Hei!
En ole koskaan kirjoittanut näille palstoille mitään.Lukenut vain, mutta nyt ajattelin purkaa hieman omaa sydäntäNi.
Olen 23vuotias nainen ja ensimmäiset vääristyneet ruoka ajatukset alkoivat 12vuotiaana. Olen 162 pitkä ja tällä hetkellä painan 56kiloa, eli aivan LIIKAA. 17vuotiaana olin sairaalahoidossa masennuksen takia puolitoista vuotta ja lihoin siellä 89kiloiseksi tankiksi. Meni pari vuotta kun sain laihutettua itseni 65kiloon. Se ei riittänyt. Painoin tuon 65kiloa 2vuotta sitten ja silloin ajattelin että kun joskus saisin edes vitosella alkavalla, niin hyvä. Nyt sekään ei riitä. Haluan olla 52kiloa, Mutta jos sen joskus saavutan, riittääköhän sekään. Vihaan itseäni ja kaikki tunteet menee ruuan kautta. Välillä syön kammottavia määriä, mutta en koskaan oksenna.Sen jälkeen olen muutaman päivän todella pienellä kalorimäärällä . Joka päivä punnitsen itseni ja jos se on enemmään kuin eilen, päivä on pilalla. kaikki muut ovat minut mielestä kauniita ja kivan näköisiä,mutta näen itseni lihavana ja tahto laihtua on kova. Mitä mie teen? Koska voin lopettaa`? Mikä on liikaa ja mikä liian vähän? Olen aivan hukassa. Kukaan ei tiedä tästä ja olen alkanut vältellä kavereille menoa,koska yleensä niiden kanssa tulee mentyä jonnekki syömään tai jos en syö, he ihmettelevät miksi en.
Kiitos, jos joku osaa jotain mulle sanoa.
En ole koskaan kirjoittanut näille palstoille mitään.Lukenut vain, mutta nyt ajattelin purkaa hieman omaa sydäntäNi.
Olen 23vuotias nainen ja ensimmäiset vääristyneet ruoka ajatukset alkoivat 12vuotiaana. Olen 162 pitkä ja tällä hetkellä painan 56kiloa, eli aivan LIIKAA. 17vuotiaana olin sairaalahoidossa masennuksen takia puolitoista vuotta ja lihoin siellä 89kiloiseksi tankiksi. Meni pari vuotta kun sain laihutettua itseni 65kiloon. Se ei riittänyt. Painoin tuon 65kiloa 2vuotta sitten ja silloin ajattelin että kun joskus saisin edes vitosella alkavalla, niin hyvä. Nyt sekään ei riitä. Haluan olla 52kiloa, Mutta jos sen joskus saavutan, riittääköhän sekään. Vihaan itseäni ja kaikki tunteet menee ruuan kautta. Välillä syön kammottavia määriä, mutta en koskaan oksenna.Sen jälkeen olen muutaman päivän todella pienellä kalorimäärällä . Joka päivä punnitsen itseni ja jos se on enemmään kuin eilen, päivä on pilalla. kaikki muut ovat minut mielestä kauniita ja kivan näköisiä,mutta näen itseni lihavana ja tahto laihtua on kova. Mitä mie teen? Koska voin lopettaa`? Mikä on liikaa ja mikä liian vähän? Olen aivan hukassa. Kukaan ei tiedä tästä ja olen alkanut vältellä kavereille menoa,koska yleensä niiden kanssa tulee mentyä jonnekki syömään tai jos en syö, he ihmettelevät miksi en.
Kiitos, jos joku osaa jotain mulle sanoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli olet mun kanssa samanikäinen ja painiskelet samojen ajatusten kanssa. Mikään ei riitä, tuttu tunne. En itsekään tiedä olenko sairas vai en, tunnen itseni lihavaksi, haluaisin painaa vähemmän, yritän tehdä asialle jotain, syömiset olleet omituisia noin 15-vuotiaasta lähtien. Sairaalassa ollessa (minulla myös masennus) lihoin todella paljon, sitten vuotta myöhemmin jouduin takaisin syömättömyyden takia, nyt ollut poissa sairaalasta melko pitkään. Mutta en osaa enää syödä normaalisti, en tiedä mikä on oikein, mikä ei, mikä on sairasta mikä ei.. Tää on yhtä sotaa niin itsensä kuin muidenkin kanssa. En osaa vastata kysymykseesi, halusin vain sanoa että et ole yksin.
Sinulla on jonkinsortin syömishäiriö, ei tosin vielä paha, mutta se voi sellaiseksi kehkeytyä. Suosittelen ottamaan järjen nyt tosissaan käteen! Koskaan ei tiedä meneekö kohta jo yli ja sitten onkin vaikea palata enää takaisin. Ole onnellinen kun olet aivan normaalipainoinen, ei kukaan luurankoa halua. Parasta olla terve kaikinpuolin, liika laihduttaminen ei ole tervettä, älä alennu sinne.
liian painava vaan pikemmin hoikka ja normaalipainoinen, Toivottavasti vielä itsekkin tulisit huomaamaan sen, laihempana et ole sen onnellisempi. Ei myöskään kannata stressata muutaman kilon takia (kukaan ei huomaa oletko sen nelisen kiloa laihempi), paljon elämää menee ohi kun kyttää vaakaa ja omaa painoa. Paljon menee ohi hauskoja hetkiä ystävien kanssa ym. joista voisi jäädä hienoja muistoja kun jää yksin kotiin surkuttelemaan! stemppiä jatkoon ja hae apua jollet yksin pääse sairaista ajatksistasi eroon!