Venäjän TV näytti hautajaiset, jotka olivat ortodoksiset. Sotilaat kantoivat arkkua.
Onko suomessa punaeliitin suodatin vielä pääällä ?
Toisinajattelijalle oli lähes valtiollinen seremonia johon osallistui myös presidentti.
Suomen punaeliitti teki aikoinaan kaikkensa ettei
vaan Stalinin työleireistä olisi kerrottu.
Onko suomessa punaeliitin suodatin vielä pääällä ?
Toisinajattelijalle oli lähes valtiollinen seremonia johon osallistui myös presidentti.
Suomen punaeliitti teki aikoinaan kaikkensa ettei
vaan Stalinin työleireistä olisi kerrottu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On syytä muistaa että Suomessa laajat kansalaispiirit kautta koko poliittisen kentän olivat Solzhenitsyniä vastaan 1970-luvulla. Siksipä "Vankileirien saaristoa" ei julkaistu Suomeksi täällä vaan ruotsalaisessa painossa. Kansallinen häpeä. Suomessa myös uskottiin KGB:n levittämiä valheita Solzhenitsynistä, eli täälläkin epäiltiin häntä taantumukselliseksi, jopa "fasistiksi", sekä CIA:n agentiksi. Kannattaa tutustua suomettumisen historiaan. Sama paskasakki on edelleen pesiytyneenä Suomen mediaan, avainpaikoille.
Solzhenitsyn paljasti kommunismin olemuksen, mutta kritisoi myös länsimaita: materialismia, hedonismia, ääri-individualismia, kulutushysteriaa ja vanhojen arvojen romahdusta. Siksi Solzhenitsyn ei ole ollut kovin suosittu tai muodissa enää 1970-luvun jälkeen. Ja S. vastusti myös Jeltsiniä, jota piti Venäjän yhteiskunnan romuttajana ja globaalin eliitin lakeijana.
Ivan Denisovitshin päivä on ollut ehkä parhaita, joita olen lukenut.
Vaikkakin välillä vähän raskassoutuinen. Eräs kaveri lainasi ruotsissa painettuja kirjoja minulle 1970-luvun alussa. Tuossa -70 luvun taitteessa niitä alettiin painaa myös Suomessa. Anders Kunginkin kirjat ovat hyllyssä.
lehdestä (Vaasa-lehti) että Suomen valtio katkaisi Ruotsin tv:n lähetykset Ahvenanmaalla silloin kun tuli ohjelmaa Solzenitsynistä
Muistan miten peruskoulussa 80-luvulla väittelin tunnilla maantiedon opettajan kanssa Neuvostoliitosta ja sen järjestelmästä. Minä todistelin kommunismin turmiollisuutta Solzhenitsyniä luettuani, ope vaan jauhoi että ei suomalainen ymmärrä eikä pysty arvostelemaan niin suuren maan asioita kuin Neuvostoliitto. Tosin minä sanoin aina tahallani "Venäjä", koska tiesin miten se ärsytti opettajaa: "Ei saa sanoa Venäjä, pitää sanoa Neuvostoliitto!"
Vasta 1992 pääsi Inkeri Kilpisen aiheet teatteriin.
Punasuodatin toimi tehokkaasti kulttuurihallinnossa.