Naisen käsivarsikarvat...

ovat minulla ainakin olennainen osa hidasta esileikkiä ... tuntohermojen virittely sivelemällä naista vain ihokarvoja koskettaen on yksi niistä asioista joita en haluaisi menettää ... tähän kuuluu myös "tuuli ruohikossa" häpykarvojen suhteen, kevyt, viivyttelevä, kiusoitteleva kosketus häpykarvojen latvoihin ja hengittäminen niihin ennen tuntuvampaa kosketusta, ovat tunnelmaa nostattava tekijä joka on toiminut jokaisella naisella jonka olen "tuntenut".

tavasta miten ne voi poistaa, ja jos ei haluuu poistaa, antaa rehottaaa. Onhan meitä sellaisiakin kun dikkaa karvalaukkuja....;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=119&conference=1000000000000005&posting=22000000001204746

Eli vastaan nyt tähän, vaikka nainen olenkin (ethän suutu?). Eli itse olen huomannut, että suurin osa naisista ei tee yhtään mitään käsivarsiensa karvoille, mikä ei todellakaan näytä pahalta suurimmalla osalla. Itselläni karvat ovat todella tummat ja paksut, joten ajelen niitä. En usein, ehkä noin kerran kahdessa kuukaudessa, koska eivät ne kuitenkaan niin nopeasti kasva, eikä niitä näe, kun ovat vielä aika lyhyet.

Eräällä ystävälläni ei ollut ainakaan minun mielestäni juuri mitään karvoja, mutta häntä jotenkin häiritsi ja alkoi ajella niitä. Nyt karvat ovat todella paksut ja hyvin näkyvät, jos ne pääsevät kasvamaan. Eli ellei ongelma ole hirmuisen suuri, niin ei kyllä kannata tehdä mitään, tai jos jotain haluaa, niin sitten vahalla.

se olemus noin kokonaisuutena ole tärkeämpi,kuin muutama karva siellä sun täällä.
Lisätään nyt vielä,että ainakin henkilökohtaisesti pidan tärkeimpänä niitä sisäisiä asioita,enkä ulkoisia.