Ystävälläni on mielenterveys ongelmia, mutta hän väittää että saa apua siihen. Epäilen kuitenkin että hän ei oikeasti käy missään hoidossa. Pystyykö tässä asiassa saamaan totuutta mitenkään esiin? Epäilykseni johtuu siitää, että näihin mielenterveydellisiin ongelmiin liittyy kaksoiselämää, eli hän elää oikeaa elämää niinku ei mitään ongelmia olis, mutta samalla sepittää asioita joita muka olisi hänelle tapahtunut, mutta todellisuudessa mitään sellaisia asioita ei ole tapahtunut.
Mistä minä nyt voin todella tietää mitkä hänen kertomastaan on todella totta ja mitkä ei?
Mistä minä nyt voin todella tietää mitkä hänen kertomastaan on todella totta ja mitkä ei?
Vastaukset 17
Vanhimmat
käykö joku hoidossa vai ei.
kyllä ne on harvat ja valitut jotka täällä jotakin apua saa mielenongelmiin, niin tuli mullekin hylätty päätös mielenterveyspoliklikalta, vaikka oli lääkärin lähete,ei edes terv,keskukseen saa kuin akuutti aikoja,en edes yritä sinne kun siellä kuitenkin tyrkätään vaan pilleripurkki kouraan,eikä ole mitään seurantaa sopiiko lääke vai ei.
varsinaisesti ystäväsi mielenterveysongelmat, oli niitä tai ei, eikä hoito, oli sitä tai ei, eivät kuulu sinulle ollenkaan.
"Totuutta" sinulla ei ole oikeutta saada selville, koska ystävääsi suojaa sama yksityisyydensuoja kuin sinuakin.
Leffasta tuttu x: "You want answers?" y: "I want the truth!" x: "You can't handle the truth!" pitää useinkin paikkansa kaverisuhteissa ja sairauksissa. Hyväksy se, että "totuutta" et saa tietää ennenkuin ystäväsi sen sinulle kertoo. Ja sittenkin voit saada paloja totuudesta. Sairaudet ovat kipeitä asioita, emmekä me kaikki ole valmiita rasittamaan lähimmäisiämme koko kipeällä totuudella.
Jos todellakin tahdot olla ystävä, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on.
Kysy suoraan, jos jotain tahdot tietää. Ja luota siihen mitä hän sinulle kertoo, anna hänen pitää tahtomansa asiat ominaan. Totuus hänestä kuuluu hänelle, ja hänellä on vapaus jättää kertomatta asioita hyvääkin tarkoittaville ihmisille.
Se oikeus sinullakin on, pitää omat rajasi ja olla kertomatta asioita joista et syystä tai toisesta tahdo puhua. Joskus se voi olla mielenterveyden suojelemista.
Moni sairas on väsynyt kuuntelemaan "hyvää tarkoittavien" lähimmäistensä neuvoja ja arvioita tilanteestaan. Eivät nämä lähimmäiset ole yhtään sen viisaampia tai tarkkanäköisempiä kuin itse sairaskaan, ja moni suojeleekin itseään ja puhuu oloistaan vain ammattilaisten kanssa.
Ja hyvä niin, lähimmäiset eivät näe kokonaisuutta puolueettomasti. Lähimmäisiltä puuttuu koulutus ja kyky lukea "sairaan" käytöstä. Ammattilainen osaa perääntyä, kun hänelle sanotaan "en tahdo puhua asiasta nyt." Se on meidän kaikkien oikeus, ottaa oma tila siellä missä sille on tarvetta.
Anna ystävällesi tilaa. Luota häneen ja luota ammattilaisiin. Tue häntä, kun hän tukea tarvitsee. Kunnioita itseäsi ja kunnioita ystävääsi.
mielisairaaksi diagnosoivat ihmiset kutsuvat itseään ystäväksi. Todella huolestuttaa tämä nykyinen meno.
Okei ei olis pitäny laittaa tänne mitään. Ei täältä kuitenkaan mitään fiksua vastausta saa.
Ei vaan oo helppoo elää epätietoisuudessa ja kun haluun vaan hyvää ystävälleni. Ymmärrän että hänellä on yksityisyyden suoja jne. mutta en haluu nähdä sitä päivää, kun hän tekee itselleen jotain pahaa.
Kyllä täÄltä fiksujakin vastauksia saa. Suoraan kysyminen on mun mielestä paras vaihtoehto, jos se vaan onnistuu.
jos vastaus ei miellytä?
Jos et usko kaveriasi, etkä suostu uskomaan vastaajia täälläkään on syytä miettiä uskotko ketään muuta kuin sitä joka antaa odottamasi vastauksen?
Hakkeerausvinkkejäkö odotit? ;)
Jos jostain syystä kategorisesti torjuu vastaukset jotka eivät tue omaa käsitystä, kannattaa miettiä omia motiivejaan.
Luottaminen ja avoimuus ovat kokeilemisen arvoisia lähestymistapoja ystävyydessä. Suosittelen.
Miksei hän saisi elää oikeaa elämää niinkuin ongelmia ei olisi. Totta helvetissä hän saa elää elämäänsä niinkuin tahtoo. Joidenkin mielestä psyykkisten ongelmien kanssa kamppailevien pitäisi elää jotenkin eri tavalla kuin muiden, tai jättää elämä elämättä. Mistäpä kukaan voi tietää, mitä toiselle on tapahtunut? Ei kenenkään pitäisi vähätellä toisen kokemuksia. Ihmettelen kyllä, miksi hän on uskoutunut sun tyyliselle "ystävälle".
samantyyppinen ystävä, joskaan en usko että hänellä on vakavia psyykk. ongelmia. Nämä muut viestiisi vastanneet ovat luultavasti itse ystäväsi tyyppisiä ihmisiä, kun noin kärkkäästi kysymyksesi tyrmäsivät... Minu ystäväni ensinnäkin liioittelee & keksii asioita. Se on todella ärsyttävää, että koskaan et voi tietää, mikä on totta... Ystäväni saattaa esim. soittaa mulle keskellä yötä että voisinko viedä hänet sairaalaan kun pää on niin kipeä, tai maha polttaa, tai polvi on vääntynyt tai hänellä on syöpä tms. Tiedän siis mitä tällainen "kaksinaisuus" on. Yleensä tällaista ihmistä ei pysty kukaan auttamaan, sillä kaiken takana on huomion- ja hämmästyksen tunteiden saaminen toisilta ihmisiltä. He elävät omassa maailmassaan, joissa he ovat jännittäviä ja heille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kummallista, tai sitten kuten mun ystäväni tapauksessa, hänellä on kaikki maailman sairaudet jne. joista hän haluaa muiden olevan peloissaan/hämillään/myötäelävä ym. Opit kyllä erottamaan ne oikeat tapahtumat valheista ajan myötä. Tsemppiä sinne ja pysy ystävänä kaikesta huolesta huolimatta :)
Eli, mikä ystävääsi vaivaa? Hän on huomionkipeä, keksii kaikenlaisia juttuja jotta saisi huomiota. Mistä se voi johtua? Se voi olla ihan todellinen tarve. Kasvava lapsi ja nuori tarvitsee huomiota ja hoivaa. Yleensä aikuisetkin, mutta on niitä yksinkin viihtyjiä.
Olisi ehkä hyvä, jos ystävälläsi olisi joku luotettava aikuinen, jolle hän voisi juttujaan kertoa, ja joka voisi vähän auttaa, että minkä jutun kohdalla käänteet eivät enää perustu todellisuuteen, mikä voisi auttaa todellisuuden hahmottamista. Myös lääkärikirjoja lukiessa voi tulla olo, että minullahan on tuo sairaus, vaikka näin ei ole. Jos turhaan tauteja pähkäilee ja kuvittelee niitä itsellään olevan, siitä voi aiheutua pahaa oloa, mikä voi johtaa suurempiinkin ongelmiin kuin pelkkä kuvittelu. Ehkä ystävääsi jo jokin vaivaakin, jos hän soittelee keskellä yötä omituisia juttuja. Hänen olisi ehkä hyvä jutella oikeasti jonkun kanssa, joka saisi huomaamaan todellisuuden ja keksittyjen juttujen eron.
Kyllä asia ystäväni kohdalla on juuri niin kuin sanoin. Hän on 25-vuotias, avoliitossa, oma talo, työpaikka sos. -ja terv.alalla. Hän on nuoresta asti ollut epävarma itsestään, ei niin kaunis ym.. Näistä sairauksista... Hän väittää kivenkovaan että hänellä on esim. pää särkenyt kolme viikkoa putkeen niin, että hän on itkien mennyt terveyskeskukseen ja pyytänyt magneettikuvausta (hänellä on migreeni), ja niin paha olo ollut kolme viikkoa, ettei pysty sängystä nousemaan, kuin vessaan ym. (silti hän ajelee autolla kavereiden luona ym.) ja lopulta oireet vain katoavat yhtäkkiä ja tilalle tulee jotain muuta. Kerron vielä toisen esimerkin; Minulla itselläni on kondylooma, joten tiedän, miten sitä hoidetaan tms. jos ei mene itsellään ohi. Sehän on kohdunkaulansyövän esiaste. Se hoidetaan joko jäädyttämällä, tai laserilla, jos ilmenee solumuutoksia papassa. No niin, ystäväni ei siis tiedä että (myös) minulla on se. Hän soitti ja selitti kuinka häneltä poistettiin tänään syöpä ja kuinka peloissaan hän on... Laserilla otettiin pois... Syöpää ei missään tapauksessa poisteta laserilla (eli kondylooma hänelläkin, ja tullut solumuutoksia, josta sitten EHKÄ olisi voinut muodostua syöpä).... Tästä taas tiesin että pikku liioitteluvalhe tuli taas. Nykyäänkin hän selittää hän selittää ystävilleen naama vakavana hänen syövästään ja lähes itku kurkussa. Tekis mieli sanoo, että voi elämä, että oot väsyny... Tämä ei ole siis mitään muuta kuin huomionhakua ja säälin keräämistä, muutkin ystäväpiirissämme ovat huomanneet tämän pikkuvalheiden puhumisen, mutta annetaan puhua ja mietiskellään me muut mikä on totta jne. Mutta voi olla, että alkuperäisen viestin kirjoittajan ystävällä on oikeasti jotakin vakavampaa...
No kondyloomahan ei nyt todellakaan ole syövän esiaste =D
Ihan tavallinen sukupuolitauti kyseessä... heh
Lainaus terveyskirjastosta:
"Kondylooma on yleisin seksiteitse tarttuva tauti etenkin nuorilla aikuisilla. Se on silmällä nähtävissä oleva syylämäinen muutos, jonka aiheuttaa jokin ihmisen papilloomaviruksista (human papilloma virus, HPV). Osa näistä papilloomaviruksista aiheuttaa tavallisia ihosyyliä, ja noin nelisenkymmentä virustyyppiä esiintyy sukuelinten alueella. Virukset voidaan jakaa pienen ja suuren riskin viruksiin sen mukaan, millainen taipumus niillä on aiheuttaa kohdunkaulan syöpää 1 tai siihen liittyviä solumuutoksia. Tavallisia kondyloomia aiheuttavat pienen riskin virukset, yleisemmin tyypit 6 ja 11. Sen sijaan tyypit 16 ja 18 kuuluvat suuren riskin virusten ryhmään. Kondyloomien ilmaantuminen ei siis missään tapauksessa tarkoita syövän kehittymistä, mutta etenkin naispotilaiden on erittäin tärkeää käydä säännöllisesti lääkärin tutkimuksissa ja Papa-seurannassa."
Eli EI ole syövän kanssa missään tekemisissä...
ja varsinaiseen asiaan... jos ystävälläsi on pahaolo tai migreeniä tms. et sinä voi kertoa kuinka paljon häneen sattuu tai tekee pahaa... jos on vatsa kipeä, et sinä voi tietää kuinka kovaan ja kuinka kauan vatsaan koskee... kipu on aina subjektiivinen kokemus ja ihmiset jotka eivät osaa tuntea empatiaa, eivät pysty tätä asiaa käsittämään. Eli jos hänellä särkee pää kolme viikkoa, et sinä voi sanoa kuinka hän kivun kokee.. ei kivun tarvitse olla lamaannuttavaa... kyllä pääsärkyisenäkin voi autoa ajaa... ja jopa käydä kaupassa tai syödä, harrastaa seksiä, käydä tanssitunneilla tai vaikka nypläyskurssilla... kipu voi olla taustalla ja kun tarpeeksi kauan on kipuja, sitä normaali ihminen alkaa huolestumaan että onko kipujen takana jokin fysiologinen vika ja tulee hakeutua lääkäriin..
ja kondyloomasta(syövästä;))... jos HÄNKIN on käsittänyt asian VÄÄRIN, niinkuin SINÄKIN ja on pelästynyt kun lääkäri on sanonut että kondylooma_VOI_EHKÄ_MAHDOLLISESTI_JOSKUS_ kehittyä syövän esiasteeksi niin mikset korjaa hänen erhettään ja kerro ettei ole syytä huoleen, ettei kysessä ole syöpä vaan tavallinen sukupuolitauti jonka saa kun panesk... harrastaa suojaamatonta sukupuoliyhdytää sairastuneen partnerin kanssa !
hän hyvin tietää sen, mutta haluaa vain liioitella asiaa. Uskon tuntevani ystäväni kyllä hyvin, paremmin ainakin kuin sinä. Niin, kondyloomahan muuttuu solumuutosten myötä kohdunkaulansyövän esiasteeksi ja melko varmasti siitä hoitamattomana syöväksi. Kipu on tottakai subjektiivinen kokemus, en ole kovin tyhmä, mutta ilmeisesti et ole sitä huomannut. Mielestäni on vain typerää valittaa MINUN MIELESTÄNI turhista asioista. Kaikilla meillä on omat vaikeutemme, mutta asioita ei mielestäni kuulu liioitella eikä valehdella. En pidä siitä, kun ihminen jolla on ollut todella helppo elämä (ehjä koti, rikkaat ja elävät vanhemmat ym) valittaa ja valehtelee ihmiselle joka on hiukan enemmän elämää nähnyt ja pahempia töyssyjä kokenut. Enkä syytä sinua siitä, että et tunnu ymmärtävän tämän asian kokonaiskuvaa, ethän tunne (toivottavasti) meistä kumpaakaan, mutta ymmärrän että on mukavaa yrittää päteä sekä väitellä anonyymisti netissä. Yritäpä nyt löytää uusi kohde jolle latelet elämänviisauksiasi, minä yritin vain auttaa alkup. viestin kirjoittajaa. Ciao :)
kirjoittelee takaisin jos et ole alkup. kirjoittaja?
Kondyloomahan ei muutu syövän esiasteeksi kuin niissä kahdessa erikoistyypissä ja siitä vain joissain tapauksissa mahdollisesti syöväksi joka suomessa onnistutaan havaitsemaan ja hoitamaan hyvin johtuen kohdunkaulan seulontatutkimuksista joita naisille tehdään!
Vaikka ihmisellä olisi ns. ulkopuoliset puitteet kunnossa (ehjä koti, rikkaat, elävät vanhemmat yms.) hän on voinut joutua psyykkisen tai fyysisen perheväkivallan, insestin, tms. kohteeksi mutta koska kulissit ovat hyvin pystyssä ja koska näistä asioista ei ulkopuolisille puhuta, niin voi vaikuttaa että kaikki olisi ns. hyvin...et voi tietää mitä kaikkea ystäväsi on joutunut kokemaan!!
Ajattelet kovin itsekkäästi asioista jos ajattelet vain että SINULLA on ollut vaikeampi elämä ja SINULLA on ollut töyssyjä elämäsi varrella.... kaikilla ihmisillä on vaikeuksia elämänsä varrella, se miten ne koetaan ja miten niistä päästään yli on myös yksilöllistä..
Ja niinpä...sinähän sen huomasit.. eikö olekin mukava päteä ja väitellä anonyymisti netissä ;)
heillä nuoruuteni. Olen nyt joka tapauksessa kuitenkin oikeassa tässä asiassa (niinkuin yleensä kaikessa, oikeasti, en ole itserakas, vain viisas)
Jep, hauskaahan tämä, mutta hiukan turhauttavaa kun asiasta vähemmän tietävät puhuvat todella hölmöjä. Elämä on opettanut minut, harmi ettei ystävääni.
Minä olen moraalisesti erittäin rehellinen ihminen. Vuosia sitten oli kuitenkin vaihe, että valehtelin perheelle, ystäville, ja myös itselleni. Minun tapauksessani oireilu oli psykoottista. En erottanut tarua todesta. Vaikka olin täysi-ikäinen, vanhempani saivat minut suostuteltua hoitoon. Tuota hankalinta vaihetta on puitu jälkeenpäin, ja en todellakaan hämännyt toisia ihmisiä "tahallani". En itsekään tiennyt missä mennään.
Mielestäni ei kannata vertailla elämän ulkoisia puitteita. Vaikka olisit miljonääriperijätär, jokin voi mennä pieleen. Ihmisen onnellisuus tai onnettomuus ei välttämättä riipu ulkoisista olosuhteista.
Miltä susta tuntuu, menetitkö ystäväsi sairauden aikana? Oletko kertonut ystävillesi, että mulla oli tällainen juttu, että sen takia olin vähän outo? Tai oletko saanut ystäviäsi/kavereita jotenkin takaisin? Musta tuntuu, että jos psykoosissa tekee ihan ufoja, niin ihmiset kaikkoaa ympäriltä helposti. En tiedä, miten saisin ystävät ja kaverit takaisin, ja elämän sellaiseksi mukavaksi, kuten aiemmin. Tällainen on ongelma.