Neumannilla menee hyvin

Tänään:

"Ilta Wanhan Kasinon rannassa on vaihtumassa yöksi. Mies sytyttelee piippuaan rauhallisesti ja määrätietoisesti, aivan kuin kysymyksessä olisi ikivanha rituaali.

Olemuksesta huokuu seesteisyys. Näyttää siltä, että Pertti Neumann on nyt sinut itsensä ja elämän kanssa.

..

Ennen kuin Neumann pääsee viettämään ensi vuonna enemmän laatuaikaa perheen kanssa, täytyy purkittaa levy, lokakuussa ilmestyvä Humisevan harjun paluu.

Musiikillisesti kikkailematon teema-albumi sijoittuu haastateltavan mukaan Kerjäläisten valtakunnan ja Pyhän klaanin väliin.

– Voisi kuvitella, että siinä näkyy 1600-luvun Britannia, joka pulpahtaa äkkiä Tauno Palon mustavalkoisiin viljapeltomaisemiin.

Dingo-kuume on muutenkin taas nousussa. Syksyllä ilmestyy Santtu Luodon ja Mikko Peltolan toimittama Dingon viemää, kirja yhtyeen sotkuista ja kitkoista.

Lisää asteita kuumemittariin heittää Dingo-tribuutti, jossa Neumannin sävellyksiä ja sanoituksia tulkitsevat mm. Anssi Kela, Topi Sorsakoski, Children of Bodom ja Scandinavian Music Group.

– Kun kuuntelin Negativen Sinä ja minä-version niin jumalauta, oksat pois, en viitsi enää laulaa tota biisiä ollenkaan, mies hehkuttaa.

Neumann aavisti englantilaistyylisen tabloid-journalismin rantautuvan jossain vaiheessa myös Suomeen.

– Julkkiksista kirjoitetaan kaikki, mitä irti saadaan. Se on pelin henki ja ajan kuva. Itse olen saanut lehdistöltä ihan okei-kohtelun, eikä mua ole kauheesti riepoteltu.

Usein on ihmetelty miksi Pori oli 1980-luvulla Suomen Liverpool. Kaikki merkittävät bändit tuntuivat tulevan piskuisesta rannikkokaupungista.

– Sitä on kyllä pohdittu paljon keikkabusseissa. Biisit tehtiin suomen kielellä, mikä oli omalla tavalla ainutlaatuista, mutta näkisin, että se on sattumankin kauppaa.

– Tuo on hemmetin hyvä kysymys, eikä siihen ole olemassa yksiselitteistä vastausta.


Neumann ei osaa vieläkään oikein sanoa onko Dingo-leimasta ollut uralla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainoa alkuperäisjäsen rekisteröi viisaasti yhtyeen nimiinsä 1992.

– Vain muutos on pysyvää. Jos näitä hommia täytyy tehdä, kaluston täytyy vaihtua.

Porilainen ei kuulu joukkoon ”en päivääkään vaihtaisi pois.” Monia asioita olisi voinut tehdä viisaamminkin.

– Niitä on kuitenkin turha pohtia. Olen suhteellisen onnellinen mies, joka on ns. vanhoilla päivillä saanut mukulat, ollaan terveitä ja ylenpalttinen mammona on vähän toissijainen juttu.


Jälkikasvun osalta musiikkijatkumo on turvattu, sillä pojista vanhempi, 3-vuotias Noel on löytänyt kitaran ja tekee jo omia biisejä.

– En tiedä onko se geeneissä, mutta ei meillä kotona Dingoa kuunnella. Mutta tulkoon lapsesta hitsari tai pappi, kunhan pysyy jalat maassa.

Hurjina Dingo-vuosina isällä jalat olivat joskus tukevasti ilmassa. Kosketus maahan on kuitenkin vääjäämättä edessä, kaikilla.

– Uskallan väittää, ettei siihen osaa sopeutua kukaan. Se on samalla törmäys omaan egoon, mutta siitä on vaan selviydyttävä.. "