Solzhenitsyn oli CIA:n agentti

Solzhenitsyn oli kiihkonationalisti, panslavisti, hihhuliuskovainen ja kaikin tavoin taantumuksellinen ihminen, jota länsimaissa palvottiin, kunnes Solzhenitsynin todellinen olemus paljastui myös siellä. Solzhenitsyn ei kannattanut niitä arvoja, joille ihmiskunnan edistys perustuu, vaan pimeintä taantumusta, paluuta keskiaikaan.

SMERSH kirjoitti:

Solzhenitsyn oli kiihkonationalisti, panslavisti, hihhuliuskovainen ja kaikin tavoin taantumuksellinen ihminen, jota länsimaissa palvottiin, kunnes Solzhenitsynin todellinen olemus paljastui myös siellä. Solzhenitsyn ei kannattanut niitä arvoja, joille ihmiskunnan edistys perustuu, vaan pimeintä taantumusta, paluuta keskiaikaan.

Ja se todisti hänen olleen CIA:n agentti?

SMERSH kirjoitti:

Solzhenitsyn oli kiihkonationalisti, panslavisti, hihhuliuskovainen ja kaikin tavoin taantumuksellinen ihminen, jota länsimaissa palvottiin, kunnes Solzhenitsynin todellinen olemus paljastui myös siellä. Solzhenitsyn ei kannattanut niitä arvoja, joille ihmiskunnan edistys perustuu, vaan pimeintä taantumusta, paluuta keskiaikaan.

Kirjailihan oli SOTASANKARI!

Stalinin reaalisosialismi sitten alkoi tökkiä.

Solzhenitsynia pidetään aika KOVASSA ARVOSSA
myös nyky Venäjällä.

Kirjoituksesti on täyttä huuhaa paskaa.

Niin aloitus kuin tämäkin johon vastaan.

Vastustamansa sosialismin muoto kun oli sitä
KESKIAIKAA!!!!

Vai kiellätkö vankileirien saariston?

Onko Solzhenitsynin tuotanto maailmankirjallisuutta?Onko se Nobelin arvoinen? Tsehov kirjoitti kirjan Sahalin,se kertoo tsaarin Venäjän rangaistussiirtolasta,siitä Siperiasta johon suomalaisetkin suurruhtinaskunnan aikaan tutustuivat. Tsehov ei saanut Nobelia,Solzenitsyn sai. Kenties asian olisi pitänyt olla toisin puolin.
Solznitsynin Nobel oli kylmän sodan poliittinen valinta ja osoitti Norjan suurkäräjien arvostelukyvyttömyyden. Muistammehan,että Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin.

Suomen Kuvalehti julkaisi jatkokertomuksena Ivan Denishovitshin päivän kuusikymmenluvun alussa.Siitä sen Wäinäkin ensimmäistä kertaa luki. Porvarisuomi oli rähmällään,kirjana Denishovitsh julkaistiin vasta myöhemmin.
Vielä nolommin kävi Vankileirien saaristolle,sille ei löytynyt kustantajaa Suomesta. Tuohon seikkaan vaikutti eniten pääministeri Kalevi Sorsan asiaan puuttuminen,Sorsan ja sosialidemokraattien mielestä Vankileirien saariston julkaiseminen ei istunut idänpolitiikkaan. Kirjaa painettiinkin Tukholmassa ja myytiin Suomessa tiskin alta. Että semmoista politiikkaa ja perseennuolua harrasti Sorsa,itsekin entinen kustannusvirkailija.

Syöpäosaston vaikuttavimpia kohtauksia on lehtien saapuminen osastolle Stalinin kuoleman toisena vuosipäivänä. Korkea puoluevirkailija sairastaa syöpää ja odottaa siirtoa kansansairaalasta Moskovalaiseen erikoissairaalaan.Siirtoa ei kuulu vaikka rattaat kulisseissa pyörivät. Lehdissä ei ole mustia surureunuksia,kuten oli vuosi aiemmin.Stalinia ei mainita pääkirjoituksessa,ei uutisissa,ei edes kolumnissa. Rivien välistä politrukki ymmärtää vallan ja miehien vaihtuneen,hänen jääneen syöpänsä kanssa väärälle puolelle.Siirtoa Moskovaan ei tule. Solzenitshyn kuvaa siis kuolemantuomion lahgettamisen,hänelläkin oli syöpä ja hän kertoo tarinan omakohtaisen kokemuksen valossa.
Solzenitsyn oli kommunisti,joka ei taipunut Stalinin tatalitarismiin. Lähtökohta on yhtä tärkeä kuin pääteasema.Sen te porvarit unohdatte usein. S. oli kommunisti joka laittoi hanttiin Stalinille ja Brezneville.Hänestä tuli sitten myöhemmin se mitä tuli, mm. länsimaisen politiikan arvostelija siinä missä neuvostopolitiikankin.
Hänestä tuli panslavisti,nationalisti ja Venäjän "skinipuolueen" keulakuva. Zirinovskiakin oikeistolaisempi,juuri sellainen,joita te Suomen porvarit eniten isovenäläisyydessä pelkäätte.
Teillä porvareilla on ongelma,skitsofreeninen suhde Venäjään. Teille Putin on ongelma mutta Putinin korkeimmalla valtionpalkinnolla palkitsema Soltzenitshyn edustaa teille neuvostoliittolaista toisinajattelijaa. S. arvosteli kovin sanoin Gorbatshovia äiti Venäjän mahdin hukkaamisesta,Jelsiniltä hän ei palkintoa huolinut vaan piti tätä USA:n presidenttien (Nixon,Ford,Jonhsson) kaltaisena paskiaisena. Putinin palkinto kelpasi,ettekö te porvarit muista,että Putin oli KGB-upseeri ja häntä varten teillä on varastossa Euroopan suurin tykistö,1386 tykkiä. Mitä syytä teillä on puolustella Sollzenitsyniä tänään? Kiitelkää Saharovia ja Jevtusenkoa.

Myös Jugoslavian,Tshekkoslovakian,Puolan ja DDR:n osalta te unohdatte,että niiden kommunististen puolueiden arvostelu lähti puolueen sisältä.Lopputulos ei sitten kyllä ollut tavoiteltu mutta eivät sitä muutosta sysänneet liikkeelle toisinajattelevat porvarit vaan toisinajattelevat kommunistit.
Brehnevin aikana NKP:n puoluekokouksen istumajärjestys oli tarkka kuin Könninkello. Etupenkissä istuivat ystävät,ystävyyden määrä väheni penkkiriveittäin taaksepäin. Kun Ilkka Suominen johti Kokoomuksen delegaatiota Kremlissä,niin he istuivat penkkirivillä 11. Suomen Kommunistisen Puolueen,veljespuolueen,edustajat isännät istuttivat riville 23 yhdessä Jugoslavian puoluevaltuuskunnan kanssa. Heitä taaempana istuivat virallisista valtuuskunnista ainoastaan Italian,Ranskan ja Maltan eurokommunistit.
Että se siitä perseennuolusta Sorsineen ja Suomisineen.

Työläisten paratiisi ei ollut Solzenitsynin ihanne,eikä ollut kapitalistienkaan paratiisi.Sen hän osoitti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan.Solzenitsyn ei pyrkinyt myöskään pohjoismaiseen demokratiaan,epäilemättä hän sen hyvin tunsi. Hän pyrki kääntämään historian taaksepäin,ajanjaksoon ennen vallankumousta.Hänen tavoitteensa oli nationalistinen suurvenäjä. Solzenitsyn ja Mannerheim olisivat varmaan olleet hyviä kavereita keskenään.
Porvaritoverit,miettikää tarkkaan miten mielenne asetatte sillä kuten Stalinilla oli seuraajansa niin Solzenitsynilläkin on. Jevtusenko kirjoitti runon: Te kannoitte Stalinin ulos Mausoleumista,miten te kannatte Stalinin ulos Stalinin seuraajien sydämistä?
Älkää nyt porvariparat kovin hehkutelko Soltzenitshynistä - huomaan muuten,ettet sinä niin teekkään - se tarkoittanee sitä,että ei minun olisi näitä perusasioita tarvinnut sinulle kertoa.Olet havainnut ne ihan itse. Älä viitsi tällä kertaa pyyhkiä viestiketjuasi pois,niinhän avauksillesi aina tapahtuu jos joku pohtii asioita hivenen tarkemmin ja perusteellisemmin. Annetaan niiden typerämpienkin porvareiden valistua edes vähän.

Wäinä kirjoitti:

Onko Solzhenitsynin tuotanto maailmankirjallisuutta?Onko se Nobelin arvoinen? Tsehov kirjoitti kirjan Sahalin,se kertoo tsaarin Venäjän rangaistussiirtolasta,siitä Siperiasta johon suomalaisetkin suurruhtinaskunnan aikaan tutustuivat. Tsehov ei saanut Nobelia,Solzenitsyn sai. Kenties asian olisi pitänyt olla toisin puolin.
Solznitsynin Nobel oli kylmän sodan poliittinen valinta ja osoitti Norjan suurkäräjien arvostelukyvyttömyyden. Muistammehan,että Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin.

Suomen Kuvalehti julkaisi jatkokertomuksena Ivan Denishovitshin päivän kuusikymmenluvun alussa.Siitä sen Wäinäkin ensimmäistä kertaa luki. Porvarisuomi oli rähmällään,kirjana Denishovitsh julkaistiin vasta myöhemmin.
Vielä nolommin kävi Vankileirien saaristolle,sille ei löytynyt kustantajaa Suomesta. Tuohon seikkaan vaikutti eniten pääministeri Kalevi Sorsan asiaan puuttuminen,Sorsan ja sosialidemokraattien mielestä Vankileirien saariston julkaiseminen ei istunut idänpolitiikkaan. Kirjaa painettiinkin Tukholmassa ja myytiin Suomessa tiskin alta. Että semmoista politiikkaa ja perseennuolua harrasti Sorsa,itsekin entinen kustannusvirkailija.

Syöpäosaston vaikuttavimpia kohtauksia on lehtien saapuminen osastolle Stalinin kuoleman toisena vuosipäivänä. Korkea puoluevirkailija sairastaa syöpää ja odottaa siirtoa kansansairaalasta Moskovalaiseen erikoissairaalaan.Siirtoa ei kuulu vaikka rattaat kulisseissa pyörivät. Lehdissä ei ole mustia surureunuksia,kuten oli vuosi aiemmin.Stalinia ei mainita pääkirjoituksessa,ei uutisissa,ei edes kolumnissa. Rivien välistä politrukki ymmärtää vallan ja miehien vaihtuneen,hänen jääneen syöpänsä kanssa väärälle puolelle.Siirtoa Moskovaan ei tule. Solzenitshyn kuvaa siis kuolemantuomion lahgettamisen,hänelläkin oli syöpä ja hän kertoo tarinan omakohtaisen kokemuksen valossa.
Solzenitsyn oli kommunisti,joka ei taipunut Stalinin tatalitarismiin. Lähtökohta on yhtä tärkeä kuin pääteasema.Sen te porvarit unohdatte usein. S. oli kommunisti joka laittoi hanttiin Stalinille ja Brezneville.Hänestä tuli sitten myöhemmin se mitä tuli, mm. länsimaisen politiikan arvostelija siinä missä neuvostopolitiikankin.
Hänestä tuli panslavisti,nationalisti ja Venäjän "skinipuolueen" keulakuva. Zirinovskiakin oikeistolaisempi,juuri sellainen,joita te Suomen porvarit eniten isovenäläisyydessä pelkäätte.
Teillä porvareilla on ongelma,skitsofreeninen suhde Venäjään. Teille Putin on ongelma mutta Putinin korkeimmalla valtionpalkinnolla palkitsema Soltzenitshyn edustaa teille neuvostoliittolaista toisinajattelijaa. S. arvosteli kovin sanoin Gorbatshovia äiti Venäjän mahdin hukkaamisesta,Jelsiniltä hän ei palkintoa huolinut vaan piti tätä USA:n presidenttien (Nixon,Ford,Jonhsson) kaltaisena paskiaisena. Putinin palkinto kelpasi,ettekö te porvarit muista,että Putin oli KGB-upseeri ja häntä varten teillä on varastossa Euroopan suurin tykistö,1386 tykkiä. Mitä syytä teillä on puolustella Sollzenitsyniä tänään? Kiitelkää Saharovia ja Jevtusenkoa.

Myös Jugoslavian,Tshekkoslovakian,Puolan ja DDR:n osalta te unohdatte,että niiden kommunististen puolueiden arvostelu lähti puolueen sisältä.Lopputulos ei sitten kyllä ollut tavoiteltu mutta eivät sitä muutosta sysänneet liikkeelle toisinajattelevat porvarit vaan toisinajattelevat kommunistit.
Brehnevin aikana NKP:n puoluekokouksen istumajärjestys oli tarkka kuin Könninkello. Etupenkissä istuivat ystävät,ystävyyden määrä väheni penkkiriveittäin taaksepäin. Kun Ilkka Suominen johti Kokoomuksen delegaatiota Kremlissä,niin he istuivat penkkirivillä 11. Suomen Kommunistisen Puolueen,veljespuolueen,edustajat isännät istuttivat riville 23 yhdessä Jugoslavian puoluevaltuuskunnan kanssa. Heitä taaempana istuivat virallisista valtuuskunnista ainoastaan Italian,Ranskan ja Maltan eurokommunistit.
Että se siitä perseennuolusta Sorsineen ja Suomisineen.

Työläisten paratiisi ei ollut Solzenitsynin ihanne,eikä ollut kapitalistienkaan paratiisi.Sen hän osoitti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan.Solzenitsyn ei pyrkinyt myöskään pohjoismaiseen demokratiaan,epäilemättä hän sen hyvin tunsi. Hän pyrki kääntämään historian taaksepäin,ajanjaksoon ennen vallankumousta.Hänen tavoitteensa oli nationalistinen suurvenäjä. Solzenitsyn ja Mannerheim olisivat varmaan olleet hyviä kavereita keskenään.
Porvaritoverit,miettikää tarkkaan miten mielenne asetatte sillä kuten Stalinilla oli seuraajansa niin Solzenitsynilläkin on. Jevtusenko kirjoitti runon: Te kannoitte Stalinin ulos Mausoleumista,miten te kannatte Stalinin ulos Stalinin seuraajien sydämistä?
Älkää nyt porvariparat kovin hehkutelko Soltzenitshynistä - huomaan muuten,ettet sinä niin teekkään - se tarkoittanee sitä,että ei minun olisi näitä perusasioita tarvinnut sinulle kertoa.Olet havainnut ne ihan itse. Älä viitsi tällä kertaa pyyhkiä viestiketjuasi pois,niinhän avauksillesi aina tapahtuu jos joku pohtii asioita hivenen tarkemmin ja perusteellisemmin. Annetaan niiden typerämpienkin porvareiden valistua edes vähän.

Eihän tämä ollutkaan Kallen avaus.

Wäinä kirjoitti:

Onko Solzhenitsynin tuotanto maailmankirjallisuutta?Onko se Nobelin arvoinen? Tsehov kirjoitti kirjan Sahalin,se kertoo tsaarin Venäjän rangaistussiirtolasta,siitä Siperiasta johon suomalaisetkin suurruhtinaskunnan aikaan tutustuivat. Tsehov ei saanut Nobelia,Solzenitsyn sai. Kenties asian olisi pitänyt olla toisin puolin.
Solznitsynin Nobel oli kylmän sodan poliittinen valinta ja osoitti Norjan suurkäräjien arvostelukyvyttömyyden. Muistammehan,että Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin.

Suomen Kuvalehti julkaisi jatkokertomuksena Ivan Denishovitshin päivän kuusikymmenluvun alussa.Siitä sen Wäinäkin ensimmäistä kertaa luki. Porvarisuomi oli rähmällään,kirjana Denishovitsh julkaistiin vasta myöhemmin.
Vielä nolommin kävi Vankileirien saaristolle,sille ei löytynyt kustantajaa Suomesta. Tuohon seikkaan vaikutti eniten pääministeri Kalevi Sorsan asiaan puuttuminen,Sorsan ja sosialidemokraattien mielestä Vankileirien saariston julkaiseminen ei istunut idänpolitiikkaan. Kirjaa painettiinkin Tukholmassa ja myytiin Suomessa tiskin alta. Että semmoista politiikkaa ja perseennuolua harrasti Sorsa,itsekin entinen kustannusvirkailija.

Syöpäosaston vaikuttavimpia kohtauksia on lehtien saapuminen osastolle Stalinin kuoleman toisena vuosipäivänä. Korkea puoluevirkailija sairastaa syöpää ja odottaa siirtoa kansansairaalasta Moskovalaiseen erikoissairaalaan.Siirtoa ei kuulu vaikka rattaat kulisseissa pyörivät. Lehdissä ei ole mustia surureunuksia,kuten oli vuosi aiemmin.Stalinia ei mainita pääkirjoituksessa,ei uutisissa,ei edes kolumnissa. Rivien välistä politrukki ymmärtää vallan ja miehien vaihtuneen,hänen jääneen syöpänsä kanssa väärälle puolelle.Siirtoa Moskovaan ei tule. Solzenitshyn kuvaa siis kuolemantuomion lahgettamisen,hänelläkin oli syöpä ja hän kertoo tarinan omakohtaisen kokemuksen valossa.
Solzenitsyn oli kommunisti,joka ei taipunut Stalinin tatalitarismiin. Lähtökohta on yhtä tärkeä kuin pääteasema.Sen te porvarit unohdatte usein. S. oli kommunisti joka laittoi hanttiin Stalinille ja Brezneville.Hänestä tuli sitten myöhemmin se mitä tuli, mm. länsimaisen politiikan arvostelija siinä missä neuvostopolitiikankin.
Hänestä tuli panslavisti,nationalisti ja Venäjän "skinipuolueen" keulakuva. Zirinovskiakin oikeistolaisempi,juuri sellainen,joita te Suomen porvarit eniten isovenäläisyydessä pelkäätte.
Teillä porvareilla on ongelma,skitsofreeninen suhde Venäjään. Teille Putin on ongelma mutta Putinin korkeimmalla valtionpalkinnolla palkitsema Soltzenitshyn edustaa teille neuvostoliittolaista toisinajattelijaa. S. arvosteli kovin sanoin Gorbatshovia äiti Venäjän mahdin hukkaamisesta,Jelsiniltä hän ei palkintoa huolinut vaan piti tätä USA:n presidenttien (Nixon,Ford,Jonhsson) kaltaisena paskiaisena. Putinin palkinto kelpasi,ettekö te porvarit muista,että Putin oli KGB-upseeri ja häntä varten teillä on varastossa Euroopan suurin tykistö,1386 tykkiä. Mitä syytä teillä on puolustella Sollzenitsyniä tänään? Kiitelkää Saharovia ja Jevtusenkoa.

Myös Jugoslavian,Tshekkoslovakian,Puolan ja DDR:n osalta te unohdatte,että niiden kommunististen puolueiden arvostelu lähti puolueen sisältä.Lopputulos ei sitten kyllä ollut tavoiteltu mutta eivät sitä muutosta sysänneet liikkeelle toisinajattelevat porvarit vaan toisinajattelevat kommunistit.
Brehnevin aikana NKP:n puoluekokouksen istumajärjestys oli tarkka kuin Könninkello. Etupenkissä istuivat ystävät,ystävyyden määrä väheni penkkiriveittäin taaksepäin. Kun Ilkka Suominen johti Kokoomuksen delegaatiota Kremlissä,niin he istuivat penkkirivillä 11. Suomen Kommunistisen Puolueen,veljespuolueen,edustajat isännät istuttivat riville 23 yhdessä Jugoslavian puoluevaltuuskunnan kanssa. Heitä taaempana istuivat virallisista valtuuskunnista ainoastaan Italian,Ranskan ja Maltan eurokommunistit.
Että se siitä perseennuolusta Sorsineen ja Suomisineen.

Työläisten paratiisi ei ollut Solzenitsynin ihanne,eikä ollut kapitalistienkaan paratiisi.Sen hän osoitti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan.Solzenitsyn ei pyrkinyt myöskään pohjoismaiseen demokratiaan,epäilemättä hän sen hyvin tunsi. Hän pyrki kääntämään historian taaksepäin,ajanjaksoon ennen vallankumousta.Hänen tavoitteensa oli nationalistinen suurvenäjä. Solzenitsyn ja Mannerheim olisivat varmaan olleet hyviä kavereita keskenään.
Porvaritoverit,miettikää tarkkaan miten mielenne asetatte sillä kuten Stalinilla oli seuraajansa niin Solzenitsynilläkin on. Jevtusenko kirjoitti runon: Te kannoitte Stalinin ulos Mausoleumista,miten te kannatte Stalinin ulos Stalinin seuraajien sydämistä?
Älkää nyt porvariparat kovin hehkutelko Soltzenitshynistä - huomaan muuten,ettet sinä niin teekkään - se tarkoittanee sitä,että ei minun olisi näitä perusasioita tarvinnut sinulle kertoa.Olet havainnut ne ihan itse. Älä viitsi tällä kertaa pyyhkiä viestiketjuasi pois,niinhän avauksillesi aina tapahtuu jos joku pohtii asioita hivenen tarkemmin ja perusteellisemmin. Annetaan niiden typerämpienkin porvareiden valistua edes vähän.

Enää tässä ajassa kun kaikki tietävät asioiden
oikean laidan.

Yksi pikku juttu jäi vaivaamaan?

En ehdi nyt alkaa rassailemaan mutta oliko
Tshehov ja kirjallisuuden Nobel palkinto aikalaisia
samassa ajassa?

Wäinä kirjoitti:

Onko Solzhenitsynin tuotanto maailmankirjallisuutta?Onko se Nobelin arvoinen? Tsehov kirjoitti kirjan Sahalin,se kertoo tsaarin Venäjän rangaistussiirtolasta,siitä Siperiasta johon suomalaisetkin suurruhtinaskunnan aikaan tutustuivat. Tsehov ei saanut Nobelia,Solzenitsyn sai. Kenties asian olisi pitänyt olla toisin puolin.
Solznitsynin Nobel oli kylmän sodan poliittinen valinta ja osoitti Norjan suurkäräjien arvostelukyvyttömyyden. Muistammehan,että Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin.

Suomen Kuvalehti julkaisi jatkokertomuksena Ivan Denishovitshin päivän kuusikymmenluvun alussa.Siitä sen Wäinäkin ensimmäistä kertaa luki. Porvarisuomi oli rähmällään,kirjana Denishovitsh julkaistiin vasta myöhemmin.
Vielä nolommin kävi Vankileirien saaristolle,sille ei löytynyt kustantajaa Suomesta. Tuohon seikkaan vaikutti eniten pääministeri Kalevi Sorsan asiaan puuttuminen,Sorsan ja sosialidemokraattien mielestä Vankileirien saariston julkaiseminen ei istunut idänpolitiikkaan. Kirjaa painettiinkin Tukholmassa ja myytiin Suomessa tiskin alta. Että semmoista politiikkaa ja perseennuolua harrasti Sorsa,itsekin entinen kustannusvirkailija.

Syöpäosaston vaikuttavimpia kohtauksia on lehtien saapuminen osastolle Stalinin kuoleman toisena vuosipäivänä. Korkea puoluevirkailija sairastaa syöpää ja odottaa siirtoa kansansairaalasta Moskovalaiseen erikoissairaalaan.Siirtoa ei kuulu vaikka rattaat kulisseissa pyörivät. Lehdissä ei ole mustia surureunuksia,kuten oli vuosi aiemmin.Stalinia ei mainita pääkirjoituksessa,ei uutisissa,ei edes kolumnissa. Rivien välistä politrukki ymmärtää vallan ja miehien vaihtuneen,hänen jääneen syöpänsä kanssa väärälle puolelle.Siirtoa Moskovaan ei tule. Solzenitshyn kuvaa siis kuolemantuomion lahgettamisen,hänelläkin oli syöpä ja hän kertoo tarinan omakohtaisen kokemuksen valossa.
Solzenitsyn oli kommunisti,joka ei taipunut Stalinin tatalitarismiin. Lähtökohta on yhtä tärkeä kuin pääteasema.Sen te porvarit unohdatte usein. S. oli kommunisti joka laittoi hanttiin Stalinille ja Brezneville.Hänestä tuli sitten myöhemmin se mitä tuli, mm. länsimaisen politiikan arvostelija siinä missä neuvostopolitiikankin.
Hänestä tuli panslavisti,nationalisti ja Venäjän "skinipuolueen" keulakuva. Zirinovskiakin oikeistolaisempi,juuri sellainen,joita te Suomen porvarit eniten isovenäläisyydessä pelkäätte.
Teillä porvareilla on ongelma,skitsofreeninen suhde Venäjään. Teille Putin on ongelma mutta Putinin korkeimmalla valtionpalkinnolla palkitsema Soltzenitshyn edustaa teille neuvostoliittolaista toisinajattelijaa. S. arvosteli kovin sanoin Gorbatshovia äiti Venäjän mahdin hukkaamisesta,Jelsiniltä hän ei palkintoa huolinut vaan piti tätä USA:n presidenttien (Nixon,Ford,Jonhsson) kaltaisena paskiaisena. Putinin palkinto kelpasi,ettekö te porvarit muista,että Putin oli KGB-upseeri ja häntä varten teillä on varastossa Euroopan suurin tykistö,1386 tykkiä. Mitä syytä teillä on puolustella Sollzenitsyniä tänään? Kiitelkää Saharovia ja Jevtusenkoa.

Myös Jugoslavian,Tshekkoslovakian,Puolan ja DDR:n osalta te unohdatte,että niiden kommunististen puolueiden arvostelu lähti puolueen sisältä.Lopputulos ei sitten kyllä ollut tavoiteltu mutta eivät sitä muutosta sysänneet liikkeelle toisinajattelevat porvarit vaan toisinajattelevat kommunistit.
Brehnevin aikana NKP:n puoluekokouksen istumajärjestys oli tarkka kuin Könninkello. Etupenkissä istuivat ystävät,ystävyyden määrä väheni penkkiriveittäin taaksepäin. Kun Ilkka Suominen johti Kokoomuksen delegaatiota Kremlissä,niin he istuivat penkkirivillä 11. Suomen Kommunistisen Puolueen,veljespuolueen,edustajat isännät istuttivat riville 23 yhdessä Jugoslavian puoluevaltuuskunnan kanssa. Heitä taaempana istuivat virallisista valtuuskunnista ainoastaan Italian,Ranskan ja Maltan eurokommunistit.
Että se siitä perseennuolusta Sorsineen ja Suomisineen.

Työläisten paratiisi ei ollut Solzenitsynin ihanne,eikä ollut kapitalistienkaan paratiisi.Sen hän osoitti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan.Solzenitsyn ei pyrkinyt myöskään pohjoismaiseen demokratiaan,epäilemättä hän sen hyvin tunsi. Hän pyrki kääntämään historian taaksepäin,ajanjaksoon ennen vallankumousta.Hänen tavoitteensa oli nationalistinen suurvenäjä. Solzenitsyn ja Mannerheim olisivat varmaan olleet hyviä kavereita keskenään.
Porvaritoverit,miettikää tarkkaan miten mielenne asetatte sillä kuten Stalinilla oli seuraajansa niin Solzenitsynilläkin on. Jevtusenko kirjoitti runon: Te kannoitte Stalinin ulos Mausoleumista,miten te kannatte Stalinin ulos Stalinin seuraajien sydämistä?
Älkää nyt porvariparat kovin hehkutelko Soltzenitshynistä - huomaan muuten,ettet sinä niin teekkään - se tarkoittanee sitä,että ei minun olisi näitä perusasioita tarvinnut sinulle kertoa.Olet havainnut ne ihan itse. Älä viitsi tällä kertaa pyyhkiä viestiketjuasi pois,niinhän avauksillesi aina tapahtuu jos joku pohtii asioita hivenen tarkemmin ja perusteellisemmin. Annetaan niiden typerämpienkin porvareiden valistua edes vähän.

Gogolien ja Gorkien jonoon; kuvaamaan Venäjän yhteiskunnan erästä puolta.

Häntä käytettiin lännen propagandassa tehokkaasti,
sanoipa eräänkin kerran, että nimeltä mainitut Neuvostoliiton naapurit odottavat hiljaa kohtaloaan neuvostoimperialismin uhreina, ja Suomi sai kunnian päästä mukaan.

Nyt hänestä muistetaan lähinnä kaksi kirjanimikettä; Ivan Denisovits ja Arhipelago Gulag. Arhipelagon idea on otettu käyttöön aivan muualla. Eräs oppivainen sotakoneisto eräällä mantereella ylläpitää gulageja ja quantanamoita, joiden vankiparat eivät ehkä pääse koskaan sieltä pois, niin kuin juuri tänään tai eilen kerrottiin.

Wäinä kirjoitti:

Onko Solzhenitsynin tuotanto maailmankirjallisuutta?Onko se Nobelin arvoinen? Tsehov kirjoitti kirjan Sahalin,se kertoo tsaarin Venäjän rangaistussiirtolasta,siitä Siperiasta johon suomalaisetkin suurruhtinaskunnan aikaan tutustuivat. Tsehov ei saanut Nobelia,Solzenitsyn sai. Kenties asian olisi pitänyt olla toisin puolin.
Solznitsynin Nobel oli kylmän sodan poliittinen valinta ja osoitti Norjan suurkäräjien arvostelukyvyttömyyden. Muistammehan,että Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin.

Suomen Kuvalehti julkaisi jatkokertomuksena Ivan Denishovitshin päivän kuusikymmenluvun alussa.Siitä sen Wäinäkin ensimmäistä kertaa luki. Porvarisuomi oli rähmällään,kirjana Denishovitsh julkaistiin vasta myöhemmin.
Vielä nolommin kävi Vankileirien saaristolle,sille ei löytynyt kustantajaa Suomesta. Tuohon seikkaan vaikutti eniten pääministeri Kalevi Sorsan asiaan puuttuminen,Sorsan ja sosialidemokraattien mielestä Vankileirien saariston julkaiseminen ei istunut idänpolitiikkaan. Kirjaa painettiinkin Tukholmassa ja myytiin Suomessa tiskin alta. Että semmoista politiikkaa ja perseennuolua harrasti Sorsa,itsekin entinen kustannusvirkailija.

Syöpäosaston vaikuttavimpia kohtauksia on lehtien saapuminen osastolle Stalinin kuoleman toisena vuosipäivänä. Korkea puoluevirkailija sairastaa syöpää ja odottaa siirtoa kansansairaalasta Moskovalaiseen erikoissairaalaan.Siirtoa ei kuulu vaikka rattaat kulisseissa pyörivät. Lehdissä ei ole mustia surureunuksia,kuten oli vuosi aiemmin.Stalinia ei mainita pääkirjoituksessa,ei uutisissa,ei edes kolumnissa. Rivien välistä politrukki ymmärtää vallan ja miehien vaihtuneen,hänen jääneen syöpänsä kanssa väärälle puolelle.Siirtoa Moskovaan ei tule. Solzenitshyn kuvaa siis kuolemantuomion lahgettamisen,hänelläkin oli syöpä ja hän kertoo tarinan omakohtaisen kokemuksen valossa.
Solzenitsyn oli kommunisti,joka ei taipunut Stalinin tatalitarismiin. Lähtökohta on yhtä tärkeä kuin pääteasema.Sen te porvarit unohdatte usein. S. oli kommunisti joka laittoi hanttiin Stalinille ja Brezneville.Hänestä tuli sitten myöhemmin se mitä tuli, mm. länsimaisen politiikan arvostelija siinä missä neuvostopolitiikankin.
Hänestä tuli panslavisti,nationalisti ja Venäjän "skinipuolueen" keulakuva. Zirinovskiakin oikeistolaisempi,juuri sellainen,joita te Suomen porvarit eniten isovenäläisyydessä pelkäätte.
Teillä porvareilla on ongelma,skitsofreeninen suhde Venäjään. Teille Putin on ongelma mutta Putinin korkeimmalla valtionpalkinnolla palkitsema Soltzenitshyn edustaa teille neuvostoliittolaista toisinajattelijaa. S. arvosteli kovin sanoin Gorbatshovia äiti Venäjän mahdin hukkaamisesta,Jelsiniltä hän ei palkintoa huolinut vaan piti tätä USA:n presidenttien (Nixon,Ford,Jonhsson) kaltaisena paskiaisena. Putinin palkinto kelpasi,ettekö te porvarit muista,että Putin oli KGB-upseeri ja häntä varten teillä on varastossa Euroopan suurin tykistö,1386 tykkiä. Mitä syytä teillä on puolustella Sollzenitsyniä tänään? Kiitelkää Saharovia ja Jevtusenkoa.

Myös Jugoslavian,Tshekkoslovakian,Puolan ja DDR:n osalta te unohdatte,että niiden kommunististen puolueiden arvostelu lähti puolueen sisältä.Lopputulos ei sitten kyllä ollut tavoiteltu mutta eivät sitä muutosta sysänneet liikkeelle toisinajattelevat porvarit vaan toisinajattelevat kommunistit.
Brehnevin aikana NKP:n puoluekokouksen istumajärjestys oli tarkka kuin Könninkello. Etupenkissä istuivat ystävät,ystävyyden määrä väheni penkkiriveittäin taaksepäin. Kun Ilkka Suominen johti Kokoomuksen delegaatiota Kremlissä,niin he istuivat penkkirivillä 11. Suomen Kommunistisen Puolueen,veljespuolueen,edustajat isännät istuttivat riville 23 yhdessä Jugoslavian puoluevaltuuskunnan kanssa. Heitä taaempana istuivat virallisista valtuuskunnista ainoastaan Italian,Ranskan ja Maltan eurokommunistit.
Että se siitä perseennuolusta Sorsineen ja Suomisineen.

Työläisten paratiisi ei ollut Solzenitsynin ihanne,eikä ollut kapitalistienkaan paratiisi.Sen hän osoitti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan.Solzenitsyn ei pyrkinyt myöskään pohjoismaiseen demokratiaan,epäilemättä hän sen hyvin tunsi. Hän pyrki kääntämään historian taaksepäin,ajanjaksoon ennen vallankumousta.Hänen tavoitteensa oli nationalistinen suurvenäjä. Solzenitsyn ja Mannerheim olisivat varmaan olleet hyviä kavereita keskenään.
Porvaritoverit,miettikää tarkkaan miten mielenne asetatte sillä kuten Stalinilla oli seuraajansa niin Solzenitsynilläkin on. Jevtusenko kirjoitti runon: Te kannoitte Stalinin ulos Mausoleumista,miten te kannatte Stalinin ulos Stalinin seuraajien sydämistä?
Älkää nyt porvariparat kovin hehkutelko Soltzenitshynistä - huomaan muuten,ettet sinä niin teekkään - se tarkoittanee sitä,että ei minun olisi näitä perusasioita tarvinnut sinulle kertoa.Olet havainnut ne ihan itse. Älä viitsi tällä kertaa pyyhkiä viestiketjuasi pois,niinhän avauksillesi aina tapahtuu jos joku pohtii asioita hivenen tarkemmin ja perusteellisemmin. Annetaan niiden typerämpienkin porvareiden valistua edes vähän.

Kallehan vain totesi, että muutkin ovat kuvanneet kirjoissaan työläisten paratiisia sisältä päin joten meidän ei tarvitse luottaa yksin Solzhenitsynin teoksiin. Eikö vaan, näihän se on kertomukset ovat kovasti yhdenmukaisia.

Sitten Kalle kertoi, ettei hän usko neukkulan turvallisuuselimien väitettä ilman asiaa koskevia historiallisia dokumentteja. Kalle ei ole mikään natsiaivo. Uskotko sinä sen ilman perusteluja ja dokumentteja Solzhenitsynin olleen CIA:n agentti?


"Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin."

Korjaa, jos Kalle on väärässä mutta hänen käsityksensä mukaan Norja päättää rauhanpalkinnosta ja Ruotsi kaikista muista mukaanlukien kirjallisuuspalkinto.

T Urpo kirjoitti:

Enää tässä ajassa kun kaikki tietävät asioiden
oikean laidan.

Yksi pikku juttu jäi vaivaamaan?

En ehdi nyt alkaa rassailemaan mutta oliko
Tshehov ja kirjallisuuden Nobel palkinto aikalaisia
samassa ajassa?

Noin ulkomuistista sanoisin,70-luvun kapakkakeskusteluihin perustuen,että Kirjallisuuden Nobel jaettiin ensimmäisen kerran 1901 ja Tsehov kuoli 1904. Tuo on helposti tarkistettavissa.

antikommunisti kirjoitti:

Kallehan vain totesi, että muutkin ovat kuvanneet kirjoissaan työläisten paratiisia sisältä päin joten meidän ei tarvitse luottaa yksin Solzhenitsynin teoksiin. Eikö vaan, näihän se on kertomukset ovat kovasti yhdenmukaisia.

Sitten Kalle kertoi, ettei hän usko neukkulan turvallisuuselimien väitettä ilman asiaa koskevia historiallisia dokumentteja. Kalle ei ole mikään natsiaivo. Uskotko sinä sen ilman perusteluja ja dokumentteja Solzhenitsynin olleen CIA:n agentti?


"Norja on Nato-maa ja oli sitä silloinkin. Myöhemmillä valinnoillaan se on onnistunut palauttamaan osan palkinnon arvosta ja statuksesta. Hyvä niin."

Korjaa, jos Kalle on väärässä mutta hänen käsityksensä mukaan Norja päättää rauhanpalkinnosta ja Ruotsi kaikista muista mukaanlukien kirjallisuuspalkinto.

Noin on,kuten sanot. Minulta lipsahti ajatus väärälle ladulle,näet Norjan Nobelinjakajat eivät olleet Kylmän sodan juoksupoikia antamalla Kirjallisuuspalkinnon Solzenitsynille vaan he olivat Kylmän sodan juoksupoikia antamalla Rauhanpalkinnon Saharoville. Tuo se taisi lapsuksen lähtökohta.

Sillanpään syntymämökki ja lapsuudenkoti,molemmat, lahoavat Hämeenkyrössä. Rahaa restaurointiin ei ole.Pian on käsillä Sillanpään 120-vuotisjuhla.
Kukapa se on meillä kulttuuriministerinä ja mistä puolueesta? Hänen sopisi ottaa mallia Venäjän tavasta kunnioittaa Nobelistejaan.

Kun minä sitten sousin soutuvenheelläni kauuuniiiina kesäpäivänä pitkin läikehtivää vettä Lempäälän kanavaan,niiiiin minä törmäsin kiviseeen aallonmurtajaan ja venheeestäni murtui etukeula.
Tällaisellahan tekstillä Sillanpää Nobelin ansaitsi - saattoi se Solzenitsyn sittenkin olla joidenkin Nobelkirjailijoiden veroinen. Politiikkaahan taisi olla Sillanpäänkin valinta.

Mutta mökki kuntoon ettei homma mene taas porvareilta sellaiseksi sotaveteraanien auttamiseksi. Auttamistahtoa riittää sitten,kun tölli on nurin.

SMERSH kirjoitti:

Solzhenitsyn oli kiihkonationalisti, panslavisti, hihhuliuskovainen ja kaikin tavoin taantumuksellinen ihminen, jota länsimaissa palvottiin, kunnes Solzhenitsynin todellinen olemus paljastui myös siellä. Solzhenitsyn ei kannattanut niitä arvoja, joille ihmiskunnan edistys perustuu, vaan pimeintä taantumusta, paluuta keskiaikaan.

pitänyt mielestäsi salata? Entä tänä päivänä, eikö vieläkään ole tarvetta paljastaa NL:n mädännäisyyttä?

Wäinä kirjoitti:

Noin on,kuten sanot. Minulta lipsahti ajatus väärälle ladulle,näet Norjan Nobelinjakajat eivät olleet Kylmän sodan juoksupoikia antamalla Kirjallisuuspalkinnon Solzenitsynille vaan he olivat Kylmän sodan juoksupoikia antamalla Rauhanpalkinnon Saharoville. Tuo se taisi lapsuksen lähtökohta.

Sillanpään syntymämökki ja lapsuudenkoti,molemmat, lahoavat Hämeenkyrössä. Rahaa restaurointiin ei ole.Pian on käsillä Sillanpään 120-vuotisjuhla.
Kukapa se on meillä kulttuuriministerinä ja mistä puolueesta? Hänen sopisi ottaa mallia Venäjän tavasta kunnioittaa Nobelistejaan.

Kun minä sitten sousin soutuvenheelläni kauuuniiiina kesäpäivänä pitkin läikehtivää vettä Lempäälän kanavaan,niiiiin minä törmäsin kiviseeen aallonmurtajaan ja venheeestäni murtui etukeula.
Tällaisellahan tekstillä Sillanpää Nobelin ansaitsi - saattoi se Solzenitsyn sittenkin olla joidenkin Nobelkirjailijoiden veroinen. Politiikkaahan taisi olla Sillanpäänkin valinta.

Mutta mökki kuntoon ettei homma mene taas porvareilta sellaiseksi sotaveteraanien auttamiseksi. Auttamistahtoa riittää sitten,kun tölli on nurin.

Taisi 60 ja 70 luvuilla olla vasurit pahimpana
kantona kaskessa veteraanien kannalta.

Nyt valtio maksaa mm. sotainvalideille suoritetun
avun kunnille ateriapalveluja myöten.

Voisi vähän edes yrittää ottaa selvää ennen
kuin ihan paskaa puhuu.

T Urpo kirjoitti:

Taisi 60 ja 70 luvuilla olla vasurit pahimpana
kantona kaskessa veteraanien kannalta.

Nyt valtio maksaa mm. sotainvalideille suoritetun
avun kunnille ateriapalveluja myöten.

Voisi vähän edes yrittää ottaa selvää ennen
kuin ihan paskaa puhuu.

Sotaveteraanien asia ei ollut muodikasta 70 luvulla,siksihän porvarit pitivätkin turpansa kiinni eivätkä hoitaneet heidän asiaansa. Kauppasuhteet Neuvostoliittoon olivat etusijalla eikä neukkuja tahdottu loukata.Olitte rähmällänne.
Jos te porvarit olette tänä päivänä sitä mieltä,että sotaveteraanien asia olisi pitänyt hoitaa aikanaan,niin teidän tulee nostaa hattua niille miehille jotka siitä 70 luvulla puhuivat.
Ketkä siitä sitten puhuivat? Siitä puhuivat Kauko Kares,Georg C Ehnrooth,Tuure Junnila ja Veikko Vennamo esimerkiksi. Nyt kun sotaveteraanit ovat vähissä niin teidän kuuluisi - ollaksenne edes itsellenne rehellisiä - kohottaa noiden miesten puoleta puhuneiden kunniaa. Ala sinäkin vaikka puuhamaan Vennamolle patsasta.
Mitäpä tekivät sotaveteraanien eteen 70 luvulla Mauno Koivisto,Harri Holkeri,Mika Tiivola,Jaakko Lassila taikka Max Jacobson? Eikö heitä viehättäneet toiset puuhat. Entäpä mitä touhusivat nuoret lupaukset? Mitä teki Väyrynen,Kanerva,Stenbäck,Liikanen,Ahde ja Sundqvist?
Montako markkaa liikeni Kostamuksen,Svetogorskin ja Tallinnan Suomalaisilta gryndereiltä Kaunialan sotavammasairaalan tukemiseen?
Kun sorakeisari Tauno Valo osti soramonttumaita Hyrylästä,niin hän tarvitsi sinne suoran tien. Pääesikunta rakensikin suoran tien kahden mutkikkaamman väliin perustellen toimeaan Hyrylän varuskunnan tarpeella. Olen jotenkin muistavinani,että tien alta pakkolunastetuilla tonteilla seisoi rintamamiestalojakin? Valo pyrki sittemmin eduskuntaan ja lähetteli ihmisille mainoskirjeitään,joissa oli mukana pieni pussi soraa. "Lisää hiekkaa sosialismin rattaisiin" oli Valon vaalilause.

Lipun te porvarit olette osanneet nostaa salkoon ja laulaa päälle Jumalaompilinnaanne. Uhota te olette osanneet ja siitä se iso apu koituikin sodassa invalidisoituneille miehille jotka kynsivät hevospelillä pohjoiskarjalaisen kivikkovaaran kylkeä.

Minä olen tuntenut henkilökohtaisesti miehen,joka kantoi sirpaleita päässä ja kun lääkäreistä ei apua ollut niin viinasta oli. Lopuksi sekään ei enää auttanut,apu löytyi rautateiltä. Kipu lakkasi kun pää jäi eri puolelle kiskoa kuin muu kroppa.
Minä olen tuntenut henkilökohtaisesti miehen,joka pystyi tuskin kävelemään. Läpiammuttu mies ja invaliditeettiä 15 %. Hänellä ei ollutkaan viedä voita vamman määrittäneelle lääkärille kuten oli naapurin ison isännän pojalla,jolta sodassa meni kolme sormea. Voilla sai täydet 100%.
Tunsin minä heidän lisäkseen joukon muitakin. Tunsin jokusen kotirintamamiehenkin,hanakoita olivat korjaamaan pois evakkokolonnista eksyneitä sikoja ja panemaan talteen viljasäkkejä. En tiedä,mistä se mustanpörssintavara tuli mutta sen tiedän etteivät niitä jobanneet etulinjan miehet.

Ymmärtänet että minulla on kahtalainen suhtautuminen veteraaneihin mutta niin oli niilllä etulinjan veteraaneillakin. Tässä asiassa politiikka ei ole se määräävä tekijä vaikka niin kirjoituksessasi arvelet.
70 luvulla minua pidettiin vähän outona komukkana kun laitoin aina parin tunnin palkan sotaveteraanien keräykseen. Pitänee siis myöntää,ettei väitteesi ole ihan perusteeton. Toiseen suuntaan ajatellen sitä veteraanijärjestöä,johon vasemmistolaiset kuuluivat,ei noteerattu missään eikä miksikään. Oikeita veteraanijärjestöjä olivat ne,joiden viha oli edelleen voittamaton. Siihen kuvioon ei rauhantyö sopinut. Eikä näytä sopivan vieläkään.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Voisi vähän edes yrittää ottaa selvää ennen kuin ihan paskaa puhuu.

Toisaalta UPI,sinussa on havaittavissa kyllä melkoista kehitystä keskusteluissa. Sinä et ole niin fakkintunut tuohon Talvisotaan,sinä vastailet etkä pelkästään kysele kuten yks säks,sinulla on ihan kohtalainen käsitys työstä ja ihmisenä olemisesta.Kaikilla virtuaalijohtajilla ei sitä ole,eikä ahneilla oikeistodemareilla. Sinähän suorastaan pyrit joskus perustelemaan etkä ainoastaan vaatimaan perusteluja toisilta.

Herranähköön,sinustahan on tullut palstan porvareiden ykköskeskustelija. Toisen päällä ajattelemisen kun jätät vielä pois,niin on siinä kanssasi kälätellessä nuorisoliiton tulokkailla ja pioneereillamme pinnistelemistä.

Wäinä kirjoitti:

Sotaveteraanien asia ei ollut muodikasta 70 luvulla,siksihän porvarit pitivätkin turpansa kiinni eivätkä hoitaneet heidän asiaansa. Kauppasuhteet Neuvostoliittoon olivat etusijalla eikä neukkuja tahdottu loukata.Olitte rähmällänne.
Jos te porvarit olette tänä päivänä sitä mieltä,että sotaveteraanien asia olisi pitänyt hoitaa aikanaan,niin teidän tulee nostaa hattua niille miehille jotka siitä 70 luvulla puhuivat.
Ketkä siitä sitten puhuivat? Siitä puhuivat Kauko Kares,Georg C Ehnrooth,Tuure Junnila ja Veikko Vennamo esimerkiksi. Nyt kun sotaveteraanit ovat vähissä niin teidän kuuluisi - ollaksenne edes itsellenne rehellisiä - kohottaa noiden miesten puoleta puhuneiden kunniaa. Ala sinäkin vaikka puuhamaan Vennamolle patsasta.
Mitäpä tekivät sotaveteraanien eteen 70 luvulla Mauno Koivisto,Harri Holkeri,Mika Tiivola,Jaakko Lassila taikka Max Jacobson? Eikö heitä viehättäneet toiset puuhat. Entäpä mitä touhusivat nuoret lupaukset? Mitä teki Väyrynen,Kanerva,Stenbäck,Liikanen,Ahde ja Sundqvist?
Montako markkaa liikeni Kostamuksen,Svetogorskin ja Tallinnan Suomalaisilta gryndereiltä Kaunialan sotavammasairaalan tukemiseen?
Kun sorakeisari Tauno Valo osti soramonttumaita Hyrylästä,niin hän tarvitsi sinne suoran tien. Pääesikunta rakensikin suoran tien kahden mutkikkaamman väliin perustellen toimeaan Hyrylän varuskunnan tarpeella. Olen jotenkin muistavinani,että tien alta pakkolunastetuilla tonteilla seisoi rintamamiestalojakin? Valo pyrki sittemmin eduskuntaan ja lähetteli ihmisille mainoskirjeitään,joissa oli mukana pieni pussi soraa. "Lisää hiekkaa sosialismin rattaisiin" oli Valon vaalilause.

Lipun te porvarit olette osanneet nostaa salkoon ja laulaa päälle Jumalaompilinnaanne. Uhota te olette osanneet ja siitä se iso apu koituikin sodassa invalidisoituneille miehille jotka kynsivät hevospelillä pohjoiskarjalaisen kivikkovaaran kylkeä.

Minä olen tuntenut henkilökohtaisesti miehen,joka kantoi sirpaleita päässä ja kun lääkäreistä ei apua ollut niin viinasta oli. Lopuksi sekään ei enää auttanut,apu löytyi rautateiltä. Kipu lakkasi kun pää jäi eri puolelle kiskoa kuin muu kroppa.
Minä olen tuntenut henkilökohtaisesti miehen,joka pystyi tuskin kävelemään. Läpiammuttu mies ja invaliditeettiä 15 %. Hänellä ei ollutkaan viedä voita vamman määrittäneelle lääkärille kuten oli naapurin ison isännän pojalla,jolta sodassa meni kolme sormea. Voilla sai täydet 100%.
Tunsin minä heidän lisäkseen joukon muitakin. Tunsin jokusen kotirintamamiehenkin,hanakoita olivat korjaamaan pois evakkokolonnista eksyneitä sikoja ja panemaan talteen viljasäkkejä. En tiedä,mistä se mustanpörssintavara tuli mutta sen tiedän etteivät niitä jobanneet etulinjan miehet.

Ymmärtänet että minulla on kahtalainen suhtautuminen veteraaneihin mutta niin oli niilllä etulinjan veteraaneillakin. Tässä asiassa politiikka ei ole se määräävä tekijä vaikka niin kirjoituksessasi arvelet.
70 luvulla minua pidettiin vähän outona komukkana kun laitoin aina parin tunnin palkan sotaveteraanien keräykseen. Pitänee siis myöntää,ettei väitteesi ole ihan perusteeton. Toiseen suuntaan ajatellen sitä veteraanijärjestöä,johon vasemmistolaiset kuuluivat,ei noteerattu missään eikä miksikään. Oikeita veteraanijärjestöjä olivat ne,joiden viha oli edelleen voittamaton. Siihen kuvioon ei rauhantyö sopinut. Eikä näytä sopivan vieläkään.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Voisi vähän edes yrittää ottaa selvää ennen kuin ihan paskaa puhuu.

Toisaalta UPI,sinussa on havaittavissa kyllä melkoista kehitystä keskusteluissa. Sinä et ole niin fakkintunut tuohon Talvisotaan,sinä vastailet etkä pelkästään kysele kuten yks säks,sinulla on ihan kohtalainen käsitys työstä ja ihmisenä olemisesta.Kaikilla virtuaalijohtajilla ei sitä ole,eikä ahneilla oikeistodemareilla. Sinähän suorastaan pyrit joskus perustelemaan etkä ainoastaan vaatimaan perusteluja toisilta.

Herranähköön,sinustahan on tullut palstan porvareiden ykköskeskustelija. Toisen päällä ajattelemisen kun jätät vielä pois,niin on siinä kanssasi kälätellessä nuorisoliiton tulokkailla ja pioneereillamme pinnistelemistä.

Eli 70 luvulla ei kukaan. Se oli sitä "ystävyys
politiikan" jatko johdannaista yhteiskunnan
kaikilla tasoilla.

Mitä tulee "etuuksien" jakamiseen niin noinhan
se aina menee. Toiset kopsii enemmän kuin toiset.
Myös sosialismissa vaikka Rainesto ei sitä
suostu uskomaankaan.

Mutta en tuosta tekemättömyydestä tässä ajassa
viitsi ottaa kantaakseni huonoa omaatuntoa.

Urpoa kun 70 luvulla kiinnosti nopeat autot ja
säpäkät kimulit.

Ainoa harmi oli ettei rahant riittäneet autoihin
eikä ulkonäkö kimuleihin.

Mutta viestini oli se että on vetaraanien osalta
asiat muuttuneet 80 luvusta tähän päivään.

Tuskin 70 luvulla olisi voinut ehdottaa Viron
veteraaneille edes "pientä" eläkettä?

Vai mitä.

Ei se tosin suuri ole nytkään.

Minäkin olen aina osallistunut halulla kun
veteraaneille ja sotainvalideille on kerätty.

Pidän velvollisuutena mm. vapaasta äänestysoikeu-
desta. Puhumattakaan vapaasta maasta, jossa
politrukki ei käy tontilla päsmäröimässä.

Nagainin kanssa.

Kiitän toveri Wäinää kehuista.

Ylipäänsä keskustelun jaloa taitoa pitäisi
vaalia.

70 luvun rakkaimpia muistojani ovat kaameat
kinat pioneerien kanssa.

Aikamme kun Liebfraumilchin voimalla pioneeri
tytön kanssa kinattiin, niin aamulla olimme
toistemme kainalossa! Minulla keltainen Ole
Porvari nappi rotsin kauluksessa ja Tuulikilla
pioneeripaita ja huivi!

Ah SITÄ AIKAA!

70 luvun parhainta antia oli KESKUSTELU,väitte-
lyin ja yökautisin perusteluin!


Perkele kun tuli nostalginen olo!

Missähän lie pioneeri Tuulikki nykyään?

Neukkula ei kestänyt järjestelmänsä arvostelemista mutta meidän mainio vastuullinen kapitalismi ei ole moksiskaan vaikka kommunistit sitä vähän morkkaakin - järjestelmä kestää sen. Täällä ei järjestelmän arvostelijoita suljeta vankileireille - toisin oli asiat työläisten paratiisissa tuolla itärajan takana.

Jimmy Carter presidenttiaikanaan kertoi bresneville miten hän keräsi itsestään kertovia kaskuja ja niitä oli kertynyt jo useita kansiollisia. Carter sitten kysymään, josko bresnevillä oli jokin vastaava harrastus.
Ja olihan hänellä. Bresnev kertoi keräilevänsä hänestä kertovia kaskunkertojia ja heitä hänellä oli jo koossa useita leirillisiä.

Että näin mentiin työmiehen paratiisissa.