Olen lukion kakkosluokkalainen, joka erittäin todennäköisesti tulee opiskelemaan historiaa. Kysyisin nyt, mihin ammatteihin siitä voi valmistua? Eli muuksi kuin historian opettajaksi? Ei tosin ole mahdotonta, että minusta tulisikin opettaja, olisin vain kiinnostunut kuulemaan muistakin mahdollisuuksista. :)
Ja teille, jotka opiskelette historianopettajaksi: Opintoihin (ja tulevaan ammattiin) kuuluu yhteiskuntaopin osuuttakin, eikö niin? Mitä kaikkea se sisältää? Itselläni ainakin tämä puoli tökkii pahiten opettajan uran mahdollisuudessa.
Kiitän vatauksista! :)
Ja teille, jotka opiskelette historianopettajaksi: Opintoihin (ja tulevaan ammattiin) kuuluu yhteiskuntaopin osuuttakin, eikö niin? Mitä kaikkea se sisältää? Itselläni ainakin tämä puoli tökkii pahiten opettajan uran mahdollisuudessa.
Kiitän vatauksista! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yks kaverini meni lukemaan historiaa, oli varma ettei ainakaan miksikään opettajaksi rupea kuitenkaan. No opettajaksihan hän sitten valmistuttuaan rupesi. Tuskin historian lukiojoista oikein muita tulee kuin joko opettajia tai tutkijoita, ehkä jos se poliittinen ala kiinnostaa enemmän niin sitten tietysti valtiolle/kunnalle tekemään jotain hommia.
Erikoistu jonkin kulttuurin tuntemiseen ja sen kielen osaamiseen, esim. kiina tai venäjä ym. niin varmasti tulevaisuudessa löytyy yksityiseltäkin puolelta työnantajia.
Hei!
Et varmaan ole ainoa, joka pohtii tätä kysymystä. Historiata valmistuneella on runsaasti vaihtoehtoja, opettajan- ja tutkijanuran lisäksi.
Pyrin lukemaan historiaan, koska se kiinnosti minua niin paljon. Tiesin myös yleisen korkeakoulututkinnon antamat laajat jatkomahdollisuudet, erioten historian suhteen.
Omaa ammatinvalintaani en niinkään murehtinut, vaan keskityn pelkästään opiskeluun ja elämiseen. Parin vuoden jälkeen tiesin mitä teen tulevaisuudessa, kun tein kaikenlaisia työjuttuja opintojen ohessa.
Ensinnäkin historiaa pääaineena lukevat eivät valmistu varsinaisesti ammattiin, kuten esimerkiksi oikeustieteilijät tai lääkärit. Toisaalta opiskelija voi suorittaa ns. pedagogiset opinnot OKL:ssä, joiden perusteella saa virallisen opettajan pätevyyden. Vaikka opinnot (n. 35 ov) suorittaa osana sivuaineita, niin täytyy muistaa, että niistä voi olla hyötyä monessa muussakin ammatissa.
Humanistisessa tai valtiotieteellisessä suoritettu tutkinto voi sisältää historian opintojen lisäksi myös paljon muuta. Sivuaineiden valinta on opiskelijan päätösvallan alla, joten mahdollisuuksia on valtavasti. Tutkintoon voi sisällyttää, joko yhden laajaan sivuaineen tai sitten monipuolisemman, kolmen sivuaineen tutkinnon. Omasta mielestäni mahdollisimman monipuolinen tutkinto on paras vaihtoehto.
Yleisen korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö voi tarvittaessa jatkaa opintoja yliopistolla. Tällöin jatko-opiskelijan täytyy hankkia väitöskirjan tekemistä varten rahoitus (elämistä varten) joko esimerkiksi yliopistolta tai yksityisiltä säätiöiltä. Jatko-opiskelijat voivat toimia "opintojen ohessa" laitoksilla assistentteina eli opettajina tai pelkkinä tutkijoina.
Historioitsijoita on sijoittunut hyvin monelle alalle ts. kolmannelle sektorille. Moni historioitsija saa nykyään palkkansa lehti- tai kustannusalalta eli työskentelee toimittajana tv:ssä tai sanomalehdissä, kirjojen toimittajana kustantamoissa tai sitten kirjailijana sekä tiedottajana erilaisissa järjestöissä.
Täytyy muistaa, että vaikka toimittaja tarvitsee myös ammatillista osaamista, niin tärkeimpiä etuja tässä työssä on mahdollisimman laaja yleissivistys. Ts. esimerkiksi toimittajaksi voi ”valmistua” myös melkein miltä tahansa alalta.
Julkisen sektorin potentiaalisia työllistäjiä voivat olla esimerkiksi opetusministeriö tai opetushallitus, jotka tarvitsevat riveihinsä laajakatseisia, koulutusmaailmaa tuntevia ihmisiä.
"Bryssel" tarvitsee tulevaisuudessa myös historiaa pääaineena lukeneita ihmisiä. Valtion virkoja ei ole tarkoitettu pelkästään yhteiskuntatieteilijöille, vaan humanisteja tarvitaan myös siellä. Mikäli tälle alalle on suuntautumassa, niin tutkintoon toki kannattaa sisällyttää opintoja esimerkiksi valtsikasta tai oikeustieteellisestä.
Ulkoministeriö palkkaa suoraan myös eri maiden erikoisasiantuntijoita tai sitten ministeriö palkkaa vuosittain hakumenettelyn perusteella ns. ”diplomaattikoulutukseen” 10 - 15 henkilöä. Aina mukaan on mahtunut joku historioitsija.
Monen museon ja arkiston työntekijä on taustaltaan historioitsija.
Suosittelen lukiolaisia kysymään lisää asiasta omalta OPOlta tai sitten tekemään vierailun läheiseen yliopistoon. Alan opiskelijajärjestöt (http://org.utu.fi/yhd/hol/) osaavat varmasti kertoa lisää, jos oma historian opettaja ei osaa (varmasti osaa)
Kannattaa myös tutustua oheisen lehden eri numeroihin: www.helsinki.fi/humanistilehti/
Jumo
Älä opiskele historiaa. Työ näkymät helvetin huonot. Opettajapula pitäisi olla lähitulevaisuudessa.. mutta historian opettajia on jo nyt niin pirusti työttömänä, että töitä on tulevaisuudessakin vaikea saada. Kavereista ei kukaan ole saanut ns. asiantuntija- linjalta töitä. Suurin osa tekee jatkotutkimusta. Minun neuvoni on se, että mietit tarkkaan, että kannattaako historiaa lähteä lukemaan.
t: 5. vuosikurssin Suomen historian opiskelija