Lopetin kesän aikana e-pillerit. Tapasin ihananoloisen miehen, jonka kanssa kävi vahinko.
Nyt olen odotellut kuukautisten alkavan, tänään kierron 35. päivä. Kävin ostamassa raskaustestin, jotta pääsisi asioista varmuuteen.
Tein testin, ja tuloksena oli se, että olen raskaana...
Pää lyö nyt totaalisen tyhjää, ajatukset ovat aivan sekaisin!
Olen (jo) 26-vuotias nainen. Opiskelut ovat kesken. Mieheen, jonka kanssa kävi tämä vahinko, tutustuin vajaa kuukausi sitten. Ollaan nähty tämän "vahinkokerrankin" jälkeen ja tarkoituksena olisi vielä nähdäkin tulevaisuudessa (kai...). Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa noin 250 km. Kyseinen mieskin opiskelee vielä. Emme seurustele "virallisesti", mutta viihdymme hyvin yhdessä ja yhteinen tulevaisuus voi olla mahdollinen.
Keskustelimme tästä vahingosta ja mahdollisesta raskaaksitulemisesta jo heti vahingon jälkeen. Olin sitä mieltä, etten halua vielä lapsia. Mies sanoi, että ennenkuin lapsia saadaan, tulee tuntea kumppani hyvin.
Miehen pitäisi tulla tällä viikolla tännepäin, ja aion kertoa hänelle kasvotusten uutisesta.
Abortin näen ainoaksi vaihtoehdoksi, vaikka tunteet alkavatkin sanoa toista...
Haluaisinkin kuulla kokemuksia ja ajatuksia samassa tilanteessa olevilta/olleilta :)
Nyt olen odotellut kuukautisten alkavan, tänään kierron 35. päivä. Kävin ostamassa raskaustestin, jotta pääsisi asioista varmuuteen.
Tein testin, ja tuloksena oli se, että olen raskaana...
Pää lyö nyt totaalisen tyhjää, ajatukset ovat aivan sekaisin!
Olen (jo) 26-vuotias nainen. Opiskelut ovat kesken. Mieheen, jonka kanssa kävi tämä vahinko, tutustuin vajaa kuukausi sitten. Ollaan nähty tämän "vahinkokerrankin" jälkeen ja tarkoituksena olisi vielä nähdäkin tulevaisuudessa (kai...). Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa noin 250 km. Kyseinen mieskin opiskelee vielä. Emme seurustele "virallisesti", mutta viihdymme hyvin yhdessä ja yhteinen tulevaisuus voi olla mahdollinen.
Keskustelimme tästä vahingosta ja mahdollisesta raskaaksitulemisesta jo heti vahingon jälkeen. Olin sitä mieltä, etten halua vielä lapsia. Mies sanoi, että ennenkuin lapsia saadaan, tulee tuntea kumppani hyvin.
Miehen pitäisi tulla tällä viikolla tännepäin, ja aion kertoa hänelle kasvotusten uutisesta.
Abortin näen ainoaksi vaihtoehdoksi, vaikka tunteet alkavatkin sanoa toista...
Haluaisinkin kuulla kokemuksia ja ajatuksia samassa tilanteessa olevilta/olleilta :)
Vastaukset 54
Vanhimmat
tämä on lapsesi ainoa mahdollisuus elää, niin saattaa olla itsellesikin ainoa tilaisuus koskaan saada lapsia! Et voi mitenkään tietää tuletko raskaaksi enää koskaan.
Olemme olleet mieheni kanssa ilman ehkäsyjä suhteen alusta saakka koska kumpikin haluaa lapsia, niitä ei ole tullut vaikka yli 2 vuotta on yritetty!!
Miltä nyt mahtaisi tuntua jos nuoruuden hölmöyksissä olisin abortinkin menny tekemään?? Katuisin katkerasti viimestään nyt ja syyllisyyden kans ois äärimmäisen v--umaista elää! Onneksi ymmärsin valita aikoinaan oikein, ja on ihana pikkumies valona muuten nyt niin ankeella tiellä!
VALITSE ELÄMÄ. Joidenkin kuukausien päästä kun pitelet häntä sylissäsi ja katselet nyyttisi kasvoja, et voi käsittää kuinka edes harkitsit sellaista mitä nyt olet ajatellut..
ONNEA ODOTUKSEESI :)
Ihan oikeasti. Ihmiset täällä jauhavat vaan siitä "minäminäminä tekisin niin ja niin ja josset tee niinkuin minä niin olet kylmä MURHAAJA!", muttakun se ei nyt auta hänen tilannettaan laisinkaan, hän voi aivan hyvin kyetä lisääntyä myöhemminkin, kun aika on otollinen ja suhdettakin takana mahdollisesti. Itse en alkaisi lapsia hommaamaan kuin korkeintaan parin vuoden seurustelun jälkeen ja yhdessä asumistakin tulisi olla takana pari vuotta, ennen sitä ei toista voi tuntea tarpeeksi.
Ajattele nyt järjellä ja mieti onko nyt lasten aika? Onko järkeä keskeyttää opiskelu ja alkaa kotiäidiksi? Olisiko hyvä edetä näin nopeasti uuden miehen kanssa jota et ole tuntenut kauaa?
Jos vähääkään epäröit niin kehoitan aborttiin. Josset tulevaisuudessa saisi enää lapsia niin aina on mahdollisuus adoptioon (nämä ihmiset täällä ovat vain niin katkeria kun itsellä ei käy tuuri), sillä auttaa sitä lasta joka oikeasti tarvitsee hoivaa.
Jos et kerran halua tulla raskaaksi?
Mies selvästi houkuttelee sinua aborttiin
päästäkseen kuin koira veräjästä.
Suhde menee poikki ainakin silloin,jos teet abortin.
Opiskella voi toki jos on lapsikin.Älä mene halpaan.
...että mistä ihmeestä tuollaisia tomppeleita sikiää. 'MINÄ tein näin ja SINUNKIN tulisi tehdä näin koska TÄMÄ MINUN tilanteeni ja kokemukseni pätee myös sinuun ja teihin ja plaplapla', voi luoja. Jokaisen luulisi käsittävän et kuuluu tehdä just niinku oikeaks ja hyväks kokee, eikä mennä jonkun suomi24 hysteerikkotädin joka sanan mukaan.
Olimme mieheni kanssa seurustelleet noin 1kk, tunteneetkin vain pari kk:ta, kun yhteisestä sopimuksesta jätimme ehkäisyn pois. Tulin heti raskaaksi. Nyt meillä on 2 yhteistä lasta, avioliitto ja uusi omakotitalo, vaikka historiaa takana vasta 6 vuotta. Yhdessäkään ei asuttu aluksi, kun molemmilla oli oma kämppä (melkein samassa sitä asuttiin kuitenkin).
Ja mikä oli pointtini? Se, että ei ole oikeaa ratkaisua. Sinä sanot, jos vähänkään epäröit tee keskeytys. No minä sanon, jos vähänkään epäröit älä tee. Hoksasitko?
Juu, olen tehnyt keskeytyksen, koska en epäröinyt. Tiesin, olin varma. Sen se vaatii- varmuuden, koska katuminen EI auta.
toivottavasti kukaan ei niitä ota vakavasti!
Mistähän niitä adoptiolapsia saa jollei satu porvari olemaan? Täällähän kun ne lapset raastetaan ennenaikojaan verilammikoihin...
Päätös kannattaa tehdä todella tarkkaan harkiten, ja minäkin sanoisin, että jos vähänkään epäröi, ei kannata tehdä aborttia!
Tämä alla oleva kirjoitus liikuttaa minua aina, ja voin hyvin ymmärtää tuon kirjoittajan epätoivon, tuskan ja itsesyytökset.. kun mitään ei ole enää tehtävissä...
>>näin lapseni abortin jälkeen
Kirjoittanut: äiti70 9.6.2006 klo 16.58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni.
En tuomitse muita, tämä on minun tarinani.
olen samaa mieltä jonkun kanssa (kumma kyllä elämäni kuulostaa myös samanlaiselta :)
Ensinnäkään alkiota ei TODELLAKAAN voi erottaa, saatika käsiä tms. Se on n. 1,5 cm pitkä ja täysin liman ja veren peitossa. Usein se on aivan täysin pilkkoutunut.
Voihan sitä toki alkaa sieltä kaivelemaan esiin jos sen alkion välttämättä tahtoo nähdä, muttei see kovin hyvää nähdä sitä.
Nää on taas näitä abortin vastustajien provoja taikka sitten kirjottaja on kunnon draama-queen.
pystyy ihan paljaalla soilmällä erottaan 1,5cm.n kokoisen olennon, jos se sattuu hyytymien ym. seasta pilkistään? Kuinka se lääkeabortissa mitenkään pilkkoutuu? Juu, ei varmaan monikaan halua nähdä tekonsa jälkiä.. helpompaahan se on sulkee silmät ja puhua pelkistä 'solumöykyistä'..
..ei tule mitään katumusta :)
Alkion _pää-perämitta_ on rv 8 1,3-2 cm ( raajat) ja rv 9 (jota esim.tapauksessakin lähenneltiin) 2-2,9 cm. Esim. yleinen ampiainen on 1,7-2 cm pitkä. Kuten täälläkin on usein todettu, tuonkokoisen alkion voi hyvinkin nähdä, jos/kun se sattuu sopivasti kohdalle, eikä mene 'nätisti' veren ja hyytymien mukana. Lisäksi täällä on esitetty monia esimerkkitapauksia, joissa kirjoittajat kertovat nähneensä alkionsa aborttiensa yhteydessä. Voit kuvitella ne provoiksi, jos se jotenkin mieltäsi helpottaa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751
Siivosin aborttijämät lattialta ihan tavallisella rätillä kun sattuivat tulemaan ennen ku pääsin vessaan. Ei näkynyt kyllä mitään ei...
Ja kuten jo sanoin, että vaikka näkyisikin, niin sormet eivät kyllä näy vielä yhtään mihinkään.
Se "olento" on yhtä hyvin voinut olla jokin limämöykky sillä sitä se lähinnä muistuttaa.
Tosin oma virheensä on myönnettävä, jos se on siteeseen tullut ja sitä kovin alkaa tutkimaan, voi hyvinkin olla että se siitä sen alkion on erottanut. Ihmettelen vain että miten on noin ajoissa sairaalasta pois päästetty.
tutustunut mieheeni. Seurustelimme ja menimme naimisiin vähän ennen vauvan syntymää. Nyt olemme olleet naimisissa jo 36 vuotta. Meillä on yhteensä 8 jälkeläistä (lapsia ja lapsenlapsia), ja hyvin menee edelleenkin! Tsemppiä vaan, äläkä tee aborttia, vaan anna elämän voittaa!:)
Älä jätä aborttia tekemättä vain siksi että joku niin sanoo, teet juuri niinkuin JÄRKI sanoo. Teidän suhteenne voi aivan mainiosti kaatua lapsen tuloon..tai sitten ei, sitä ei tiedä kukaan. Itse en alkaisi lapsia hommaamaan kuin vasta vähintään parin VUODEN tuntemisen ja seurustelun jälkeen. Yhdessäkin olisi hyvä ensin asua, koska et tunne häntä hyvin ennenkuin olette pari vuotta edes yhdessä asuneet. Lapsia ehtii tehdä myöhemminkin, jos lapsi tulee niin se on sitten sitä äitinä oloa 18 vuotta, mahdollisesti ilman miestä, kuka tietää..
pahanilmanlintu mustaenkeli aborttiviekoittelija tänne palstalle on pesiytyny loisimaan..? Hyi, mee pois..
..ja noin puolet avioliitoistakin kariutuu vaikka on seurusteltu pitkään ennen avioitumista. Pitkä seurustelu ja avioliittokaan ei siis takaa sitä, että lapsella olisi onnellisesti yhdessä elävät vanhemmat.
Ei käy yhtään hyvä tuuri siinäkään, kun menee ja tekee abortin, jota katuu sitten loppuelämänsä, menettäen jopa mielenterveytensä, ja pahimmassa tapauksessa tappaa kestämättömän syyllisyyden vuoksi itsensäkin..!
Puhut lasten hommaamisesta ('silloin ja silloin'), mutta ota huomioon, että aloittajan(kin) tilanteessa se lapsi on hommattu jo kasvamaan, kehittymään ja elämään äitinsä kohtuun, eikä siis ole enää kyse tilanteesta, jossa mietitään, että 'milloinkahan haluaisin lapsia- milloin niitä olisi parasta tehdä'!
Samaa pähkäilen täällä. Päätin tehdä lääkkeellisen abortin mahd.pian (rv5 menossa), mutta päätöksen tehtyäni en ole muuta kuin vollottanut. Töissä ja kotona, joka paikassa. Tukiverkosto on rikki, kukaan ei tahdo tätä lasta maailmaan kun pitäisi kuulema nyt olla töissä kun ollaan köyhiä ja suhteellakin menee nyt huonosti jne. Omat vanhemmat ovat samaa mieltä. Mutta silti, miksi minuun sitten sattuu niin hirveästi ja pelottaa enemmän kuin koskaan ennen. Millä masennuksen ja pelon saa pois? Vai kuuluuko se vaan kärsiä? Abortti on paras vaihtoehto omankin jaksamisen kannalta, mutta tahtoisin tämän lapsen silti. Antakaa lobotomia!!!
Pelko johtuu siitä, että sinusta tuntuu, että et hallitse itse tilannetta. Eli jos joku uhkaa satuttaa sinua, alat pelkäämään, sillä et voi mitään sille jos sinua saattuu. Tai jos pelkäät korkeita paikkoja, pelkäät sitä, että putoat, sillä et voi hallita painovoimaa tai esimerkiksi parvekkeen sortumista altasi. Et siis hallitse tilannettasi, siksi pelkäät. Älä kuuntele noin paljoa muita, vaan kerää omat ajatuksesi ja tunteesi ja tutki niitä, ota tilanne omaan hallintaasi. Aivan taatusti pelottaa, jos olet aivan muiden armoilla, he voivat tehdä sinulle mitä tahansa...
miksköhän pakotat ittees nyt sellaseen tekoon jota et oikeesti edes halua?!! Arvaas oliko mulla helpottunu olo kun päätin että EN todellakaan tee aborttia! :) Päästä nyt ites piinasta ja ala järjestellä asioita lapselle parhain päin! Kyllä se siitä.. ONNEA :)
Jos omat tunteet sanovat, että haluaisi lapsen, jota odottaa, niitä kannattaa todellakin kuunnella, koska muuten voi seurata vaikeuksia..!
Etkö hakenu jälkiehkäisyä jos kerran tiesitte, että "vahinko" oli käynyt?
hei olet hedelmällisimmässä iässä, ok olet 26v ja vm. 82 niin olen minäkin ja odotan jo neljättä lasta, ekä 8v toka 7v ja kolmas 2v.
kuinkahan kauan aiot lykätä lapsen saantia?
koska sen lapsen saanti mahdollisuus alkaa heiketä jo 25v ikävuoden jälkeen ja aivan tosi juttu jos teet lapset nuorena saat ne nuorena maailmalle ja plussana jaksat nuorena valvoa ja hoitaa, olen nääs monen 30v kuullut sanoneen ettei oikein jaksaisi valvoa kun vauva pitää hereillä.
ja olen myös lapseni saanut kesken koulujen, ne kerkiää kyllä kun vain tiedottaa kouluun keskeyttävänsä ja jatkavansa myöhemmin, nytkin minulla jää 1v koulua kesken, toista ammattia suoritan ja kaksi lasta on tullut per koulu, eli minun keskeytyksien määrä on jo kohta 3. koulussakin sanottiin vain että lapsi tärkeämpi, kyllä koulu pysyy jonne palata sitten kun itse haluaa lapsen myös hoitoon jättää.
mutta oma on päätöksesi, kannattaa todella vain miettiä kumpi on tärkeempi ura/ammatti vai se lapsi, minulle lapset koska enhän voi enää nuoretakaan.
Ollaan miehen kanssa juteltu tänään pitkään tästä.
Se ei painosta mua mihinkään, päinvastoin. Mutta järki sanoo tässä tilanteessa, että en voi saada lasta juuri nyt. En pysty tarjoamaan lapselle sitä, mitä haluan tarjota.
Mies on tukena. Tulee mukaan mun kanssa lääkäriin. Kokee sen hirveyden mun kanssani.
Rankkaa on. Mutta tiedän, että tämä on oikea ratkaisu.
Muista se, että sinun tulee olla täysin varma ratkaisustasi, jonka teet. Et kykene perumaan päätöstäsi enää jälkikäteen.
Tosiasia on se, että elämää ei oikeasti voi suunnitella kovin tarkkaan, koska asiat eivät yleensä mene niin kuin suunnittelet.
Eli, jos teet keskeytyksen on sinun oltava varma ratkaisustasi. Sitä on turha jälkikäteen katua ja märehtiä- tehty mikä tehty- sillä sipuli ja elämässä eteenpäin.
Jos epäröit, et ole varma ja siitä voi seurata itse syytöksiä ja masennusta. Silloin sinun tulisi harkita asiaa todella tarkkaan ja ehkäpä päätyä odotukseen keskeytyksen sijaan.
Vaikka mies tulee lääkäriin mukaan, hän ei koe hirveyttä sinun kanssasi- valitettavasti. Sinä yksin kannat tekosi mahdolliset vaikutukset psyykkiseen hyvin vointiisi. niin se vaan on.
Mitä luulet haluavasi lapselle tarjota? Mitään oikeaa hetkeä tehdä lapsi ei ole. se voi olla nyt tai vaikka 15 vuoden kuluttua.
Ja huomautan en ole abortin vastustaja, mutta SINÄ vaikutat epävarmalta ja se on paha juttu.. Sinun kannaltasi katsottuna. Olen itsekin keskeytyksen tehnyt, mutta olin TÄYSUN varma ei pienintäkään epäilystä asiasta. Koskaan en ole katunut. Sinulle voi käydä samoin, mutta puhut tunteista kehittyvää lasta kohtaa... Paha paha, mietippä vielä ja TOSI TARKKAAN!!
Onnea ratkaisuusi, oli se mikä hyvänsä!
no terveppä menoa siihen 'oikeiden ratkaisujen' helvettiin vaan sitten!!!
"Että en pysty tarjoamaan lapselle sitä mitä haluaisin"
Ei lapsi sinulta paljon vaadi:vain huolenpitoa,lämpöä,puhtautta ja ruokaa.
Etkös sinä itsekkin niitä saa.IHME,ETTEI LAPSESI OLE OIKEUTETTU NIIHINSINULLA EI OLE OIKEUTTA
ABORTTIIN JA SE ON VÄHÄN KORNIA,ETTÄ MIES TULEE MUKAAN LÄÄKÄRIIN-TUKEMAAN.
HALUAA VAIN PÄÄSTÄ KUIN KOIRA VERÄJÄSTÄ-KUTEN SINÄKIN.
tottakai abortti on rankkaa(oman kokemuksen perusteella), mutta jos epäröi, niin silloin lasten aika on joskus toiste kun elämäntilanne on parempi. Koska ei ole mitään järkeä ajatella että "KOKEILEMPA nyt tässä tehdä lapsen ja katsoa onnistuuko se lasten kasvattaminen ja opiskelu yhtä aikaa". Koska se pieni ihminen tulee olemaan sinun tärkein henkilösi koko lopun ikäsi, ja lapsia kannattaa tehdä sitten kun itsestä sille tuntuu. olen nähnyt niin monta vastuutonta äitiä (en tarkoita että sinä olisit semmoinen) jotka on tehneet lapsensa aivan liian nuorina ja vastuuttomina ja siten ovat pilanneet oman lapsensa elämän. Toivon sinulle voimia todella paljon abortin kanssa, tai jos muutat mielesi, niin onnittelen :) Kyllä asioilla on tapana lutviutua, usko pois, vaikka ei aina sille tunnukkaan.
tapetaan! Voisiko pahempaa lapselleen enää tarjota- mitä nyt tappaa jo syntynyt tai pahoinpidellä häntä...
lapsen voi aina antaa poiskin jos siltä alkaa tuntua. Tapettu lapsi on aika hankala saada enää eloon jos alkaakin kaduttaa...
Abortti on aina pahasta, mutta joillekin niistä on pakottavammat ja siten ymmärrettävämmät (kuolemanvakavat) syyt kuin toisille (valtaosalle, muut kuin terveydelliset = mukavuusabortteja).
riistäminen on aina pahasta.
Jokainen joka yllyttää murhaan tai väkivaltaan, on tuomittava siihen kuuluvaan rangaistukseen!
On helppoa yllyttää surmaamaan toinen, avuton, kun itse tietää, olevansa toistaiseksi turvassa ja lain suojassa!
Mutta jos sinä joka kuvittelet olevasi väkevä, jos sinut voittaa sinua väkevämpi, ja sanoo kuultesi:
" Ei tuon rääpäleen surmaaminen ole aina pahasta"
Niin mietihän mitkä ovat tuntemuksesi, kun sinun on pian kuoltava?
Niinhän se vaai Jokelankin tapaus siltä kaverilta pitkää pohdintaa, suunnittelua..ennenkuin pystyi tekoonsa!
Samoin sekin kaveri, joka vastikään surmasi koripalloa pompottelevan tytön.
Hän halusi päästä hoitoon, ja ei keksinyt muuta ratkaisua!
Tappohan on aina pikaistuksissa tehty, mutta murha vaatii jo suunnittelua!
sINUN TÄYTYY EDUSKUNNAN NAISILLE ANTAMAN LAIN PERUSTEELLA OLLA EPÄVARMA TAI VARMA, se on ihan sama...syytön suloinen pieni lapsihan siinä on uhrina!
Jääthän sinä toistaiseksi henkiin, vaikka harkitsitsisit , olisit varma, tahi epävarma!
Kysehän on siitä, että tää nainen haluaa neuvoa sinua siitä kuinka toimia , ettei omatunto kolkuttelisi!
Raamattu tosin sanoo: " Heidän tekonsa seuraavat heitä"!!
Minä en muuten kehoittanut alkuperäistä kirjoittajaa tekemään keskeytystä :)
Raamattu sanoo myös :"jokainen joka Häneen uskoo ei ikinä huku, vaan hänellä on iankaikkinen elämä"
Se sanoo myös, että Kristuksen kuolemassa meidän syntimme ovat anteeksi annetut ja että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven... Jatkanko? Olen kyllä kirjani ja kirjoitukset lukenut.
Toivon alkuperäiselle aloittajalle voimia, koska hän puhui tunteistaan kehittyvää lastaan kohtaan.. Tunnesiteen orastaminen ei lupaa hyvää hänen oman psyykensä kehitykselle..
Sehän juuri erottaa ihmisen kivestä. se että tunne side kasvaa ja vahvistuu päiväpäivältä kohdussa kehittyvää lasta kohtaan!
Sehän se on äidin tarkoituskin suhteessa lapseen!
Kuka lapsi nyt haluaisi kivisydämistä äitiä pitämään itseään sylissään ja tuudittmaan uneen...enkä tarkoita kuolon unta!!
Jos on päättänyt tehdä abortin ja kuitenkin puhuu kehittyvästä tunnesiteestä. Siksi.
Tuo "tyttö" ei tule helpolla selviämään ratkaisustaan.
Jos hän olisi pitänyt lapsen olisi tunneside ollut toivottava :D
Alkuperäinen aloittaja kuitenkin päätyi keskeytykseen....
Minustakin abortti kuullostaa järkevältä ratkaisulta. Itse tein nuorena, enkä ole katunut vaikka surrut kovin.
Abortin vastustajat saisivat mennä vapaaehtoisiksi hoitajiksi lastenkoteihin ja uupuneille yh;lle.
..jos vastustaa abortteja (väärin perustein tehtäviä) siksi, että tietää kokemuksesta (ystävän), että abortista voi seurata paljon pahempaa kuin se (useimmiten) ajoittainen ja ohimenevä väsymys, jota jotkut äidit kokevat- minne sitä sitten pitäisi mennä? (Minulla on kyllä tapana auttaa avuntarvitsijoita.) Asiat eivät ole niin musta-valkoisia, eikä kaikille seuraa abortista suinkaan helpotusta, vaan alkaakin henkinen helvetti, joka voi kestää KAUAN!
Sinä et ole katunut, mutta moni muu on- rankasti!- jopa niin rankasti, että on menettänyt elämänhalunsa!
>>Abortti koettelee mielenterveyttä
Kirjoittanut: abortoimaton 17.4.2008 klo 10.17
Tässäpä niitä tutkimustuloksia, joita on usein tänne kaipailtu:
"Abortti ahdistaa pidempään kuin keskenmeno
[Miia Soininen 12.12.2005, 09:53]
Abortin kokeneet naiset kärsivät viiden vuoden päästä pahemmasta ahdistuksesta kuin keskenmenon kokeneet, kertoo uusi tutkimus.
Keskenmenon kokeneet ovat ahdistuneempia noin puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Abortin kokeneiden henkinen kärsimys kuitenkin jatkuu pidempään.
Tutkimuksen mukaan abortin läpikäyneillä oli paljon ahdistusta, syyllisyydentunteita, häpeää ja helpotusta. Heidän piti ponnistella ollakseen ajattelematta aborttia. He olivat myös ahdistuneempia kuin kaikki naiset keskimäärin.
Norjalaistutkimus käsitti 40 keskenmenon saanutta ja 80 abortin kokenutta naista. Heitä haastateltiin ja pyydettiin täyttämään kyselykaavakkeet 10 päivää, puoli vuotta, kaksi vuotta ja viisi vuotta raskauden päättymisen jälkeen.
Tarkoituksena oli arvioida naisten tuntemuksia, stressiä, ahdistusta ja elämänlaatua tapahtuneen jälkeen.
Tutkimus julkaistiin BMC Medicine-lehdessä."
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=822218
_______________________________
"-Psykiatrinen sairastuvuus keskeytyksen jälkeen on lisääntynyt.
-Englantilaisen tutkimuksen mukaan depression esiintyvyydeksi arvioidaan 13–41 % ja psykooseja ilmenee 0.3 tuhatta keskeytystä kohti.
-Naisten itsemurhariski raskaudenkeskeytyksen jälkeen arvioidaan suomalaisen rekisteritutkimuksen mukaan jopa kolminkertaiseksi.
-Naisilla, joilla keskeytyspäätös on ollut selvä alusta lähtien, esiintyy vähemmän kielteisiä psyykkisiä seuraamuksia."
http://www.kaypahoito.fi/
(hakuun raskaudenkeskeytys)
______________________________
”Stakesin äskettäin julkaisema tutkimus on osoittanut raskauden keskeytyksen läpikäyneiden naisten itsemurhariskin kohoavan huomattavasti. Tutkimus, joka julkaistiin British Medical Journalissa (7.12.1996), osoittaa, että raskauden keskeyttäneiden naisten keskuudessa itsemurhariski on vuosivälillä 1987_1994 ollut kuusinkertainen synnyttäneisiin naisiin verrattuna.
Itsemurhakuolleisuus oli kaikilla 15_49-vuotiailla naisilla tutkimusajanjaksona 11,3 kuollutta 100 000 naista kohden. Synnytyksen jälkeiselle vuodelle laskettu itsemurhariski puolestaan oli vain puolet tästä. Raskauden keskeytyksen kokeneiden naisten kohdalla riski oli huomattavasti suurempi kuin millään em. ryhmistä: 34,7 itsemurhaa 100 000 naista kohti. Riski on siis kolminkertainen verrattuna kaikkiin naisiin ja kuusinkertainen synnyttäneisiin naisiin verrattuna.
Tutkija Mika Gisslerin mukaan tutkimuksessa otettiin huomioon henkilöt, joilla oli takanaan laitoshoitoa tai muuten vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Myös walesilainen tutkimus (Morgan et al.) vahvistaa, ettei raskauden keskeytyksen jälkeisiä itsemurhia voida selittää aiemmilla mielenterveydellisillä ongelmilla. Molempien tutkimusten mukaan toimenpide sinänsä on itsemurhariskiä selittävä tekijä. Muissakin tutkimuksissa on osoitettu raskauden keskeytyksen johtavan yleisesti eriasteisiin depressioihin.
Nykytilanteessa raskauden keskeytystä harkitsevalle naiselle ei juurikaan tiedoteta mahdollisista seuraamuksista eikä vaihtoehdoista. Gisslerin mukaan tutkittujen itsemurhien takana voi usein olla myös raskauden keskeytykseen johtanut ongelma, jonka toimenpiteen uskotaan ratkaisevan. Mikäli tuloksena onkin depressio, tulokset voivat olla kohtalokkaita. Itsemurhan tehneet kuuluvat korostuneen usein alempiin sosiaaliryhmiin ja ovat naimattomia, näin ollen vähäisen sosiaalisen tuen varassa.
Riskiryhmät ja riskit ovat siis tunnistettavissa. Itsemurhariskiä voitaisiin pienentää tarjoamalla raskauden keskeytystä hakeville naisille tietoa toimenpiteen mahdollisista mielenterveydellisistä vaikutuksista. ”
-Huom. erit. tämä kohta:
”Molempien tutkimusten mukaan toimenpide sinänsä on itsemurhariskiä selittävä tekijä.”
http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_1997_fi.html
______________________________
Lopuksi voin todeta tässä, että itse elävässä elämässä saamani kokemukset tukevat vahvasti noiden tutkimusten tuloksia!
ovat pienempiä kuin synnyttäneillä naisilla ja kyllä ne mielisairaudet voi tulla ilman abortteja, keskenmenoja ja synnytyksiäkin. turhaa pelottelua! sama kun sanoisi, että lopeta eläminen, voit muuten jäädä auton alle huomenna tai tukehtua ruokaan!
on silti synnytystä 6 kertaa tappavampaa...tutkimuksissa on osotettu että masennus johtuu nimenomaan abortista eikä aiemmin oo ollu mitään ongelmia.
..ja lueskele vaikka täältä tietoa ja kokemuksia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751#22000000032541751
ennekuin kirjotin :)
mun mielestä toi on kyllä tosi huono peruste että ei vois tarjota lapselle mitä haluaisi.
Tekosyy suoraansanottuna.
Keksi edes kunnon syyt teollesi ennenkuin sen teet. muuten varmasti kadut.
Itsellänikään ei ole ammattia ja lapsia siis kaksi. mutta varmasti kerkeän vielä kouluja käymään ja rahaa meillä kyllä on niin paljon että kaikkea saadaan mitä tarvitaan.
Ja rakkautta vieläkin enemmän :)
En kyllä noin heppoisin perustein tohon ryhtyis.. mutta oma valinta tietysti.
oli viime kesänä aika sama juttu mulla :)
Lyhyt syhde ja raskaaksi tulin.. suhde loppui jo syksyllä mutta en kyllä miettinyt pidänkö vai en lapsen (mulla jo yksi lapsi valmiiksi niin tiesin mihin olen ryhtymässä)
Poika syntyi tossa 3,5kk sitten ja meillä on mennyt tosi kivasti vaikka 2 lapsen yh olenkin.
Jos yhtään tuntuu että abortti ei olis se oikea ratkaisu,niin en kyllä sitä tekisi.
Varmasti selviät tosi hyvin miehen kanssa tai ilman!
tsemppiä!! :)
en osaa tänne kirjottaa näköjään.. :) eli tuo alempi viestini oli se minkä eka kirjoitin..
sua enää huolii, kun pennut eri miehille!
veikkaampa et sossun elätti olet...
Mikäli nyt tunteet alkavat olla lapsen puolella, älä tee aborttia. Kaikki järjestyy kyllä, kun sitä tarpeeksi haluaa.. ei ole pakko uhrata pientä. Et varmaan halua sitä tuskaa, mikä seuraa siitä, jos tapat lapsesi. Paremmin pystyt elämään lapsen kanssa kuin katumuksen.
ja nyt minulla ja tällä herra X:llä on 4 lasta ja hyvä liitto. Me olimme tunteneet 3 kk emmekä seurustelleet. Pieni shokki oli miehelleni, silti päätimme ottaa riskin ja katsoa miten menee...
En ole ennustaja, mutta luota tunteisiisi enemmän kuin järkeesi. Järki puhuu paljon muttei välttämättä kieltä jonka kanssa haluat elää tulevaisuudessa.
Älä tapa...kaksi sanaa ilman merkitystä nykypäivänä, mutta pyydän sinua hetkeksi pysähtymään ja miettimään, miksi yleensä tuot aikomuksesi esille täällä? Jos aidosti uskoisit, että kyse on pelkästä elämättömästä lihapallosta, niin et varmastikaan hakisi tuntemattomilta synninpäästöä ja oikeutusta abortille vaan olisit jo varaamassa aikaa lääkäriin. Sinä tiedät sisimmässäsi, että olet kantamassa elämää, joten rukoilen itsesi tähden, älä tee sitä.
Eli tulin raskaaksi yhden yön jutusta vaikka oli kondomi ja otin varalta ajoissa jälkiehkäisyn.
Miehestä en rehellisesti sanottuna tiedä nimeä ja mistäpäin niin en voinut hänelle kertoa raskaudesta.
Olin jo saanut aborttipaperit ja viikkoa ennen ultraa mietin asioita ja tunteet/järki alkoi selvitä. Miksi en pärjäisi yksin lapsen kanssa kun tiedän monia jotka on pärjännyt useammankin kanssa yksin?
Siispä en tehnyt aborttia ja nyt tiedän että tein itselleni oikean päätöksen ja en kadu pätkääkään, neljäs kuukausi lähtenyt ja kaikki todella hyvin, terve vauva olisi tulossa :)
Ero tietenkin sinuun ja minuun on se että olen vakituisessa työssä jo, ja olen niinkutsuttu sinkku(itse sanon yleensä olevani yksinäinen koska haluaisin olla vakituisessa suhteessa enkä sinkkuilla).
Mutta siis; sulla on vielä aikaa miettiä, keskustele tämän miehen kanssa ja mene juttelee sitten myös th:lle, sieltä sai tosi hyvää tukea. Jos sitten ajatukset selkenee lisää :)
Kävin tänään ottamassa lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen ensimmäisen lääkkeen.
En ole ollut mistään niin varma ikinä kuin tästä päätöksestä. Olo on jo nyt helpottunut. Ei tehnyt yhtään pahaa nielaista lääkettä, päinvastoin.
Minusta ei olisi ollut (vielä) äidiksi. Ja varsinkaan yksinhuoltajaksi en halunnut ryhtyä. Vaikka ei kukaan tulevaisuudestaan tiedä, haluan elätellä toiveita lapsista, joilla on ihana ja rakastava isä. Jonka kanssa myös minä jaan elämäni.
muista että ero voi tulla vasta siinäkin vaiheessa kun lapsi on jo syntynyt ja se ihana mies/isä muuttua täys mulkvistiksi.. tapatko lapsesi sitten? Onhan sille parempi silloinkin kuolla?
Toisekseen et voi tietää saatko enää koskaan myöhemmin lasta.
(ituprojekti)
>Surun ensimmäinen vaihe on usein helpotus. Lyhyen ajan kuluttua ensimmäiset helpotuksen tunteet haihtuvat ja tuntuu vaikealta ajatella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tässä vaiheessa moni kieltää koko asian ja siihen liittyvät tunteet. Kieltäminen saattaa kestää muutamasta tunnista jopa vuosikymmeniin asti.
Naiset reagoivat hyvin eri tavoin.
Lakattuaan kieltämästä tosiasioita naiset usein ahdistuvat ja vihastuvat. Joskus tunteiden vahvuus voi olla yllättävän suuri. He saattavat olla vihaisia itselleen ja/tai toisille. Vihan ilmaiseminen on tärkeää, koska sisäänpäin kääntyessään se saattaa aiheuttaa psykosomaattisia oireita mm. masennusta ja itsetuhoisuutta. Syyllisyys, häpeä ja itsesääli ovat myös usein esiin tulevia tunteita.>
Mietihän: " Kumpi on parempi pelastaa henki vai tappaa se"?
Voisitko olla mitenkään riitelemättä lapsen kanssa, joka luottavaisena luonasi asuu?
Ajattele, lapsi elää, kehittyy ja kasvaa, ja kohta on kyllin iso antamaan suukkoja poskellesi, rutistamaan sinua kaulasta, ja kantamaan pientä ruokapussia kotiin kanssasi kaupasta!
Ja sinä sen kun suunnittelet oman lapsesi " murhaamista"! Eihän lapsi käske avamaan kohdunsuuta ennen syntymäaikaa, eikä hän sulje sitä, ja sano:" Et synnytä"
Jos minä olisin äitisi, itkisin silmäni harmista punaiseksi, kun en tehnyt sinulle samopin , kuin sinä aiot tehdä omalle lapsellesi!
Luuletko ettei suomessa ole ruokaa ja hoivaa, ja vaatteita lapsellesi??
Puolethan lapsesi geeneistä on sinun 50%, ..mitä järkeä on itseään surmata?
Sitäpaitsi, tulet kokemaan kovia syyllisyyden tuntoja tekosi jälkeen ...Miksi vihaat lastasi, johan lastensuojelukin pyrkii pelastamaan ja varjelemaan lapsia eikä niitä tuhoamaan!
Ajattele! Tänään laulat kauniita lauluja lapsellesi ja huomenna , heität hänet uuniin?
Jos sinulla on tilaisuus saada lapsi, niin pompi riemusta, monet koettavat mutta eivät voi saada, kuin riidan aikaiseksi, lapsesta puhumattakaan!!
Jos sinun pitää joku tappaa, niin tapa vaikka rotta, jos se saa tappamisen ja surmaamisen tarpeen tyydytetyksi sinussa!
Kuka sinua halaa kun olet masentunut, jos ei lapsesi, kuka kertoo pienen vitsin, kun sinua ei muuten naurata,
Kuka vetää sinut ulos, kun haluat istua sohvalla, kuka juoksee syliisi kun olet ollut hetken poissa!!
Rottiako hoidat mieluummin kuin omaa lastasi!
Johan käskytkin sanoo _ Älä tapa!
Minulle kävi myös samoin. Olin vasta tutustunut mieheen ja kävi vahinko. Emme kauan miettineet asiaa ainoa vaihtoehto oli jatkaa raskautta, vaikka opiskeluni oli vielä kesken. Opiskella ehtii lapsia saatuaan ja töitäkin yleensä ilmaantuu tarvittaessa, jos haluaa.
Nyt olemme olleet naimisissa 9v ja meillä on neljä ihanaa lasta. Olen opiskellut ja olen työssä.
Voitte saada jutun toimimaan, jos halua riittää. Ja tulevaisuus tuo lapsen myötä niin paljon mitä et muuten pääsisi kokemaan. Ei kannata heittää tätä tilaisuutta pois, joka sinulle on annettu. Ehkei uutta tilaisuutta tule.
nyt vapaaehtoisesti lastasi surman suuhun?
Kun näet hänet!?
Mikähän siinä on , että kun ei näe lastaan, kuin uskon silmin, se on helpompi surmata!?
Jos syynä on laki, niin sitäkö rakkaus onkin?
Laki joka kieltää ÄLÄ TAPA, mutta jos et näe lastasi , voit tappaa ja tuhota sen, kun laki sallii.
Lain noudattamisen vuoksiko rakastatte lastanne, vai onko sydämissänne joku toinen laki, ....jonka perusteella toinen jättää lapsensa henkiin, ja toinen sen surmaa, kokoonpannulla " armeijallaan"
(sair,hoit, lääkäri, avustaja, jne.)