Mietintää aiheuttaa maamme poliittisessa järjestelmässä muutos, jossa presidentin valtaa kavennettiin ja siirrettiin pääministerille.
Nähtävissä on miten Lipponen oli jo toisella pääministeri kaudellaan sokeutunut vallankäytössä, joka seuraavissa vaaleissa kostautui koko puolueelle.
Samoin on käymässä Vanhaselle joka on vielä täydellisemmin sokeutunut vallan käyttäjä. "Minun ministerit" - ovatko he todella pääministerin ohjaus nuorassa totaalisesti.
Jos hakee eroa näiden kahden vallankäyttö sokeudessa, kyllä Vanhanen kiistämättä pääsee voitolle. Ainut pitkän linjan politiikko on Niinistö jolla on ja on ollut aina jalat maassa joka tilanteessa.
Ihmisen arkijärki ja havaintokyky ovat rajallisia.Yhteiskunnan kehitystä tuskin voidaan mitata kovin luotettavasti edes suuntaa antavasti.Siitä taas seuraa, samoja yhteiskunnan ilmiöitä ja kehitystä mitataan usein poliittisen ilmapiirin ja oman egon mukaan.Virhemarginaali on ilmeisen suuri. Egoilu on varsin tunnettua ja huomioitua kahden kauden pääministereillä.
Liike elämään kytköksissä olevilla yritys hautomoilla tutkimus laitoksineen sekä Medialla on varsin suuri rooli siinä miten virheellisiin päätelmiin perustuvia tutkimus tuloksia esitellään todenperäisinä,suuntaa antavina, mihin suuntaan yhteiskunnam kehityksen tulisi kulkea.
Onko tarkoitus harhauttaa kansalaisten mielipiteitä, vai mihin johtopäätökseen voi tulla. Onhan viimeiaikainen vaali raha sotku antanut varsin selkeän kuvan virheellisen suuntaa antavan ilmapiirin tuomasta negatiivisesta palautteesta.
Nähtävissä on miten Lipponen oli jo toisella pääministeri kaudellaan sokeutunut vallankäytössä, joka seuraavissa vaaleissa kostautui koko puolueelle.
Samoin on käymässä Vanhaselle joka on vielä täydellisemmin sokeutunut vallan käyttäjä. "Minun ministerit" - ovatko he todella pääministerin ohjaus nuorassa totaalisesti.
Jos hakee eroa näiden kahden vallankäyttö sokeudessa, kyllä Vanhanen kiistämättä pääsee voitolle. Ainut pitkän linjan politiikko on Niinistö jolla on ja on ollut aina jalat maassa joka tilanteessa.
Ihmisen arkijärki ja havaintokyky ovat rajallisia.Yhteiskunnan kehitystä tuskin voidaan mitata kovin luotettavasti edes suuntaa antavasti.Siitä taas seuraa, samoja yhteiskunnan ilmiöitä ja kehitystä mitataan usein poliittisen ilmapiirin ja oman egon mukaan.Virhemarginaali on ilmeisen suuri. Egoilu on varsin tunnettua ja huomioitua kahden kauden pääministereillä.
Liike elämään kytköksissä olevilla yritys hautomoilla tutkimus laitoksineen sekä Medialla on varsin suuri rooli siinä miten virheellisiin päätelmiin perustuvia tutkimus tuloksia esitellään todenperäisinä,suuntaa antavina, mihin suuntaan yhteiskunnam kehityksen tulisi kulkea.
Onko tarkoitus harhauttaa kansalaisten mielipiteitä, vai mihin johtopäätökseen voi tulla. Onhan viimeiaikainen vaali raha sotku antanut varsin selkeän kuvan virheellisen suuntaa antavan ilmapiirin tuomasta negatiivisesta palautteesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sehän nähtiin juuri tänään Halosen teosta. Pätevyydellä ja sopivuudella ei ollut mitään merkitystä kun valittava vain oli nainen ja SDP:n jäsen. Halonen tekee näitä ilmeisesti viime kostoikseen koska presidenttiyden jälkeen hän on samanlainen tavallinen kehäraakki mitä lipponenkin, eikä pysty ikinä enää vaikuttamaan mihinkään.
No kansa saa sellaisen presidentin minkä ansaitseekin ja ilmeisesti emme kovin hyvää presidenttiä ansaitse.
kuin kepulainen ette edes pysty keskustelemaan asioista muiden kanssa.
V...u, kun te ootte itseään täynnä, koko sakki.
Niinistöstähän meillä ei ole kokemusta kuin valtiovarainministerinä, jolla silloin ei ollut kovin näkyvää roolia.
Itseasiassa se rooli alkoi näkyä juuri Niinistön kaudella, hänen vahvan, kiukkuisen ja jääräpäisen persoonansa takia.
Surkuhupaisia ovat kiukunpunaiset toimittajat, jotka epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen pääministerin kaatoyrityksissään.
Miksiköhän?
Siksi, että pääministeri on ollut kaikissa kohdin oikeassa. Ei ole löytynyt parempaa järkeä.
Ja hänen johdollaan maa makaa niin hyvin kuin on mahdollista.
Anteeksi, että olen hänestä ylpeä.
Harvoin edes politiikassa nähdään ihmistä, joka niin vähillä eväillä on tullut niin polleaksi kuin Matti Vanhanen. Kepu aikoinaan palkitsi pitkäaikaisen ja uskollisen mutta kyvyttömänä pidetyn puurtajansa nostamalla hänet varapuheenjohtajaksi, ja kakkosvarasta tuli sitten sattumakorpraalina pääministeri.
Parempi olisi Jäätteenmäki ollut, ihan varmasti, mutta oli liian innokas saamaan vaalivoiton puolueelleen vaikka vilpillisin konstein, ja kävi niin kuin kävi.
Vanhanen oli pääministerinä aluksi hyvin vaisu, jota Lipponen ihan selvästi ohjaili taustalta, mutta kasvoi kyllä ensimmäisen hallituksensa aikana positiivisessa mielessä. Olisiko se epäonnistunut pyrkimys preiidentiksi syönyt miestä niin, että sille ylireagointina hänest tuli tuollainen öykkäri. Toisaalta sekin on vain sisäisen epävarmuuden peittämistä, sillä kokoomushan tätä hallitusta oikeasti johtaa, ja Vanhasen pullistelu varman naurattaa Kataista, joka on siihen hyvin tyytyväinen, kun kaikki menee kuitenkin juuri hänen haluamallaan tavalla.
Oli Lipponenkin kovin itsetietoinen vallankäyttäjä, mutta hänellä oli siihen eväitäkin. Ja hyvin hän sai mukaansa monipuoluehallituksensa, ja esim. Niinistön kanssa hänen yhteistyönsä oli täysin kitkatonta. Lipposella oli näkemyksiä ja pyrkimyksiä, joita jopa poliittisesti toisilla linjoilla olevat vieläkin ihaillen muistelevat, viimeksi viikonvaihteessa eläkkeelle jäävä Keskisuomalaisen kepulainen päätoimittaja Erkki Laatikainen jäähyväishaastattelussaan.
mutta älä tuo noin läpinäkyvästi sosialidemokratiaasi esille tässäkin asiassa.
Jäätteenmäki olisi muka ollut parempi. Näin ilmeisesti olisi ollutkin nykyhetken valossa sossujen kannalta asiaa tarkastaltaessa, koska Vanhanen on helle liian kova luu purtavaksi.
jäättenmäkihän ei toiminut vilpillisesti, vaan Lipponen, joka sitten onnistuikin vaihdattamaan vain pääministerin, saamatta silti itselleen tuota pestiä vaikka sitä yrittikin.
Milloin Vanhanen on öykkäröinyt?
Älähän nyt Lipposen virheitä yritä kaataa Vanhasen niskaan.
Lipponenhan sekaantui puhemiehenä sellaisiin asioihin mitkä ei hänelle kuuluneet, ja yritti öykkäröimällä purkaa katkeruuttaan vaalitappiostaan.
Mitä eväitä Lipposella oli?
Lipposella jos olisikin ollut eväitä, niin demarit olisivat vieläkin pääministeripuolue, mutta kun Lipposellä ei ollut niitä, niin hän yrittikin syödä toisten eväitä.
Laatikainenhan onkin sossu, ja vankkumaton Lipposlainen, onneksi jää pois hommastaan.
On tuo ihme juttu, kun ensin sossut haukkuivat Kataista pelkäksi pelleksi ja asiakirjaväärentäjäksi, ja nyt sitten ovat hallituskosiokiimassaan alkaneet kehumaan häntä.
Taustalla on ihan selvästi Keskustan syrjäyttämisyritys seuraavasta hallituskokoonpanosta. Turha vaiva demareilta, sillä he ovat tulevakin oppositiopuolue, joten keskittyköön nyt Urpilaisen johdolla vain säilyttämään edes kolmossijansa.
Näyttää siltä kuin eläisimme politiikkojen suusta sinkoilevan fraasin ehdolla, "olemme vakavien haasteiden edessä!"
Tämä on ilmiselvänä tullut esille ilmastomuutos - ympäristön saastumis pelotteluna. Uhkakuvien mukana seuraa fraasi " jollemme muuta elintapojamme ja vastaa haasteisiin muuttumalla ja käymällä toimiin nyt heti, meitä uhkaavat todelliset katastrofit". Mitä ne ovat jäävätkin jäätikköjen sulamis-,ilmastolämpenemisen-, luonnon saastumis puheiden asteelle. Mukana seuraa ennuste tulevasta lama kaudesta.
Toteutetaanko poliittiset päätökset luomalla uhkakuvia tulevaisuudesta. Käytetäänkö perustietona hautomoista tilattua ns tilanteeseen sopivaa tutkimustulosta. Kyse ei ole muutoksen tulemisesta vaan miten ja millä aikavälillä uhkakuvat toteutuvat tai toteutetaan. Uhkakuva poliitikkojen suusta on myös lähiaikojen lamalla pelottelu.
Olen usein niskakarvat pystyssä, johdetaanko kansalaisia politiikkojen luomilla uhkakuvilla ja niiden pelottelulla.
Onko uhkakuvien esille tuominen oikeudenmukaista politiikkaa vai yritetäänkö niillä muokata ihmisten perusarvoja.
Uhkakuvat ovat olleet aina yksi tärkeimpiä vallankäytön välineita, ihmiskunta ei ole niin paljon aikojen kuluessa muuttunut, etteikö pelottelu edelleenkin toimisi.
Kirkon valta perustui aikoinaan uhkakuviin, Raamattua riittävästi muokkaamalla saatiin aikaiseksi hyvinkin pelottava tulevaisuuden uhka -luotiin käsite helvetistä. Ihmisten hallitseminen olikin sen jälkeen kohtalaisen helppoa. Valtaa rajoitti myöshemmin maallistuminen, joka johtui vallan siirtymisestä aateliston ja hovin käsiin. Uhkakuvat hieman muuttuivat ja ennen kaikkea vallankäytölle pyrittiin saamaan oikeutus myös kirkolliselta taholta. Syntyi mielenkiintoinen vallanjako ja näin saatiin myös luokkajako hyvinkin vakaaksi. Uskonpuhdistus vain vahvisti luokkajakoa ja vallan perityvyyttä, sen merkitys oli ainoastaan katollisen kirkon vallan vähenemisessä.
Nykyisin valta on hieman hankalampi käsite, Mikäli yhteiskunnallista valtaa ajattelee, silloin ns. kolmikanta on varsin toimiva rakenne. Lainsäädännön, toimeenpanovallan ja tuomiovallan erottaminen on demokraattisen päätöksenteon kulmakiviä. Kuitenkin, mikäli tiedonsaantia pystytään manipuloimaan ja muuttamaan tarkoituksenmukaiseksi vallankäytön kannalta, silloin demokratia ei voi toimia.
Valtaa on varsin helppoa käyttää ja vaikeitakin päätöksiä tehdä, mikäli pystytään markkinoimaan välttämättöminä uudistuksina, tämä toiminta on mahdollista, mikäli vallankäyttäjillä ei ole toimivaa oppositiota. Enemmistöhallitus on varsin hankala hallintomuoto, sen ongelmia lisää vielä se, jos hallituksessa avain paikoilla ovat myös puolueiden puheenjohtajat, silloin valta on erittäin keskittynyt ja voidaan jopa puhua harvojen vallasta. Omien sidosryhmien etujen valvonta on varsin helppoa.
Mitä esitelemiisi uhkakuviin tulee, ilmastonmuutos on aivan eri mittaluokan ongelma kuin lama. Hallituksellamme on pyrkimys pikemminkin vähätellä laman tulemista ja etenkin sen vaikutuksia. Kuitenkin, yksityisten ihmisten kannalta olisi varsin tärkeätä varautua laman varalta, etenkin kulutusluottojen osalta ja miksi ei myöskin suurempien hankintojen, näin etenkin tulisi toimia, mikäli on perusteollisuudessa töissä. Laman inhottavimpia ominaisuuksiahan on nopeasti kohoava työttömyys ja sen mukanaan tuomat taloudelliset ongelmat.
Kovalla määräämisellä on Lipposen hallitusten aikana ihmiset luokiteltu työllisiin ja työvoimareserviin.
Jos työajan ansioista ja reserviajan ansioista lasketaan keskimääräiset tulot, mihin päädytään? Eipä taida tilastoissa näkyä keskimääräisiä tuloja näin laskien, eikä kansainvälisissä vertailuissa. Peruspäivärahalta ei nouse edes hakemaan työtä, se on niin niukkaa. Ja pätkätyönkin saa suhteilla ja armosta niin pitkäksi aikaa, että pysyy ansiosidonnaisella.
Ammattijärjestöjen kurimus ei liity pelkästään ansiotason määrittelyyn, vaan myös työn tekemisen oikeuteen.
ps No, uhkakuviinhan saa uskoa tai olla uskomatta. Jos lamasta puhutaan, on varmaa, että se tulee. Vielä on kuitenkin sellainenkin ihme olemassa kuin pikaluotot. Näiden tarvitsijat ovat nimenomaan niitä, keillä ei pikaluottoihin varaa ole. Jos kolmikannalla määrätään kaikesta, niin silloin pikaluotot on saatava sosiaalivirastolta. Totuus on se, ettei tämä 'ihmiskasti' koskaan poistu yhteiskunnasta. Pikaluotottajat vetävät köyhät kuiviin, ja sen jälkeen sosiaalivirasto tulee hätiin. Näin siirtyy taas veronmaksajan rahaa pankkiiriliikkeille. Kyllä kolmikannan tavoitteena pitää vähintään olla, ettei kukaan koskaan joudu turvautumaan pikaluottoihin. Tai muutenkaan elinikäiseen pankkien orjuuteen.
politiikkojen jutuista, niin he eivät toimi kuin isonrahan ehdoilla.
Sähkön hintaa nostetaan, vaikka ei ole tarvettakaan, samalla kun tahallisesti sähkön kulutusta pyritään lisäämään.
Samoin on nuo päästökauppajutut täyttä potaskaa.
Jätehuolto pörssitetään, jolloin hinta nousee, mutta laatu ei parane, ja paskat kuskataan vain harvempiin, mutta isompiin kasoihin.
Ensin Atomivoima oli uhkakuva, ja nyt kun herrat ovat atomivoimakuvioissa rahansaajina, niin suunta muutikin siihen suuntaan.
Kyllä se vauin niin on, että kuka parhaiten maksaa noille lobbareille, niin sen asioita sitä edistetään.
Jos luontoa haluttaisiin säästää, ja hintoja todellisesti laskea, niin toimittaisiin aivan toisin.
Katalia konnia koko sakki. Siksipä nyt onkin äänestysprosentti aina vain laskenut.
Seuraavissa valleissa voikin muhia yllätys, kun kansa katkeruuksissaan lähte uurnille.