Olen kokenut uupumuksen ja masennuksen. Ongelmana, että hyvin pienestä tulee edelleen ylistressaantunut olo. Siis stressiolo, ärtyisyys, lyhyt pinna yms. Vaikea laittaa poikki tätä mielialaa. Mitä apuja tarjoatte? Kiitos!
Ylistressaantunut olo
miten helpotatte
122819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsellä on myös taustalla paha loppuunpalaminen, josta olen suht hyvin toipunut VUOSIEN mittaan. Edelleenkin pitää olla tarkkana, ettei rasita itseään liikaa, henkisesti eikä fyysisesti. Tarvitsen paljon aikaa palautumiseen ja akkujen lataamiseen, mieluiten yksinäisyydessä.
Tärkeää on ollut oppia, että lupaa ihmisille mieluummin liian vähän kuin liikaa :-) Ja omia tuntemuksiaan kannattaa kuulostella; minä alan tuntea epämääräistä lievää lamaannusta, kun resurssejani ollaan verottamassa liikaa. Silloin täytyy viheltää peli poikki, ettei henkinen/fyysinen hyvinvointi lähde syöksymään.
Mitkä ovat ne asiat,joista stressaannutte?
En tiedä,pitäisikö minun stressaantua,kun vaihdevuodet on käsillä, lapset uhma-ja murrosikäisiä,äiti vakavasti sairas, isällä dementia, töissä tehdään pätkää, koskaan ei tiedä kuinka kauan töitä riittää, ja raha-huolet painaa.(lainaa) En silti koe itseäni stressaantuneeksi, vaan ajattelen, että kyllä kaikesta selvitään, tämähän on ELÄMÄÄ.
siis mistä te stressatte hyvät ihmiset?
Vai olenko minä jotenkin outo, kun hyväksyn niin monta ikävää asiaa, pakko on, ei niille mitään mahda.
Olen itsekin ollut henkilö, joka on jaksanut kaikenmoista karmaisevaa ja selvinnyt siitä ilman stressiä. Elämäni on ollut ihan alusta asti todella rankkaa, mutta valoisana luonteena menin ihan mukavasti eteenpäin kunnes ... tapahtui totaalinen romahdus.
En olisi uskonut, että minulle käy noin, mutta niinpä vain kävi.
Toivon tänne paljon vastauksia ap:n aloitusviestiin, sillä itseänikin kiinnostaa kuulla neuvoja ja vinkkejä siihen, miten tästä kurimuksesta pääsisi edes puoliksi niin hyvään tilanteeseen kuin aiemmin oli.
Minkä ikäisenä loppuunpalamisesi tuli, että tiedän tässä vähän varautua?
töihin lähdöstä, rahapulasta, omasta terveydestä ja läheisen sairaudesta, tulevaisuuden suunnittelusta ja yllättävistä muutoksista.
Isäni sai totaalisen hermoromahduksen joskus nelikymppisenä. Hän lähti kesken päivän pois töistä eikä enää palannut, eikä ilmottanut kenellekään. Lisäksi hän sai mahahaavan. Sen jälkeen on äijä metsittynyt ja erakoitunut eli jo 20v.
Pelkään, että itselleni käynee samoin.
Minun kohdallani romahtaminen tuli n. 48-vuotiaana. Siihen asti olin ollut melkoinen dynamo. Yleisiä muiden minusta käyttämiä määritelmiä (positiivisuuden ja valoisuuden lisäksi) olivat pirteä ja energinen. Heh ;)
Pidä siis huoli itsestäsi, ettet joudu samaan kurimukseen, missä itse olen ollut.
aina yhtä hauskoja.
-älä tee liikaa töitä-> loparit-> asunto alta, velat jää maksamatta->vararikko. Lisäksi joutuisi olemaan kotona enemmän (Huh!)
-puhu tunteistasi->jaa jos ei kukaan kuuntele, ei edes psykologi. viimeksi kesksytti joka lauseen minkä aloitin ja keksi aloittamistani omiaan ja veti ihme johtopäätöksiä.
-lataa akkuja, yksinäisyydessä-> eli ota loparit ja avioero. Entäs jos ei halua jättää lastaan.
magnesium. Käy kurkkaan osastolla "Paniikkihäiriö" aloittamani keskustelu "Magnesiumin puute voi aiheuttaa paniikkikohtauksia!". Se on jo sen verran ikääntynyt juttu että se on sivulla numero 2.
Magnesium on tärkeä stressikemikaali!
Kokeilen magnesiumia, kaliumia ja b-vitamiineja. Muuten, onko kellän kokemustakortisolin mittauksesta. Miten korkeaa tasoa lääkitään?
... että ainakaan mun lääkäri ei halunnut puuttua kortisolisysteemiin kun asiasta kysyin. Sanoi vain että menee liian monimutkaiseksi jos vielä siihenkin kosketaan (serotoni-systeemin lisäksi). Kannattaa toki kysyä jonkun lekurin mielipide, mutta mä veikkaisin että oikea ravinto (mm. magnesium, rasvat, vitamiinit, ...), lepo, liikunta ja aika ovat oleellisimmat parantajat. Mun stressinsietokyky on nyt jo taas aivan toisella tasolla kuin pari vuotta sitten!
Jos osaat englantia niin www.amazon.com:ista löytyy Shawn Talbott:in kirjoittama kirja "The Cortisol Connection Diet" (hehheh, jenkit näköjään kirjoittaa kirjan joka ilmiöstä :-). Mäkin sen tilasin mutta en ole jaksanut kokonaan lukea kun on muutenkin jo ihan kohtuullinen olo nykyään. Siinä on kuitenkin tietoa kortisolijutuista jos kiinnostaa.
Niin, ole hyvä. Kaliumin roolista mun burn outin parantajana mä en ole ihan täysin varma, mutta magnesium oli erittäin tärkeä. Ja Berocca, joka sisältää muutakin kuin b-vitamiineja, auttoi myös. Berocca mainoskin (www.berocca.fi) sanoo "Elämä kuluttaa. Berocca auttaa palautumaan."
"The Magnesium Factor" kirjan kirjoittajat arvelevat että burn out voisi johtua siitä että stressi on kuluttanut kehon magnesium varastot tyhjiin. Mutta sanovat sen olevan vielä pelkkää arvelua, varsinaista tutkimustietoa asiasta ei ole.
ps. on tietysti jokaisen oma asia kuinka paljon luottaa tuollaisiin kirjoihin!
Siinähän käy niin, että kun stressi jatkuu pitkään, ei elimistökään jaksa enää puskea lisää kortisolia vaikka aivolisäke yrittäisi vielä tuottaa stimuloivaa tekijää.
Romahdustilanteessa elimistö on sekaisin ja kaikki fysiologiset kompensaatiokeinot puhkikalutut ja loppuunriistetyt.
Lepo, mahdolliset rauhoittavat tarvittaessa ja kaikenlaisen stressiä aiheuttavan minimoiminen on (oli) minusta ihan välttämätöntä. Siinä tilanteessa yritti vain hakea edes pientä positiivista tuntemusta, mitä tahansa 'palkitsevaa' kokemusta, josta saada hyvä mieli edes hetkeksi.
Terveellinen ruokavalio ja vitamiini- & hivenainelisät, 0mega-3-öljyt mukaanlukien kuuluu hoitoon oleenaisesti.
Omien havaintojen perusteella harva täyden burnoutin kokenut enää kykenee samanlaisiin (super-)suorituksiin kuin ennen sairastumista. Hyvä niin, kantapään kautta oppii parhaiten...
Terveisin ap.