En tiedä olenko enää

jollain lailla vielä olen yksin. En ehkä yksinäinen, en tunne oloani surkeaksi kuten joskus ennen. Olen vaan jo tässä pidemmän aikaa ihmetellyt, miten oma elämä tuntuu siltä kuin katsoisin maailmaa ja muita ihmisiä lasin läpi pääsemättä koskaan mukaan. En saa kontaktia muihin, on vaikea ymmärtää toisia ihmisiä ja vaikea kommunikoida, vaikka yritän ja olen kiinnostunut ympäristöstäni ja sen ihmisistä.

Pahinta on, kun lähtee mukaan, mutta muut eivät reagoi sinuun, vaikkeivat sitä tarkoittaisi pahalla tai huomaisi käytöstään.

Kieltämättä viime aikoina olen huomannut minussa kasvavaa kateuden tunnetta, kun kaverini ovat sosiaalisia, jopa ne joista en sitä odottanut ovat keränneet ympärilleen joukon heistä kiinnostuneita ja lumoutuneita ihmisiä. Itse yritän tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa netissä, ja vietän pitkiä aikoja pähkäillen mitä heille sanoisin. Suorastaan ahdistun kun yritän jutella heille. Voitte varmaan päätellä millaista kommunikointi on kasvotusten.

Minä en pidä puhumisesta. Luultavasti melkein kaikki mitä ihmiset suustaan sylkevät on turhaa. Mutta miten kommunikoida, miten pitää yllä entisiä ihmissuhteita ilman sanoja? Olisin onnellinen jos uskaltaisin vaan huokaista ja olla rauhassa hiljaa, kunnes lopulta tulee jotakin sanomisen arvoista. Yleensä tulee pakosti sanottua jotain mukamas nokkelaa tai heitettyä typerää vitsiä.

Tässä minun vuodatukseni. Ihmiset kyllä kiehtovat minua, mutta on tuskaisaa kun tuntuu siltä että seuraa maailman menoa jostain kaukaa saamatta yhteyttä muihin.
3406
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

mun päästä, kaikki mitä kirjotit. Tuntuu nimenomaan että pitää alkaa puhumaan kaikkea turhaa jos haluaa olla sosiaalinen... ihmisten seurassa... mutta sitten tuntuu, what's the point?

"Olen vaan jo tässä pidemmän aikaa ihmetellyt, miten oma elämä tuntuu siltä kuin katsoisin maailmaa ja muita ihmisiä lasin läpi pääsemättä koskaan mukaan."
Samoin.

"Pahinta on, kun lähtee mukaan, mutta muut eivät reagoi sinuun, vaikkeivat sitä tarkoittaisi pahalla tai huomaisi käytöstään."

"Minä en pidä puhumisesta. Luultavasti melkein kaikki mitä ihmiset suustaan sylkevät on turhaa. Mutta miten kommunikoida, miten pitää yllä entisiä ihmissuhteita ilman sanoja? Olisin onnellinen jos uskaltaisin vaan huokaista ja olla rauhassa hiljaa, kunnes lopulta tulee jotakin sanomisen arvoista. " Itse olen nykyään rauhassa hiljaa, jos ei ole mitään merkittävää sanottavaa. Mutta joskus joitain ihmisiä se selvästi häiritsee, joten teen kompromisseja ja jauhan p*skaa aina silloin tällöin.

Äänestä

sinänsä tutulta kuulostaa. Mullakin oli joskus nuin. Nykyään onkin sitten paremmin ja toisin. Ennen olin todella yksinäinen. No, lapsena olin eloisa, iloinen ja sosiaalinen. Yläasteelle kun menin mua alettiin kiusaamaan; tulin sulkeutuneeksi, epävarmaksi ja hiljaiseksi. Itsetuntoni oli miinus lukemilla. Olin laiha tikku, silti ajatttelin että olen lihava!
Nykyään olen kolkytvuotias, suloisen pienen tytön äiti, ihanan ja huomaavaisen miehen vaimo, on muutamia ystäviä

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksin, mutta... kirjoitti:

jollain lailla vielä olen yksin. En ehkä yksinäinen, en tunne oloani surkeaksi kuten joskus ennen. Olen vaan jo tässä pidemmän aikaa ihmetellyt, miten oma elämä tuntuu siltä kuin katsoisin maailmaa ja muita ihmisiä lasin läpi pääsemättä koskaan mukaan. En saa kontaktia muihin, on vaikea ymmärtää toisia ihmisiä ja vaikea kommunikoida, vaikka yritän ja olen kiinnostunut ympäristöstäni ja sen ihmisistä.

Pahinta on, kun lähtee mukaan, mutta muut eivät reagoi sinuun, vaikkeivat sitä tarkoittaisi pahalla tai huomaisi käytöstään.

Kieltämättä viime aikoina olen huomannut minussa kasvavaa kateuden tunnetta, kun kaverini ovat sosiaalisia, jopa ne joista en sitä odottanut ovat keränneet ympärilleen joukon heistä kiinnostuneita ja lumoutuneita ihmisiä. Itse yritän tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa netissä, ja vietän pitkiä aikoja pähkäillen mitä heille sanoisin. Suorastaan ahdistun kun yritän jutella heille. Voitte varmaan päätellä millaista kommunikointi on kasvotusten.

Minä en pidä puhumisesta. Luultavasti melkein kaikki mitä ihmiset suustaan sylkevät on turhaa. Mutta miten kommunikoida, miten pitää yllä entisiä ihmissuhteita ilman sanoja? Olisin onnellinen jos uskaltaisin vaan huokaista ja olla rauhassa hiljaa, kunnes lopulta tulee jotakin sanomisen arvoista. Yleensä tulee pakosti sanottua jotain mukamas nokkelaa tai heitettyä typerää vitsiä.

Tässä minun vuodatukseni. Ihmiset kyllä kiehtovat minua, mutta on tuskaisaa kun tuntuu siltä että seuraa maailman menoa jostain kaukaa saamatta yhteyttä muihin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu