Monesti olen ihmetellyt miksi lapsien "oikeanlainen" kasvattaminen yritetään tehdä nettineuvojen ja opusten kautta.
Lapsi kun itse on se paras opettaja.
Pottailut, nukkumiset, ulkoilut tai kieltojen perille saaminen tuntuu nykyään olevan aivan mahdoton tehtävä.
Totta on että netistä saa muilta vanhemmilta ihania ja päteviä neuvoja mutta mielestäni lapsi pakotetaan liian pienenä liian ison lapsen oppeihin.
Lapsi kun kaikista eniten tarvitsee sitä turvallisuutta ja vanhempien rakkautta. Miksi pitäisi pottailla aikaisin. Saada tuttipullot ja tutit pois tai nukkua omassa huoneessa heti pienestä.
Meillä ollaan menty lapsen tahtisesti ilman pakottamista ja turhaa huudattamista ja kaikki yllä esille ottamani asiat ovat menneet ilman minkäänlaisia ongelmia. Asia kerrallaan on jäänyt pois tai opittu silloin kun lapsen kehitys on ollut valmis vastaanottamaan asian.
Lapsi kun itse on se paras opettaja.
Pottailut, nukkumiset, ulkoilut tai kieltojen perille saaminen tuntuu nykyään olevan aivan mahdoton tehtävä.
Totta on että netistä saa muilta vanhemmilta ihania ja päteviä neuvoja mutta mielestäni lapsi pakotetaan liian pienenä liian ison lapsen oppeihin.
Lapsi kun kaikista eniten tarvitsee sitä turvallisuutta ja vanhempien rakkautta. Miksi pitäisi pottailla aikaisin. Saada tuttipullot ja tutit pois tai nukkua omassa huoneessa heti pienestä.
Meillä ollaan menty lapsen tahtisesti ilman pakottamista ja turhaa huudattamista ja kaikki yllä esille ottamani asiat ovat menneet ilman minkäänlaisia ongelmia. Asia kerrallaan on jäänyt pois tai opittu silloin kun lapsen kehitys on ollut valmis vastaanottamaan asian.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on esikoinen tulossa, joten omaa kokemusta ei vielä ole, mutta pyrin ainakin "onnistumaan" lapsen kanssa ihan puhtaalla maalaisjärjellä, kun sitä kerran on mulle suotu. ;)
Olen ihmetellyt, että eikö ihmisillä ole enää minkäänlaisia "luonnollisia vaistoja" koskien lasten kasvatusta ja lasten kanssa oloa. Kaikenmaailman opuksia ostellaan, netissä surffaillaan ja kirjaimellisesti noudatetaan ohjeita. Joku vuosi lasta pitää herätellä öisin kesken unien ja jonain vuotena taas ei. Jonkun oppaan mukaan pitää laittaa heti syntymästä omaan huoneeseen nukkumaan(?!!) ja toisen mukaan taas ei missään nimessä. Jossain neuvotaan, että vauvan pitää antaa huutaa ja parkua hädissään yksin, eikä saa mennä lohduttamaan, vaikka luonnollinen äidinvaisto sanookin tietysti muuta(!!!). Listaa voisi jatkaa loputtomiin, esimerkkejä kyllä on. Nykyään on myös buumi saada lapsi kävelemään mahdollisimman aikaisin, mikä on mielestäni aivan järjetöntä, mahtaako tämäkin olla joku "viisas neuvo" tulevaisuuden kannalta...
Kaikki ovat erilaisia vauvasta lähtien, ja olen samaa mieltä kanssasi, että lapsen tahdissa pitää mennä, eikä suunnitella etukäteen tai vertailla naapurin lapsiin. Kyllä ihmiset ovat ennenkin oppineet kävelemään ja sisäsiisteiksi ihan luonnostaan, ja voin taata, että se lapsi kyllä itse haluaa viimeistään 15-vuotiaana nukkua omassa huoneessaan, silloin et saa viereen sitä yöksi, vaikka kuinka kinuisit ;)
Toisaalta ihmettelen myös ammattilaisten näkökulmaa joihinkin asioihin. Ei saisi liian aikaisin käyttää potalla, mutta joko se puhuu... Ei saa syöttää kuin rasvattomia maitotaloustuotteita mutta kylläpä tuota painoakin on niin vähän tullut lisää jne.
Meillä päin neuvolassa neuvotaan siihen tyyliin, että kirjassa sanotaan näin joten niin pitää tehdä ajattelematta itse yhtään mitään. Mitään asiaa ei itse vanhempana saisi päättää, johan tulee noottia kun on väärään aikaan tehnyt jotain tai muuta vastaavaa. Tuntuu että nykyaikana osaltaan ruokitaan uusavuttomuutta sillä tavoin, että asiantuntijat neuvovat ja vaikka he sanovat, että vanhempanahan sen päätät, antavat he kyllä kuulua jos on tehnyt heidän mielestään väärän ratkaisun. Näin siis meillä päin...
Että en yhtään ihmettele, että keskustelupalstalta haetaan tukea omalle ajatusmaailmalle tai näkökulmia vähän muustakin suunnasta kuin omasta.
Kyllähän se näin on että eri tahoilta tulee neuvoja ja jopa käskyjä. Vanhemmuuden vahvuus on mielestäni kuitenkin se että pidetään itseään lapsensa kasvun parhaana asiantuntijana.
Meillä on myös ehdotettu rasvatonta maitoa ja suoraan siitä sanonut että meillä juodaan kevyttä jne..
Lapsen ollessa jo pieni on yksi ehkä tärkeimpiä asioita se että vanhemmat tekevät päätöksen ja pysyvät siinä. Toisaalta taas ongelmien ilmetessä luotetaan enemmän siihen lapsen antamaan vuorovaikutukseen kuin "ammattilaisten" sanaan.
vinkkejä ja ideoita sekä kyselevät miten toiset ovat ratkaisseet ongelmia. Sitten he kuulemansa pohjalta tekevät omat ratkaisunsa. Tuskin kenellekään netti tai kirjat ovat ainut väline hakea vaihtoehtoja ja tuskin kukaan soveltaa kaikkia ohjeita, mikä olisi mahdotontakin.
Kysymys on samanlainen kuin joskus olen nähnyt tuolla nimipalstalla: miksi vanhemmat eivät keksi itse lapsilleen nimiä, vaan kyselevät niitä toisilta. Harva vanhempi antaa lapselleen totaalisesti itsekeksimänsä nimen, vaan yleensä nimi on aina jostain kuultu tai luettu. Eikä kukaan vanhempi anna lapselleen jotain nimeä siksi, ettäjoku niin käskee netissä, jos nimi ei hänestä kuulosta hyvältä.
Ja totuuden nimissä, ei sitä maalaisjärkeä kaikilla ole. Lapset myös ovat yksilöitä ja joillekin esimerkiksi tutista luopuminen voi olla vaikeampaa kuin teille, vaikka sen tekisi ihan miten tahansa. Toinen on siihen valmis aikaisemmin ja toinen myöhemmin. Useimmat lapset ovat valmiita aikaisemmin kuin yleinen käytäntö on.
oikeaan kasvatukseen pyritään kaikilla keinoilla ja olipa se keino sitten perimätietoa tai mututuntumaa tai nettiä yms niin mikä sen asian tekee huonoksi? Pääasiahan on että jokainen miettii ja pohtii asioita j avalitsee sen, mikä omaan elämään ja perheeseen sopii parhaiten.
Ei kasvattamisessa ja vauvojen kanssa olemisessa ole yhtä ja ainoa aoikeaa keinoa olemassa vaan monta tietä joilla voi kulkea.
Ajatellaan nyt vaikka nukkumista. Moniss amaiss akapaloidaan vielä lapsia, mutta meillä harvemmin (its eharrastan sitä jossain määrin kyllä..). Missään muualla ei oikeastaan nukuteta lapsia ulkona kuin meillä ja vielä pakkasessa kaiken lisäksi. Jenkeissä kai kukaan ei laittaisi lasta samaan huoneeseen vanhempien kanssa. Keskieuroopassa imettäminen on harvinaista ja vaatii pihdiskelua. Näitä juttuja on vaikka kuinka!
Ehkä se, mitä ei aina muisteta sanoa on se, että lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja oppii kun on valmis. Moneen asiaan on olemassa tiettyjä kriteerejä joiden mukaan mennään vaikk akuinka toimitaan. Rakon hallinta on yksi sellainen. Vaikka vauva oppii tunnistamaan pissahädän pienenä niin kuivana hän oppii olemana kun on siihen fyysisesti kypsä. Joku on kypsä puoli vuotta tai vuodenkin kun vanhemmat ei saa aloitettua kuivaksi opettelua, mutta tuskin lapsi siitä kärsii ihmeemmin. Toisaalta jos joku viitsii pissattaa muutaman kuukauden ikäistään tunnin välein niin siitä vaan! Lopulta kumpikin lapsi toimii ihan imilla ehdoillaan ja vanhemmat ovat nähneet X-määrän vaivaa asian eteen..
Sama pätee mihin vain asiaan. Kuitenkaan kukaan ei ole seppä syntyessään joten keskustelu niin ystävien, vanhempien kuin nettituttujenkin kanss aon paikallaan. Joskus netin tuntemattomat saattavat avata ihan eri maailman kuin mitä oma lähipiiri osaa tarjota. Sama on kirjojen kanssa. Hyvä opas ei kerro valmista kaavaa vaan tarjoaa vaihtoehtoja ja perustelee niitä myös.
Sen sijaan jos mistään ei tiedä mitään niin varmasti menee metsään! Juuri viikonloppuna katselin kun yksi äiti selitti reilun vuoden ikäiselle kaupassa asiaa jota lapsi ei ymmärtänyt lainkaan! "No niin, nyt jatketaan matkaa, kun asia on selvä" totesi äiti ja jatkoi matkaa.. Ehkä netti tai opas olisi kertonut että metsään meni, toisaalta eipä haittaakaan ollut tuola kertaa kunhan ei oikeasti usko että lapselle tuossa iässä saa asioita perille puhumalla ihan kamalasti..
Millä perusteella itse valitsit ajan aloittaa kuivaksi opettelun? Entä miten ulkoilette tai nukutte? Ihan itseksesikö pähkit asian halki?