(Huomakaa siellä lukee huijareitten kulukorvauksita,mut samalla ne ovat pinentämässä työmatkakorvauksia).
Setä Arkadia
Missä kansanedustaja ja raha, siellä ongelma
Jatketaanpa edellisestä blogista, jossa vaalirahoitusskandaalista on jo käynyt vilkas keskustelu.
Syystäkin.
Poliittinen järjestelmä ei näet tule hetkeen toipumaan viime viikon vaalirahakohusta. Oikeusministeriössä on käynyt suhina, kun vaalirahailmoituksia on “täydennetty”. Hauska termi tuo “täydentäminen”, koska oikeasti kyseessä on oman valehtelun siivoaminen ja yritys selvitä jälkikäteen siitä, että kansanedustajat ovat rikkoneet itse säätämäänsä lakia.
Se, ettei päitä putoile, johtuu vain siitä, että sotku ja synti on kollektiivinen.
Tässä vaiheessa pieni huomautus: vaalirahoituksen vastaanottaminen ei ole väärin eikä rikollista, mutta sen puutteellinen ilmoittaminen on.
Jos esimerkiksi Pirkanmaan äänikuningatar Marja Tiura (kok.) on erikseen kirjoittanut ilmoitukseensa, ettei yksikään tukisumma ylitä 1 700 euroa, mutta sitten “muistaakin” saaneensa Kehittyvien maakuntien Suomelta enemmän kuin kukaan muu (20 000 euroa), niin tämä on asia, jota noin 17 000 pirkanmaalaisäänestäjää voivat pohtia.
Se, että joku kansanedustaja väittää silmät kirkkaana, ettei tiedä mistä rahat ovat tilille tai tukiyhdistyksen tilille tipahtaneet, on puuta heinää. Kenellekään ei tule kymppitonneja tietämättä. Jos tulee, eikä edustaja siitä piittaa, tilanne on oikeastaan pahempi. Jos ei tiedä edes omista vaalirahoistaan, miten poliitikko voi päättää muidenkaan rahoista? Tätä mieltä näyttää olevan myös SDP:n puheenjohtajaehdokas Erkki Tuomioja, joka muistuttaa, että pimeä raha voi tulla vaikka mafialta.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hurskastelu on silmiin pistävää. Se, että pääministerin mukaan on “matalaotsaista” epäillä hänen toimiaan, kertoo omaa kieltään sekin. Haloo! Maa kutsuu pääministeriä! Muita ja muiden motiiveja saa kyllä epäillä, mutta ei meidän Mattia.
Jos edustajien yrityksiltä ja tukiyhdistyksiltään saamat rahat vaaditaan päivänvaloon, sama olisi suotavaa myös vasemmiston työväenyhdistyksille. Mikkelin työväenyhdistys on tukenut kansanedustaja Pauliina Viitamiestä (sd.) 57 300 euron könttäsummalla. Mistähän sekin summa on muodostunut? Se on vanhassa rahassa noin 340 000 markkaa. Veikkaan, että joku vanha työväenveteraani saattaa pyöriä haudassaan, kun miettii Viitamiehen tukipottia - sikäli mikäli haudassa näitä asioita mietitään.
Kun skandaalissa nyt listataan suurimpia valehtelijoita, tässä sivussa lienee oikeutettua ihmitellä, miksi kansanedustajat ja raha eivät näytä tulevan toimeen keskenään, ikään kuin kumpikaan osapuoli ei ymmärtäisi toista.
Missä kansanedustaja ja raha, siellä ongelma, voisi Timo Soinia (pers.) mukaillen todeta.
Mietitäänpä.
Aloitetaan vaikka kansanedustajan palkasta. Tai ei palkasta (se ei ole liian suuri, vaan pikemminkin liian pieni), vaan siitä iänikuisesta verottomasta kulukorvauksesta, joka munaa koko järjestelmän. Pääkaupungin edustajalle se on 987 euroa, uusimaalaiselle (yli 30 km eduskunnasta) 1 316 euroa ja kauempaa tuleville 1 819 euroa kuukaudessa.
Kyse on kakkoasuntoon tarkoitetusta tuesta, mutta sitä saavat myös edustajat, jotka eivät käy kotivaalipiirissään kuin piipahtamassa ja varsinainen koti on Helsingissä. Järjestelmä ei herätä luottamusta.
Tähän päälle voi listata ilmaiset lento-, juna- ja bussiliput sekä taksikulut sekä muut edut, joita kansanedustajat nauttivat.
Ehkä järjestelmässä etuineen on syy, että kansanedustajat ovat vieraantuneet siitä, mitä raha oikeasti merkitsee ja että jotkut ostavat rahalla oikeasti jauhelihaa tai kestokulutushyödykkeitä. Vieraantumisesta kertoo, jos kymppitonnin vaaliavustukset tulevat muka huomaamatta tilille.
Outo, leväperäinen ja ylimielinen suhtautuminen yhteiseen rahaan näkyy eduskunnassa muutenkin. Eduskunnan satavuotisjuhlat olivat varainkäytöltään yhtä hollitallia. Hallinto on ollut kuralla ja rahankäytön seuranta sitä tai tätä, mitä konsultitkin kummastelevat. Avustajarahoistakin on saatu sotkua aikaan, ex-ulkoministeri Ilkka Kaneva (kok.) käytti niitä peräti 60-vuotisjuhliinsa.
Ehkä kansanedustajille pitäisi pitää samanalainen luento kuin murrosikää lähestyvälle lapselle ja muistuttaa, että raha ei kasva puussa. Sellainen voisi olla osa kansanedustajien perehdyttämiskurssia.
Mutta siitä Setä A. on onnellinen, että eduskuntaan kehitellään sääntöä, etteivät edustajat saa majoittua hotelleihin, joissa on maksullinen pornokanava.
Siitä se alkaa, pienistä puroista…
Ps 1.
Aika ironista, että vaalirahoitusjärjestelmää aletaan uudistaa nyt, kun se ensimmäistä kertaa osoitti toimivuutensa. Kun lakia kirjoitettiin kahdeksan vuotta sitten, sanktiot jätettiin pois ja luotettiin siihen, että julkisuuden paine on riittävän kova. No nyt sitä painetta tuli - tosin vuosi liian myöhään.
Ps 2.
Ja nyt sitten miettimään uutta lakia ja sanktioita. Mikä sellainen olisi? Linnatuomio? Rahat valtiolle? Häpeäpaaluun eduskunnan edustalle? Ja mikä olisi vaalituen katto, jos siihen mennään? 2000 euroa? 100 000 euroa? Sääliksi käy jo etukäteen työryhmän vetäjää Lauri Tarastia. Pääseköhän hän kunnolla eläkkeelle koskaan?
Setä Arkadia
Missä kansanedustaja ja raha, siellä ongelma
Jatketaanpa edellisestä blogista, jossa vaalirahoitusskandaalista on jo käynyt vilkas keskustelu.
Syystäkin.
Poliittinen järjestelmä ei näet tule hetkeen toipumaan viime viikon vaalirahakohusta. Oikeusministeriössä on käynyt suhina, kun vaalirahailmoituksia on “täydennetty”. Hauska termi tuo “täydentäminen”, koska oikeasti kyseessä on oman valehtelun siivoaminen ja yritys selvitä jälkikäteen siitä, että kansanedustajat ovat rikkoneet itse säätämäänsä lakia.
Se, ettei päitä putoile, johtuu vain siitä, että sotku ja synti on kollektiivinen.
Tässä vaiheessa pieni huomautus: vaalirahoituksen vastaanottaminen ei ole väärin eikä rikollista, mutta sen puutteellinen ilmoittaminen on.
Jos esimerkiksi Pirkanmaan äänikuningatar Marja Tiura (kok.) on erikseen kirjoittanut ilmoitukseensa, ettei yksikään tukisumma ylitä 1 700 euroa, mutta sitten “muistaakin” saaneensa Kehittyvien maakuntien Suomelta enemmän kuin kukaan muu (20 000 euroa), niin tämä on asia, jota noin 17 000 pirkanmaalaisäänestäjää voivat pohtia.
Se, että joku kansanedustaja väittää silmät kirkkaana, ettei tiedä mistä rahat ovat tilille tai tukiyhdistyksen tilille tipahtaneet, on puuta heinää. Kenellekään ei tule kymppitonneja tietämättä. Jos tulee, eikä edustaja siitä piittaa, tilanne on oikeastaan pahempi. Jos ei tiedä edes omista vaalirahoistaan, miten poliitikko voi päättää muidenkaan rahoista? Tätä mieltä näyttää olevan myös SDP:n puheenjohtajaehdokas Erkki Tuomioja, joka muistuttaa, että pimeä raha voi tulla vaikka mafialta.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hurskastelu on silmiin pistävää. Se, että pääministerin mukaan on “matalaotsaista” epäillä hänen toimiaan, kertoo omaa kieltään sekin. Haloo! Maa kutsuu pääministeriä! Muita ja muiden motiiveja saa kyllä epäillä, mutta ei meidän Mattia.
Jos edustajien yrityksiltä ja tukiyhdistyksiltään saamat rahat vaaditaan päivänvaloon, sama olisi suotavaa myös vasemmiston työväenyhdistyksille. Mikkelin työväenyhdistys on tukenut kansanedustaja Pauliina Viitamiestä (sd.) 57 300 euron könttäsummalla. Mistähän sekin summa on muodostunut? Se on vanhassa rahassa noin 340 000 markkaa. Veikkaan, että joku vanha työväenveteraani saattaa pyöriä haudassaan, kun miettii Viitamiehen tukipottia - sikäli mikäli haudassa näitä asioita mietitään.
Kun skandaalissa nyt listataan suurimpia valehtelijoita, tässä sivussa lienee oikeutettua ihmitellä, miksi kansanedustajat ja raha eivät näytä tulevan toimeen keskenään, ikään kuin kumpikaan osapuoli ei ymmärtäisi toista.
Missä kansanedustaja ja raha, siellä ongelma, voisi Timo Soinia (pers.) mukaillen todeta.
Mietitäänpä.
Aloitetaan vaikka kansanedustajan palkasta. Tai ei palkasta (se ei ole liian suuri, vaan pikemminkin liian pieni), vaan siitä iänikuisesta verottomasta kulukorvauksesta, joka munaa koko järjestelmän. Pääkaupungin edustajalle se on 987 euroa, uusimaalaiselle (yli 30 km eduskunnasta) 1 316 euroa ja kauempaa tuleville 1 819 euroa kuukaudessa.
Kyse on kakkoasuntoon tarkoitetusta tuesta, mutta sitä saavat myös edustajat, jotka eivät käy kotivaalipiirissään kuin piipahtamassa ja varsinainen koti on Helsingissä. Järjestelmä ei herätä luottamusta.
Tähän päälle voi listata ilmaiset lento-, juna- ja bussiliput sekä taksikulut sekä muut edut, joita kansanedustajat nauttivat.
Ehkä järjestelmässä etuineen on syy, että kansanedustajat ovat vieraantuneet siitä, mitä raha oikeasti merkitsee ja että jotkut ostavat rahalla oikeasti jauhelihaa tai kestokulutushyödykkeitä. Vieraantumisesta kertoo, jos kymppitonnin vaaliavustukset tulevat muka huomaamatta tilille.
Outo, leväperäinen ja ylimielinen suhtautuminen yhteiseen rahaan näkyy eduskunnassa muutenkin. Eduskunnan satavuotisjuhlat olivat varainkäytöltään yhtä hollitallia. Hallinto on ollut kuralla ja rahankäytön seuranta sitä tai tätä, mitä konsultitkin kummastelevat. Avustajarahoistakin on saatu sotkua aikaan, ex-ulkoministeri Ilkka Kaneva (kok.) käytti niitä peräti 60-vuotisjuhliinsa.
Ehkä kansanedustajille pitäisi pitää samanalainen luento kuin murrosikää lähestyvälle lapselle ja muistuttaa, että raha ei kasva puussa. Sellainen voisi olla osa kansanedustajien perehdyttämiskurssia.
Mutta siitä Setä A. on onnellinen, että eduskuntaan kehitellään sääntöä, etteivät edustajat saa majoittua hotelleihin, joissa on maksullinen pornokanava.
Siitä se alkaa, pienistä puroista…
Ps 1.
Aika ironista, että vaalirahoitusjärjestelmää aletaan uudistaa nyt, kun se ensimmäistä kertaa osoitti toimivuutensa. Kun lakia kirjoitettiin kahdeksan vuotta sitten, sanktiot jätettiin pois ja luotettiin siihen, että julkisuuden paine on riittävän kova. No nyt sitä painetta tuli - tosin vuosi liian myöhään.
Ps 2.
Ja nyt sitten miettimään uutta lakia ja sanktioita. Mikä sellainen olisi? Linnatuomio? Rahat valtiolle? Häpeäpaaluun eduskunnan edustalle? Ja mikä olisi vaalituen katto, jos siihen mennään? 2000 euroa? 100 000 euroa? Sääliksi käy jo etukäteen työryhmän vetäjää Lauri Tarastia. Pääseköhän hän kunnolla eläkkeelle koskaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.