perätila rv 37+3

että en oikein usko mihinkään "runnomisiin" noissa kääntöyrityksissä. Lääkäri nostaa lasta kevyesti pepusta , tarkoituksena saada tämä itse hakeutumaan raivotarjontaan. Mikäli ei hakeudu ei ketään väännetä väkisin.

Naistenklinikalla minäkin...Sektiosta sama kokemus. Todella hyvä leikkaustiimi , jotka tekivät parhaansa . Olipa ikävä tuo kääntöyritys. Itse myös ajattelin ottavani riskejä enemmin itselleni kun vielä syntymättömälle lapselleni. Oma jalkani on aikanaan vaurioitunut perätilasyntymässäni , siihen aikaan ei ollut ultraa. Kun on viimesillään raskaana on vain päätös tehtävä kun vaihtoehdot käyvät vähiin.

Perätilasynnytyksessä riskit koskevat lähinnä vauvaa. Sectiossa lähinnä äitiä. Vaikeita päätöksiä jos voi noista kahdesta valita. Perätila synnytyksen vakavimmat riskit ovat hapenpuute , jos napanuora jää puristuksiin tai halvaantumisriski. Painavin eli pää tulee vikana. Äidin täytyy jaksaa itse ponnistaa , imukuppia ei voi käyttää. Lapsi voi myös refleksinä lyödä kädet sivuille , jolloin ei liiku alaspäin. Lääkäri voi lähinnä auttaa päänulostulo vaiheessa l, eli aika myöhään.. Monelta kuulma onnistuukin , ainakin näiltä palstoilta saa näin lukea. Äidin kannalta lähinnä repeämät , joita syntyy usein alatiesynnytyksissäkin.
Sectiossa lapsi ei yleensä vaurioidu mitenkään kun nostetaan 5-10min. ulos. Lähinnä kosmeettista alkukankeutta. Äidille suurimmat riskit ovat veritulppa , runsasverenvuoto ja mahdolliset kohtutulehdukset. Monet lääkärit kannustavat kovasti perätilasynnytykseen. Hieman skeptisenä ihmisenä saattaa siinä tuo sectio kustannukset leikkureineen tai "helpompi toiselle sanoa" vaikuttaa. Aihe tuli esikoisen kohdalla ajankohtaiseksi. Eipä kukaan omista alan ystävistä kuitenkaan itse ollut halukas perätila synnytykseen kun näistä mieheni kanssa kyseltiin ja yritettiin ymmärtää. Täysin eri koulutuksen saaneina. Itselläni löytyi sitten lukuisia muita lääketieteellisiä syitä , minkä takia oikeastaan alatie sulkeutui pois. Leikkaus meni osaltani hyvin. Kesti kyllä pitkään toipua , vaikka noudatin nostelurajoituksia ja fysio-ohjeita. Paras palkinto on kyllä lapseni , joka on täysin terve. Nyt tuttavapiirissämme on muutama lapsi , jotka ovat saanet perätilasynnytyksessä lieviä , mutta kiistattomia vammoja. Näin ei tietenkään tarvitse tapahtua , mutta se on kuitenkin perhe joka niiden kanssa elää ei sairaala...
Kakkonen oli myös yllätys perätilassa ja mittausten yms. ultrassa /edellisessä sectiossa löytyneen rakennepoikkeavuuden vuoksi , sectio on meille ainut mahdollisuus. Teetpä kummin tahansa , sinun täytyy itse olla sinut päätöksesi kanssa. Neuvon sinua juttelemaan puolisosi kanssa ja seisomaan yhdessä päätöksenne takana. Näin jaksat nauttia loppuraskaudestasi ja myöhemmin lapsestanne...Minkään riskin ei tarvitse konkretisoitua. Itselläni lapsi tarvitsi vuorokauden pientä lisähappea ja menetin verta hieman alle 2litraa..Tässä kuitenkin vielä näpyttelen:)

tosiaan, mulla sektio meni täysin nappiin ilman mitään komplikaatioita ja syntyi 10 pisteen terve ja virkeä poika. Verta meni hurjat puoli desiä, eli vähemmän kuin monilla alatiesynnyttäjillä.

Sukulaiselleni kävi huonosti kun yritti synnyttää alakautta perätilavauvaa, ja vauva jäi päästänsä kiinni (isoin kehonosa) ja kuoli hapenpuutteeseen. Tällaisen tapahtuminen on toki harvinaista, mutta kuitenkin suuri riski on olemassa. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään lähteä yrittämään alakautta perätilavauvaa.
Muita riskejä vauvalle alatiesynnytyksessä ovat mm. erbin pareesi, sijoiltaan menneet olkapäät tai lonkat, niskan ja kaulan lihasten ja hermojen vauriot. Äidillä lähes poikkeuksetta aina leikataan väliliha.

Suhteessa sektioon, perätilavauvan alakautta synnyttämisessä ei ole oikeastaan mitään etuja, jos miettii alatiesynnytyksen riskejä, jotka tässä tapauksessa ovat paljon tavallista suuremmat. Joissain tapauksissa vauva saattaa tarvita hieman "hapetusapua" sektion jälkeen, koska alatiesynnytyksessä keuhkot puristuvat kasaan ja nesteet poistuvat hieman helpommin, kuin sektiossa. Kuitenkaan mitään konkreettista vaikutusta tällä ei jatkon kannalta ole.

Suunnitellussa sektiossa taas kaikki riskit ovat suhteessa pienempiä, mitä tulee perätilaan. Ja perusterve äiti toipuu kyllä hyvinkin nopeasti. Toipumista auttavat hyvä hygienia, motivaatio ja liikkeellä pysyminen heti kun vain pystyy. Ja kannattaa pyytää neuvoja esim sairaalan fysioterapeutilta.

Ainakaan Naistenklinikalla ei suositella ensisynnyttäjille alatiesynnytystä perätilan ollessa kyseessä, ja minua hoitaneet kätilöt kaikki sanoivat, että olisivat myös halunneet tilanteessani sektion.

Haavan kanssa oleminen ei vaikuttanut liikkumiseeni tai muuhunkaan millään tavalla, paitsi sängystä nouseminen ja siellä kääntyily oli aluksi hieman hankalampaa.

Mulla painoi sektion valinnassa ehdottomasti se, että lapselle ei saa tapahtua mitään. Ja kaikki meni enemmän kuin hyvin meidän molempien kannalta.

Henni78 kirjoitti:

tosiaan, mulla sektio meni täysin nappiin ilman mitään komplikaatioita ja syntyi 10 pisteen terve ja virkeä poika. Verta meni hurjat puoli desiä, eli vähemmän kuin monilla alatiesynnyttäjillä.

Sukulaiselleni kävi huonosti kun yritti synnyttää alakautta perätilavauvaa, ja vauva jäi päästänsä kiinni (isoin kehonosa) ja kuoli hapenpuutteeseen. Tällaisen tapahtuminen on toki harvinaista, mutta kuitenkin suuri riski on olemassa. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään lähteä yrittämään alakautta perätilavauvaa.
Muita riskejä vauvalle alatiesynnytyksessä ovat mm. erbin pareesi, sijoiltaan menneet olkapäät tai lonkat, niskan ja kaulan lihasten ja hermojen vauriot. Äidillä lähes poikkeuksetta aina leikataan väliliha.

Suhteessa sektioon, perätilavauvan alakautta synnyttämisessä ei ole oikeastaan mitään etuja, jos miettii alatiesynnytyksen riskejä, jotka tässä tapauksessa ovat paljon tavallista suuremmat. Joissain tapauksissa vauva saattaa tarvita hieman "hapetusapua" sektion jälkeen, koska alatiesynnytyksessä keuhkot puristuvat kasaan ja nesteet poistuvat hieman helpommin, kuin sektiossa. Kuitenkaan mitään konkreettista vaikutusta tällä ei jatkon kannalta ole.

Suunnitellussa sektiossa taas kaikki riskit ovat suhteessa pienempiä, mitä tulee perätilaan. Ja perusterve äiti toipuu kyllä hyvinkin nopeasti. Toipumista auttavat hyvä hygienia, motivaatio ja liikkeellä pysyminen heti kun vain pystyy. Ja kannattaa pyytää neuvoja esim sairaalan fysioterapeutilta.

Ainakaan Naistenklinikalla ei suositella ensisynnyttäjille alatiesynnytystä perätilan ollessa kyseessä, ja minua hoitaneet kätilöt kaikki sanoivat, että olisivat myös halunneet tilanteessani sektion.

Haavan kanssa oleminen ei vaikuttanut liikkumiseeni tai muuhunkaan millään tavalla, paitsi sängystä nouseminen ja siellä kääntyily oli aluksi hieman hankalampaa.

Mulla painoi sektion valinnassa ehdottomasti se, että lapselle ei saa tapahtua mitään. Ja kaikki meni enemmän kuin hyvin meidän molempien kannalta.

Lue lisää

Ensimmäinen 06 , jolloin perätila oli pää syy. Tosin muiden syiden takia olin osastolla noin 6viikkoa ennen sektiota. Silloin meni verta 1,6l ja kesti toipua kauan. Nyt toisen kohdalla tarvittiin kaksi lääkäriä leikkaamaan ja ulosautto kesti noin 1 tunnin. Normaali on 5-10min. Lääkärit olivat luopuneet kääntämisestä koska kohdussa on tilaa vievä seinämä ja vauvan syke oli yli 190. Verta meni vain puoli litraa. Syön kaikki annetut lääkkeet ja kipulääkkeiden avulla nostettiin jaloille ekana iltana. 4vrk halusin kotiin esikoisen luokse. Motivaatio tavalliseen arkeen on kova. Noudattakaa nostelurajoituksia: Oman vauvan painon verran , ei muuta! Molemmat lapset täysin TERVEITÄ.