Yleistä
Kriisin vaiheet
Auttaminen huostaanottokriisissä
Yleistä
Lastensuojelutyötä tekevällä työtekijällä tulee olla valmiuksia kohdata kriisissä oleva ihminen. On tunnettava kriisin eri vaiheet ja niihin liittyvät ominaispiirteet. Lisäksi on kyettävä tunnistamaan kriisiin liittyviä tunteita ja pystyttävä ottamaan vastaan ja käsittelemään kriisissä olevan ihmisen vaikeita tunnepurkauksia kuten vihaa ja aggressiota.
Lastensuojelutyössä ja etenkin huostaanottovaiheessa vaikeat tunteet kohdistuvat usein huostaanottoa valmistelevaan sosiaalityöntekijään. Lastensuojelutyötä tekevän työntekijän olisi tärkeää tuntea kriisityön periaatteita ja sitä, mitä ihmiselle kriisin aikana tapahtuu ja miten häntä voi auttaa.
Kriisiä voidaan yrittää määritellä usealla tavalla. Kriisi on tila, johon liittyy psyykkistä tuskaa, tasapainottomuutta ja elämän jatkuvuuden kyseenalaistamista. Kriisi on usein yllättävä, järkyttävä ja uusi tilanne, jossa ihmisen aikaisemmin käyttämät ratkaisut ja toimintamallit eivät toimi tilanteen selvittämiseksi. Yleensä ihminen ei pysty tai osaa varautua kriisiin.
Kriisitilanteeseen reagoidaan yksilöllisesti ja ihminen kokee avuttomuutta, hämmennystä ja levottomuutta. Vaikea kriisi johtaa toimintakyvyn lamaantumiseen. Kriisi etenee tiettyjen vaiheiden kautta ja kriisistä selviytyminen edellyttää vaiheiden onnistunutta läpikäymistä ja työstämistä. Lastensuojelun työntekijällä on tärkeä rooli auttaa asiakasta selviytymään kriisin eri vaiheista ja sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.
Työntekijän tulisi tietää, mistä on mahdollista saada kriisiapua vanhemmille tai lapselle, jos hän ei itse voi tai osaa auttaa kriisissä olevaa ihmistä. Kriisivaiheessa on arvioitava, onko työntekijä kriisissä olevan vanhemman tai lapsen tukija ja auttaja eli pystyvätkö asiakkaana olevat henkilöt tukeutumaan työntekijään vai onko heidät ohjattava muualle ja huolehdittava kriisityön käynnistymisestä
Kriisityö on pääsääntöisesti lyhytkestoista, suunnitelmallista ja tavoitteellista auttamista. Kriisityö voi sisältää asiakastyötä, palvelujen välittämistä, hoivaa ja asiakkaan kokonaisvaltaista tukemista. Tärkeää on myös ottaa lähiverkosto mukaan työskentelyyn. Kriisityön tekeminen edellyttää erityisosaamista, kykyä arvioida ja ymmärtää kriisissä olevan henkilön yksilöllistä tilannetta sekä rakentaa riittävää tukiverkostoa kriisin keskelle joutuneen yksilön tueksi.
Kriisityö ei kuitenkaan ole terapiaa, vaan sen tavoitteena on auttaa ihmistä selviytymään tilanteesta. Kriisityössä pyritään estämään kriisin vaiheisiin takertuminen ja patologinen kehitys sekä ohjaamaan kriisiin joutunut ihminen tarvittaessa saamaan terapeuttista tai muuta jatkohoitoa.
Kriisin vaiheet
Sokkivaihe
Sokkivaihe syntyy tyypillisesti heti traumatapahtuman jälkeen ja se voi kestää useita vuorokausia. Sokkivaiheessa tyypillisiä tunteita ovat tyrmistys, epäusko, hätä ja tuska. Sokkivaiheessa kaikki voi tuntua epätodelliselta, painajaismaiselta ja on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Tunteet voivat vaihdella äärilaidasta toiseen. Joku voi tulla vihaiseksi, joku itkee, joku on puhumaton ja joku voi mennä paniikkiin. Usein sokkivaiheesta ei muista jälkeenpäin mitään, ja silloin annetut tiedot saattavat unohtua täysin. Psyykkinen sokki suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jota se ei pysty vastaanottamaan. Sokkivaiheessa on tärkeää, että joku huolehtii, kuuntelee ja on lähellä.
Sokkivaiheen tyypillisiä oireita
- sekavuus
- järkytys
- puutteellinen tilanteen hahmotus
- aistien terävöityminen
- epäadekvaatti käyttäytyminen
- ajan ja todellisuudentajun heikentyminen
- yliaktiivisuus tai flegmaattisuus
- fyysiset oireet (sydämen tykytys, vapina, hikoilu, vatsaoireet, nopea hengitys, palelu, päänsärky)
Miten voi auttaa sokkivaiheessa
- rauhoita
- kosketa, kuuntele, luo turvallinen ilmapiiri
- vastaa kysymyksiin rehellisesti
- ota tilanne hallintaan
Reaktiovaihe
Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää sen, mitä on tapahtunut ja reagoida siihen. Reaktiovaihe on usein tunteiden myllerrystä; itkua, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa. Jotkut ihmiset keskittyvät syyllisten etsimiseen ja silloin keskeisin tunne on viha ja aggressio, joka kohdistuu ulkopuoliseen ihmiseen tai tahoon. Syyttäminen on suojamekanismi, joka suojaa omilta vaikeilta tunteilta.
Reaktiovaiheeseen liittyy tyypillisesti myös pelkoa ja häpeää ihmisten kohtaamiseen traumaattisen kokemuksen jälkeen. Voimakkaat somaattiset oireet ovat myös mahdollisia, esimerkiksi pahoinvointi, rytmihäiriöt, väsymys.
Reaktiovaihe kestää kahdesta neljään päivään, mutta se saattaa viedä useita kuukausiakin.
Reaktiovaiheen tyypillisiä merkkejä
- pelko
- suru
- syyllisyys
- kieltäminen
- eristäytyminen
- hoivan tarve
Miten voi auttaa reaktiovaiheessa
- luottamus mahdollistaa auttamisen
- kuuntele kriisissä olevan ihmisen tunteita, ajatuksia ja reaktioita tapahtumasta
- keskustele ja jäsennä tapahtunutta
- pyri luomaan turvallinen kontakti
- varaudu ja hyväksy henkilön aggressiivisuus
Työstämis- ja käsittelyvaihe
Reaktiovaihetta seuraa kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin ihminen käsittelee asiaa omassa mielessään joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Tälle vaiheelle tyypillisiä oireita ovat muisti- ja keskittymisvaikeudet. Tyypillistä on myös tavanomaisen joustokyvyn häviäminen, mikä voi johtaa siihen, että ihminen menettää malttinsa helposti ja saa epätyypillisiä raivokohtauksia. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saattaa melkein kokonaan vetäytyä ihmissuhteista ja muista velvollisuuksistaan.
Tavanomaista on, että ihminen on fyysisesti läsnä, muttei psyykkisesti. Kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe kestää yleensä kauan, jopa vuoden tapahtumasta. Kriisireaktiot vähenevät hitaasti.
Tyypillistä kriisin työstämis- ja käsittelyvaiheessa
- ahdistuksen tunteet alkavat vähitellen väistyä
- tunteet saavat hahmon ja nimen, jolloin niistä on helpompi keskustella
- tapahtunut pystytään jäsentämään
- vaihe saattaa kestää kuukausia
Miten voi auttaa työstämis- ja käsittelyvaiheessa
- anna aikaa
- ole tukena
- ole positiivinen kuuntelija
- ole empaattinen myötäeläjä
Uudelleenorientoitumisen vaihe
Kriisin uudelleenorientoitumisen vaihe kestää koko elämän ja tavoitteena on ”oppia elämään asian kanssa”. Traumaattisesta kokemuksesta on tullut osa itseä ja omia kokemuksia. Tapahtuma ei kuitenkaan enää ole jatkuvasti mielessä ja täytä ajatuksia. Voidaan sanoa, että kriisin kokenut ihminen on työstänyt kokemuksensa läpi.
Tyypillistä
- kriisin kokenut ihminen voi ajatella ja läpikäydä tapahtumaa ja kohdata sen ilman ahdistusta tai pelkoa
- traumaattisesta tapahtumasta on tullut osa itseä
- tapahtuma ei ole jatkuvasti mielessä
Auttaminen huostaanottokriisissä
Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lapsensa sijoituksen yhteydessä kokemassaan kriisissä. Apua tarvitaan menetyksestä aiheutuvien tunteiden käsittelyyn, uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, oman elämän uudelleenjärjestämiseen sekä etävanhempana toimimiseen.
Tuettaessa huostaanottokriisissä olevaa perhettä on muistettava, että kukin ihminen on asiantuntija itseään koskevissa asioissa ja tuntee omat voimavaransa parhaiten.
Työntekijä voi olla apuna löytämässä kullekin parhaiten sopivia kriisistä selviytymiskeinoja ja niiden käyttöönottoa. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja käsitteleminen sekä siihen liittyen kriisitilanteen kohtaaminen ja hyväksyminen ovat keinoja työstää kriisiä ja selviytyä elämässä eteenpäin.
Erilaiset huostaan otettujen lasten vanhempien vertaisryhmät sekä huostaan otettujen lasten vertaisryhmät ovat osoittautuneet hyviksi tavoiksi käsitellä kriisiä yhdessä samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Lähde:
1. Jokinen, Juha (2004) Kriisityön kehittäminen huostaanotossa. Kartoitusta ja kehittämistarpeita. Sosiaalialan kehittämishanke. Lastensuojelun kehittämisohjelma.
Tekstin on laatinut:
Verkkotoimitus
[Missing: text_extrafunctions.Label.Body.Text (fi-FI)]
Palaa käsikirjan etusivulle Sivun alkuun Työprosessi
Mitä on lastensuojelu?Lastensuojelun palvelujärjestelmäLastensuojelun arvot ja periaatteetLasten osallisuusEhkäisevä lastensuojeluEhkäisevän lastensuojelun tavoitteetLapsiväestön kasvuoloihin vaikuttaminenEhkäisevän työn keinot ja toimintaperiaatteetVanhemmuuden tukeminenLeikki-ikäiset ja ehkäisevä työKouluikäiset ja ehkäisevä työNuoret ja ehkäisevä työLasten huomioiminen aikuisten palveluissaEhkäisevän lastensuojelun toimintamuotojaOppilashuolto ja koulun sosiaalityöLastensuojelun tarveLastensuojeluilmoitusAsian vireilletuloAikarajatAsiakkuuden alkaminenLastensuojelutarpeen selvitysLastensuojelutarpeen selvityksen tavoiteLastensuojelutarpeen selvityksen periaatteetLastensuojelutarpeen selvityksen vastuutahoYhteenveto lastensuojelutarpeen selvityksestäAvohuoltoToimeentulon ja asumisen turvaaminenMuut lastensuojelun avohuollon tukitoimetTuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseenLapsen taloudellinen ja muu tukeminenTukihenkilö tai tukiperheLapsen kuntoutumista tukevat hoito- ja terapiapalvelutPerhetyöPerhetyön organisointi ja perhetyöntekijänä toimiminenPerhetyön prosessiPerhetyön toimintamuodotKoko perheen sijoitus perhe- tai laitoshoitoonVertaisryhmätoimintaLoma-, leiri- ja virkistystoimintaMuita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimiaSijoitus avohuollon tukitoimenaAvohuollon asiakassuunnitelmaKiireellinen sijoitusEsimerkkejäHuostaanottoHuostaanottotarpeen arviointiMoniammatillinen yhteistyöHuostaanoton valmisteluAsianosaisten kuuleminenLapsen mielipiteen selvittäminenAsianosaisten tietojensaantioikeusPäätöksentekoprosessiHuostaanoton dokumentointiHuostaanoton voimassaoloHuostaanotetun lapsen huoltoPuhevaltaEdunvalvontaTyöskentely huostaanottovaiheessaTyöskentely lapsen kanssaTyöskentely vanhempien ja läheisten kanssaTyöskentely yhteistyötahojen ja muiden viranomaisten kanssaHuostaanoton jatkuva arviointiSijaishuoltoSijaishuollon muodotPerhehoitoAmmatilliset perhekoditLastensuojelulaitoksetMuu lapsen tarpeen mukainen sijaishuoltoSijaishuoltopaikan valintaLapsen yksilöllisen tarpeen kartoittaminenLapsen läheisverkoston kartoittaminenSijoituksen keston arvioiminenSijaishuoltoon siirtyminenHoito ja kasvatus sijaishuollossaLapsen arki ja perushoito sijaishuollossaLapsen oikeudet sijaishuollossaHuoltajan oikeudet sijaishuollon aikanaYhteistyö lapsen biologisten vanhempien kanssaRajoitustoimenpiteet sijaishuollossaRajoitustoimenpiteiden käyttöYhteydenpidon rajoittaminenAineiden ja esineiden haltuunottoHenkilötarkastusHenkilönkatsastusOmaisuuden ja lähetysten tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminenKiinnipitäminenLiikkumisvapauden rajoittaminenEristäminenErityinen huolenpitoSijaishuollon päättyminenSijaishuollon dokumentointiSijaishuollon valvontaSijaishuollon hankintaPerheen jälleenyhdistäminenJälkihuoltoJälkihuollon tavoitetilaErityiskysymyksetKriisityöLapsen asema erotilanteessaLapsen huolto, tapaaminen ja asuminenLapsen elatusSelvitys tuomioistuimellePerheasioiden sovitteluValvotut tapaamisetTäytäntöönpanoMaahanmuuttajat lastensuojelun asiakkainaPahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttöPahoinpitelyepäilySeksuaalisen hyväksikäytön epäilyVäkivallan vaikutukset lapseenVäkivallan muodot ja rikoslakiViranomaisten roolit ja salassapitoRikosprosessiKunniaan liittyvä väkivaltaLähisuhde- ja perheväkivalta ja sen ehkäisytyöRikoksen sovittelumenettelySateenkaariperheet lastensuojelun asiakkaanaSosiaalipäivystys
Copyright Stakes 2007 [email protected]
Päivitetty 18.6.2008
Kriisin vaiheet
Auttaminen huostaanottokriisissä
Yleistä
Lastensuojelutyötä tekevällä työtekijällä tulee olla valmiuksia kohdata kriisissä oleva ihminen. On tunnettava kriisin eri vaiheet ja niihin liittyvät ominaispiirteet. Lisäksi on kyettävä tunnistamaan kriisiin liittyviä tunteita ja pystyttävä ottamaan vastaan ja käsittelemään kriisissä olevan ihmisen vaikeita tunnepurkauksia kuten vihaa ja aggressiota.
Lastensuojelutyössä ja etenkin huostaanottovaiheessa vaikeat tunteet kohdistuvat usein huostaanottoa valmistelevaan sosiaalityöntekijään. Lastensuojelutyötä tekevän työntekijän olisi tärkeää tuntea kriisityön periaatteita ja sitä, mitä ihmiselle kriisin aikana tapahtuu ja miten häntä voi auttaa.
Kriisiä voidaan yrittää määritellä usealla tavalla. Kriisi on tila, johon liittyy psyykkistä tuskaa, tasapainottomuutta ja elämän jatkuvuuden kyseenalaistamista. Kriisi on usein yllättävä, järkyttävä ja uusi tilanne, jossa ihmisen aikaisemmin käyttämät ratkaisut ja toimintamallit eivät toimi tilanteen selvittämiseksi. Yleensä ihminen ei pysty tai osaa varautua kriisiin.
Kriisitilanteeseen reagoidaan yksilöllisesti ja ihminen kokee avuttomuutta, hämmennystä ja levottomuutta. Vaikea kriisi johtaa toimintakyvyn lamaantumiseen. Kriisi etenee tiettyjen vaiheiden kautta ja kriisistä selviytyminen edellyttää vaiheiden onnistunutta läpikäymistä ja työstämistä. Lastensuojelun työntekijällä on tärkeä rooli auttaa asiakasta selviytymään kriisin eri vaiheista ja sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.
Työntekijän tulisi tietää, mistä on mahdollista saada kriisiapua vanhemmille tai lapselle, jos hän ei itse voi tai osaa auttaa kriisissä olevaa ihmistä. Kriisivaiheessa on arvioitava, onko työntekijä kriisissä olevan vanhemman tai lapsen tukija ja auttaja eli pystyvätkö asiakkaana olevat henkilöt tukeutumaan työntekijään vai onko heidät ohjattava muualle ja huolehdittava kriisityön käynnistymisestä
Kriisityö on pääsääntöisesti lyhytkestoista, suunnitelmallista ja tavoitteellista auttamista. Kriisityö voi sisältää asiakastyötä, palvelujen välittämistä, hoivaa ja asiakkaan kokonaisvaltaista tukemista. Tärkeää on myös ottaa lähiverkosto mukaan työskentelyyn. Kriisityön tekeminen edellyttää erityisosaamista, kykyä arvioida ja ymmärtää kriisissä olevan henkilön yksilöllistä tilannetta sekä rakentaa riittävää tukiverkostoa kriisin keskelle joutuneen yksilön tueksi.
Kriisityö ei kuitenkaan ole terapiaa, vaan sen tavoitteena on auttaa ihmistä selviytymään tilanteesta. Kriisityössä pyritään estämään kriisin vaiheisiin takertuminen ja patologinen kehitys sekä ohjaamaan kriisiin joutunut ihminen tarvittaessa saamaan terapeuttista tai muuta jatkohoitoa.
Kriisin vaiheet
Sokkivaihe
Sokkivaihe syntyy tyypillisesti heti traumatapahtuman jälkeen ja se voi kestää useita vuorokausia. Sokkivaiheessa tyypillisiä tunteita ovat tyrmistys, epäusko, hätä ja tuska. Sokkivaiheessa kaikki voi tuntua epätodelliselta, painajaismaiselta ja on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Tunteet voivat vaihdella äärilaidasta toiseen. Joku voi tulla vihaiseksi, joku itkee, joku on puhumaton ja joku voi mennä paniikkiin. Usein sokkivaiheesta ei muista jälkeenpäin mitään, ja silloin annetut tiedot saattavat unohtua täysin. Psyykkinen sokki suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jota se ei pysty vastaanottamaan. Sokkivaiheessa on tärkeää, että joku huolehtii, kuuntelee ja on lähellä.
Sokkivaiheen tyypillisiä oireita
- sekavuus
- järkytys
- puutteellinen tilanteen hahmotus
- aistien terävöityminen
- epäadekvaatti käyttäytyminen
- ajan ja todellisuudentajun heikentyminen
- yliaktiivisuus tai flegmaattisuus
- fyysiset oireet (sydämen tykytys, vapina, hikoilu, vatsaoireet, nopea hengitys, palelu, päänsärky)
Miten voi auttaa sokkivaiheessa
- rauhoita
- kosketa, kuuntele, luo turvallinen ilmapiiri
- vastaa kysymyksiin rehellisesti
- ota tilanne hallintaan
Reaktiovaihe
Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää sen, mitä on tapahtunut ja reagoida siihen. Reaktiovaihe on usein tunteiden myllerrystä; itkua, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa. Jotkut ihmiset keskittyvät syyllisten etsimiseen ja silloin keskeisin tunne on viha ja aggressio, joka kohdistuu ulkopuoliseen ihmiseen tai tahoon. Syyttäminen on suojamekanismi, joka suojaa omilta vaikeilta tunteilta.
Reaktiovaiheeseen liittyy tyypillisesti myös pelkoa ja häpeää ihmisten kohtaamiseen traumaattisen kokemuksen jälkeen. Voimakkaat somaattiset oireet ovat myös mahdollisia, esimerkiksi pahoinvointi, rytmihäiriöt, väsymys.
Reaktiovaihe kestää kahdesta neljään päivään, mutta se saattaa viedä useita kuukausiakin.
Reaktiovaiheen tyypillisiä merkkejä
- pelko
- suru
- syyllisyys
- kieltäminen
- eristäytyminen
- hoivan tarve
Miten voi auttaa reaktiovaiheessa
- luottamus mahdollistaa auttamisen
- kuuntele kriisissä olevan ihmisen tunteita, ajatuksia ja reaktioita tapahtumasta
- keskustele ja jäsennä tapahtunutta
- pyri luomaan turvallinen kontakti
- varaudu ja hyväksy henkilön aggressiivisuus
Työstämis- ja käsittelyvaihe
Reaktiovaihetta seuraa kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin ihminen käsittelee asiaa omassa mielessään joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Tälle vaiheelle tyypillisiä oireita ovat muisti- ja keskittymisvaikeudet. Tyypillistä on myös tavanomaisen joustokyvyn häviäminen, mikä voi johtaa siihen, että ihminen menettää malttinsa helposti ja saa epätyypillisiä raivokohtauksia. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saattaa melkein kokonaan vetäytyä ihmissuhteista ja muista velvollisuuksistaan.
Tavanomaista on, että ihminen on fyysisesti läsnä, muttei psyykkisesti. Kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe kestää yleensä kauan, jopa vuoden tapahtumasta. Kriisireaktiot vähenevät hitaasti.
Tyypillistä kriisin työstämis- ja käsittelyvaiheessa
- ahdistuksen tunteet alkavat vähitellen väistyä
- tunteet saavat hahmon ja nimen, jolloin niistä on helpompi keskustella
- tapahtunut pystytään jäsentämään
- vaihe saattaa kestää kuukausia
Miten voi auttaa työstämis- ja käsittelyvaiheessa
- anna aikaa
- ole tukena
- ole positiivinen kuuntelija
- ole empaattinen myötäeläjä
Uudelleenorientoitumisen vaihe
Kriisin uudelleenorientoitumisen vaihe kestää koko elämän ja tavoitteena on ”oppia elämään asian kanssa”. Traumaattisesta kokemuksesta on tullut osa itseä ja omia kokemuksia. Tapahtuma ei kuitenkaan enää ole jatkuvasti mielessä ja täytä ajatuksia. Voidaan sanoa, että kriisin kokenut ihminen on työstänyt kokemuksensa läpi.
Tyypillistä
- kriisin kokenut ihminen voi ajatella ja läpikäydä tapahtumaa ja kohdata sen ilman ahdistusta tai pelkoa
- traumaattisesta tapahtumasta on tullut osa itseä
- tapahtuma ei ole jatkuvasti mielessä
Auttaminen huostaanottokriisissä
Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lapsensa sijoituksen yhteydessä kokemassaan kriisissä. Apua tarvitaan menetyksestä aiheutuvien tunteiden käsittelyyn, uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, oman elämän uudelleenjärjestämiseen sekä etävanhempana toimimiseen.
Tuettaessa huostaanottokriisissä olevaa perhettä on muistettava, että kukin ihminen on asiantuntija itseään koskevissa asioissa ja tuntee omat voimavaransa parhaiten.
Työntekijä voi olla apuna löytämässä kullekin parhaiten sopivia kriisistä selviytymiskeinoja ja niiden käyttöönottoa. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja käsitteleminen sekä siihen liittyen kriisitilanteen kohtaaminen ja hyväksyminen ovat keinoja työstää kriisiä ja selviytyä elämässä eteenpäin.
Erilaiset huostaan otettujen lasten vanhempien vertaisryhmät sekä huostaan otettujen lasten vertaisryhmät ovat osoittautuneet hyviksi tavoiksi käsitellä kriisiä yhdessä samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Lähde:
1. Jokinen, Juha (2004) Kriisityön kehittäminen huostaanotossa. Kartoitusta ja kehittämistarpeita. Sosiaalialan kehittämishanke. Lastensuojelun kehittämisohjelma.
Tekstin on laatinut:
Verkkotoimitus
[Missing: text_extrafunctions.Label.Body.Text (fi-FI)]
Palaa käsikirjan etusivulle Sivun alkuun Työprosessi
Mitä on lastensuojelu?Lastensuojelun palvelujärjestelmäLastensuojelun arvot ja periaatteetLasten osallisuusEhkäisevä lastensuojeluEhkäisevän lastensuojelun tavoitteetLapsiväestön kasvuoloihin vaikuttaminenEhkäisevän työn keinot ja toimintaperiaatteetVanhemmuuden tukeminenLeikki-ikäiset ja ehkäisevä työKouluikäiset ja ehkäisevä työNuoret ja ehkäisevä työLasten huomioiminen aikuisten palveluissaEhkäisevän lastensuojelun toimintamuotojaOppilashuolto ja koulun sosiaalityöLastensuojelun tarveLastensuojeluilmoitusAsian vireilletuloAikarajatAsiakkuuden alkaminenLastensuojelutarpeen selvitysLastensuojelutarpeen selvityksen tavoiteLastensuojelutarpeen selvityksen periaatteetLastensuojelutarpeen selvityksen vastuutahoYhteenveto lastensuojelutarpeen selvityksestäAvohuoltoToimeentulon ja asumisen turvaaminenMuut lastensuojelun avohuollon tukitoimetTuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseenLapsen taloudellinen ja muu tukeminenTukihenkilö tai tukiperheLapsen kuntoutumista tukevat hoito- ja terapiapalvelutPerhetyöPerhetyön organisointi ja perhetyöntekijänä toimiminenPerhetyön prosessiPerhetyön toimintamuodotKoko perheen sijoitus perhe- tai laitoshoitoonVertaisryhmätoimintaLoma-, leiri- ja virkistystoimintaMuita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimiaSijoitus avohuollon tukitoimenaAvohuollon asiakassuunnitelmaKiireellinen sijoitusEsimerkkejäHuostaanottoHuostaanottotarpeen arviointiMoniammatillinen yhteistyöHuostaanoton valmisteluAsianosaisten kuuleminenLapsen mielipiteen selvittäminenAsianosaisten tietojensaantioikeusPäätöksentekoprosessiHuostaanoton dokumentointiHuostaanoton voimassaoloHuostaanotetun lapsen huoltoPuhevaltaEdunvalvontaTyöskentely huostaanottovaiheessaTyöskentely lapsen kanssaTyöskentely vanhempien ja läheisten kanssaTyöskentely yhteistyötahojen ja muiden viranomaisten kanssaHuostaanoton jatkuva arviointiSijaishuoltoSijaishuollon muodotPerhehoitoAmmatilliset perhekoditLastensuojelulaitoksetMuu lapsen tarpeen mukainen sijaishuoltoSijaishuoltopaikan valintaLapsen yksilöllisen tarpeen kartoittaminenLapsen läheisverkoston kartoittaminenSijoituksen keston arvioiminenSijaishuoltoon siirtyminenHoito ja kasvatus sijaishuollossaLapsen arki ja perushoito sijaishuollossaLapsen oikeudet sijaishuollossaHuoltajan oikeudet sijaishuollon aikanaYhteistyö lapsen biologisten vanhempien kanssaRajoitustoimenpiteet sijaishuollossaRajoitustoimenpiteiden käyttöYhteydenpidon rajoittaminenAineiden ja esineiden haltuunottoHenkilötarkastusHenkilönkatsastusOmaisuuden ja lähetysten tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminenKiinnipitäminenLiikkumisvapauden rajoittaminenEristäminenErityinen huolenpitoSijaishuollon päättyminenSijaishuollon dokumentointiSijaishuollon valvontaSijaishuollon hankintaPerheen jälleenyhdistäminenJälkihuoltoJälkihuollon tavoitetilaErityiskysymyksetKriisityöLapsen asema erotilanteessaLapsen huolto, tapaaminen ja asuminenLapsen elatusSelvitys tuomioistuimellePerheasioiden sovitteluValvotut tapaamisetTäytäntöönpanoMaahanmuuttajat lastensuojelun asiakkainaPahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttöPahoinpitelyepäilySeksuaalisen hyväksikäytön epäilyVäkivallan vaikutukset lapseenVäkivallan muodot ja rikoslakiViranomaisten roolit ja salassapitoRikosprosessiKunniaan liittyvä väkivaltaLähisuhde- ja perheväkivalta ja sen ehkäisytyöRikoksen sovittelumenettelySateenkaariperheet lastensuojelun asiakkaanaSosiaalipäivystys
Copyright Stakes 2007 [email protected]
Päivitetty 18.6.2008
Vastaukset 7
Vanhimmat
paikkaan, jossa lasta sekä henkisesti että fyysisesti kaltoin kohdellaan, jopa pidetään nälässä, niin EI HELVETTI!
Turhat huostaanotot pois ja sossut vankilaan vääristä huostaanotoista!
Olen yhdessä asiassa eri mieltä tuon kriisityön kanssa. Joskus, tai ehkä useinkin, se syyttely on todella aiheellista, vai mitä?
Kriisiin joutuvat sekä lapsi, että äiti. Kriisiä ei aiheuta pelkkä huostaanotto, vaan myös muut lastensuojelulliset toimenpiteet: tapaamisoikeuden rajoitukset, joita toistetaan sännöllisin väliajoin, ettei lapsi ja äiti pääse missään vaiheessa kunnolla kuntoutumaan.
Käytännön lastensuojelutyössä en ole huomannut, että näihin kriiseihin mitään apua tulisi: apua ei saa lapsi, eikä vanhempi.
Kaikki mitä kriisin myllerryksessä saa tehtyä, tulkitaan oikeutukseksi tehdylle lastensuojelulliselle toimenpiteelle.
"Olen yhdessä asiassa eri mieltä tuon kriisityön kanssa. Joskus, tai ehkä useinkin, se syyttely on todella aiheellista, vai mitä?"
Sossuilla on VALTA keksiä tarinoita ja sijoituspaikoilla on lupa laiminlyödä lapsia: käyttää jopa seksuaalista väkivaltaa kuten tapaus Romppanen Lahdesta. Vuosia katseltiin läpi sormien.
Myös fyysinen väkivalta, johon kuuluu väkivallalla uhkailu, päähän töniminen - kuten minun tytölle tehtiin, nälässä pitäminen, ryysyissä kulkeminen, kengättä pitäminen kuuluu luvallisiin keinoihin alistaa lasta. Tämän ovat Espoon perhehoidon sosiaalityöntekijät siunanneet jo vuosia sitten.
Reaktiovaiheessa.
"Jotkut ihmiset keskittyvät syyllisten etsimiseen ja silloin keskeisin tunne on viha ja aggressio, joka kohdistuu ulkopuoliseen ihmiseen tai tahoon. Syyttäminen on suojamekanismi, joka suojaa omilta vaikeilta tunteilta.
"
Työstämis- ja käsittelyvaiheessa:
"Tyypillistä on myös tavanomaisen joustokyvyn häviäminen, mikä voi johtaa siihen, että ihminen menettää malttinsa helposti ja saa epätyypillisiä raivokohtauksia."
Tarkoitin, että kun vanhempi ei hyväksy huostaanottoa niin sitä perusteellaan tuossa reaktiovaiheessa sillä, että tämä on vanhemmat suojamekanismi. Tällä mitätöidään se, etttä huostaanotoissa on useimmiten(?) tai ainakin omassa tapauksessa todellakin aihetta etsiä syitä lastensuojeluviranomaisista ja lääkäreistä: vääristelyt muistiinpanoissa ja lääkäreiden lausunnoissa.
Lisäksi kun tajuaa sitten tilata näitä papereita lisää ja lukee niistä mitä merkillisimpiä vääntöjä omasta itestään, jota ei kukaan lähipiirissä suostu allekirjoittamaan, siis vääntöjä, syytöksiä ja puppua, niin siinä palaisi pinna itsekullakin.
Oikeastaan tällä tarinalla kriisistä, voitaisiin auttaa ihmistä. Toisaalta se mitätöi vanhemman oikeuden syytää virheistä ja mustamaalauksista.
Lapsen kohdalla se voi olla vihaa siitä, ettei pääse kotiin ja vanhempien lasten kohdalla mahdollisesti myös suuttumusta vanhempien puolesta. Tämän kriisiteoria mitätöi.
Oletan tässä, että molemmat sekä lapsi, että vanhempi vastustavat huostaanottoa tai muuta lastensuojelullista toimenpidettä, eivätkä kuitenkaan voi sille muuta kuin raivota ja syyttää. Pitäisihän sitä oppia, ettei tästä ole mitään hyötyä, ainakaan kun on kyseessä sossu tai hoitava taho. Vihansa ja raivonsa kannattaa kanvoida valitusten ja kanteluiden tekemiseen sekä vanhemman tapauksessa myös lapsensa tukemiseen ja auttamiseen.
Aina ei Kriisiapua tule, ainakaan niiltä sossulta, saatika että he edes ohjeistisivat mihin ottaa yhteyttä.
Itselläni kävi juuri näin!!
Lasteni isä kuoli, lapset kiireellisinä huostaanotettiin, minä paniikissa vain oikeusaputoimistoon (en edes muista noista hetkistä juuri mitään)
Seuraavana päivänä, vai olisiko ollut vasta sitäseuraavana, vai olisiko ollut jo jopa samana iltana soitin poliiseille "Lapseni on ottanut valokuvia kuolleesta isästään, tarvitsetteko niitä"
Tämä ihminen, en muista oliko mies vai nainen joka vastasi tuolloin puhelimeen kysyi ENSIMMÄISEKSI "Onko sinulle järjestetty kriisiapua paikalle???"
Ei, minulle ei oltu järjestetty, enä kyennyt sitä vastaanottamaan, koska oli miljoona asiaa mitä piti ehtiä hoitamaan, eli tapauksessani, minusta tuli yliaktiivinen jota tuossa kerrottiinkin.
En nukkunut, en syönyt, säntäsin vain eteenpäin.
Sitten veljeni vei minut liki väkisin lääkäriin, sain rauhottavat ja nukahtamislääkkeet.
-Ja-Se-Siittä-
Hautajaisiin en päässyt, koska sossu kielsi sen sillä perusteella, että lapsien isän vanhemmat syyttivät minua kuolemasta.
Jostain kuulin tai luin jälkikäteen, että kuolemasta on vaikea päästä yli ilman hautajaisia, tilanne ei ole saapunut päätepisteeseen.
Kuolemasta nyt kohta 2vuotta ja edelleen näen lasten isää paikoissa jossa hän ei edes voi olla, tällöin minun on vain muistutettava itseäni "Hän on kuollut"
Voin vain ajatella kuinka vaikeaa tämä on lapsillemme, onneksi heillä on psykiatrit ja psykologit olleet apuna alusta asti.
Sossu siis eväsi sinulta pääsyn lastesi isän hautajaisiin sillä perusteella, että sossulle joku kolmas ulkopuolinen taho oli mennyt sanomaan, että sinä olisit syyllinen kuolemaan. Sossu viranomaisena ei saa tehdä mitään tuollaisia konkreettisia päätöksiä luulojen ja oletusten perusteella niin kauan kuin ei ole virallisesti tuomioistuimen taholta näytetty toteen, että se on oikeasti totta. Pyydä sossulta kirjallinen selvitys tuollaisesta päätöksestä ja voit valittaa siitä.
Viranomainen on aiheuttanut sinulle ns. posttraumaattisen stressireaktion (googleta tämä niin voit tutustua ilmiöön tarkemmin) joka on seurausta tuosta kuolemantapauksesta, joka on ollut sinulle voimakas kriisi.
VOI VOI taas kerran psykiatrista hoitojärjestelmäämme,
lääkkeitä se vain määrää turruttaakseen eikä OSAA hoitaa kriisissä olevaa ihmistä. Olen itse tämän kokenut lapseni kriisin kohdalla, joten tuo kertomasi kolahti minuunkin.
Lapset kyllä saavat apua. Oletko selvillä, MITÄ SE APU ON? Mitä lasten tajuntaan ja mieleen syötetään esim. kysymysten ja ajattelun ohjaamisen ohella. Jos psykiatri lähtee siitä heille tavanomaisesta oletuksesta, että äiti on (voi olla)syyllinen, lapset lukevat sen takuulla hänestä jossain vaiheessa. Mitä se vaikuttaa?
Lasten kriisiapu on mielestäni vielä pahemmassa lapsenkengissä, koska se eristää vanhemmat siitä pois, kaikkein tärkeimmät ihmiset.
Itse tarvitset ns. jälkipuinti-apua, kriisiapua, jossa voit käydä lävitse minuutti minuutilta kuoleman tapahtumat, ennen et pääse eroon lastesi isästä.
Psykiatrit ja jotkut psykologitkin kun hoitavat kriisejä, helposti hoitavat kuin se olisi jokin sairaus. Tässä on mielestäni kompastuskivi joka estää avun saamisen.
Kriisissä oleva ihminen ei ole mieleltään sairas, vaan hänen reaktionsa johtuu siitä, että hän on joutunut kokemaan asioita, jotka ylittävät kestokyvyn. Ne ovat siis aivan normaaleita reaktioita epänormaaliin tilanteseen.