Kävin tänään (vihdoin ja viimein) lääkärissä masennukseni takia. Sain lääkkeet, vaikka vartavasten sanoin etten halua lääkkeitä!!! ja sain myös kuukauden sairaslomaa.
Asun kotona ja pitäisi päästä "omilleen". Töihin en siis ole kyennyt aikoihin. Mitä nyt siis teen? Pitääkö viedä sairaslomalappu työkkäriin tms.? Alanko saamaan jotain tukia jostain? Vai miten tämä nyt toimii?
Ajattelisin että tämä sairasloma antaa minulle nyt "tulot", jotta voisin alkaa hakemaan asuntoa... vai kuinka? En siis opiskele, enkä ole työelämässä.
Asun kotona ja pitäisi päästä "omilleen". Töihin en siis ole kyennyt aikoihin. Mitä nyt siis teen? Pitääkö viedä sairaslomalappu työkkäriin tms.? Alanko saamaan jotain tukia jostain? Vai miten tämä nyt toimii?
Ajattelisin että tämä sairasloma antaa minulle nyt "tulot", jotta voisin alkaa hakemaan asuntoa... vai kuinka? En siis opiskele, enkä ole työelämässä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tiennyt että olet työtön. Eihän työtön tarvitse sairaslomaa. Ja et mielestäni myöskään tietenkään saa mitään "tuloa" nyt sen enempää kuin muulloinkaan, miksi saisit? Ala syömään lääkkeitä, että pääset taas jaloillesi ja sitten alat etsiä töitä ja sitä kautta parin tilin jälkeen asuntoa, mutta jos olet peruslaiska pitkäaikaistyötön, on sossu asuntosi hankkija.
Lääkäri kylläkin kysyi työ/opiskelutilanteestani... ja sanoin etten ole töissä enkä opiskele.
Minulla ei ole lainkaan tuloja, ei minkäänlaisia... ei ole ollut vuosikausiin. Sen takia asun edelleen kotona.
eikö sulla ole sitten ollenkaan ammattia, vai miksi et saa työkkäristä mitään? Sitte kannattaa kyllä lähtee opiskelemaan... ota ne lääkkeet käyttöön, ja ehkäpä vielä terapiaa siihen päälle, niin saat hyvin taas elämästä siten kiinni ja hoidettua asunnon ja työtä, niinkuin tossa ed. viestissä kirjottelinki :)
Ei ole ammattia... enkä saa työkkäristä mitään.
Ei musta ole töihin, eikä opiskelemaan. Nyt ei puhuta ihan mistään lievästä masennuksesta.
Mun pitäisi nyt vaan päästä muuttamaan mahdollisimman pian, sitten voisin kunnolla alkaa yrittää saada elämääni järjestykseen.
Mutta niitä lääkkeitä en varmastikaan uskalla aloittaa.
Mutta siis edelleen, mitä teen tuolle sairaslomalapulle? Ja voinko saada sillä jotain tukia?
mitään tukia sillä sairaslomalapulla, sillä saa vain työssäolevat joko sairasloma-ajan palkkaa tai pitkittyneessä sairaudessa kuntoutusrahaa. Sinun pitää aloittaa se lääkitys, varsinkin jos sanot, että ei ole mistään lievästä masennuksesta kyse, ymmärrät varmaan itsekin. Onko kotioloissas jotain huomosti, kun niin kovasti haluat sieltä pois? Jos ei ole, kannattais varmaan olla siellä niin kauan että masennus alkaa helpottaa. Mistähän masennuksesi mahtaa johtua? Siitä sun ois hyvä puhua terapiassa. Ilman kunnon hoitoa (terapiaa & lääkehoitoa) sinusta ei ole asumaan yksinäsi tai varsinkaan noin, kun lähdet kotoa maailmalle, ensimmäistä kertaako? Sitten voit lähteä opiskelemaan ja asuntoa etsimään kun hoidat eka itses kuntoo. t. sama vastailija taas (itse työtön, eikä sairastelu (paniikkihäiriö...) ole tuonut mitään lisärahoitusta
Soita kelaan ja kysy onko sieltä mahdollista saada sairaspäivä rahaa (tiedän että on saatu vaikka ei oikeutta työttömyyspäivärahaan,tietty en tiedä sun tilannetta)Jos vastaus on kieltävä niin käännyt sossun puoleen ja selität tilanteen sinne.Kyllä sitä rahaa jostain saa.
Kerro elämäs kulku tähän asti. Näytä sair.lomatodistus. Kysele. Kuuntele.
Samoin, mene työkkäriin.
- Kysele, mitä ensiksi, ja sitten?
(Huom. Kyllä työtön sair.loman tosi tarvitessaan saa, se kuuluu; sair.tod. sinnekin, työkkäriin.
PS. Miksi pian/heti kotoa poiS? Mitä haluat? Et voi rahatta elää ja asunnotKIN MAKSAA. Oletko riippuvuusongelmainen? Kuulutko johki ns. jengiin? Omaiset? Ensin lääketieteen neuvot sos-ohjaus sulle....
masentunut, niin ota ihmeessä ne lääkkeet. Mitä pelkäät? Aloitus/sivuoireita ei välttämättä edes tule, tai ei välttämättä kovin voimakkaita ainakaan (itse olen ollut jokseenkin oireeton) ja ne yleensä menee ohi.
Asun masentuneen äitini kanssa, joka ei anna minun enää asua kotona. Enkä jaksa katsoa/kuunnella toista masentunutta... on omatkin murheet -> masentaa vaan entisestään.
En halua (enkä kohta saakaan) asua paikassa jonne en ole tervetullut.
Eikä ole oikein että äitini joutuu elättämään minua, olen kuitenkin iän puolesta aikuinen. Eikä toimi muutenkaan että kaksi masentunutta aikuista asuu saman katon alla.
selittäkää nyt tyhmälle, että mistä syystä työtön, joka ei saa tyött.korvausta tai mitään muutakaan etuutta, tekee sairaslomatodistuksella, tai mitä hyötyä on sen viemisestä työkkäriin? Ymmärrän sen asian vielä jotenkin jos on työnhakijana ja etuuden kuukausittaisena saajana, että on sairaslomatodistus jonka voi esittää työkkärille ja täten todistaa ettei ole kykenevä hakemaan/vastaanottamaan töitä esim.kuukauteen, mutta mitä hyötyä siitä on kotona asuvalle tuettomalle ilman ammattia olevalle henkilölle????
Lisään vielä, että myös sosiaalihoitsulla voit käydä, varaa aika. Kysele sielläkin tilaneeatas. ?
Nää ajanvaraukset on sulle nyt masentuneena raskaita, mutta soitteleminen ei mielestäni kannata, RAHAA vaan kuluu.
Kelan tiskille ekaks, jonotusnummeron kans, jooko. - Ilmoittele.
Oletko yleensäkään ilmoittautunut työttömäx ? Tee se jo, ei haittaa vaikka meet sair.lomalapun kans, sillä eivät he nyt sinulle mitään ehdottele, kun oot saikulla. Pitkällä tähtäimellä käynti kannattais?
mistään KELA:sta tai työkkäristä sentin senttiä, se on ihan fakta=)
Sos.virastoon kannattaa ottaa yhteyttä, konaistilanteenkin takia ja aloittaa se lääkitys, ei sitä varmastikaan turhaan ole määrätty.
Voit toki soitella KELA:n ja työkkäriin, ilmoittautua vajaakuntoiseksi työnhakijaksi vaikkapa, mutta rahaa sieltä ei nyt tuolla saamallasi (mitäköhän lääkärin päässä pyöri kun sen kirjoitti...) sairaslomatodistuksella ET saa.
(ikävää, mutta siksi kirjoitin, kun jotkut näyttävät olevan sitä mieltä että saat, ettei sitten tule pettymystä kun ei tulekaan rahaa...)
Nimimerkki "mutta..", enpä tajua minäkään miksi tod. on kirjoitettu...
t. ex-kelalainen
ajatellen ihan noita mahdollisia toimeentulotukia ym.
En ole ilmottautunut työttömäksi. Olen kyllä ollut, mutta se on "mennyt umpeen" jo kauan sitten kun en siellä työkkärissä jaksanut ravata... kun ei siinä ollut mitään järkeä; en saanut sieltä mitään, enkä ollut kykenevä töihinkään.
Oon nyt aika ulalla tän tilanteen kanssa :( En vaan ymmärrä.
Olen siis 20-vuotias.
Oikein selität, ei todistuksella tee siellä mitään, JOS EI OLE työnhakijana "kortistossa".
- Just, päivärahan saajien pitää ilmoittaa sinne, että pipi, ei työkuntoinen. 10. sair.päivänä tukiraha vaihtuu sair.pv.rahaksi. Huom. tällöin ei työttömyyspv.laskurikaan käynnissä, jos pipi.
haluaisitko työelämään vai opiskelemaan, siis sitten kun vointisi on kohentunut?
Ilmottaudu nyt ainakin sinne työkkäriin, josta ei kyllä sieltäkään tule aikoihin mitään rahaa.
Eikä sitä kuule yhden kuukauden sairaspäivärahoilla oikein oman elämän alkuun päästä, kun tuolla kirjoittelit että joskos saisit sairasloman ajalta jtkn korvausta niin sitten niillä.
Minimipäiväraha on todella, todella matala.
Kurkkaa vaikkapa kelan sivuille, ja työkkärin, sieltä löytyy paljon infoa.
Toipumisia sinulle ja onnea sen oman elämän aloittamiseen.
En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä sitten kun (jos) voin paremmin, ehkä sitä pitäisi jokin ammatti hankkia.
Tässä ketjussasi on nyt tullut asiaa monipuolisesti pyöriteltyä. Otathan huomioon, että nämä meidän tiedot eivät aina ole just ehdottoman oikeita ja tämän päiväisiä. Kaikki niin muuttuu koko ajan, mutta sehän on myös Sinun mahdollisuutesi. Eli taas tullaan siihen, että menet em. virastoihin puhelemaan elämästäsi, näin saat viimeisintä tietoa ja yleensäki uusia ajatuksia.
Sinua kuules, tarvitaan! Olet vasta 20 v, ei oo varaa, että kroonistut sinne 'tien poskeen'. Nyt kaikki viisaat päät yhteen ja sinä kuntoutumaan. Sinullahan on ihan 'oikeat' sormella osoitettavat syytkin masennuspahaselle, siis kotitilanne ja sillei; myös masis on jotensakin 'tarttuvaa'. Sinä parhaiten tiedät, kumpi parempi, sinulle itsenäinen elämä ja myös äidillesi. Luulisin, että sinä tarviit uusia alkuja ja sen muuton, jees.
Kärsivällisyyttä tarviit, tämä kaikki vie aikaa. Ymmärrän hyvin, että yhdenkin asian hoitaminen on kauhea ponnistus. Siksi en kannata puhelinta, että silloin kenenkään asia ei ole kovin edukseen, kun sitä puhelimessa kiireiselle virkailijalle vääntää ja just se, että puhelimella yrittämiset maksavat! Niillä siellä aina kiire ja varattua, eikö.
Hyvä, että asut isossa kaupungissa. Voit helposti mennä kasvotusten keskustelemaan sekä itse pidän mukavana saada työstää asioitaan anonyymisti; pienillä paikkakunnilla sitä pelkää, että 'tutut' näkevät, tietävät vaikeuksistani ns. liikaa. Siellä kaupungissä sulla muutenkin varmaan nyt enemmän vaihtoehtoja, joita nuo eri virkailijatahot voivat miettiä sinulle. Mennee ny vaan kyselemään! (Onkos siellä sossussa päivystävää sosiaalihoitajaa noin aluksi miettimään kanssas.) - Niin, aloita jokin lääke, vaikka se ei sinällään tilannettasi ja masennustasi PARANNA, mutta saisit paremmin toimittua. Saattaisit jaksaa paremmin elellä haasteittesi kanssa, ainakin, jos et paljoa sivuoireita aluksi saa. Aina niitä ei tule just' nimeksikään. Ei sinua haittaa kokeilla lääkettä; sanotaan, että käytät sitä nyt vain määräajan. Mene myös uudelleen lääkärille, vaihda vaikka toiselle lääkärille, jos voit. Sekin tarvii käsittää, että lääkäreille on ylempää annettu vain 15-20 min aikaa yhdelle potilaalle; he kerta kaikkiaan eivat voi paneutua siinä ajassa kuuntelemaan ja saamaan kokonaisuutta. (On joskus mahdollista varata kaksoisaikakin.) Kyllä se lääkäri varmaan hyvinkin ajatteli, että ensiavuksi sinulle jotakin helpottavaa lääkitystä. Sitten muiden tahojen kanssa ja oman terävän pääsi avulla jatkat elämäsi asioiden ratkomista.
Minusta sinun asiasi on nyt sentään paljon laajempi kuin pelkkä rahan saamisen asia. Sekin puoli sitten järjestyy, mutta elämäntilanteeseesi pitäisi paneutua laajemmmin, tiedät. Voisitko ajatella jotakin helppoa rutiinityötä kuitenkin jollakin alalla, missä pulaa ihmisistä. Tekisit jonkin määräajan, jos se vaikka piristäisi sinua. Tämä sitten, kun otat hieman lääkettä, että nukkuminen ja mieliala tasaisempi, toivon mukaan. Vaatimattomatkin työnpätkät tavallisista töistä auttaa kovasti eteenpäin tulevaisuudessa. Työnteko myös kuntouttaa masennuksessa ja ongelmissa, sen olen monesti itse kokenut myös.
'Onnea matkaan' ja hyvää yötä...
Ettekö voi, kaksi masentunutta, tukea toistanne. VERTAISTUKI?
Kysyn mielenterveystoimistosta VERTAIS/ päivä-ryhmä toimintaa jossa on vertaisia. Siellä on hoitajia jotka TSEKKAA sun tilantees ja ohjaa OIKEALLE TIELLE realistisin tavoittein.! !
Mutta jos ei luonto anna periksi AUTTAA ITSEÄÄN, niin me ei ainakaan täällä voi autta, koska emme edes tiedä, missä INARISSA asut?
Hyvää jatkoa > Ota lääkkeitä ja hae neuvoja hoitavilta tahoilta: piste
...jokin pieni perus-sairaus.pv.raha!? Kela tietää tän.
Jokin sosiaaliohjaaja olis sulle nyt hyväksi.
Mee myöhemmin uudelleen työkkäriin ilmoittautumaan. Heidänkin tukemiskonstinsa muuttuilevat koko ajan. Siellä myös paljon hyvää. Käy tiskillä kyselemässä kertoen mielenterveysvaikeutesikin! (Asutko pienellä vai isommalla paikkakunnalla, vai pääkaupunkiseudulla?)
Pliis, älä anna ittes 'pudota väliin' . Vielä kaikki voi kääntyä hyväksi. Tukea tarviit asioihis, ja siis tietoa ja suunnitelmaa just sulle tehtäväksi. Sekä tarviit lääkäriä. Rohkeasti vain. Hyvinhän sinulla "leikkaa"!
voi saada tällaisessa tilanteessa apua, sekä rahallisesti, että muutenkin, asunnon ym. mahdollisen työharjoittelupaikan tms saamisessa. perus-sairaus raha vai miten sen kirjoitit ei oo olemassakaan.
ihan keskisuuressa kaupungissa, eli en ihan missään tuppukylässä.
saada KELA:lta mitään, niin se nyt vain on=)
Toki kysyä voi ja saada saman vastauksen eli EI.
Se on se sosiaalivirasto tässä tapauksessa se oikea osoite ja se työvoimatoimistoon työt.hakijaksi ilmoittautuminen.
Miksi mennä turhaan sinne kelan tiskille?! Kun asian voi ihan netitsekin tarkistaa ja jos ei usko niin vaikka soittaa. Turhaan sitä sinne menee jonottelemaan saadakseen vastauksen; ei, me emme maksa sairaspäivärahaa tässä tapauksessa.
Joo, sinulle vaan tuumin, että saattaa se kyllä olla noinkin. Minä vaan muistan, että välillä tuommoinen 'jokamiehen' sairauspäiväraha ilman palkkaa tai tukea elävälle otettiin kokonaan pois, mutta muistaisin, että se sitten palautettiin niin, että jotakin jokaisen kuuluu saada, edes pieni ruokaraha/päivä. - Tämä tosiaan kannattaa tarkistaa. Itselläni on nuo entiset tiedo kyllä, jolloi pv.raha oli ja surin sitä mielessäni, vaikken 'osallisena' sellaiseen ollut, ja olin noteeraavinani, että epäkohtaan puututtiin, ja että nyt taas jokin pikku taskuraha on. - Se tästä aiheesta, ei ole kiistakysymys. Kysyä sieltä kannattaa mielestäni. Tässä kuitenkin aloittajan asiat ovat myös paljon laajempia. Kyllä se siitä aloittajalla suttaantuu, palanen kerrallaan. Jep, kiiruusti myös sosiaalivirastoon, ei aloittajan yksinään kannata miettiä, mitä tehdä!
UTELIAISUUDESTA ETTÄ OLETKO MIES- VAI NAISPUOLINEN?
Nainenhan minä.
Ja muille:
Kiitos vastauksistanne. Tilasin nyt ensitöikseni ajan sossuun huomisaamuksi, toivottavasti siellä jotain selviää. Ahdistaa vaan niin kamalasti, kun ei osaa eikä ymmärrä. Itkettää koko ajan kun on muutenkin niin ahdistunut, ja nyt kaikki tämä vielä tähän päälle. Alan kuitenkin itkemään siellä sossussakin :(
Miten menee tänään? Ootko löytänyt tukea, apua, voimaa !?
Huonosti menee.
Kävin sossussa, ja sanottiin "emme voi auttaa". Joten pakko asua kotona. Asiat päin persettä.
Käskettiin myös mennä sinne kelaan (kai siitä sit jotain hyötyä on... täällä siitä oltiin niin erimieltä, en sitten tiedä). Sanoi etten nyt tule kelasta saamaan mitään, MUTTA jos sairaslomani jatkuu, niin sitten. Näin käsitin. Täytynee siis yrittää puristaa jostain sitä voimaa mennä sinnekin.
Kannattaa ottaa yhteyttä(vaikka puhelimitse ensin)Kelan toimistoon ja ottaa se sairaslomalappu mukaan toiseksi varata aika sosiaalitoimistoon aika toimeentulotukea varten, ja sieltä saattaapi saada asunnonkin on sellaisia nuorten tukiasuntoja mistä on hyvä ponnistaa alkuun. Sossusta saa vielä hyvässä lykyssä tukihenkilönkin(riippuu paikkakunnasta ja resursseista).Onnea ja rohkeutta uuden elämän alkuun...ensimmäinen askel on otettu eikös vaan, niin seuraava onkin jo helpompi...tai ei niin jännittävä.
se kela maksele kaikissa tilanteissa sitä sairaspäivärahaa?! "Kannattaa ottaa yhteyttä(vaikka puhelimitse ensin)Kelan toimistoon ja ottaa se sairaslomalappu mukaan.."....
en ymmärrä miten kelasta voisi saada tässä tapauksessa mitään etuutta. Kyseisestä ihmisestähän ei ole olemassa mitään muuta merkintää yhteiskunnassa kuin syntymätodistus ja peruskoulun päättötodistus (ja terveydenhuollossa omansa). Miten tällainen henkilö voi nyt yhtäkkiä "puskista" lampsia kelan toimistoon ja sanoa että tarttisin tukea koska olen sairas? Eikö järkikin jo sano että mitä ihmettä se kuuluu kelalle, että kyseinen hlö on sairas, tai työkkärille??? Sosiaalitoimistoon nyt selittämään tilanne juurta jaksain ja sitä ennen ajanvaraus mielenterveyspalveluihin ja apteekkikäynti lääkärin määräämän reseptin kanssa!