Onko täällä ketään, joka tahtoisi parantua? Itse vihaan ulkonäköäni, peilistä, kuvista mistä vain katsottuna, koska olen niin laiha, muodoton lauta jonka luut törröttävät...! Kun on aina, paitsi kesähelteellä kylmä..Tahtoisin mennä ja elää normaalisti. Ruokaa ja syömistä rakastan, samoin kuin ruuanlaittoa. Silti ei vain voi sallia itselleen että saisi syödä niin kuin normaalit.. Tuntuu että täytyy "näyttää" muille, kun syö. Ja usein käy vielä niin, että tarkkailee muiden ympärillä olevien syömistä ja määriä, eikä sitten uskalla itse ottaa niin paljon kuin itse haluaisi tai tarvitsisi.. Hieman sekaisesti ehkä kirjoitettu, mutta onko muita samankaltaisessa tilanteessa?
Tahto parantua
-ttt-
5607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
parantua, jos olisin luurangon laiha. Muttakun en ole! En ole saavuttanut edes ensimmäistä tavoitettani vielä!
Minä haluan parantua, tavallaan en pysty ajattelemaan että voisin nyt luopua tästä tavasta elää. Tämä on liian tuttua, liian turvallista.
Olen anorektikko ja tulen olemaan varmaankin aina mutten ehkä niin sairas kuitenkaan. Anoreksiaa on erilaatuista, ja se voi aina muuttua (suuntaan tai toiseen).. käsittääkää jotkut tämä miten tahdotte: Mutta ihan tosiasia tää on, että eri ikäisinä,painoisina ja pituisina ajatellaanki eri tavalla tää oma kroppa mitä MUUT meistä ajattelee. Ei me olla yhtään sen parempia tai huonompia kuin muutkaan -parannutaan tai ei. Laihoina tai lihavina.
SE EI OLE KIINNI SINUSTA TAI MINUSTA Vaan se on KIINNI HERRASTA JA HÄNEN ARMOSTAAN. Minä uskon näin. Sinä voit uskoa toisin. Jumala silti pelastaa.
Tahdon parantua ja yritän parantua. En vaan tiedä että onko se sitten sen terveempää että syön vähän enemmän mutta vahdin silti millin tarkasti kaikkea mitä syön ja lasken kaloreita ja ahdistun jos menee hiukankaan yli siitä mitä piti syödä. Lisäksi tällä hetkellä mulla on vaan yksinkertaisesti paska läski olo ja vaikka tiedän että se johtuu siitä että mulla on kuukautiset joitten johdosta oon superturvonnut niin en vaan jotenkin tajua sitä vaan oon varma että oon lihonnut. Pitää nyt vaan koittaa selvitä nämä turvonneet päivät ja yrittää syödä vaikka tuntuu pahalta. Voisin lopettaa pillereitten syömisen niin ei varmaan tarttis enää edes kärsiä koko menkoista.
Sanasta sanaan, mulla on aivan sama juttu ollut. Onneksi haluatparantua, onnea! Hae apua terkkarilta/lääkäriltä/psykiatrilta.
Älä anna syömishäiriön voittaa!
juuh onneksi! kiitti teille! Välillä tuntuu että tahtoisi antaa kokonaan periksi ja on ihan sairaan masentavaa.. Nyt kun koulut alko niin on onneksi tekemistä, mutta toisaalta tämä ensimmäinen viikko sai kauheet paineet aikaan.. Itku kohtauksia tullu vähänväliä ja pelottaa jos ei enään selätäkkään tätä.. Oon onneks vähän enemmän nyt pystynny avautuun asioista kuin aluks, mutta enemmän se helpottais jos kertois kaiken..