Hetkinä
jolloin kipeydessäni
olen joutunut avaamaan
ovia eilisten haavoihin
ja yhteys muuhun maailmaan
jää suljettujen ovien taakse
silloin uskon
että kukaan, ei kukaan voi nähdä
piilossa säröistä sieluani.
Syvin minussa
palaa hetkeksi lapsuuteni viljamaille
lämpimän
vasta lypsetyn maidon
ja tuoreen kirnutun voin tuoksuun.
Helliä sormia hyväilemään
huokauksia kaulalleni
niitä minä tarvitsisin kaipaukseeni
mutta hiljaisuus vangitsee kaiken.
Rakkaus
koska saavutat minut ?
jolloin kipeydessäni
olen joutunut avaamaan
ovia eilisten haavoihin
ja yhteys muuhun maailmaan
jää suljettujen ovien taakse
silloin uskon
että kukaan, ei kukaan voi nähdä
piilossa säröistä sieluani.
Syvin minussa
palaa hetkeksi lapsuuteni viljamaille
lämpimän
vasta lypsetyn maidon
ja tuoreen kirnutun voin tuoksuun.
Helliä sormia hyväilemään
huokauksia kaulalleni
niitä minä tarvitsisin kaipaukseeni
mutta hiljaisuus vangitsee kaiken.
Rakkaus
koska saavutat minut ?
Vastaukset 32
Vanhimmat
..ylittämätön taituri olet. Vaikken usein kiireeltäni ehdi kommentoida runojasi, niin luen ne silti ja jokainen on upea taideteos. Niinkuin tämäkin, hienoja sanakäänteitä täynnä ja tempaisee tunnelmaansa. Hienoa kaipauksen kuvausta : "Helliä sormia hyväilemään huokauksia kaulalleni "
Kiitos lukuhetkestä : )
ovat kuin balsamia haavoilleni, en osaa muuta
kuin nöyränä niistä kiittää.
Miten sinä osaatkaan tämän
Vangitset sanoihisi kaikkin ne tunnot joiden kanssa minun sieluni taistelee päivittäin.
Jokainen säkeesi sisältää jo yksistään sanoman
väkevän viestin , vaiennetutkin soinnit
Aistini avautuvat, voin tuntea tuoksun ja nähdä vuosien taa
Kaipaukseni herää :
"Rakkaus
koska saavutat minut ?"
...säröinen sieluni kiittää Sinua Linda.....
tämäkin runo nimittäin syntyi kuin itsestään,
ilman minkäänlaisia synnytystuskia jos nyt niin
edes voi sanoa.
Sinä olet tummien tekstien synnyttäjä, viihdyt
niissä varmaan kuten minäkin - paljon enemmän ai-
nakin itse viihdyn tummissa kuin liirumlaarumeis-
sa.
Sinun säröiseen sieluusi ja sydämeesi kiitos.
Olet niin lähellä, vaikka oletkin kaukana.
...se on totta
Mutta säröjen terävät reunat hiotuvat
ja niiden aiheuttamat haavat umpeutuvat....
Tiedän, että tulevassakin sieluni säiröilee....
välillä sydämeni saa viiltävän haavan....
Mutta...
..periksi ei anneta...
Uutta voimaan saan lukiessani näitä sivuja
...ja Sinun sanoistasi Lindaseni
Kiitos :)
on tainnut ollakkin melkoisen säröillä, kun tä-
mänpäiväistä runoasi lukee. Se oli äärettömän
kaunis, koskettava ja todellinen helmi.
Periksi ei anneta ei, taistellaan ja pyristellään
Suomalaisella sisulla - kyllä me pärjätään vaikka
koville toisinaan ottaakin.
Jos minun sanoillani on jonkinlainen parantava ja
voimaa antava vaikutus, olen silloin saanut itse-
kin jotain.
Sinulle kiitos ystäväni, sydämesi on kultaa.
...jokainen sana on totuus....
..mutta totuus ei ole vain sana.....
sellaisia sanottavaa, että jään itse
sanattomaksi.
Kiitos ystäväni.
...mihin hävisi usko huomiseen?
Hiljaisuus leijui
ympärilläni
oli pimeä yö
ja tiesin että
ajattelet minua
jossain kaukana
se on kohtalomme
olethan Sinäkin sentään olemassa :=)
En minä tiedä, mihin se hävisi, ehkä vain hetkek-
si runon kirjoittamisen ajaksi. Eiköhän se ole
vielä jossakin, usko huomiseen.
Tuo runosi, miten oletkaan saanut siihen
kiteytettyä kaiken sen, mihin minä tarvitsin
monta säettä - taito se on kuule tuokin.
linta kiittelee ja pokkaa.
Ulkoinen näkyvä olemus on portti
sisä maailmaan.
Mutta tuonne lapsuus ajan
pihamaille pääsee ainoastaan
muistojen kautta...sieltä
henkivä Rakkaus ei sellaisenaan
enää palaa.
Hyvää viikonloppua Sinulle.
on pohdiskelevaa, mutta siinä on paljon samaa
kuin runoni ainekset pitää sisällään.
Lapsuusaika palaa niin usein mieleen juuri sel-
laisina hetkinä kun elämä muuten koittelee. On
niin hyvä palata sinne ahon laitaan mansikoita
syömään, ajatuksissa.
Kiitos Dolan palautteesta ja oikein hyvää viikon-
lopun jatkoa myös itsellesi.
Hei...täällä paistaa isä aurinkoinen
- Ei Stalin sentään.
Tiedätkö mitä,kun luin Sinun ja
Marinin runot,niin mieleeni
tuli jotain samankaltaista.
Jotenkin nuo lapsuus ajan ainekset
enemmän välkkyy minunkin
aatoksissa...toisinaan tulvahtaa
aivan kuin voisi niitä koskettaa.
-Pelkäänkö tulevaa...en
osaa vielä sanoa.
sitä samankaltaisuutta runoissamme Marin kanssa,
huomasimme sen itsekkin. Mutta niin tämä elämä
antaa meille mahdollisuuden runoillakin samoista
asioista, ja hyvin usein olemme tavoittaneet
toisemme runojemme välityksellä.
Kyllä se lapsuus on kuvajaisena aina mielessä,
nostattaa kauniita muistoja ja mielikuvia.
Älä pelkää, se tulee mikä tuleman pitää.
Kiitos !
Kyllä se paljonkin niin on
kuten sanoit.
Näinhän se on koettava kuin
nähtävä-riippuu-vain
kulloisesta mielentilasta,
mitä kulloinkin teetettää.
Kiitos myös Sinulle.
mieliala vaikuttaa paljon niin kommentointeihin
kuin runojen sieluunkin, ainakin minulla. Eikä
aina tahdo löytää ehkä oikeita sanojakaan vaikka
kuinka yrittää - kummallista.
Kiitos eilisestä, uusi päivä ja uudet aatteet.
Huomenia ja valotusta havaittavissa.
Tuoon eräänlainen taiteenala
-oikeiden sanojen valitseminen.
Harvemmin ehkä osunnee
siihen oikeaan ja sopivaan
paikkaan...jopa miettimällä
pohtii sanojaan.
sanoppas muuta, kyllä oli vaikeaa minunkin löy-
tää taas sanoja Muuan miehelle tuon Tosikon
aloittamaan ketjuun - todella. Nekään ei varmaan
ole oikeita, mikä on oikeaa ja mikä ei. Hiivatin
vaikiaa, mutta onneksi tunnen häntä palstan ulko-
puoleltakin jo, että annoin sitten palaa.
Siinä sitä pohtimista taas olikin, huh.
Mutta näihin meidän välisiin keskusteluihin ei
ole kovinkaan vaikeaa vastata, meillä ei ole niin
suuria näkemyseroja asioista kuin hänellä ja
minulla.
Taiteenala kuten sanot, niin se taitaa olla.
Jatketaan päivää myötämielellä, toisiamme ymmär-
täen - tänäänkin.
Kiitos.
Toisin laittaa miettimään
uudemmankin kerran,että
mitä laittaa.
Mutta oikein on ehkä mennyt
kun ei ole tullut kohdalleni
mitään tosi koitosta vastaan.
Ei oikein minullakaan ole juuri
kenenkään kanssa mennyt suksia
ristiin,ehkä joskus jotain
pientä,mutta mistään ei ole
jäynää jäänyt.
Enkä jäynästä pidä,jos on jotain,
yritän selvittää ja asennoitua
niin,ettei sitä tulisikaan,silti
- mielipiteeni pitäen.
Ymmärrys ja erilaisuuden hyväksyminen
on vain kestettävä-siltojaan-polttamatta.
Sillä siitä on minulla kokemusta
tullut elämän varrella.
Hyvää loppu iltaa.
jaa-a, tosikoitoksia vois sanoa että on täällä
kyllä minulla ainakin matkan varrella ollut. Niin
monta kertaa minut on lyöty maihin, haukuttu ja
mollattu, etten laskuissa pysy mukana enää.
Asiallisesti keskusteltaessa kiemurat yleensä
kyllä selviää, mutta jos mennään ala-arvoisiin
letkautuksiin, niihin en edes yleensä vastaa.
Mutta me olemme kanssasi ymmärtäneet toisiamme
aika hyvin sanoisin. Joten jatketaan samalla lin-
jalla, niin toivon.
Hyvää uutta päivää, vaikka taivas itkeekin.
Good Morning linda.
Olen sen näiden kk:sien aikoina
huomannut,että olet ollut eräiden
hampaissa.
Niin oikein ala-arvoisiin ei ehkä
kannattane vastailla,jos huomaa,ettei
tuota toivottua lopputulosta.
Eikä sille voi mitään,jos asioista
on eri mieltä ja sehän on
luonnollistakin.
Mutta siitä huolimatta ei pitäisi
mennä kenenkään toista mollaamaan
ja käydä ns.jatkuvaan tukkanuottasille,
tuottaa vain kaikille mielipahaa.
Toivon sitä samaa myös Sinulle
ja synkkää on,taitaa alkaa pian
jo satamaankin.
niin, syitä en tiedä minkä perusteella olen jon-
kun/joidenkin hampaissa. Tottakai asioista voi
ja saakin olla eri mieltä, mutta kun siitä nyt
yleensä ei ole ollut edes kysymys - vaan nimen-
omaan henkilökohtaisuuksiin menemistä. Itse en
alentuisi mokomaan, mutta pitänee kai jotenkin
yrittää ymmärtää, ettemme ole kaikki yhtä korrek-
teja.
Mutta päivän jatkoa, paistaa ja sataa vuoronpe-
rään. Ah tätä Suomen suven ihanuutta ja
kurjuutta.
Luin päivällä otteita noista
lässytyksistä lällyistä,hyvän
yön toivotuksista,eril.kipu
pisteistä...
-En sano mitään.
Ajatellaan sateesta ehkä
muustakin samantapaisesta
positiivisesti
kaikesta huolimatta ja
sitä oikeaa korrektia
asennetta,
sillä se on paras ja
tehokkain ase
-epäolennaisuutta vastaan.
Porskutellaan yön kautta
suloisesti aamuun.
Lässytyksiä, olet oikeassa niitä täällä riittää
vaikka kai olemme molemmatkin joidenkin mielestä
kenties alentuneet samaan. Itse en pyri olemaan
sanomisissani sitä siirappia, vaan tavoite on
aina sanoa rehellisesti se, mitä runosta löydän.
Toki tulee samalla usein toivoteltuakin siinä sa-
malla jotain.
Yritetään tänäänkin ajatella positiivisesti,
se on jo iso askel.
Aamukahvia siemaillessa tässä nytkin kirjoittelen
ja yritän heräillä. Toivorikasta uutta päivää Do-
lan ja kiitos eilisestä.
Vastaukseni tulee väärässä
järjestyksessä,joten älä
ihmettele,jos jää joskus
kaikkeen vastaamatta.
Ja sitten toinen,en välttämättä
ehdi jokaiseen vastata...ettet
ihmettele,että mikä sitä
äijää vaivaa kun ei vastaa.
Eikös sitä jo tällä iällä
saa jo vähän lässyttää ja
siirappiakin maistaa.
Asenne ja positiivisuus ovat
tärkeitä asioita elämässä
lukkiutumista vastaan.
Kahvia juotu,räiskäleitä
mansikkahillon kanssa ja
koiruuttakin harrastettu
tänä päivänä...-hyvää
illan odotusta.
Enhän minä mittään ihmettele, joskus jää itseltä-
kin johonkin vastaamatta, mutta nou hätä.
No en minä siitä siirapista kyllä piittaa, mie-
lestäni asiallisuus vaikka pienellä huumorinplä-
jäyksellä maustettuna on ihan mukavaa luettavaa.
Ja sen positiivisuuden peräänhän tässä ollaan jo
vaikka kuinka monasti toitotettu, pidetään siitä
kiinni vastakin.
Ei ole herkuteltu tänään, ei. Mutta ulkoiltu si-
täkin enemmän koiran kanssa.
Lupsakkata ehtoota naapuriin ja kiitos.
...eroon asioista jotka ovat
haavoittaneet sinua
ja neljän seinän sisällä kärsit
ja ovi ulos-elämään on kiinni
mutta rakkaus näkee,
tuntee kanssasi
ja jotenkin kaipaat lapsuuden
turvaa,tuttuja asioita.
rakkaus kyllä tulee luoksesi
mutta ensin ulos-elämään.
kyllä on paljon näkemistä runossasi
ja tykkäsin kovasti.
hyvin hyvä,paras linda!!!!
ja toisaalta, haluankokaan päästä eroon kaikista
niistä tuntemuksista joista ne on syntyneet.
Olen kai ennenkin sanonut siitä, kuinka niin sy-
vällisesti käyt aina runoja läpi kun kommentoit
niitä. Mielestäni se on erittäin hieno piirre
Sinussa, kenessä tahansa.
Hyvä on, jos löysit siitä näkemistä.
Kiitän lämpimästi palautteestasi jälleen.
Runosi on kuin helmeilevä viljapelto,
kuulaan keltainen ja todella kaunis.
Hymyn nosti silmiin, runosi viimeinen lause,
joka on miltei sama kuin minun runossani,,
vain käänteisesti;)
Sattuma korjaa satoa!
kuin runoa konsanaan.
Juu, samoilla poluilla ollaan astuskeltu runois-
samme :=)
Kiitän Mari sanoistasi.
Niin usein olen miettinyt:
miten monta ovea hänen
uokseen olin valmis avaamaan.
Monta avinta etsimään.Niin
monta polkua kävin läpi.
Ja niin usein kysyin sielultani:
olenko oikealla tiellä.Käynkö
kunniallista polkua.Onko tämä
moraalisesti oikein rakkaudelle.
Ja mitä se minussa edustaa.
Ja niin paljon oli itseäni mukana:
Niin että sydänveret oli tummia.
Ajatukseni yhteen suuntaan virtaavia.
hermoratani vain sinuun kohdistuvia
sykkeideni reittejä minussa.
En koskaan ole ajatellut,
että se oli turhaa.Asettanut itseäni
sen eteen,että tein väärin.Rakkautesi
oli jo sammunut kun kätesi otti
minun käteni.Se oli hiipunut.
Me vain löysimme yhdessä uuden
rakkauden.Ja aloimme kulkea
avautunutta polkuamme.Luoja,
mitä olisin voinut tehdä.Kieltää
rakkauden,kun se oli läsnä.
Nyt me olemme jo ne ovet
sulkeneet ja kirjanneet muistoihimme.
Syyllisyyden tunteeni tauonneet.
Haipuneet iäisiyyden syliin.
Vahvisti se kaikki rakkauttamme.
Ja viisauttamme hyväksyä se.
Uusi rakkaus.
Kiitos runostasi.
En ole kyllin ihana runoavauksiin.
Mutta ehä tästä runoni tapaisesta
vastauksestani huomaat,että runosi
toimi.
Mukavaa iltaa sinulle.
jälleen kerran runosi Muuan mies.
En ymmärrä mistä ammennat kaiken tuon, käsittä-
mättömän kaunista ja syvällistä runoutta. Tallen-
nan sen, niin kuin olen tehnyt aikaisemminkin Si-
nun kirjoittamillesi runoille.
' en ole kyllin ihana runoavauksiin '
Minun mielestäni olet, en tiedä mistä moinen
lause on kummunnut kirjoittamishetkelläsi. Sinun
runosi ovat aina olleet palstan helmiä, on ne
sitten olleet omina aloituksinaan tai jonkun muun
runoon kirjoitettuja vastarunoja.
Kiitos Sinulle, vaikka se tuntuukin kovin vaati-
mattomalta runosi edessä.