Minulla masennus ja ahdistus näyttää aina liittyvän yksinäisyyteen, yksinäisyydentunteeseen, ulkopuoliseksi jäämiseen.
Keväällä olin töissä. Olin paljon yksin kotona, koska puolisoni on viikot matkatöissä. Jotenkin kummasti aloin tuntea masennusta tuosta yksinäisyydestä (jatkunut pari vuotta viikot yksin kotona) ja aloin masentumaan ja väsymän. Tunsin olevani niin yksin kaikkien asioiden ja huolien kanssa. Siitä tuli ahdistus päälle, tilanne kärjistyi ja nyt olen kesän ollut työttömänä.
Nyt olen siis yksinäinen ja myöskin osaton jäätyäni työelämästä ja se vasta masentaakin. nyt siis entisen yksinäisyyden lisäksi koen olevani ulkopuolinen, koska ei ole enää työyhteisön sosiaalisuutta eikä oikeastaan mitään. Mielestäni masennus ei olisi minulle tullut, jos en olisi kokenut sitä yksinäisyyttä ensin ja ottanut siitä taakkaa.
Nyt vasta yksin olenkin ja vielä ulkopuolisuuden jha huonommuudentunteet seurana. Päivät yksin, kun en käy töissä, enkä tunne kuuluvani mihinkään, kotona yksin kun puoliso ei ole siellä.
Tiedän, että helpottaisi jos puolisoni olisi enemmän kotona ja saisin jonkun uuden työn itselleni, mutta ei tällaiset asiat järjesty hetkessä, toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian sillä muuten kyllä pää sekoaa!
Keväällä olin töissä. Olin paljon yksin kotona, koska puolisoni on viikot matkatöissä. Jotenkin kummasti aloin tuntea masennusta tuosta yksinäisyydestä (jatkunut pari vuotta viikot yksin kotona) ja aloin masentumaan ja väsymän. Tunsin olevani niin yksin kaikkien asioiden ja huolien kanssa. Siitä tuli ahdistus päälle, tilanne kärjistyi ja nyt olen kesän ollut työttömänä.
Nyt olen siis yksinäinen ja myöskin osaton jäätyäni työelämästä ja se vasta masentaakin. nyt siis entisen yksinäisyyden lisäksi koen olevani ulkopuolinen, koska ei ole enää työyhteisön sosiaalisuutta eikä oikeastaan mitään. Mielestäni masennus ei olisi minulle tullut, jos en olisi kokenut sitä yksinäisyyttä ensin ja ottanut siitä taakkaa.
Nyt vasta yksin olenkin ja vielä ulkopuolisuuden jha huonommuudentunteet seurana. Päivät yksin, kun en käy töissä, enkä tunne kuuluvani mihinkään, kotona yksin kun puoliso ei ole siellä.
Tiedän, että helpottaisi jos puolisoni olisi enemmän kotona ja saisin jonkun uuden työn itselleni, mutta ei tällaiset asiat järjesty hetkessä, toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian sillä muuten kyllä pää sekoaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itse sairastanut masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä jo vuosia, mutta samalla tavalla kuin sinulla pahinta on yksin olo. Olen töistä sairaslomalla koska en kykenen työskentelmään tällä hetkellä ollut jo kohta vuoden. Puolisoni tekee pitkää työpäivää. Pahinta ovat nimenomaan päivät ja yksinäisyys, silloin ahdistus kasvaa valtavaksi ja otttaa vallan. Olen välillä jopa kateellinen puolisolleni siitä että hän pystyy menemään töihin ja hänellä on oma työyhteisönsä josta hän saa voimaa ja energiaa.
En tiedä missä päin suomea asut, mutta kannattaa hakea ammattiapua jos et vielä ole niin tehnyt ainakin turussa ensijainen paikka on oma terveyskeskus lääkäri. Terveyskeskuksesta voi sitten saada lähetteen psykologille. Mutta voimia sinulle ja jaksamista. Tiedän että ei ole helppoa kestää päivästä toiseen tuskaa ja yksinäisyyttä, mutta joskus on tultava paremmatkin ajat. Niin ainakin itse uskon.
Kuulostaa vain niin omalta elämältä. Kaikelta vain putoaa pohja kun joutuu jäämään pois töistä, näin se vain menee. Mäkin niin toivoisin että mulla olisi muukin elämä kun se että odotan miestäni kotiin. Mä luulen että mun elämä ei olisi näin masentunutta jos olisin töissä, ihan samalla tavalla kun itse tunnet kokevasi. Sitä tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi kaikesta kun ei ole sitä työyhteisön tuomaa turvaa joka väkisinkin tulee kun on töissä. Oletko vielä yhteydessä työkavereihisi, mulle ainakin tuo turvaa ja hyvää oloa se että vieläkin yksi työkavereistani pitää yhteyttä, tee aloite jos näin ei ole. Aina on helpompi palata töihin kun siellä on joku joka muistaa. Niin mä en voi enää palata samaan työhön missä olin mutta se pitää voimissaan kun kuulee välillä miten töissä menee.
keksi mitään järkevää tai vaikka vähemmän järkevää tekemistä, muuta kun odottaa miestäsi kotiin. Onko mahdollista hankkia joku harrastuksen tapaimen, tai vaikka joka päivä keksiä arkirutiinit kotona olemiseen, eikä antaa myöden ettei huvita tai ei ole mitään tekemistä..vapaaehtoishommiinkin aina kelpuutetaan tai johonkin esimerkiksi oman paikkakuntasi johonkin mummon kammariin tai johonkin tälläseen muutaman tunnin vapaaehtoistyöhön..unohtuisi hetkeksi se rutina ja liika turha aika, joku vanhuskin voisi suunnattomasti ilahtua jos tekisit vaikka pienen visiitin kauppaavuksi. Kävisit kirjastossa lukemassa päivän lehdet. Mielenterveysseurallakin on varmasti omalla paikkakunnallasi toimintaa, se on sinusta itsestäsi kiinni viimekädessä kuinka jaksat tai olet jaksamatta, parantua ei koskaan voi masennuksesta jos ei ole omassa päässä minkäänlaista kipinää ja kiinnostusta muuta kun nukkumiseen ja makaamiseen.Eikä osa ainakaan pysty olemaan töissä juuri masennuksen vuoksi. Pitää laittaa elämänarvot järjestykseen.