruutuksessa, miten pysähtyy tietystä vauhdista jne. Ohjeistasi olen muutenkin osin samaa mieltä, mutta paria kohtaa kommentoisin:
2) "rauhallinen satamassa kiertely" ei ole välttämättä a) järkevää b) mahdollista. Päinvastoin, manöverointi muiden veneiden välittömässä läheisyydessä (mikä yleensä kattaa koko sataman) olisi syytä minimoida. Tällainen paikkojen katsastelu myös häiritsee muiden liikkeitä. Eikä tilaa läheskään joka satamassa ole paljoa moiseen.
3) on aika turhaa miettiä säätiedotusta rantautuessa. Ei niihin voi luottaa.
6-7) nämä menevät jo kunkin veneen omien "normien" puolelle eivätkä kuulu muille, ts. yleisinä sääntöinä esitettäviksi. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että tavaroiden on veneessä syytä olla paikoillaan ja saadusta avusta on kohteliasta kiittää, niin en näe mitään syytä tervehtiä tuntemattomia vain siksi, että he sattuvat olemaan viereisessä veneessä.
Yksi lisäohje tuli mieleen: sovelsipa sitten kumpaa koulukuntaa tahansa fendarien suhteen, niin ainakin yksi irtofendari on syytä olla käsillä pistettäväksi väliin, jos kontakti naapuriveneen kanssa alkaa uhata. Kättä tai jalkaa ei pidä tunkea monta tonnia painavien vempeleiden väliin...
Jos ainoa tarjolla oleva (poiju)paikka on "liian" kapea, niin minä pysäytän veneen juuri ennen kosketusta naapuriveneisiin. Vene (5,5 tn) vedetään käsivoimin viimeiset metrit laituriin, jolloin fendareiden siirtelyyn riittää hyvin aikaa. Kovassa sivutuulessa tämä ei onnistu, jolloin en edes yritä rantautua turhan niukkoihin väleihin.
Kannattaa miettiä omaa osaamista, keliä ja tarjolla olevia vaihtoehtoja kriittisesti.
Tuli mieleeni: kannattaa pitää käsillä apuköysi, sellainen 10-15 -metrinen (normaalit keulaköydethän ovat tuollaisia max. 5-metrisiä). Tuollaisen köyden pään voi ojentaa/heittää naapuriveneessä tai laiturilla olevalle auttajalle ja sen avulla on huomattavasti helpompi vetää veneen keulaa laituriin tai pidellä sitä sivuunpainavaa tuulta vastaan, kun köysi a) yltää pidemmälle ja b) on riittävän pitkä vietäväksi knaapin/pollarin ympäri tai lenkin läpi.
Ai joo, ja ehdottomasti teräshaka niihin keulaköysiin! Tai jos ei jostain syystä halua sellaista käyttää (esim. koska haluaa keulalöyden kiertävän takaisin veneeseen, niin ainakin yhteen apuköyteen päähän koussi & haka. Se haka on nimittäin aivan ylivoimaisesti nopein lyödä kiinni lenkkiin, jollainen useimmista laitureista kuitenkin löytyy. Ensimmäinen ja tärkein asia on aina saada vene sekä keulasta että perästä kiinni johonkin niin, ettei sitä tarvitse käsivoimin estää karkaamasta. Hienosäätöä voi harrastaa sen jälkeen.
JRxxx ei siis tervehdi vierellä olevien veneiden miehistöä? No, taas ymmärrän hänen kommenttejaan paremmin...
Kuuluu peruskäytöstapoihin tervehtiä ihmisiä, jopa voi vaihtaa muutaman sanan. Ei ne pure.
Vieraiden tervehtiminen ilman syytä saattoi kuulua heinäkenkien tapoihin joskus 50-luvun böndelässä. Nyt eletään 2000-lukua ja se, mitä teille homejäkälille on opetettu joskus puoli vuosisataa sitten tai jotain on yksinkertaisesti vanhentunutta ja arvotonta.
Ihmisiä tervehditään, kun heille on asiaa. Ei vain sitä varten, että he sattuvat olemaan lähellä.
"3. Mieti, mistä tuulee nyt ja poislähdettässä (säätiedotus)- ota se huomioon lähestymistäsi ja irrotusta tehdessäsi. "
Siellä on muuten se Windex, ettei tarvitse rantautuessa pohtia säätiedotusta. :)
varsinkin jos kyseessä on veneilijä joka ajaa venettä vain pari kertaa kaudessa.
Olen opettanut kymmenille ihmisille veneilyn perustaidot. Ihmiset oppivat kyllä lukemaan karttaa ja ajamaan venettä hyvissä olosuhteissa, jopa kohtuullisen turvallisesti. Rantautuminen onkin sitten toinen juttu. Kestää aikansa ennen kuin veneestä tulee "käden jatke", joka tottelee kipparia niin kuin tämä haluaa.
Manööverit pitää mennä yleensä muutaman kymmenen sentin tarkkuudella kohdalleen. Veneen käyttäytymisen oppiminen vaatii usieta toistoja erilaisissa olosuhteissa ja missä näitä toistoja tapahtuu jos ei ikinä pääse harjoittemaan. Kaikki saattaa mennä hienosti tyynellä säällä ja tilanteessa missä ei ole muita ulkopuolisia paineita kun taas kaikki menee totaalisen perseelleen kun on muita veneitä lähellä ja muita ihmisiä huutelemassa laiturilla. Sivutuuli, aallokko ja virtaukset saavat ajaa kokemattoman veneilijän helposti jopa vaaralliseen tilaan, jossa kaikki opittu unohtuu ja styyrpuurista tulee paarpuuri.
Kokeneempi veneilijä kannattaa ottaa aina mukaan kun siihen on mahdollisuus. Kokenut silmäpari näkee milloin manööveri on menossa huonoon suuntaan ja osaa varottaa tilanteesta etukäteen.
Manöövereitä kannattaa harjoitella mahdollisimman usein niin kauan kun homma sujuu. Eli vesille treenaamaan, siellä ne hommat oppii. Harjoitelkaa mielellään vaikka erilaisiin vapaisiin venepaikkoihin ajamista kun muita veneitä ei ole lähistöllä.
mennä laituriin pelkillä purjeilla ja myös lähteä siitä. Näin tehtiin ennen kuin moottorista tuli purkkarin pääasiallinen liikutteluväline. Jollalla aloittaneet kyllä tämän osaa edelleen. Kun joutuu miettimään homman ilman konetta ja myös opettelemaan sen, on rantautuminen koneella lasten leikkiä. Tämä kannattaisi opetalla ihan oman turvallisuudenkin takia. Voihan olla, että kone ei käynnisty, potkuriin menee köysi tai jotain muuta sattuu. Lentäjienkin pitää osata tuoda kone ilman autopilottia kentälle.
ja itse olen pitänyt nimenoman siitä, että jossain suomalaisetkin huomaavat toisensa eivätkä vain jurota ja tuijota varpaisiin tai omaan napaansa. Tai sinun tapauksessasi ilmeisesti kulkee nokka pystyssä. Minä ainakin tervehdin muita veneilijöitä niin merellä
kuin satamassa. Muutoinkin kommenteistasi paistaa läpi nuorehko juppi jolla on vielä hieman elämää opittavana sekä nöyryyttä ja käytöstapoja. Jotkut ei tosin opi koskaan ennen kuin elämä opettaa.
Veneilijän perustaitoihin kuuluu solmut. Meillä ainakin osataan laittaa köydet nopeasti kiinni kaikenlaisiin pollareihin, knaapeihin ja lenkkeihin, eikä tartte turvautua teräshakoihin. Ei ole ilmennyt ongelmia kertaakaan. Heitimme teräshaat pois tarpeettomina ja epäkäytännöllisinä. Lisäksi varsinkin ulkomailla on usein jo joku ystävällinen kanssapurjehtija laiturilla ottamassa köysiä vastaan, jolloin en halua heittää häntä teräshaalla päähän kiitokseksi avusta!
Naapureiden tervehtiminen kuuluu kyllä edelleen 2000-luvullakin hyviin tapoihin. Kolmekymppisenä ja koko ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena en koe olevani minkään sortin homejäkälä enkä ole 50-luvun böndelää nähnytkään. En minäkään vieraita vastaantulijoita kadulla tervehdi (elleivät he tervehdi ensin minua, jolloin tervehdin takaisin ja jään ihmettelemään, olimmeko vanhoja tuttuja vai oliko kyseessä erehdys vai kenties erityisen sosiaalinen tapaus), mutta naapureiden tervehtimättä jättäminen on mielestäni jo noloa ja juroa, yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Tämä pätee niin kerros- ja rivitaloissa (jos satutaan naapurin kanssa nenätysten) kuin venesatamissakin. Tuntuisi todella oudolta ja luonnottomalta jättää tervehtimättä laiturinaapureita. Ystävällisyys ja toisten huomioon ottaminen (vaikka olisivatkin ventovieraita) ei koskaan ole vanhentunutta tai arvotonta.
Kirjoittelustasi sain tehtyä seuraavanlaisen päätelmän:
Olet syntyperäinen savolainen, syntynyt 40-50 luvulla... (selittää jo aika paljon!), olet joutunut muuttamaan helsinkiin töiden perässä, kun niitä ei teiltäpäin 60-70 luvulla löytynyt. Tämä poismuuttaminen rakkaiden Tovereiden luota on katkeroinnut sinut täysin ja haluat purkaa paineesi kanssaihmisiin. Samalla olet muuttunut rennosta ja puheliaasta savolaisesta kylmäksi, tunteettomaksi ja juroksi "Stadilaiseksi" (lausutaan Tatilaiseksi), joka ei tervehdi/juttele/hymyile kellekkään tuntemattomalle.
Teitä on etelä-suomessa MONTA!
Kerro ihan rehellisesti, osuinko?
Purjeilla laituriin tulo hiemankaan isommalla veneellä on kyllä niin edesvastuutonta kuin vain voi olla.
Olen todistanut, kun pieni vene (noin 25 jalkainen) pyyhälsi täpötäyteen vierasvenesatamaan purjeilla, vältti hiuksenhienosti kolhimasta muita veneitä, mutta lopulta jysäytti mastonsa sataman rakenteisiin niin, että pauke vain kävi.
Kyllä oli joka veneen kannella kalpeita naamoja katselemassa tuota touhua.
Olen ihan samaa mieltä... mistä ihmeestä tulee tämä suomalainen tapa että ei tervehditä?
Usein venesatamsisa ollaan niin lähekkäin että miten sitä yleensä voi välttää tervehtimästä naapuariaan... paitsi tietysti suomalainen joka tullut metsistä ihmisten ilmoille vasta hiljattain.
Jos joku tulee täpötäyteen vierasvenesatamaan purjeilla, ja kyseessä ei ole esimerkiksi moottoriton puuveneklassikko, todennäköinen selitys on, että moottoriin on tullut jokin vika eikä se olekaan rantautumista aloiteltaessa lähtenyt käyntiin. Tällöin kannattaisi kalpeana katselun sijasta pyrkiä mahdollisuuksien mukaan auttamaan rantautumisessa esimerkiksi tarjoutumalla heittämään tai vastaanottamaan köyttä jos vauhti uhkaa viime metreillä loppua kesken.
.....enemmän kuin 1000 sanaa, joten vilkaiseppa Helsingin Työväen Pursiseuran toimihenkilöitä
heidän www-sivuiltaan.
Sieltä löydät tämän joviaalin herrasmiehemme
50-luvun lippalakki päässään. ;DD
Ei kai se oikeesti tota vappuhattua käytä? Ei taida JeiAar vastata tuohon kysymykseeni kuitenkaan... Mikähän oli JRxxx:n lemppari tv-ohjelma aikoinaan? :)
...sinun arvailusi si voisi juuri vähempää kiinnostaa, mutta kun nyt sattuu näin aamutuimaan olemaan joutilasta aikaa, niin vastataan: arvauksesi meni pieleen oikeastaan kohta kohdalta. Ainoa, joka siinä meni lähelle, oli tuo "ei tervehdi/juttele/hymyile tuntemattomille". En tosiaankaan pidä tapanani sosialiseerata tuntemattomien kanssa ilman syytä.
Vastasitpa kuitenkin tuntemattomalle... Myönnä pois vaan, osuin kuitenkin ihan oikeeseen! Haluaisin vielä lisätä että teit ex-vaimosi kanssa lapsen n. vuosina 1975-85 ja erositte 90-luvun puolessa välissä. Osuko taas? Ai että mä oon hyvä!
...eivät todellakaan kuulu "veneilijän perustaitoihin", ne ovat täysin vanhentunut kiinnitysmenetelmä. Eikä maailmassa ole ihmistä, joka kykenisi tekemään solmun nopeammin kuin teräshaan kiinnilyönti onnistuu.
Myös tuo höpötys "teräshaalla päähän heittämisestä" on joutavaa roskaa. Päinvastoin, paino köyden päässä helpottaa köyden heilauttamista laiturillaolijan ulottuville.
Veneilijöiden parissa on kummallisen paljon tyyppejä, joiden mielestä kaikki pitäisi tehdä samalla tavoin kuin 100 tai 1000 vuotta sitten. Todellisuudessa uudemmat menetelmät ovat jokseenkin poikkeuksetta vanhoja parempia.
Tällöin satamakirjoista, kuten tämä yleinen vierassatamakirja ja Partiolaisten luonnonsatamakirja varmasti riittävät. Nuo kommenttisi ulkomailta on tuttuja, mutta luulen suomenlahden ja saaristomeren riittävän aloittelijalle ainakin siksi aikaa, että oppii rantautumaan.
Vindex on hyvä, mutta ei ennusta. Jos esim. olet jäämässä pohjoistuulelle avoimeen paikkaan ja tuulen on luvattu kääntyvän pohjoiseen - se kannattaa huomioida. Itse ainakin katson ennusteen ennen kiinnittymistä jo hyvissä ajoin ennen satamaa ja joskus jo ennen sataman valintaa
pelkkää provoa tää sun kirjoittelu. Vierasatamassa ollaan usein lähempänä toista porukkaa kuin missään. Jos ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, miksi hakeutua sitten vierassatamaan tai ylipäätään muiden ihmisten lähelle? Kun olet yksin ankkurissa avoimessa lahden poukamassa, niin siellä saat olla rauhassa.
Vielä parempi olisi, että jättäisit myös nämä kirjoittelut ja seurustelisit itsesi kanssa kotona - ei tarvitse tervehtiä eikä ottaa muita huomioon.
Tehdään niikuin nallesatamassa tehtiin, kun eräskin valitteli laiturilla olijoiden tehneen huonoja kiinnitys solmuja.
Kun Herra tuli saunasta veneelleen, oli kiinnitysköydet pleissattu kiinni lenkkeihin.
Näinpä juuri, mutta kyseinen vene tuli vauhdilla (arviolta 3 - 4 solmua) todella ahtaaseen paikkaan, että siinä vaiheessa kun veneen näki, oli enää myöhäistä ajatella tai toimia. Kesti varmaan jokaisella hetken aikaa tajuta, että joku todella änkesi siihen väliin purjeilla.
Vastuullisinta olisi tuossa tilanteessa ollut ankkuroitua sataman lahdelle ja pyytää hinausapua. Tai ainakin huhuilla, että täältä tullaan purjeilla kohtapuoleen, että viittiskö joku auttaa.
jos et muutamaa perussolmua hallitse!!!
Laitatko knaapeihinkin rosterihaat?!?!
Colregillako kiristelelet sitten niitä?
Saatko muuten jotain tyydytystä noitten
asenteittesi toitottamisesta?
kuin lumiukko. Samoilla linjoilla ollaan, että jos ei halua tervehtiä/olla tekemisissä muiden kanssa,Pysyköön kotona. Miksi mennä edes muiden lähelle.
solmujen osaamisesta. Sinulla taitaa olla aina miehistöä mutta minä ajelen paljon yksin n8 tonnia painavalla veneellä. Kun tulen sivutuulessa vierassataman poijupaikkaan (en mielelläni edes tule), ei poijuun kiinnittäminen vielä ole vaikeaa mutta jos laiturille hypättyäni alan tehdä paalu- tai muuta solmua tuulen puoleiseen keulaköyteen, on perä jo painunut viereisen päälle. Teräshaan napsautus käy paljon nopeammin, jonka jälkeen kiirehdin kiristämään poijuköyttä - sen jälkeen on aikaa viritellä. Ja jos lohduttaa niin hakani ovat paalusolmuilla kiinni köysissä. En ymmärrä mitä haittaa hakojen käytössä voisi olla muutenkaan. Kiinnitysköydetkin kestävät pitempään.
Ei purjeilla laituriin tulo tuossakaan tapauksessa edesvastuutonta ollut. Se taas oli, ettei sitä osattu tehdä. Ja näillä asioilla ei juuri yhtymäkohtia ole.
Itse olen olen ollut todistamassa varmaan satoja tyylillä tehtyjä laituriinajoja ilman moottoria. Ei siihen tarvita edes vanhaa mR-säännön venettäkään, joille se tietysti on luonnollinen tapa. Tälläkin hetkellä olen moderniksi katsottavalla veneellä satamassa, johon tulin purjeilla. Hiukan harjoittelua se vaatii ja siksi ainakin muutaman kerran kesässä sitä taitoa pidän yllä. Olen myös seurannut vierestä ja rohkaissut naapuria, jota selvästi pelotti lähteä liikkeelle, kun potkuri oli pudonnut ja korjaus oli tilattu kohtalaisen lähellä olevaan satamaan.
Mie en ymmärrä ollenkaan, jotta miks ihmeessä pitää väkisin ängetä sinne satamaan, jos siellä jo on joku???