I miss You

Tähän maahan ja mantuun
tuhansien askeleidesi jäljet painuneena
hirsien huokosiin kuivuneena
on jo hikikarpaloidesi suola.

Petäjien rungoissa
pikku siivekkäiden kodot
istuttamasi puut ja pensaat
kaikki kertovat uutterista käsistäsi.

Kaikista tuskistasi vapautuneena
muistan kuinka lepäsit rauhaisaa ikiunta
poissa tästä elämästä.

Kavahdin kylmää poskeasi
silittäessäni sitä viimeistä kertaa
jättäessäni ruusun rinnallesi
itkin, itkin.

Anna anteeksi isä kyyneleeni
eivät ne surusta syntyneet
vaan rakkaudesta Sinuun
ja läsnäolosi suunnattomasta ikävästä.
32721
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 32

Vanhimmat

...runosi on erittäin koskettava...

Syvän liikutuksen vallassa luen tätä uudelleen ja ajattelen edesmennyttä äitiäni.

Äänestä
  • isän ikävää, niin usein palaan hetkiin jolloin
    hän täällä taapersi ja touhusi. Vaikka hänen
    poismenostaan on jo yli 5 vuotta, en pääse kai-
    pauksesta. Olin aina isin tyttö, olen sitä
    varmaan sinne asti, kunnes hänet näen oman
    maallisen polkuni päättyessä.

    Niinhän me kaikki muistelemme ikuisille
    niityille siirtyneitä läheisiämme - niin Sinä,
    minä tai kuka muu tahansa meistä.
    Rakkausrunohan tämä minunkin oli, poikkeava sel-
    lainen mutta kuitenkin.

    Kiitos Tomppa.

    Äänestä

vanhoista esineistä tulvii muistoja
rakennuksista ,puista, pensaista,poluista ne yms.

kaipaava runo joka pysäyttää ajattelemaan

Äänestä
  • niin moni asia muistuttaa joka päivä isäni kätten
    töistä. Usein kun istun kuistilla ja katselen
    niitä, kaihertaa ikävä sydänalaa. Hänet otettiin
    aivan liian aikaisin minulta pois, niin kuin
    äitinikin. Mutta sen kaipauksen voi pukea myös
    sanoiksi ja runoksi niin kuin tässä olen tehnyt.

    Kiitos, ja mukavaa pitkästä aikaa kuulla jotain
    Sinustakin.

    Äänestä

...koskettava runo.

Kyyneleet kihosi silmiin liikutuksesta.

Oma isäni meni kun en vielä edes
rakkaudesta tiennyt, jäi
elämään vain nuorten käsien
jäljet ja kaksi pientä alkua,
maailman vahvimman naisen
kasvatettaviksi.

"hirsien huokosiin kuivuneena
on jo hikikarpaloidesi suola"

Äänestä
  • mukavaa nähdä vierailusi runossani.

    Olen itse vierittänyt kyyneleitä muistellessa
    omaa isääni vieläkin. Hän oli henkinen tuki ja
    turvani minulle niin kauan kuin oli henkisesti
    ja ruumiillisesti siihen pystyvä. Viimeisen elin-
    vuotensa hän sairasti pystymättä edes puhumaan
    enää. Kuinka sydämeeni sattui joka kerran kun kä-
    vin häntä sairaalassa katsomassa. Muistelin
    niitä hetkiä aina, kuinka hän oli minun
    rinnallani kaikissa vastoinkäymisissäni ja
    tiesin, että hänen tiensä oli loppusuoralla. Se
    oli raskasta kantaa, mutta elämä ei jaa aina oi-
    keutta meille.

    Ikävää kuulla, että Sinun isäsi on poistunut
    omasta elämästäsi niin aikaisin. Äidilläsi on
    täytynyt olla todella vaikeaa silloin, mutta las-
    ten vuoksi hänen on pitänyt jaksaa.

    Kiitos Sinulle koskettavista sanoistasi.

    Äänestä

Kun runosta puhutaan niin se on tässä
Kaunis tarkkasti rakennettu herkkä surun kuvaus
Kiitos

Äänestä
  • ei ehkä enää niinkään surua, mutta sitäkin suu-
    rempaa ikävää ja kaipausta.

    Sinua uskollinen kommentoijani, suuri runosielu
    kiitän käynnistäsi. Löydät aina yhtä kauniita sa-
    noja.

    Äänestä

..rakentajan muistolle,
perheensä eteen kaikensa
tehneen kunniaksi
koskettavan kauniin muistorunon
olet kirjoittanut.
otan osaa suruusi.
sinua lämmöllä ajatellen.
t:jouni

Äänestä
  • ja elämän opettajalle tämä runo on kirjoitettu.

    Mutta toki, perheensä eteen aikoinaan kaikkensa
    antaneelle isälleni. Hänen poismenostaaan on jo
    yli 5 vuotta, ettei se suru ole enää konkreetti-
    sesti läsnä, ikävä kylläkin.

    Kiitos Jouni, olet aina yhtä empaattinen.

    Äänestä

..mykistyneenä luin todella hyvin rakkaudella tehtyä koskettavaa runoasi.
Kiitos, kun toit herkän tunteesi meille koettaviksi.

Äänestä
  • mutta rakkausruno kuitenkin, vaikkakin poikkeava
    ehkä tällä saitilla. Halusin kirjoittaa ja tuoda
    sen tänne, hieman kyllä jännittäen minkälaisen
    vastaanoton tämä tulee saamaan.

    Hyvin kauniita palautteita jokainen tyystin, niin
    Sinunkin Padme.

    Kiitos !

    Äänestä

Koruttoman kaunista tekstiä,jolla
muistetaan edellis sukupolven
uutteruutta,ehkäpä silloinen
elämä oli aidompaa kuin tämä
nykyinen.

Totuus ei pala ei edes
tulessakaan,se vain saa
lisää sieltä voimaansa.

Koskettavaa totuutta Sinun
tekstisi kertovat.

Äänestä
  • teki tenän vastailemisiini, toivottavasti ei pa-
    laa enää !

    Niin. Kuten olen edellä kertonut, isääni tässä
    runossa olen muistellut.

    Niin se on, totuus ei pala tulessakaan eikä
    hänen muistonsa hälvene milloinkaan.

    Kiitos Sinulle Dolan.

    Äänestä

  • lindalinda1 kirjoitti:

    teki tenän vastailemisiini, toivottavasti ei pa-
    laa enää !

    Niin. Kuten olen edellä kertonut, isääni tässä
    runossa olen muistellut.

    Niin se on, totuus ei pala tulessakaan eikä
    hänen muistonsa hälvene milloinkaan.

    Kiitos Sinulle Dolan.

    Ai siellä ukkosta,sillä täällä
    päin ei ole ollut...mutta
    tuota vettä sitä kyllä piisaa.

    Toivotan hyvää viikonloppua.

    Äänestä

  • sepmuur kirjoitti:

    Ai siellä ukkosta,sillä täällä
    päin ei ole ollut...mutta
    tuota vettä sitä kyllä piisaa.

    Toivotan hyvää viikonloppua.

    meinasit jäädä huomiotta, vaan et sitten kuiten-
    kaan.

    Ei sada ei, mutta harmaata on.
    Mitä parhainta wekendiä Sinullekkin,
    kiittäen lintsi.

    Äänestä

Tässä runossa menneiden aikojen mainingit huokailivat niin että suorastaan tunsi käsissään harmaan hirren halkeilleen pinnan, kuuli lintujen äänet varttuneissa puissa ja näkymättömät askeleet piharakennusten vaiheilla...

Kunpa joku muistaisi minut aikanaan noin kauniisti.

Äänestä
  • hienoa että löysit sen tunnelman, jonka yritin
    runooni saada. Kaipausta, kaipausta.

    Et voi tietää, josko Sinunkin jälkeläisesi vielä
    kirjoittaisi Sinusta muistorunon. Jos, niin kyl-
    lähän Sinä sen sieltä pilven reunalta sitten jos-
    kus tulet näkemään.

    Kiitos sanoistasi, ja mukavaa kuulla pitkästä ai-
    kaa myös Sinusta. Levänneenä Lapin matkasi jäl-
    keen.

    Äänestä

Hellyttävä runo suruisuudessaan,
tämä runo tihkui tunnetta ja rakkautta.

Minullakin ikävä vanhempiani, äitini
nukkui pois muutama vuosi sitten,
isäni tänä keväänä.

Kyyneltä rupes pukkaan silmään,
niin runosi herkisti mieleni.

Kiitos kauniin herkästä runosta Lindalein.

Äänestä
  • sellainenko oli runoni vaikutus Sinuun.

    Kovin lähellä on sitten Sinulla isäsi poismeno.
    Omani nukkui jo yli 5 vuotta sitten pois, mutta
    eihän se ikävä milloinkaan poistu.

    Sinullehan se kiitos kuuluu, että olet runossani
    hetken viivähtänyt.

    Kiitos !

    Äänestä

Olet kirjoittanut runon, joka ei jätä
lukijalle muuta mahdollisuutta, kuin pitää tästä.
Olet luonut tunnelman ja loihtinut silmien
eteen kuvan, joka ei jätä ilman tunnekuohuja.
Isän ikävä, se ei koskaan hellitä, mutta
muistoa (jos sellainen on hyvä) sitä voi
näin kauniisti vaalia.

Äänestä
  • ja kaihoten katson hänen kättensä tekemiä töitä
    ja muistoihin niin usein uppoan.

    Sinäkin olet nähnyt hänen kätensä jättämiä jäl-
    kiä, vaikka ne eivät Sinua samalla tavoin ole
    voineetkaan tavoittaa kuin minut.

    Sinulle kaunein kiitos sanoistasi.

    Äänestä

helmistä kaunein ehkä, joita täällä olen saanut nähdä. Aivan varmasti koskettavin. Meillä jokaisella omat vanhempamme, isovanhempamme joiden luo muistot kuljettaa tätä lukiessa. Kiitos Linda, kun kuljetat tunteita.

Äänestä
  • Sanasi lämmittävät, runoni helmi - isäni muistoa
    kunnioittaen ja kiittäen.

    Äänestä

Olen itsekki runoiks pukenu.
Hiljaista eipä juuri mitää.

Elämän makuista todellisuuttam
missä ajanpatinaa niissä tarinoi.
Elämän liekki sammuu käsi kylmenee,
katse sammuu lämpö katoaa.

Itsekki ihan pieni tyttö olin
isäni kun kuoli
veljeni haudalla huusi
älkää panko isäni päälle multaa!!!!

Veli 2vuotias kuoli Matti
samassa kuussa kahdet hautajaiset.

Nyt olen orpo ja
leski.

Ehkä jotaki pientä tiedän
ehkä?

Tyttöni itki
ei voinu isäänsä koskettaa.
Sanoi isä on kylmä.

Anteeks, jotaki pientä
muitten suurten rinnalla..Liisa

Äänestä
  • kun katsoin isää, silitin kylmää poskea. Hän oli
    kuin unessa vain, mutta kaikki tuskat poissa.
    Koko elämä kulki rainana silmissäni kun katsoin
    häntä ja itkin. En olisi halunnut luopua vielä,
    mutta se oli satuttavasti totta.

    Liikuttavaa luettavaa myös oma tarinasi, kuinka
    veli koki isän poismenon hetket.

    Orpo ja leski - elämä kovin koetellut Sinuakin
    Liisukkainen. Äläkä ihmeellä pyydä anteeksi
    tuntemuksiasi, olet aito niissä.

    Kiitos että kuljit rinnallani muistoissani.

    Äänestä

Joskus suru on käsin
kosketeltavaa.Joskus
ilo silmin havaittavaa.

Nautinnon huomaaminen
vaatii aisteja ja niiden
hallintaa.

Onnen havaitseminen
kykyä käsitellä tunteita
tajunnassaan.

Hyvä mieli on tarttuvaa.
Sen tajuaa kun itsekkin
hymyilee.

Rakikauden voi ymmärtää
kun antaa auringon laksea
käsiinsä ja ojentaa sen rakkaalleen.

Eihän aurinkoa voi antaa.Eikä
edes auringon laskua.Mutta sen
hetken.Ja se on rakkaus.

Kiitos runostasi.

Anteeksi etten kiitä runostasi
siirapista tahmein sormin.

Totean vain että hyvä
ja ajateltu runo.

Mukavaa iltaa.

Äänestä
  • sanoa vastarunoosi mitään.
    Olet jälleen löytänyt siihen niin kauniita ja
    erilaisia sanoja/säkeitä kuin kukaan muu. Olet
    tunteiden taitava tulkitsija, minä vain yritän
    jotain.

    En ymmärrä anteeksipyyntöäsi, en odota
    yleensäkään siirappisia palautteita vaan
    rehellisiä sanoja siitä mitä runoni lukijassa saa
    aikaan. En itsekkään mielestäni valuta sitä sii-
    rappia kenellekkään vaan pyrin aina sanomaan re-
    hellisen mielipiteeni runosta jota kommentoin.

    Oikein hyvää uutta päivää Sinulle ja lämmin kii-
    tokseni runostasi - aina yhtä kaunista.

    Äänestä

Kaunista on luettavaa
runosi isälle!

Terveiset sinulle
noidalta täältä
Lapin pääkaupungista!

Äänestä
  • tuu poikkeen sieltä jänkhältä jo !

    Kiitos sanoistasi, tämmöstä muisteloa oli runoni
    tällä kertaa.

    Äänestä

Ompa todella kaunis runo.......Hienoa!

Äänestä
  • vähäisistä mutta sitäkin merkityksellisimmistä
    sanoistasi. Elämä ja muistot tämän runoni synnyt-
    tivät.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

Tähän maahan ja mantuun
tuhansien askeleidesi jäljet painuneena
hirsien huokosiin kuivuneena
on jo hikikarpaloidesi suola.

Petäjien rungoissa
pikku siivekkäiden kodot
istuttamasi puut ja pensaat
kaikki kertovat uutterista käsistäsi.

Kaikista tuskistasi vapautuneena
muistan kuinka lepäsit rauhaisaa ikiunta
poissa tästä elämästä.

Kavahdin kylmää poskeasi
silittäessäni sitä viimeistä kertaa
jättäessäni ruusun rinnallesi
itkin, itkin.

Anna anteeksi isä kyyneleeni
eivät ne surusta syntyneet
vaan rakkaudesta Sinuun
ja läsnäolosi suunnattomasta ikävästä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu