tänä kesänä on ollut taas paljon tapauksia ettei vene ole irronnut rannasta,vaikka köysiä sakilaisten voiminkin on muka koetettu irroitella.ruostuneet bilteman sakkelit eivät aukea ja kun ne lopulta rälläkällä avataan,veneet ääritapauksissa rekaavat poikittain viereisten veneiden poiju- ja ankkuriköysien päälle.ei tällaista toivoisi näkevänsä.hyvä merimiestapa edellyttää selkeää poistumista horisonttiin.seurojen pitäisi kouluttaa kovalla kädellä nykyajan uusavuttomat,jotta vanhat saisivat nauttia rauhassa konjakkinsa.
rannasta irtautumien
mainsaill
61412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikki laiturit ulosajajilla (kuten luotsi) joka vie uusavuttoman veneen syvään veteen ja palaa sitten kumiveneellä takaisin
Jotkut sitten keulan irrottua lähtevät vaan peruuttamaan kuin autolla konsanaan ja unohtavat tyysti että aluksen ahteriosasto on kiinnitettynä tolppaan tai poijjuun. Tämä on omiaan aiheuttamaan ongelmia ja härdelliä ranta-alueella kun äkkirikastunut optiomiljonääri yrittää Princess-jahdillaan vetää irti tolppia, mitkä seuran uskolliset aktiivijäsenet ja Bella 700 kipparit ovat paikoilleen hakanneet kevättalkoissa. Tässä olisi todellakin seuroilla nyt kasvatustyön paikka, mikähän on veneilyliiton kanta tähän asiaan? Veneajokortti inssi ajoineen tullee olemaan ajankohtaista jo ensi kaudeksi.
Enemmän kuin 30 vuotta olen merellä veneillyt ja koskaan en vielä ole tarvinnut turvautua pursiseurojen apuun enkä aiokaan. Vähän olen käynyt näissä pintapaikoissa yöpymässä ja kokemus on ollut että kun vanhalla homeisella fiskarilla ajat laituriin niin nämä pursiseurojen "merenkulkijat" valkoisine kokardilakkeineen jotka 50 000 purjeveneissään siemailevat konjakkia; -nyrpistävät nokkaansa tai naureskelevat huvittuneen näköisenä moisille hökötyksille. Tarpeeksi naurettuaan painelevat sitten valkoisissa shortseissaan satamaterassille oluelle.
Olen aina ollut tekemisissä saaristolaisten kanta-asukkaiden, kalastajien ym. väestön kanssa jotka AMMATIKSEEN ovat kulkeneet merellä puisilla vanhoilla ja lasikuiditetuilla kalastajapaateillaan. He ovat mukavaa ja matalaa väkeä kielitaustasta riippumatta.
Luulen että suvaitsemattomimmat ja uusavuttomimmat henkilöt löytyvät usein pursiseurojen kokardipää-kokouksista jotka muutaman kurssin käytyään näkevät kaikki uudet vesillä liikkujat "uusavuttomina" nousukkaina joiden on nyt ollut mahdollisuus myös nousukauden turvin alkaa veneilemään... Vesillä on saaristossa kuljettu jo vuosisatoja ennen pursiseurojen kokardipäitä, mikä jää heiltä aika usein huomaamatta. En tosin yleistä kaikkiin, fiksujakin löytynee... -en vain ole vielä tavannut ketään kun en liiku "piireissä".
Minulla on yli 40 v kokemus veneilystä ja pursiseuratoiminnasta. Kokardi- tai muita kipparilakkeja en muista tavanneeni muuten kuin poikkeustapauksissa, joissa joku sen tapainen kuuluu tilaisuuden rekvisiittaan.
Epäilenpä siis, että kirjoittamasi on huonon itsetunnon aikaansaamaa mielikuvituksen tuotetta. Ne ammatikseen merellä kulkevat ja saaristolaiset ovat kunnioitettua väkeä kaikissa piireissä. Heillä ei ole veneissään mitään hävettävää, kuten sinulla tuntuu olevan. Kuka tässä oikeastaan oli se suvaitsematon?
Kyllä olet todella vähän liikkunut paikoissa joissa on venekerholaisia.
- Hyvin harvat käyttävät valkoisia kokardilakkeja
- 50 000 purjeveneissä ei juurikaan juoda konjakkia, vaan kirkasta. Konjakki kuuluu kaalliimpien pursien juomiin, tosin alkoholien hinnoissa ei kovin suuria eroja ole
Minulla on kymppitonnin hintainen ikivanha hyvässä kunnossa oleva mahonkipaatti. Rumahko mutta käytännöllinen matkaaja. Juon silti konjakkia veneessäni, teenkö siis väärin?
Olen jo vanhahko mies, ikäni veneillyt ja maailman meriä kiertänyt. Kusipäitä olen nähnyt hienoissa jahdeissa mutta myös ikivanhoissa tuulilasiveneissä.
Mikähän meissä veneilijöissä on vikana kun ei osata käyttäytyä kunnolla. Ei veneen hinta ole ratkaiseva eikä oikeuta mihinkään. Samat säännöthän pätevät tieliikenteessäkin niin eskorttimiehelle kuin cadillaccikuskillekkin.